Kolmas päivä hankaavan kengän kanssa meni jo rutiinilla. Jätettiin kamat Bettmeralpin köysirata-aseman kaappiin ja pisteltiin vauhdilla eteenpäin suoraa tietä kohti Riederalpia ja varsinaisen reitin lähtöpistettä. Tämäkin oli niitä 26 Summits Challengen polkuja ja suurelta osin tuttua seutua. Mutta koska kotimatka tarkoittaa monen tunnin istumista, haluttiin vielä nauttia vuoristosta.
Laitoin nilkkaan kämmenen kokoisen laastarityyppisen pehmikkeen ja se tuntui toimivan. Samaan tapaan kuin edellisenä päivänä, tasainen oli lopulta pahin maasto. Löysäsin nauhoja, kiristin, otin lyhyitä, pitkiä askelia, mikään ei auttanut. Vasta ylämäki. Riederfurkan Villa Castellin luota lähdettiin nousemaan Riederhornin huippua kohti ja polku oli sen verran hyvässä asennossa, että se toimi nilkallekin. Täytyi vain varoa, ettei kengän asento nuljahtanut kummallekaan sivulle.
Polku siksakkasi ja oltiin yli 2000 metrissä; silloin tällöin kirpaisu kintussa pisti myös hengähtämään. Pistin kesän koronan piikkiin sen, että sveitsiläinen ikääntynyt pariskunta hilpaisi ohi kevyesti ja huohottamatta. Varmaankin paikallisia, asuvat vuorilla, yritin selittää. Kevyesti menivät siihenkin nähden, että omille pitkille koivillenikin monet askelmat olivat niin korkeita, että piti ottaa vähän maastosta käsillä tukea.
Joka tapauksessa nousu oli nopea ja maisemat hulppeat. Istahdettiin Victorinox-penkille hetkeksi katselemaan alapuolella ja toisinaan ylempänä leijuvaa varjoliitäjää. Syötiin parit pähkinät, taatelita ja viikunoita. Huipulla oli hiljaista ja ehkä hapenpuutteesta johtuen rauhan tunne on suuri. Hengitys tasaantuu, kaikki juoksevat ajatukset ovat kaikonneet noustessa. On vain tämä.
Koska Riederhorn on pieni ja kapea nyppylä, niemimäinen ja ympärillä syvälti pudotusta, olin ottanut sauvat mukaan. Nousun jälkeen odotin samanlaista alasmenoa eli varauduin istualtaan mentäviin kohtiin. Lopulta en tarvinnut sauvoja lainkaan. (Jos jyrkkyys kammottaa, kannattaa huipulle tulla huipun oikealta puolen.)
Ennen kylille palaamista piipahdettiin Riederfurkan Villa Casselissa. Talo on koristeellinen ja kaunis ja varsinkin tässä ympäristössä se eroaa muista alppirakennuksista. Sir Cassel keksi jostain syystä 1900-luvun alussa, että tämä on se paikka, missä hän haluaa nauttia vuoristoilmasta ja parannella oloaan. Rakennustarvikkeet tuotiin laaksosta aaseilla ja hän laitatutti itselleen jopa puhelimen. Vieraina kävi kuuluisaa porukkaa, Winston Churchilliä myöten. Joka tapauksessa nykyisin talossa toimii Pro Natura, luonnonsuojelujärjestö, ja kellarikerroksessa on kattava näyttely jäätikön historiaa.
Palatakseni kenkäasiaan: repussa roikkuivat lenkkarit, olin siis varustautunut huipun jälkeen vaihtamaan vaelluskengät kevyempiin. Mutta lopulta en tuntenut sen olevan tarpeen. Tämän reissun jälkeenkin olen ollut kymmenisen tuntia liikkeellä ja vaiva jatkuu. Ohjeita on monenmoisia (laita kenkään sitä longottava pullo, pehmikkeitä, kahdet sukat, kävele enemmän), mutta taidan viedä ne ulkoilutarvikkeiden liikkeeseen ja siellä suutarille. Jotain tarttis tehdä.
A cat pretending to be a flower.
Starting point of the previous hike on the top of the mountain in the middle of the picture.
The view behind the back.
Mittelaletsch glacier on the left. I think.
A Victorinox bench.
Observing the information.
Almost in the middle Belalp and from there a path to a hanging bridge.
Almost back to Villa Cassel.
Enjoying sun.
Other road users.
En resumen: Uno de los picos de 26 Summits Challenge es Riederhorn y era algo nuevo para nosotros! La última parte para arriba es bastante empinado y tenía unos problemas con el zapato nuevo derecho, pero llegué.
Kurzgesagt: Ein Gipfel von den 26 Summits Challenge ist Riederhorn und das war auch neu für uns. Der letzte Teil hinauf ist ziemlich steil und ich hatte einige Probleme mit den neuen rechten Schuh, aber bin doch am Gipfel angekommen.
Pala Suklaata 