Jäätikkö sulaa, seinämät murenevat

Jäätikkö sulaa, seinämät murenevat

Olen viime vuosina tarjonnut suomalaismedioille juttua jäätiköiden tilanteesta monta kertaa. Ei ole kelvannut. Zürichissä on jäätikköeksperttejä, Sveitsistä löytyy geologeja, lumitutkimusta ja vaikka mitä, mutta ei.

Olen pompotellut mielessäni erilaisia syitä, kuten sitä, jäätiköt ovat Suomesta kaukana, tilanne muuttuu uutiskäsityksen mukaan hitaasti tai että ilmastonmuutokseen ja sulamisiin ollaan jo turruttu.

Bettmeralp. Sataa. Vaelluskeli ei ole aivan sitä mitä toivottiin. /Bettmeralp. Not really an ideal day for hiking.
Ylöspäin mennessä keli parani ja pilvet väistyivät Aletsch-jäätikön yltä./But going up the weather got better and the clouds gave us a chance to see Aletsch.
Tästä lähdettiin ennen kohti Märjelenseetä. Vyöry muutti tilanteen. /This is where you used to start the hike beside the glacier towards Märjelensee.
Hyvin viitoitettu polku. Tai raput tässä tapauksessa. /Well signed path. Or stairs, in this case.

Maallikkona rohkenen joka tapauksessa uskoa, ettei huoli jäätiköistä ole liioiteltua. 40 prosenttia Euroopan makean veden varoista on Alpeilla.

Olen käynyt Alppien suurimmalla jäätiköllä Aletschilla useasti, tarkemmin sanottuna kulkenut sen sivustaa. Parinkymmenen vuoden aikana jäämassa on kutistunut niin paljon, että rantu näkyy sekä vuoren kyljessä ja pituudessa. Ennen sitä riitti pitkälle kaukaisuuksiin, nyt häntä on patikkareitiltä nähtävissä.

Täällä ei ole ketään. Ihanan rauhallista. /There´s nobody here, wonderful and very peaceful.
Uusi polku Märjelenseelle. /The new path towards Märjelensee.
Yksityiskohta. /A detail.
Snäkkihetki. Kannatti, sillä lounasta löytyi vasta illalla. /Had to have a snack. Well done, since we never found a place to have lunch, till the evening.

Viimeisten 30 vuoden aikana pituus on lyhentynyt reilun kilometrin verran, korkeus 300 metriä. Kun jäätikkö sulaa, tulee vuoresta hutera. Kolme vuotta sitten seinämää rohistui Moosfluhn kohdalta jäätikölle päin vieden osan suosituista poluista.

Meille uusi kukka. Näyttää apilan ja kimalaisen risteytykseltä. /A flower we had never seen before. Looks like a crossover of a bumblebee and clover.
Pilvet tulossa takaisin./Ok, the clouds are coming again.
Ja yhtäkkiä ne olivat taas poissa. Värit ovat älyttömän puhtaat. /And then they are gone. The colors are really clean and bright.

Harjanteella Bettmerhornista Riederalpiin on tehty uusia patikkapolkujen reitityksiä murenevan reunan takia. Huomaamme tänä kesänä useita syviä ratkeamia polun vierellä, niin syviä, ettei pohjaa näy. Jäätikön puoleiselle reunalle on rakennettu kivistä aita, sen on tarkoitus estää pääsy kokonaan alueelle.

Hyvääkin tässä on, vakuutetaan. Luonto pääsee uudistumaan rauhassa, kun ihminen pysyttelee kauempana.

Kivenhalaaja. Kun energiaa ei ole enää mihinkään muuhun. Tässä pisteessä ollaan kaikki jo todella nälkäisiä. /A tree hugger. When that´s all you have energy for. At this point we´re all hungry.
Takaisin Bettmeralpissa. Yhä sataa. /Back in Bettmeralp, still raining.
Ja lounas-illallisen jälkeen taivas kirkastuu. /And after lunch-dinner – the sky clears up.

En resumen: El glaciar más grande de los Alpes, Aletsch, ha perdido mucho de su tamaño. Se ve en lo largo y las marcas en las paredes de las montañas enseñan donde solía llegar. Las grietas en la cumbre son hondos y han tenido que cerrar algunos caminos. Unos se fueron con una avalancha de piedra, otros están cubiertos de piedra.

Kurzgesagt: Man weisst, dass die Gletscher immer kleiner werden, aber was da beim Aletsch passiert ist besorgniserregend. Es gibt tiefe risse neben den Wanderwegen und einige Teile sind ganz gesperrt. Die Wände sind instabil geworden. Denen fehlt die eisige Stütze.

Riippusillalla jäätikön päässä

belalp4

Wallis: Belap-riippusilta-Riederfurka-Riederalp-Bettmeralp

Siitä lähtien, kun kuulin, että Euroopan suurimman jäätikön toisessa ääripäässä Wallisissa keikkuu 124 m pitkä riippusilta, 80 m korkeudessa, olen halunnut ylittää sen. Lähellä on oltu, useastikin, ja mietitty, että tänään, huomenna, ehkä sittenkin seuraavalla kerralla. Sade, sumu, liukkaus tai liian hapoilla olevat kintut, ehkä porukan sisältä tulevat soraäänet ovat aina siirtäneet reissua jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Torstaina kaikki natsasi: oli aurinkoa, kuiva polku ja innokkaat koivet.

Belalp2

Tästä se lähtee, Belalpin kirkon vierestä

belalp7

Polku viettää alas kivisenä.

Patikkapolun lähtöpisteeseen Belalpiin oli majapaikasta tunnin matka. Kuplahissillä alas, junalla laakson pohjaa lähimpään kaupunkiin, sieltä postibussilla puoleen väliin vuorta. Bussissa joku tarttui olkapäähäni ja huikkasi: ”Ei tänne mahdu enempää zollikonilaisia!” Tuttava kotikylältä oli matkalla ylös, mountain bike bussin kyydissä. Tyyppi jatkoi omille teilleen, me nousimme vielä viimeisen pätkän kuplahissillä ylös.

 

 

belalp9

Ylhäällä olevalta kirkolta on tultu jo aikamoinen taival.

belalp8

Laaksossa oleva silta ei silti vielä edes näy tänne

Kuvittelin, että joka suuntaan korkealla heilahteleva ja notkuva silta aiheuttaisi ainakin hetkittäistä sydämentykytystä ja kenties hyytelöittäisi muuten vakaat ja eteenpäin pyrkivät reidet, mutta yllättäin haastavin osuus olikin heti alussa, lakeutumisen ensimmäinen osuus. Belalpin kirkolta lähti pieni polku, joka muuttui melkein heti kiviseksi siksak-portaikoksi. Se oli jyrkkä ja reunoilla tarrattavaksi lähinnä nokkosia. Lähtöpaikan ja sillan korkeuseroa oli puolisen kilometria ja saman verran nousua sillan toiselta puolen. Kilometrejä kertyi väliltä Belalp-silta-Riederalp-Bettmeralp noin 16.

Lähdin liikenteeseen reikäisillä, henkitoreisilla lenkkareilla, mutta en uhkarohkeaa uhmapäisyyttäni, vaan – tulkoon tämä selväksi – fysioterapeutin suosituksesta. Vaelluskenkä on vielä syksyllä nyrjähtäneelle nilkalle liian jäykkä. Trail running –kenkä ei silti tarraa yhtä hyvin jyrkän polun hiekkaisiiin pätkiin ja olisin varmaankin päätynyt alas laakson lumipallon lailla, elleivät urheat vaelluskumppanit olisi tarjonneet vakaata käsivarttaan. Nyt selvisin parilla pyllähdyksellä.

 

 

belalp19

Tämän puunrungon yli hilpaisin niin nopeasti kuin mahdollista. Kuvassa kylläkin kummipoika, jota ei yhtään huimannut.

Toinen paikka, joka vaati ennen askellusta pientä keskittymistä, oli kallion vieressä, rotkon yli viritetty puunrunko. Kuva ei tee asialle oikeutusta, mutta pudotusta on reilusti, eikä runko ole kiinni viereisessä kallioseinämässä. Siihen pultatusta ketjusta voi hakea ylittäessä turvaa.

 

belalp14

Keskellä ei roiku naru, vaan silta.

Maasto on koordinatiivisesti suhteellisen vaativaa, on kivirappusia, hiekkapolkua, sileää kalliota, viipaleiksi hajonnutta kalliota, korkeita askelia vaativia suuria kiviä. Alkumatka tallattiin auringossa ja vaikka oltiin parintuhannen metrin korkeudessa ja menossa alaspäin, oli vesipullossa tilanne huono jo riippusillalle tullessa.

 

belalp16

Tossua toisen eteen ja kännykkää ei sitten pudoteta, vaikka kuinka heiluttaisi.

belalp17

Sameaa jokea. Sulanutta vettä jäätiköltä.

belalp18

Voiton puolella.

Eväsvoileivät ja aprikoosit syötiin sillan toisella puolen, varjossa, pienen alppijärven sivustalla. Reittivaihtoehtoja ylöpäin oli kaksi ja toinen niistä vähän jyrkempi. Valittiin olevinaan helpompi, mutta heti alussa selvisi, miksi paikkaa kutsutaan ”syväksi metsäksi”. Vesipullon sisältö veteli viimeisiään ja elimistö oli yhtä kuivilla kuin joka askeleella kumeasti tömähtävä polku, eikä missään ollut ainuttakaan raikasta vuoristopuroa. Yritin kuvitella vesimelonin raikkautta ja sitä tunnetta, kun vesi valuu kurkusta alas ja jano sen kuin yltyi. Positiivisesti ajattelin, että viimeinen tunti oli jo melkein selvitetty. Kellosta kävi ilmi, että oltiin kivuttu vain kymmenen minuttia.

 

 

 

belalp20

ehreä keidas ennen jyrkkää nousua.

Meidät ohitti käsittämättömän tasaisella, jäntevällä ja rivakalla menolla harmaahapsinen vaari. Eikä mies ollut ainut saman sarjan kulkija. Ehkä vuoristossa asuvilla on erilainen geeniperimä tai enemmän vettä mukana. Mutta perille päästiin mekin, vaikkakin nestehukasta rusinoituneina.

 

En resúmen: Como nos costó, pero por fin llegamos a Wallis, a cruzar el puente colgante entre Belalp y Riederfurka. 500 m diferencia de altura, en total caminando 16 km. Lo más dificil no era caminar en el puente, como yo me imaginé, sino que el problema, que –por chapas- llevamos demasiado poca agua. El resultado? LLegamos a Riederfurka, pero en el estado pasa.

Kurzgesagt: Endlich waren wir da, auf der Hängebrücke im Wallis. 500 M Höhenunterschied, 16 Km, viel Schwitzen, viel Konzentration, viel Durst. Aber wunderbare Aussicht und genug Nervenkitzel.

 

%d bloggers like this: