Otan syyt niskoilleni. Paistoin joulupipareita perjantaina ja lauantaina tuli lumi. Kolusin pakastinta ja koska sieltä löytyi pieni mytty taikinaa, ajattelin, että olkoot, kai sitä keskellä vuottakin saa joululta tuoksua. Piparit muuten maistuu näin maaliskuussa huomattavasti paremmalta kuin jouluna. Ne pääsevät oikeuksiinsa, loistavat tähtenä. Iltakaakaon kanssa meni huomattava määrä, melkein vino pino.

Koko viikonloppu oli yhtä myrskyä ja koska päässäni on tasan kaksi viikonloppuaktiviteettiä, liikuntaa tai leipomista, pistin uunin kuumenemaan. Äskettäin kokeilin Islannin Satun banaanileipää, josta tuli tummahkoa ja koostumukseltaan kimmoisaa, hyvää sekin.

Aldolla on Costa Ricassa lapsuuden kotipihalla Escazússa tietenkin useampikin banaanipuu, joten kun kysyn, että mitä leipoisin, on vastaus aina banaanikakkua. Kuulemma kaikki on parempaa banaanin kanssa. Ja kahvin. Tämä on siis mies, joka syö mämminkin banaaninviipaleilla ja kaataa päälle kahvia.

Banaanileipä sai hyväksynnän, mutta meidän perinteinen trooppinen kaakku on Elisan banaanikakku. Reseptin alkuperää en tiedä, mutta se on äitini arkistoista löytänyt tieni oman keittokirjani väliin. Kaupassa sattui olemaan pari nippua tummahkoja banaaneja, jotka olivat menossa poistoon – siis täydellisiä kakkuun.

Bananologi Sibaja seisoi keittiössä keskittyneenä ja olkapäistä näin pienen hermostuksen. Suurpiirteinen ihminen saa säkärit, kun tertun jokaiseen banaaniin on liimattu tarra, olkoonkin reilun kaupan merkki. Rituaali toistuu joka kauppareissun jälkeen. Ensin ne poistetaan ja sitten mies päästää ärtymyksensä valloille, koska merkit a) on turhia, b) niitä on ärsyttävä ottaa irti, c) lisää roskaa maailmaan, d) sanoinko jo, että se on turhaa ja ottaa hermoon.

Käytiin juoksulenkillä ja siinä samalla kun sapuska lämpeni, otin ainekset esiin ja pistimme kakkupajan pystyyn. Aldo haluaa ensi kerralla kuulemma itse tehdä paakkelsinsa. Tällä kertaa hän tarkkaili kunnon insinöörin lailla mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, pisti muistiin ainesosia, muussasi onnistuneesti banaanit ja mittasi aineksia.

Resepti on ihan perus, vaikkakin Satun banaanileivän tekoon verrattuna vaatii välineitä, kuten vatkaimen. Rivakkaan tahtiin hommaan ei suttaannu monta minuuttia. Kun uuni on lämmin, taikinakin on valmis. Ainut erilainen ainesosa peruskakkuihin verrattuna on leivitykseen käytettävät sesaminsiemenet. Ne tuo kivaa tuntumaa ja myös makua. Kermana käytän soijakermaa.

Itse kaakku on – banaanien koosta riippuen – erittäin pehmeä. Kannattaa jättää jäähtymään hetkeksi – olen saanut halkaistua kakun kahteen osaan kipatessani vuoan nurin.

Jos kakkuhammasta alkoi kolottaa, tässä ohje:

Ainekset:

• 3 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 1 dl kermaa
• 100 g voita tai margariinia
• 3 dl jauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria
• 3 banaania
• seesaminsiemeniä

Uuni 175 asteeseen. Voitele vuoka ja leivitä seesaminsiemenillä.

Sulata rasva, laita jäähtymään, ettei taikina mene kokkeliksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää rasva ja sen jälkeen kerma.

Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan.

Survo banaanit ja sekoita nopeasti taikinaan.

Paista noin tunti (kunnes irtoaa vähän reunoista)

En resumen: El banánologo de nuestra familia se vuelve loco por las calcomanías que se ponen en los bananos. Para que se tranquilise, tuve que hacer un queque de banano. Hicimos un taller, para que el procedimiento se quede claro a todos y cada quien pueda hacer su quequito, cuando le antoje.

Kurzgesagt: Wir haben eine Banenkuchenwerkstatt zu Hause gemacht und der Bananaspezialist der Familie wird immerr verrückt, wenn er bemerkt, dass jede Frucht schon wieder einen Kleber hat. So ein Unsinn und extra Müll.