Titlis on se paikka, jonne viemme kyläilijät, Alppi-noviisit ja ystävät tropiikista, ne joille vuoret tai lumi on uusi elementti. Tällä kertaa mukana oli pohjoissaksalainen vieras.

Titlis on myös se vuori, jolla itse töppäilimme ensimmäisinä Sveitsin vuosina. Olin ehkä hatarasti havainnut, että jossain puhuttiin föhnistä ja ehkä myrskystäkin. Eipä vain tullut mieleen, että se jotenkin vaikuttaisi meidän matkailuun. Onhan siellä henkilökuntaa, kai he tietävät kannattaako köysirataa pitää käynnissä vai ei, ajattelin.

Ensimmäinen yritys tyssääntyi siihen, että luukulla oli lappu “kiinni tuulen vuoksi”. Olin siis oikeassa. Vastakkaiselta puolelta löytyi suojainen vuorenseinämä ja päästiin pari pysäkkiä ylöspäin Trübseelle. Kävelimme jäätyneen järven ympäri ja sen reunalle, vähän tietä alemmas oli tehty iglu. Silloin parivuotias tytär ja mies laskeutuivat alas tutkimaan paikkaa. Tuuli alkoi puhaltaa, aina vain kovemmin. Huusimme iglun suutaan, että jatketaanpas matkaa, täällä viuhuu puhuri. Selkä köyryssä, tytär sylissä yritin ottaa askelia ja -PUUUH-. Koko komppania oli maassa, paitsi pitkä ja hoikka äitini.

Takaisin laaksoon päästiin junalla varatunnelin kautta ja tappioiksi oli laskettava vain tuulen mukanaan viemä hattu. Sen jälkeen oli selvää, että säätiedotuksia kannattaisi ehkä kuunnella ja vuoret ovat kuin meri. Ennalta-arvaamattomia.

Tällä kertaa Titlis ei luvannut myrskyä. Saimme muutaman säteen aurinkoa, vähän pilviä ja lopuksi pehmeän lumisateen. Ja vieras laajan näkymän uhkeille Alpeille.

Jos karsastaa turistirysiä, niin tämä ei ehkä ole se oikea paikka, maisemista huolimatta. Huipulle vie vuoristoa esittelevä, pyörivä kuplahissi ja perillä on pieni mäki, ehkä peppumäkeä varten, jäätunneli ja kelloliike. Liikenteessä oli, varsinkin aasialaisia turisteja, heppoisissa asusteissa, pikkulapsia pakkasessa ja tuulessa ilman pipoa tai hanskoja, aikuisia pikkukengissä tai lenkkareissa liukastelemassa. Monet näyttivät piipahtavan selfien verran ulkona ja palasivat takaisin sisälle.

Skywalk-sillalta saa ympäristöön vähän toisenlaisen tuntuman ja näkymän, mutta se ei kyllä vie mihinkään, ainakaan talvella, mitä nyt hyvälle kuvauspaikalle. Monelle vienosti heilahteleva silta näytti olevan urheuskoe, pari peruutti takaisin. Pariisista lähteneet rakkauslukot ovat myös löytäneet Alpit; sillasta roikkui toistakymmentä pariskuntien tunteiden todistetta. Metallisen lukon puutteessa siltaan oli kiinnitetty muutama kangasnauha ja pari tukkakumpparia.

 

Ylhäällä turistitungos tuntui jonkin verran ahdistavalta ja lähdimme pysäkkiä alemmas lounaalle ja sen jälkeen vielä yhden hissivälin päähän Trübseelle. Järven ympäri kiertävällä pienellä lenkillä ei ollut juuri ketään. Taivaalta leijaili lumihiutaleita ja oli aivan hiljaista. Välillä hissiaseman kyljestä lumipuistosta kantautui kiljaisu jos toinenkin, ehkä joku törmäsi rengaspulkalla edellä laskevaan. Mitä kauemmas etenimme, sitä hiljaisempaa oli. Hissit katosivat lumisateeseen ja aika tuntui pysähtyneen. Lumi narskui kenkien alla. Talvi tuntui hyvältä. Alhaalla laaksossa ihmettelin, kuinka muutamassa tunnissa olin unohtanut sen vehreyden.

En resumen: Para los que no conocen el invierno o nieve, les enseñaría Titlis. Buena vista a los Alpes, viaje bonito y posibilidad de hacer una vuelta comoda sin congelarse o demasiados peligros. Por su puesto, si uno viene en chancletas, se puede resbalarse por el gindo o con poca ropa, perder un par de dedos por el frío. Pero para que todo vaya bien, tienen a nosótros, guias locales con experiencia 🙂

Kurzgesagt: Wohin mit Besuch? Mit denen, die nicht den Winter oder Schnee kennen, würde ich nach Titlis reisen. Eine schöne, relativ kurze Reise, wunderbare Aussicht und auf dem Weg einige winterliche Aktivitäten, ohne grosses Gefahr sich zu frieren oder verletzen. Klar, wenn man mit Turnschuhen auf dem Weg ist, ist es möglich auszurutschen oder mit zu wenige Kleider sich zu frieren. Aber deswegen sind wir da, die Reiseführer mit Erfahrung 🙂