Olen myöhäisherännäinen, mitä tulee James Bondiin. Opiskeluissa läiskäistiin eteen nippu kopioita Umberto Econ semioottisesta tutkielmasta Ian Flemingin kirjoittamista kirjoista, joissa seikkaili salainen agentti 007. Tajusin, että tätä edes hiukkasen ymmärtääkseni, on varmaan luettava edes yksi näistä. Sillä teksti, teoreettisuuden lisäksi, oli teemasta jota en tuntenut ja ruotsiksi, jossa olin hutera.

Sen jälkeen olen kiristänyt tahtia, varmaan luin useammankin Flemingin kirjoista, mutta myös nähnyt leffat. Ovathan ne klassikkoja. Uudetkin, jos mahdollista.

Sveitsi näkyy leffoissa siellä, missä keikutaan korkealla padolla tai vuoristossa. Schilthornilla Piz Glorian pyöreä ravintola näyttelee osaa vuoden -69 Bondissa, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ja huipulta suihkataan alaspäin, kohti Birgiä.

Patikkareissuilla olen enemmän sitä luontonörtti-sarjaa, joten en ihan heti lähtisi vuorelle Bondin houkuttelemana. Edellisellä reissulla Lauterbrunnen laaksoon, josta nousimme Schilthornille, vannoin, että näille rinteille tullaan uudestaan tarpomaan. Täällä ollaan.

Mielessä kuumottelivat kuvat Mürrenin kylästä, joka on Schilthornille noustaessa ensimmäinen välietappi. Törkeän kaunista, mutta samalla mietin olisiko paikka yhtä Bond-maata.

Eiger, Mönch ja Jungfrau yhdellä puolen, Bernin ja Juran Alpit, jopa Mont Blancin pitäisi näkyä täältä.

Kahden hissin jälkeen jäämme pois, vedämme maskit päältä ja puhdasta ilmaa keuhkoihin. Northface-polku, täältä tullaan. Heti ensimmäisten metrien jälkeen Suunto haluaa viedä meidät sinisillä kylteillä merkityltä tieltä toiselle reitille. Luotan siihen, että ollaan niin turistien tavallisesti kansoittamalla alueella, että kyltit ohittavat kellon osoittaman gpx-reitin. Erhe korjautuu myöhemmin ja olemme taas polulla.

Kuplahississä ja matkan varrella on lähes vain sveitsiläisiä, suurimmalla osalla noustessa maskit kasvojen suojana. On hyvä hetki tutustua paikkohin, joita normaaliaikoina kansoittavat bussilastilliset ulkomaisia turisteja. On rauhallista.

1638 metristä lähtevä reitti alkaa reippaasti kohoten, hiekkatienä ja lopulta pienenä polkuna. 2,3 h retkeä voi pidentää jatkamalla melkein mihin suuntaan tahansa, eikä kannata uskoa kehotusta tulla ratasjunalla Allmendhubelista takaisin Mürreniin. Jalat kyllä kantaa.

Spielbodenalpin kohdalla kurvataan pihamaalle kahville ja mansikkapirtelölle. Rouva tarjoilee rakennuksen ikkunasta. Vähän pitemmällä meille määkivät vuohet.

Hinnat ovat Zürichin tasoa, mutta haluamme tukea alppiyrittäjää, joka taatusti tuskailee väkivähyydessä. Lounasta on repussa; nousemme vielä hetken vuorta ylös. Ajattelemme Hiljan kanssa ylittää joen yli hypäten. Peruutamme, kun etäisyys näyttääkin pitkältä syvyyteen verrattuna. Sillalta katsomme kuinka costaricalaissa joissa lapsuuden leikkinyt Aldo loikkaa suvereenisti toiselle puolen, eikä edes kännykkä putoa kädestä.

Pilvet roikkuvat alhaalla, on vehreää ja kasvusto runsasta. Tämä voisi olla Costa Ricasta, Väli-Amerikan Sveitsistä, kuten tavataan sanoa.

Ohitamme toisen tilan, jonka pihalla on itsepalvelukahvila. Pöydällä nököttää kahvikone, vieressä jääkaappi ja kolikkolaatikko. Hurmaannun näkymästä Eigerille, otan kuvan ja askeleen. Tunnen vajoavani pehmeään ja periksi antavaan. Ääniefektit ovat kuvaavat. Poluilla ja niityillä on runsaasti lehmiä.

Haluaisin jatkaa Mürrenistä vielä eteenpäin, mutta kello tikittää ja ideana oli käydä vielä Schilthornin huipulla. Kun kerran on tänne asti päästy. Schilthornilla olisi Mürrenissä Via Ferrata huimapäille, Birgissä lasilattiaisia reittejä jännitystä kaipaaville. Tänään pilvet ovat tiellä ja päädymme vain pistäytymään Piz Glorian näköalaterassilla.

Hissistä näemme ehkä murmelin, muutaman vuorikauriin. Kerrankin mukana on kiikarit, mutta ennenkuin ne on saatu ulos repusta, ei otuksia enää näy.

Ollaan 2970 metrissä. Vuoret vilahtavat hetkittäin, näemme muurahaisina nousevia urheita kipuamassa kenties laaksosta, ehkä edelliseltä asemalta Birgistä, ehkä Mürrenistä. Joku partainen sporttiselta vaikuttava ikääntynyt mies hengittää niin kuuluvasti viimeisessä nousussa, että dokumentoin sen vahingossa videoon. Hän jää istumaan kivelle ennen portaita. Epäilen astmaa ja jään katsomaan selviääkö hän ylös. Vielä tasanteella hengitys kuulostaa niin pahalta, että tarkkailen kuukahtaako mies. Ilme on kyllä virkeä.

Aurinkolavereilla ei ole ketään; eipä ole aurinkoakaan. Eiger, Mönch ja Jungfrau kurkistavat ujosti ja menevät jälleen piiloon. Laakso vilahtaa. Pilvet kulkevat vauhdilla eri suuntiin. Ja siinä se on, aurinkoinen heti.

Katson jälleen kelloa ja siirrymme takaisin hissille, on aika laskeutua laaksoon. Haluan nähdä ne putoukset, sillä kuka tietää, ehkä kohta taas olemme korona saartamia.

Tarve ei ole aivan oikeutettu, sillä tähän mennessä olemme retkellä nähneet jo taatusti parikymmentä putousta. Lauterbrunnenin laaksoa ei turhaan sanota vesiputousten laaksoksi, niitä on 72.

Neljännessä ja viimeisessä hississä Mürrenistä Stechelbergiin ensimmäisten joukossa sisään siirtyy katolinen pappi pitkässä mustassa kaavussaan. Lähes kaikilla muilla on kasvosuojat, papilla ei. Tytär murisee; eikö hengenmiehen pitäisi antaa esimerkkiä laumalleen. Ehkä hän luottaa suojelukseen. Seuraavasta päivästä alkaen se ei enää riitä. Maski on pakollinen kaikille. Niille, joilta se sattumoisin unohtuu, Schilthornbahn antaa ilmaisen kasvosuojan.

Kaupallinen yhteistyö Schilthorn Cablewayn kanssa.

Tickets sponsored by Schilthorn Cableway.

En resumen: Schilthorn es uno de los picos, donde se puede subir desde el valle de las cataratas, Lauterbrunnen. Y sí, es el donde filmaron la pélicula de James Bond, En el servicio secreto de su majestad. Caminámos también la ruta del norte un poco más abajo, empezando del pueblo de Mürren. Paisaje: increible. Multitud: nonexistente. Felicidad: 100 %.

Kurzgesagt: Die üppige Natur auf dem Schilthorn war eine Überraschung. Es hätte auch ein Berg in Tropen, in Costa Rica, die Schweiz Mittelamerikas gewesen sein können. Wenigstens auf dem Northface Trail, wo die Wolken unten hingen und Pflanzen die Feuchtigkeit genossen. Viel Ruhe, Schneebergen, Alpenblumen. Oben in Piz Gloria waren die Bergen plötzlich Schüchtern, aber ab und zu konnten wir vom ganz oben bis Tal sehen. Zurück zu Hause gibt es nur eines zu tun: nochmals James Bond 007 – Im Geheimdienst Ihrer Majestät zu schauen.