1500 metrin yläpuolella on ne kaikki: horsmat, puolukat, mustikat, naavat ja erityisesti havumetsän tuoksu. Suomi löytyy Sveitsistäkin. Ainakin periaatteessa.

Tänä vuonna mustikoille kävi ohrasesti jo keväällä, lunta tuli vielä lastillinen. Sen jälkeenkin on varmaan tapahtunut jotain, kenties kuivuutta. Varpuja oli mättäittäin silmän kantamattomiin, aina 1700 metriin asti. Koko kylälle piirakkatarpeet, näin ajattelimme, kun kävimme tarkistamassa raakileet.

Nyt laikkuiset mustikanlehdet olivat kuitenkin tipahdelleet osittain jo maahan. Eikä marjoja ollut missään. Muutama siellä täällä, sen verran, että pääsimme kiljahtamaan: “No nyt, nyt löytyi!” Ja heti sen jälkeen: “Ei, pelkkä ruttana.” Mustikkapussukat olivat täysikokoisina kuivahtaneet ja putosivat käteen jo ilmavirran liikahduksesta. Ei tulisi näistä piirakkaa, ei.

Aldo maistoi ja sylki pois. Mies ei ole ronkeli, syö raa´at ja matoiset, oli kyse sitten hedelmistä tai marjoista. Mutta nämä eivät olleet edes rusinoituneen mustikan veroisia. Yksinkertaisesti kelpaamattomia.

Kotoa lähtiessä olin iskenyt keskimmäisen varpaan metallisen peilin raamiin. Sitä kolotti. Marjahomma meni puihin. Eväistä unohtui kahvimaito ja sipuli. Lounaspaikalla, joka oli vertaansa vailla, kippasin kahvit kuksasta reppuun. Alun into alkoi hyytyä.

Törmäsimme pariin oranssilakkiseen torlakkotyyppiin. Mietimme, käyttäisivätkö he asetta pysäyttääkseen luvattomat sienestäjät (täällä sienet on rauhoitettu) vai olivatko hakemassa paistia. Tunsimme huonoa omaatuntoa marjastuksesta. Kai se on sentään sallittua?

Oikeastaan olimme viettämässä samoilupäivää; joutavanpäiväistä metsämaleksintaa eväillä. Ei kiirettä nousta vuorelle ja heittää täyttä lenkkiä, ei edes päämäärää. Vain tarkoitus silmäillä mättäitä ja etsiä tarpeet piirakkaan.

Muistelin mummon tehneen päärynöistä ja pihlajanmarjoista hilloa, kun olin käynyt lähiseudulla hedelmävarkaissa. Täälläkin oli pihlajanmarjoja. Ehkä sitten niitä, jos muuta ei löytyisi.

Silmä osui kuitenkin puolukoihin. Osa oli vielä vähän vaaleita, mutta silti. Niitä rapsahteli laatikkoon, toisinaan joku yksittäinen mustikka ja toisaalta madon puraisemia vattuja.

Kurotin ja venytin, oli pakko saada ne punaisena, suurimpina ja kauneimpina kasvavat puolukat kielekkeen päältä. Ihan kiusallaan kasvoivat parhaiten siellä, minne ihminen ei yletä. Kiipesin, pingotin pohkeet ääriasentoon, otin tuppaista kiinni, junttasin polvet sammaleeseen. Sain riivittyä pari marjaa, mutta komein puolukka jäi kiven päälle.

Seuraavana päivänä meillä oli marjapiirakkaa parilla mustikalla. Hilja totesi, että maistuu ihan Suomelta. Kintut olivat vähän jäykät staattisista ja hankalista keräysasennoista. Jalkaterät sen sijaan virkeät, sillä lopusta löytynyt jäinen joki säikähdytti lihakset takaisin käyttökuntoon.

Yhteenveto? Erittäin onnistunut vuorenrinnelorvailu.

En resumen: Fuimos a buscar ingredientes para un pastel de arándano. En total resultó ser de arándano rojo, pero igual. El paseíto incluía subidas dificiles donde las bayas, caminitos tranquilos por los trillos en el monte y un almuerzo con una vista preciosa. O sea, un domingo perfecto.

Kurzgesagt: Wir wollten Blaubeeren suchen, für eine Torte. Zum Schluss gab es im Gefäss fast nur Preiselbeeren, aber egal. Der Ausflug hatte komplizierte Anstiege wo die Beeren uns warteten, schöne Wege durch den Wald und ein Mittagsessen mit einer wunderschönen Aussicht. Also, ein perfekter Sonntag.