Appenzelliin, päätän. Lämmin vetää veteen ja vuoristojärvissä riittää viilennystä.

Brülisaussa, vihreiden peltojen keskellä, laitan kenkää toisen eteen. Isot klopot tuntuvat kulmikkailta asvaltilla. Alkupätkä vie yhdeltä hissiltä toisen luo, me ohitamme paikan, rekisteröimme hiekkatien, joka kääntyy vasemmalle nousten, oikealle nousten, yhä ylös.

Nämä Alpsteinin seinämät ovat jyrkkiä. Vaikka alla on se tie, ei siis mikään kapea polku, tämä ottaa nilkoille aikalailla.

Metsässä tie kulkee varjossa, pienen joen vieressä. Nousu on hikistä puuhaa; sivussa seisoo porukkaa juomassa, huilaamassa, pyyhkimässä märkää niskaa, kasvoja.

Pätkä ei ole pitkä, mutta tuntuu ikuiselta. Metsäpolulle viittaava kyltti kertoo myös vievänsä järvelle. Vaihdamme sinne, sillä tie on yhtä via dolorosaa. Polulla on ainakin vaihtelua, siksakia, kiviä, mutaa ja oksia.

Ylhäällä Gasthausin terassilla istuu väkeä taltuttamassa syntynyttä janoa. Katselemme viittoja ja oikeaa suuntaa. Jostain kantautuu tutulta vaikuttava laulu.

Niityn katveessa on pieni avokappeli, meneillään on sunnuntain jumalanpalvelus. En näe pappia, vain jonkun Appenzellin asussa. Mietin lieneekö katolisen alueen pappi noussut ylös mustat helmat hulmuten; on mahtanut tulla hiki. Ehkä pappi saa ennen toimitusta käydä uimassa. Ehkä hän nousi vaellusvaatteissa, kääri ne kokoon ja etsi repusta kaapunsa. Tai ehkä pappi kaahasi ylämäkeä nelivetoisella kulkupelillään tai mönkijällä, kenties traktorilla?

Kukkulan toisella puolen pulahdamme Sämtiserseehen. Vesi on piristävää, pohjassa pehmeät kasvit tuntuvat auringonlämmittämiltä, jos se edes on mahdollista.

Syömme eväitä, vedämme jälleen vaatteet niskaan. Hiukset ovat kuivaneet kesätuulessa. Rekisteröin laittaneeni matkalle eriparisukat.

Taivallamme järven sivua. Kallioiseen kohtaan on pultattu uutuuttaan kiiltävä ketju. Tarraan kiinni.

Tästä voisi jatkaa nousua toisille kukkuloille, reittejä on joka suuntaan. Edellisen päivän taipaleet tuntuvat kuitenkin kintuissa. Jos tästä nyt kuitenkin jatkaisi vain kotiin. Virkistyneenä, poikki metsien ja peltojen.

En resumen: En un día caliente, lo más refrescante es primero sudar subiendo en un monte, después tirarse al agua en un lago alpino. (En este caso, Sämtisersee en Appenzell).

Kurzgesagt: Wenn es in der Stadt zu warm ist, am erfrischendsten ist es auf dem Berg zu steigen und in den Alpsee zu springen. (In diesem Fall, Sämtisersee, in Appenzell).