Tykkään syksymetsistä. Sateessa, auringossa, sumussa, ihan mitä vain. Vähän olin silti odottanut syysvärien loistoa auringossa, mutta olkoot, ajattelin.
Sääkartalla Sveitsi oli pilvien alla, mutta Baselin suuntaan luvattiin kolmea tuntia paistetta. Vetelin aurinkovoidetta varmuuden vuoksi kasvoihin. Myöhemmin vuorella pää pilvissä virnistin optimismilleni.
Mutta päivän kristalli oli taskussa. Tuliaisiksi. Se saatiin mukaan jo ennen Wasserfallenin hissiä. Jotenkin herttaista, että metallinen rahalaatikon kansi ei ollut edes kiinni.
Hissin luona on zipline-rata, sinne jää lapsiperheitä. Porukkaa tallaa jonossa ensimmäisille nuotiopaikoille, sen jälkeen on rauhallisempaa. Voin vain kuvitella trafiikkia aurinkoisena päivänä. Selvästikin tykätty ulkoilualue Jura-vuoristossa; tänne voi tulla läpi vuoden.
Huipulta, seudun korkeimmalta kohdalta, piti nähdä joka suuntaan, Saksaan, Mont Blancille Ranskaan, ylipäätään Alpeille. Meille avautui valkea huttu, molemmin puolin kapeaa kannasta. Pilvimassa lellui yli, sivuttain ylhäältä alas, alhaalta ylös. Äänet kantautuivat vaimeina, jostain kuului aavemaisesti naurua. Ja huuliharpun säveliä. Kiinalainen Nuuskamuikkunen soitteli polun syrjässä haikeaa melodiaa, toinen kuvasi puhelimella.
Kulkutautien pyhimys Rochus matkasi ruton riehuessa näillä main Roomasta Mümliswiliin ja loukkaantui vakavasti suistuttuaan harjanteelta. Paikalle rakennettiin kappeli, nykyisen edeltäjä.
Polku on kuin silvottua kiveä, ei ihme, että täällä kompastellaan. Lipulla koristetun sääaseman jälkeen ollaan kuitenkin ihan kunnon tiellä, joka vie kohti surkeaa kulinaarista kokemusta, Bergrestaurant Vogelbergiä.
En kestä istua kylmältä sumussa ja tuulessa terassilla, joten sisään tupatentäyteen tupaan. Palvelu on kummallisen ynseää, ei tervehdystä, ei kiitosta, ei mitään. Kahvi kuin vettä, snapsilla terästetty samoin. Isäntä ripittää viereisen pöydän porukkaa, eivät olleet huomanneet käteismaksusta muistuttavaa kylttiä. Aprikoosipiirakka on hyvää, se on läheiseudun konditoriasta, hinta sen sijaan järkyttävä. Myöhemmin luen terävää kritiikkiä paikasta; laatu, tunnelma, kaikki on surkeaa.
Pilvet lipuvat syrjään, oranssi ja keltainen paljastuu. Aidatulla niityllä laiduntaa hevosia; mutta porttihan on auki! Hepoja on siellä täällä, toistakymmentä, pitkin niittyjä, ruohoa hamuamassa. Yksi vilkaisee meitä ja kääntää selän. Aina noita kaksijalkaisia.
Päivän aarteet. The treasure of the day.Ei vielä pilvien tasolla. Not yet by the clouds.Nuo valkoiset ovat sieniä. Those white things are shrooms.Polku päättyy jyrkänteen reunalle. The path ends by the ridge.Portti. A gate to the fields.Niin mut jos tämä putoaa päälle? Yeah, but if this falls…?Siinä se lelluu, pilvimassa. There it hangs, the cloud.Kohti pilveä. Towards the cloud.Kappeli polulla. A chapel on the path.Eväshetki. Snacktime.Tällä jaksaa vaikka kuuhun: Glarusin päärynäleipä pähkinöillä. With this you can walk till the moon; pearbread with nuts from Glarus.Kapea harjanne. A narrow ridge.Sienet mätsää syysväreihin. Mushrooms that match the fallcolors.Ihan olen energinen, vaikkakin turvonnein silmin. Full of energy, despite of baggy eyes.Tässä olisi sitten sitä maisemaa. Here´s the marvellous view.Sääasema. The weatherstation.Häikäisee ihan sikana, vaikka sumuista. Taustalla Alpit. Totally dazzeled by the sun.I mean by the fog.Alps on the background.Ja yhtäkkiä esirippu repesi. And suddenly the white curtain opened.Pikkuisen hurmaannun. Loving this!Surkea kuppila. A miserable mountainrestaurant.Ulkonäkö pettää, todella huono kahvi. Mutta konditorian piirakka on hyvää. Horrible coffee, but the cake from a pastryshop is tasty. Herttinen, tuollahan on lisää kukkuloita. Gosh, there´s more hills.Loppuun pieni nousu. A short uphill climbing.Näitä heppoja oli vapaana pitkin poikin. There were horses here and there, walking freelyto the best spot of green.
En resumen: Fuimos a Wasserfallen en la busqueda de colores de otoño. Habia, pero rodeado por las nubes. Bonito en todo caso.
Kurzgesagt: Wir sind nach Wasserfallen gefahren um goldener Herbst zu suchen. Trotz Nebel und Wolken haben die Farben schön geleuchtet.
Keksin paeta vuorille Zürichin helteitä. Uikkarit mukaan ja vuoristojärvelle, vähän samaan tapaan kuin edellisellä reissulla ja suurin piirtein samoille korkeuksille, 1800 metrin paikkeille.
Köysirataa ei löytynyt navigaattorista ja muutenkin oltiin teillä tietymättömillä. Laakso vaikutti avautuvan salaisesta kohdasta toiseen dimensioon. Muotathalissa eletään vähän syrjässä ja mitä pitemmälle mentiin, sitä epätodennäköisemmältä tuntui, että tien päädystä löytyisi yhtään mitään.
Kabiineja oli koko köysiratasysteemissä tasan yksi, mikä huolestutti tasapainosta huolehtivaa insinööriä. Mutta kuusi pitkää ja paksua parrua, mies lumikenkien kera, kaksi patikoitsijaa ja me mahduimme kyytiin.
Hissiasemalla odottaa yllätys. A surprise by the station.Tästä lähdetään, liukastellen, mutta varmasti. Kind of slippery, but here we go.Aivan upeaa! Mutta missä kesä? Incredible, but what about the summer?
Lumikengät herättivät pientä levottomuutta meissä sortseissa liikkeellä olevissa. Asemalla en siis hirveästi yllättynyt, kun polulla oli lunta. Nyppylän takaa avautuva täysin luminen laakso sen sijaan tuli pienenä järkytyksenä.
Glattalpia sanotaan epävirallisesti Sveitsin kylmimmäksi paikaksi, täällä on mitattu ennätyslukemia, 52.2 astetta pakkasta. Ehkä siinä syy tai sitten tavallista lumisemmassa talvessa, mutta kesäkausi ei vielä ole kyllä saapunut.
Talvipatikkamerkkejä ei ollut, mutta seurasimme jalanjälkiä ja gpx:ien avulla päätettiin yrittää järven rantaan. Pienen Gasthausin jälkeen jälkiä oli aina vähemmän, lämpimissä kohdissa vähän puhdasta polkua ja siellä täällä muutama rentukka ja yksi vaivainen littaantunut valkoinen krookus. Takaisin tullessa lämpö oli saanut jo sinisiä katkeroitakin auki.
Polku vie pienelle Gasthausille. The path brings us to a small Gasthaus.Aivan mahtavaa! Very, very happy.Hm. Jospa sen uinnin siirtäisi toiseen kertaan. Maybe today is not the day for a swim.
Koska hanki upotti, ei kengän goretex paljon auttanut ja sukat oli märät melko nopeasti. Se ei menoa haitannut, sen sijaan polun alla poikittain järveä kohti virtaavat purot epäilyttivät. Ne kalvavat lumimassaa sisältä käsin ja – hups – ihminen sujahtaa metrin verran alas, ehkä taittaa kinttunsa tai päätyy järveen.
Saharan pöly oli värittänyt lumen kellertäväksi, paikoittain oli punertavaa hiekkaakin. Perhoset näillä main, suht vilakoissa olosuhteissa, olivat tavallista vantterampia ja lentelivät tehokkaasti sinne tänne. Se, joka pysähtyi sukalleni lepäilemään, oli höyhensarjaa. Ehkä siksi voipunut.
Sieltä hän tulee. There he comes.Sulava lumi valuu alas jokina. The melting snow comes down in small rivers.Laakson ja järven toinen pää. The other end of the valley and the lake.
Siinä kohtaa, missä olin menossa uimaan, oli jäät. Vähän sulaa, niin vähän, ettei sitä juuri vedeksi voinut sanoa. Toisessa päässä laaksoa, siellä missä piti kääntyä vastakkaiselle puolelle, kellui jäälauttoja. Päätin siirtää uinnin kotirantaan.
Järven kiertolenkin käännekohdassa pupu meni pöksyyn. Pohjoisranta oli yhtä lumikenttää ja jyrkkä. Ylhäällä näkyi irtokiveä, lumimassaa ja epäilin kaiken sen valahtavan alas ilman lämmetessä. Tai sitten luiskahtaisin polun pettäessä järveen. Maalailin näitä mielikuvia Aldolle, joka oli ihan, että hän kyllä pistelee menemään, hän joka on syntynyt Tampereella ja aina juoksennellut lumessa.
Melko arktisen näköistä. Pretty arctic.Laakso toiseen suuntaan. The valley to the other direction. Kesä heräilee. The summer waking up.Paussi. A break.
Pienen sillan kohdalla pysähdyin kuin aasi. Siitä eteenpäin ei näkynyt enää jälkiä. Kukaan ei siis ollut tänään kulkenut sieltä. En halunnut ruveta pioneeriksi ja pyörsin ympäri.
Vastaan tuli mies suuren kamerasysteemin kanssa, pysähtyi kuvailemaan. Järven ääripäässä mies otti paidan pois ja kaivoi uuden repusta ja jatkoi matkaan pohjoisrantaa myötäillen, ei pudonnut, ei saanut niskaansa vyöryä. Hänen perässään olisin saattanut ehkä mennäkin, mutta me olimme jo palaamassa samaa reittiä.
Katkero. Enzian.Aarteita lumella. Treasures on the snow.
Laakso oli upea, samoin olosuhteet, enhän koskaan olisi varta vasten lähtenyt reitille, joka ei vielä ole sula. Gasthausin terassilla törmäsimme lumikenkämieheen. Hän oli vetänyt parrut köyden perässä hissiltä tänne asti ja rakenteli niistä nyt hyllyä tai muuta kalustetta terassille. Ilmeisesti paikan isäntä. Kahvit tuonut toinen tyyppi kertoi, että kesäkuun alussa lunta oli vielä kaksi metriä. Tavallisesti tähän aikaan laaksossa tepastelevat lehmät.
En ole koskaan ollut yhtä lumisessa ja helteissä ympäristössä, mikä oli yhtä aikaa aivan älyttömän ihmeellistä ja upeaa, mutta myös haastavaa. Liukas, sulava lumi ja upottava polku luo hikiset olosuhteet. Ja vaikka olevinaan rasvasin iholle suojaa sain aikaan pahimmat palovammat ikinä. Reisissä on omituisia läikkiä, luultavasti hikoilu, roiskuva lumi, räiskyvä vesi ja ties mikä pyyhki aurinkovoiteet pois.
Luontokuvaaja työssään. Nature photographer in action.Kuka uskoisi, että täällä vallitsee kesähelle? Who would think, it´s a hot, summer day?
En resumen: Mi idea escapar el calor de Zurich y ir a nadar a un lago de los Alpes. Tuve que cancelar lo de nadar, pero encontrámos uno de los lugares más increibles que he visto.
Kurzgesagt: Meine idee aus der Hitze von Zürich zu fliehen und in einem Bergsee schwimmen war gut, aber musste abgesagt werden. Sonst war das winterliche Alptal wunderschön.
Jos vain pienen kävelyn heittäisi. Jossain muualla kuin lähiympäristössä, joka on koluttu niin tarkkaan, että jo hiekan ropse kengän alla tuntuu aika tavalla tutulta.
Joten lähelle, mutta uusiin kulisseihin. Eikä ropsu hiekka, jalkojen alla on nimittäin asvalttia. Innerthalin Wägitalersee, siis järvi, on sen verran pieni, että sen ympäri kiertää kolmessa tunnissa, vaikka ottaisi kuvia ja jäisi ihastelemaan kukkia.
Kyselin itseltäni, että mitenkäs sen asvaltin kanssa on. Että tuntuuko petokselta tai liian kaupunkimaiselta. Toisaalta, asvaltillahan sitä kaupungissakin kävellään, joten ei se nyt niin huono juttu ole.
Ongella. Fishing.Perheen onkisessio. Family fishing.Mökit ja lunta rinteessä. Huts and snow on the hillside.
Innerthalissa alkaa paljastua miksi asvaltti on sinne vedetty. Rantatörmät ovat jyrkkiä, vesi syö niitä pikkuhiljaa, paikoittain aika vauhdilla. Toisella puolen järveä reitti on talvisin suljettu; niskaan voi tulla lumivyöry. Ilman pitävää mustaa kerrosta tie häviäisi nopeasti järven aaltoihin.
Keväinen meininki Wägitalerseellä. Springfeeling in the Wägitalersee area
Menomatkalla kylään vastaan tuli seitsemän Lamboghinia ja yksi Maserati. Kivisestä rannasta muistan vuorovesivaihtelun paljastaman pohjan Britannian rannikolla. Sama meininki muutoinkin; ongitaan ja grillaillaan. Epäilen, ettei näillä autoilla tulla ongelle. Mutta mistä sitä tietää.
Korkeimmat huiput ovat pilvien alla; välistä pilkottaa lunta. Vaikka tietä pitkin silloin tällöin pöräyttää mopo tai autokin, on rauhallista.
Tänne varmaan tullaan viettämään kesäpäiviä. Ympäristössä on aistittavissa pientä kyllästymistä vierailijoihin. Telttailusta kerrotaan ropsahtavan sakot, tosin vain vähän enemmän kuin parkkisakko ja huomattavasti vähemmän kuin hotelliyöpyminen. Pysäköinnistä ollaan myös eri mieltä. “Pyydämme: älä edes mieti parkkeeraavasi tähän.”
Tähän ei ole parkkeeraamista. Don´t even think about parking here.Niin rauhallista. So peaceful.Järveen pulppuava lähde. A well, that pumps new water to the lake.Löydettiin pieni putous. We found a small waterfall.
Sää on kummallinen, ei kylmä, ei lämmin, mutta perille tultaessa tukka on kuin harakanpesä ja kasvot punottavat tehokkaasti.
Sirkat sirittävät aivan hulluna. Minusta keli on niille liian viileä. Ne eivät kuitenkaan mielipiteestäni välitä, vaan jatkavat siritystään.
Kaivattu aurinko näyttäytyy. Oh, sun, we have been missing you.Järvenneitona paussilla. Me, the lakemaid. Yljäällä olisi vielä talvea. Winter still to be found.Lisää valkoisia huippuja. More white peaks.Vaaleanpunaisia lemmikkejä? Ainakin samaa sukua. These look like the more common blueones, but are they the same family?Joltain unohtui kelkka. Someone forgotthe vehicle.Onko tämä Matterhornin serkku? Is this Matterhorns cousin?
Juuri ennen Wägitalerseen padon siltaa meitä odottaa toinen, pienempi silta työmaatilassa. Sivussa oleva putous saa vain nopean huomioinnin, sillä on pakko miettiä millä ilveellä saan itseni ylittämään tutisevat metallilevyt, jotka on pantu meitä jalankulkijoita silmälläpitäen. Jokaisella askeleella levy notkahtaa ja toinen heilahtaa.
Kävely tuntuu akillesjänteissä; syytän asvalttia. Siltin virnistän kuin aiemmin näkemäni lammas. Olo on kuin vatsa olisi täynnä alppiheinää, virkistynyt ja raikas.
Etualan tyyppi oli kovin äänekäs. This guy in front was very loud.Z-merkittyjä lampaita. Z-marked sheep.Tässä on tilanne päällä. Ja kiva putous. Ok, we have situation. And a nice waterfall.Ylitys ei ollut lempiosuuteni. Walking to the other side – not my favorite.Ehkä tulemme takaisin? Maybe we´ll come back?
En resumen: Este caminito alrededor de Wägitalersee es bonito y plano. Le quita un poco de sabor la calle pavimentada, pero en total, no es para tanto. No siempre tiene que ser un trillo en el monte.
Kurzgesagt: Der Weg rund um Wägitalersee ist schön und flach. Das er asphaltiert sei, ist zum Schluss nicht so schlimm. Es muss nicht immer einen Pfad am Hang sein.
Alppien perheessä Hörnli olisi varmaankin se esikoululainen. Mittaa on näinä päivinä 1133 metriä merenpinnan yläpuolella. “Kyllä sinusta vielä iso kasvaa”, lohduttelisi Monte Rosa, nimensä perusteella äiti, jonka huippu, Doufourspitze, yltää 4634 metriin.
Silti nyppylällä on jo ihan varteenotettava vuoren persoonallisuus. Se kohoaa sukkelasti ylöspäin, sivustalla on kapeaa polkua niille, joita se kiinnostaa ja huipulta näkyy kauas.
Matkalla polun alkuun ilahdun junan värikkyydestä. / On the way towards the beginning of the path, the colorful train makes happy.Marraskuuta Zürichissä. /November scenery in Zürich Oberland.Noh, tämä on joki. /Yeah, well, a river. Penkin viesti: kompurointi on osa patikointia. /The message of this bench: even stumbling is part of hiking.
Sumu velloi autotiellä matkalla vuoren juurelle. Kuvittelin seikkailua harmaan kostean villan keskellä kohti tuntematonta. “No mitäs!” pääsi patikan alkupisteessä. Yhtä aurinkoa. Sumu oli jo jäänyt alemmas. Täällä oli enää hutun rippeet.
Sydämellinen polku. /A heartfelt path.Näkymä. / A view.Vielä omenoita puussa./Still some apples in the tree.Tie vie läpi maatilan. /Passing a farm. Pehmeästi kumpuilevaa ja poimuilevaa maastoa. /The hills are round and somehow soft in this area.
Siellä se pysytteli pitkään, paksuna vaippana järven ja tasangon yllä. Meille suotiin harson läpi lämmintä aurinkoa marraskuussa.
Rinteessä on piste, jossa yhtyy kolme kantonia: Zürich, St Gallen ja Thurgau. Silti tämä on meidän zürichiläisten vuori. Ihan vain minun. Eikä kenenkään muun.
Tainnutan omistushaluisen itseni, mutta katselen silti ihmismassaa huipulla hiukkasen ärtyisästi. Olimme nousseet toiselta puolen ypöyksin. Virta patikoi suorempaa ja leveämpää tietä.
Este. /An obstacle.Eikö tämä ole kuin taidetta?/Isn´t this like art?Sieniä sammalvuoteella./Mushrooms on a soft mossbed.
Huttu peittää vuoristojonon niin, että horisontissa on vain aavistus teräväkärkisistä ja lumihuippuisista. Mutta siellä ne ovat. Täältä niitä on hyvä katsella. Tiedetään vuorten olemassaolosta muutoinkin, nähtiinhän ne viereiseltä ja Zürichin korkeimmalta, Schnebelhornilta.
Keskellä ja oikealla lelluvaa sumua. /In the middle and on the right you can see the floating fog.Gasthaus Hörnli. Auringossa. Marraskuussa. /Enjoying the warm November sun.
Selailen nyt muistiinpanojani kotona. Hörnli on mielessä paikkana auringossa. Sen huomaa myös puhelimeen kirjoitetuista lauseista. Kävellessä ja häikäistyneenä auringosta.
“Bauma suoraa, 250 kai, noustu, aökoi bergwanderweg. Alas tullessa bauerhofin kohdalla reitiltä. Sivussa. Ei saa mennä pois tieltä. Ternerito, hoffladem, maksaa, jauhelihaa, tripas, munuaosia. 50 mon Stegiin.”
Kolmea kieltä ja siansaksaa, siinä ne tärkeimmät. Ei niin mitään tolkkua.
Silti väliäkö tuolla. Tärkein on tässä: Zürichissäkin voi nousta vuorelle.
Tie Stegiin. /The way to Steg.Stegistä kulkee patikkareitti poikineen. /Steg is a place of many paths.
En resumen: También en Zurich se puede subir en montañas. Hörnli es el lugar del sol en un día de neblina.
Kurzgesagt: Auch in Zürich kann man Berge erobern. Hörnli ist der ort der Sonne an einem nebligen Tag.
Viimeisessä kurvissa ennen Noiraiguen kylää eteen piirtyi länsi-Sveitsin Grand Canyon. -Siis mitä?? Näkyykö tuo jo autotieltä?
Retken kliimaksilta oli katkaistu kaula.
Mutta hei, oltiin siis niin pitkällä, että odotettu kiviseinämä oli tuossa, jokusen kivenheittämän päässä.
Creux du Van on ollut pitkään saavuttamaton kohde. Ensimmäisillä askelilla polulla tulivat mieleen kaikki mahdolliset kliseet. Otto kolme. Kolmas kerta toden sanoo. Tästä se lähtee. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Täst miä lähen, hihkas kotkalaine vuorella.
Älä anna vaatimattoman ilmeen pettää, asemalta saa myös suklaata ja Absinttia. /Don´t let the humble look deceive: this is a station, but you can also get chocolates and Absinthe.Viittaa Ranskan läheisyyteen./I think this gives you a hint we are near French border.Polku, kivinen ja hikinen./The path is stoney.
Ranskankielisillä seuduilla on tullut käytyä niukasti, sillä vuoria ja kukkuloita on lähempänäkin. Tänne olen silti halunnut jo kauan, jotakuinkin yhtä pitkään kuin olen Sveitsissä asunut. Tai ainakin puolet siitä ajasta, sillä epäilen, etten tiennyt koko muodostelman olemassaolosta ennen tyttären kouluaikaa.
Tämä luonnon amfiteatteri, jota me nyt 2000-luvulla ihastelemme, on esihistoriallisen meren jäänteitä. Kalkkikerrostumia ovat muovanneet jäätiköt ja joet. Ilmasto alueella on erityinen; metsät ja arktisen alppi-alueen kasvusto kukoistaa. Kivimuurin rotkon puolella kulkeva polku on suurelta osin suljettu, luonnonsuojelusyistä.
Vasemmalla porukkaa tauolla. /Can you see the people resting on the left? Lounastauko./Lunchbrake.Pieni vesimeloonia muistuttava hämähäkki. /A small spider, that looks like watermelon.
Siksakspolkua, kivistä ja tietenkin jyrkästi nousevaa ylös, kivireunaman tasolla ylängöllä taivastelua ja sitten taas alas. Ne, jotka karttavat ponnistelua, tulevat suoraan kokemuksen ääreen tai tässä tapauksessa reunalle, autoin ja bussein. Reittejä on monia.
Kiviaidan toisella puolen kulkeva polku on suljettu./The path on the other side of the stonewall is closed.Tyypit reunalla. /Some guys on the cliff.
Olen siinä mielessä rajoittunut, että luontoretkellä pääosassa mielestäni pitäisi olla luonto. En kaipaa luonnolta säväyttäviä näytöksiä, ihan vain pelkkä polku metsässä riittää. Putoukset, järvet ja joet ovat tietty plussaa, joita mielelläni ihastelen, jos niitä kohdalle sattuu.
Tallaan mieluiten reiteillä, joilla on niukasti väkeä. Virran mukana valuminen ei vastaa mielikuvaani rentouttavasta ulkoilusta. Vuoristossa on toki hyvä, että kanssakulkijoita on samoilla tienoilla; se tuo jonkinlaista turvallisuudentunnetta. Ihmisjono sen sijaan ahdistusta.
Sveitsissä on suuri paletillinen toinen toistaan upeampia paikkoja. Porukkaa saapuu ylenmäärin katsomaan ja kuvaamaan, ikuistamaan ja ihmettelemään. Creux du Van on yksi niistä, varsinkin viikonloppuina ja loma-aikana. Ylös kivuttiin peräkkäin kuin köyhän talon porsaat. Kaikki mahtuivat kuitenkin polulle, ei siis täystungosta.
Tässä kohtaa pääsi myös aidan toiselle puolen. /Here you can also go to the cliff-side of the wall.Toisella puolen näkyisivät Alpit, jos usva sallisi. /To the other side there´s a view to the Alps – or were, if there wasn´t any haze.
Toiselta puolen kaarimaista kivimuodostelmaa valitsimme pidemmän alastuloreitin – ja olimme yhtäkkiä lähes yksin.
Emme ole ainoastaan epäsosiaalisia, vaan pandemia-aikoina yksin samoamisella on puolensa. Myös luonto näyttäytyy erilaisena kuin joukossa vaeltaessa. Edessä lenteli kymmenittäin perhosia, linnut uskaltautuivat lähemmäs. Sen sijaan ilveksiä, vuorikauriita tai gemssejä ei näkynyt. Epäilen, että kukkulan päällä oli liikaa liikettä ja ihmisen hajua. Rusakotkin pysyttelivät etäällä. Näitä pitkäkorvia en ole nähnyt Sveitsissä vielä kertaakaan.
Porukkaa snäkillä kaaren toisessa päässä. /People picnicing in the other end of the half circle.Kuivuvan kukan väri on melkein metallinen. /The color of this drying flower are almost metallic.
Voiko turistikohde siis olla luontomatkailua? Lähteekö luontoihminen turistipaikkaan tai turistikohteita bongaava luontoon?
Sveitsin vaellusreitit eivät suinkaan kaikki kulje vuorilla tai metsissä, niitä on myös läpi asuttujen alueiden, kaupunkien ja kylien. Itselleni lähin patikkapolun merkki löytyy parin sadan metrin päästä kodista ja johdattaa asemalta kylän läpi kohti metsää ja muita polkuja.
Toisinaan kuljen maaseutukylien keskellä, joskus korkealla vuoristossa, usein lähimetsissä. Turistikohteeksi valjastettu upeus ei ehkä vetoa kaikkiin, mutta jotkut on vain nähtävä. Kuten Creux du Van.
Aivan silmät sikkurassa kuumassa auringossa./Totally blinded by very hot sun.Ainut tapaamamme petoeläin./The only beast we met.
En resumen: En oeste de Suiza hay una formación de piedra, que parece a una mitad de un anfiteatro, Creux du Van. Los glaciares y ríos han dejado esta forma tan rara para nosótros para asombrarnos – y para subir.
Kurzgesagt: Creux du Van wollte ich seit langem besteigen. Als Ziel ist es anders. Dieses Naturspektakel sieht man schon vom unten, aber es lohnt sich auch hinauf zu steigen. Unterwegs hat man eine Chance den Steinstruktur von der Seite und näher zu schauen und vielleicht sieht man auch einen Steinbock.
Nopeat terveiset Flimsin vesitieltä eli koluttiin Trutg dil Flem, 14 km matka joen syntypisteiltä kylään asti.
Nyt ollaan käymässä kotona, pesemässä vaatteita mudasta ja pölystä, täyttämässä reppuja ja pikkuisen lepuuttamassa väsyneitä kinttuja; kohta lähdetään taas.
Reitti oli yksi vaihtelevemmista, joilla olen tarponut. Aikaa meni pari tuntia enemmän kuin oletettiin; jäätiin pällistelemään vesiputouksia, kukkia, joen kiemuroita, siltoja ja putouksia, jouduttiin lehmäruuhkaan ja jarruteltiin kivilouhikossa.
Karjaa tiellä. Edelläolevat joutuivat tönimään kantturoita sivuun. / Cows on the road. Hyvää polkua tallattavaksi. /A good path to follow.Täällä korkeuksissa Alppikatkerot ovat vielä kukassa. /Up here the Enziansstill have flowers. Putous on ihmisten oikealla puolen, ei tosin näy kuvassa./Waterfall is on the right hand side of the people, but not in the picture.
Alku lähti reippaasti ylöspäin, mutta nousua oli lopulta vain puolisen kilometriä.
Rinnepätkän päästä löytyi laakso ja putous, joita olimme tulleet katsomaan. Flem-joki ja muutama pienempi virta suihkusi rinteiltä käsittämättömällä voimalla. Laaksosta näkyy myös kuulu Martinsloch, vuorenseinämän aukko, jonka läpi aurinko paistaa pari kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.
Kuvassa putouksen koko ja voima katoaa, mutta voin kertoa, että mahtava oli. / Very powerfull waterfall – in the picture you miss the size.Keltainen laakso. /A yellow valley.Tie putokselle. /The way to the waterfall.
Löysin yhden parhaista lounaspaikoista ikinä, laakson kielekkeeltä. Yritin varoa tönäisemästä termaria, sillä kahvitta ei tätä reissua tehdä.
Oltiin korkuksissa, parissa tuhannessa metrissä. Joku oli roudannut mukanaan alppitorven ja päräytteli käheitä säveliä, jotka kimposivat seinämästä toiseen kaikuen. Soittajan retkikumppani makasi ruohikolla silmät kiinni kuunnellen.
Minä lounaalla. / Lunchplace. Can you find me?Martinslochillekin voisi kiivetä. /You could also climb to Martinsloch.
Lähellä lenteli mehiläisiä. Tajusin virheen varusteissa. Lompakossa oli vain pari hassua frangia ja vaihtoehtoisesti satanen. Tietenkin olisin halunnut alppihunajaa polun vieressä nököttävästä kaapista. Nämä roposet eivät siihen riittäneet, sataseen ei ollut vaihtorahaa.
Alaspäin mennessä jarrutuslihakset pääsivät töihin. Kivikkoa riitti, samoin kantturoita sekä polulla, että sen sivussa, siltoja vetisten kohtien yli.
Hän kantoi alppitorvensa tänne ylös. /Where should you play alphorn? In the Alps of course.Alppihunajaa. /Honey from the Alps.Kivinen tie./Very stoney path.Joen tarkastaja. /Checking the river.Seuraa 764-kylttejä. /Follow the 764 signs.
Siinä kohtaa, jossa luulimme olevamme jo tien ja sivilisaation kohdalla, menimmekin syvälle metsään, näimme veden kuluttamia kiviseinämiä, onkaloita ja raitoja. Polku vietti aina vain alemmas. Tasapuolisuuden nimissä välillä pikkuisen myös ylös. Ja sitten taas alas.
Virallisesti matkalla on 7 tai jonkun mukaan 8 siltaa, mutta ylitimme taatusti kymmenen erilaista viritelmää. Polku vei puolelta toiselle, toisinaan olimme aivan kuohujen vieressä, välillä ylhäällä kapealla polulla, joka kulki kanjonimaista jokea reunustavaa seinää pitkin. Minä paikoittain heinissä roikkuen ja “Ay papá…” espanjaksi vingahdellen – jotta Aldo ymmärtäisi tilanteen. Pelkkä “Apua!” olisi kyllä sekin mennyt perille, mutta en siinä alkanut arpomaan sanomisiani, sanoja vain lipsahteli suusta.
Silta edessä. /Bridge coming.Tässä pisteessä pyöräilijöiden ja patikoitsijoiden tiet eroavat./Here the hikers and bikers go different ways.Luultiin olevamme melkein takaisin kylässä. No ei. /We thought, we were almost back in the village. Yeah, right.
Kun jäin katsomaan, että rohkenisiko tuosta lähteä alas astuen vai päädynkö pyllymäkeä jokeen, tulee pieni poika, joka pistää menemään tasajalkaa pomppien. Jösses tuota nuorisoa.
Veden ollessa korkealla, pitää sillat jättää väliin. /When the river rises, you can´t use the bridges.Mutta tänään se oli ok. /But today it was ok.
Aldosta reitti oli ihan mahtava, koska hän on “jokien poika”, lapsena hypellyt kivillä ja pistänyt paperista taiteltuja veneitä kuohuihin. Periaatteessa olin samaa mieltä. Käytännössä en tiennyt mitä ajattelin. Jokipätkä oli jotakuinkin vaativa, varsinkin, kun se oli loppuvaiheessa.
Precipitous area of risk. Caution: Mountain boots, surefootedness and at times a good head for heights are required.
Kengät olivat hyvät, askel suht vakaa, mutta pään kanssa oli välillä vaikeuksia. Alaspäin mennään yli kilometrin verran ja huterat nilkat väsyivät loppuvaiheessa. Silti, lähtisinkö uudelleen? Ehdottomasti.
Vesi on kaivertanut upeita muotoja kiveen. /Water has carved beautiful forms to the stone.Taas silta. /Another bridge.Pitkospuilla tuntui Suomelta. /Some Finland vibes here. Jano oli tällä matkalla kova. /Got really thursty on this way.
Enresumen: El muchacho del río estaba muy contento por el camino del agua en Flims. Seguíamos el sendero desde la catarata, donde nace el río, hasta abajo al pueblo, cruzando al menos 8 puentes. Había tanta piedra rara, otras cataratas, un valle amarillo, vacas y bosques. Las orillas del río están a veces muy altas y para los que hemos nacido en una isla, de vez en cuando una causa de estrés. Pero llegamos al pueblo enteros y sin caer al río.
Kurzgesagt: Flimser Wasserweg ist einer meiner Favoriten, trotzteilweisen schmalen und abschüssigenWegenneben den Fluss. Das gelbe Tal mit Wasserfällen, die steinige Landschaft – das muss man selber sehen um zu verstehen.
Olen myöhäisherännäinen, mitä tulee James Bondiin. Opiskeluissa läiskäistiin eteen nippu kopioita Umberto Econ semioottisesta tutkielmasta Ian Flemingin kirjoittamista kirjoista, joissa seikkaili salainen agentti 007. Tajusin, että tätä edes hiukkasen ymmärtääkseni, on varmaan luettava edes yksi näistä. Sillä teksti, teoreettisuuden lisäksi, oli teemasta jota en tuntenut ja ruotsiksi, jossa olin hutera.
Sen jälkeen olen kiristänyt tahtia, varmaan luin useammankin Flemingin kirjoista, mutta myös nähnyt leffat. Ovathan ne klassikkoja. Uudetkin, jos mahdollista.
Lauterbrunnenin Staubbachfall. / Staubbach-waterfall in Lauternbrunnen.Jos polulta on hyvät maisemat, niin tuolta ylhäältä ehkä vielä paremmat. / On the path the view is marvelous, up there, if possible, even better.Niin rauhallista; tästä ei juuri idylli idyllimmäksi muutu. / This calmness…how idyllic can it be?
Sveitsi näkyy leffoissa siellä, missä keikutaan korkealla padolla tai vuoristossa. Schilthornilla Piz Glorian pyöreä ravintola näyttelee osaa vuoden -69 Bondissa, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ja huipulta suihkataan alaspäin, kohti Birgiä.
Patikkareissuilla olen enemmän sitä luontonörtti-sarjaa, joten en ihan heti lähtisi vuorelle Bondin houkuttelemana. Edellisellä reissulla Lauterbrunnen laaksoon, josta nousimme Schilthornille, vannoin, että näille rinteille tullaan uudestaan tarpomaan. Täällä ollaan.
Kahvipaikka, Spielbodenalp. Täällä voisi yöpyäkin. / Coffee place, Spielbodenalp. I suppose you could also spend a night here.
Mielessä kuumottelivat kuvat Mürrenin kylästä, joka on Schilthornille noustaessa ensimmäinen välietappi. Törkeän kaunista, mutta samalla mietin olisiko paikka yhtä Bond-maata.
Eiger, Mönch ja Jungfrau yhdellä puolen, Bernin ja Juran Alpit, jopa Mont Blancin pitäisi näkyä täältä.
Kahden hissin jälkeen jäämme pois, vedämme maskit päältä ja puhdasta ilmaa keuhkoihin. Northface-polku, täältä tullaan. Heti ensimmäisten metrien jälkeen Suunto haluaa viedä meidät sinisillä kylteillä merkityltä tieltä toiselle reitille. Luotan siihen, että ollaan niin turistien tavallisesti kansoittamalla alueella, että kyltit ohittavat kellon osoittaman gpx-reitin. Erhe korjautuu myöhemmin ja olemme taas polulla.
Costaricalainen poika on jokiekspertti. /The costarrican boy is expert in rivers.Alppien Anemone Pulsatilla kukinnan jälkeen. / Alpin Anemone Pulsatilla after blooming.Roikkuvia pilviä, ei haittaa, hiki on joka tapauksessa. /Some hanging clouds. We don´t mind, going up you get warm enough.Mystinen kasvi kukkineen; en löydä nimeä. / A strange flower.
Kuplahississä ja matkan varrella on lähes vain sveitsiläisiä, suurimmalla osalla noustessa maskit kasvojen suojana. On hyvä hetki tutustua paikkohin, joita normaaliaikoina kansoittavat bussilastilliset ulkomaisia turisteja. On rauhallista.
1638 metristä lähtevä reitti alkaa reippaasti kohoten, hiekkatienä ja lopulta pienenä polkuna. 2,3 h retkeä voi pidentää jatkamalla melkein mihin suuntaan tahansa, eikä kannata uskoa kehotusta tulla ratasjunalla Allmendhubelista takaisin Mürreniin. Jalat kyllä kantaa.
Eväshetki. Porkkanat eivät näytä kestäneen matkantekoa. / A snack. The carrots have suffered on the way.Yksi parhaista lounasmaisemista ikinä. /One of the best lunchviews ever.
Spielbodenalpin kohdalla kurvataan pihamaalle kahville ja mansikkapirtelölle. Rouva tarjoilee rakennuksen ikkunasta. Vähän pitemmällä meille määkivät vuohet.
Hinnat ovat Zürichin tasoa, mutta haluamme tukea alppiyrittäjää, joka taatusti tuskailee väkivähyydessä. Lounasta on repussa; nousemme vielä hetken vuorta ylös. Ajattelemme Hiljan kanssa ylittää joen yli hypäten. Peruutamme, kun etäisyys näyttääkin pitkältä syvyyteen verrattuna. Sillalta katsomme kuinka costaricalaissa joissa lapsuuden leikkinyt Aldo loikkaa suvereenisti toiselle puolen, eikä edes kännykkä putoa kädestä.
Pilvet roikkuvat alhaalla, on vehreää ja kasvusto runsasta. Tämä voisi olla Costa Ricasta, Väli-Amerikan Sveitsistä, kuten tavataan sanoa.
Ohitamme toisen tilan, jonka pihalla on itsepalvelukahvila. Pöydällä nököttää kahvikone, vieressä jääkaappi ja kolikkolaatikko. Hurmaannun näkymästä Eigerille, otan kuvan ja askeleen. Tunnen vajoavani pehmeään ja periksi antavaan. Ääniefektit ovat kuvaavat. Poluilla ja niityillä on runsaasti lehmiä.
Näetkö talojen välissä puurivin? Oikealla puolella kahvipaikka jossa kävimme. /Can you see the treeline between the houses? On the right side is our coffeeplace. Täs myö vaan istutaan. /Just sittin´.Melkein takaisin Mürrenissä./Almost back in Mürren-village.Ei ihan vielä perillä, aina löytyy uusi näkökulma josta ihastella maisemia./Ok, not yet there, still some awsome views to admire.
Haluaisin jatkaa Mürrenistä vielä eteenpäin, mutta kello tikittää ja ideana oli käydä vielä Schilthornin huipulla. Kun kerran on tänne asti päästy. Schilthornilla olisi Mürrenissä Via Ferrata huimapäille, Birgissä lasilattiaisia reittejä jännitystä kaipaaville. Tänään pilvet ovat tiellä ja päädymme vain pistäytymään Piz Glorian näköalaterassilla.
Yritetään päästä Bond-fiilikseen, mutta vuoret ovat ujolla päällä. /Trying to feel the Bondness, but the mountains are shy up here.Odotan pilviverhon avautumista./Waiting the white curtain to open.Sekunnin väläys toiseen suuntaan. /Peak, I see the peak!!
Hissistä näemme ehkä murmelin, muutaman vuorikauriin. Kerrankin mukana on kiikarit, mutta ennenkuin ne on saatu ulos repusta, ei otuksia enää näy.
Ollaan 2970 metrissä. Vuoret vilahtavat hetkittäin, näemme muurahaisina nousevia urheita kipuamassa kenties laaksosta, ehkä edelliseltä asemalta Birgistä, ehkä Mürrenistä. Joku partainen sporttiselta vaikuttava ikääntynyt mies hengittää niin kuuluvasti viimeisessä nousussa, että dokumentoin sen vahingossa videoon. Hän jää istumaan kivelle ennen portaita. Epäilen astmaa ja jään katsomaan selviääkö hän ylös. Vielä tasanteella hengitys kuulostaa niin pahalta, että tarkkailen kuukahtaako mies. Ilme on kyllä virkeä.
Sieltä niitä urheita kapuajia tulee. / There come the real climbers.Laakson näkeminen yhtäkkiä pyörryttää lievästi, silti samaan aikaan mietin, että josko pystyisin kiipeämään viimeisen pätkän omin jaloin. /Seeing the valley makes me a bit dizzy and at the same time I get an urge to try to climb up here by my own feet. Pikkuhiljaa ymmärrän korkeutta paremmin. /Getting a better idea how high we are.
Aurinkolavereilla ei ole ketään; eipä ole aurinkoakaan. Eiger, Mönch ja Jungfrau kurkistavat ujosti ja menevät jälleen piiloon. Laakso vilahtaa. Pilvet kulkevat vauhdilla eri suuntiin. Ja siinä se on, aurinkoinen heti.
Katson jälleen kelloa ja siirrymme takaisin hissille, on aika laskeutua laaksoon. Haluan nähdä ne putoukset, sillä kuka tietää, ehkä kohta taas olemme korona saartamia.
Tarve ei ole aivan oikeutettu, sillä tähän mennessä olemme retkellä nähneet jo taatusti parikymmentä putousta. Lauterbrunnenin laaksoa ei turhaan sanota vesiputousten laaksoksi, niitä on 72.
Me, maskilliset./We, the ones with the masks.Yhtäkkiä Piz Gloria onkin aurinossa./Then suddenly Piz Gloria is sunbathing.Valokuvausessioita joka puolella. /Fotosessions everywhere.
Neljännessä ja viimeisessä hississä Mürrenistä Stechelbergiin ensimmäisten joukossa sisään siirtyy katolinen pappi pitkässä mustassa kaavussaan. Lähes kaikilla muilla on kasvosuojat, papilla ei. Tytär murisee; eikö hengenmiehen pitäisi antaa esimerkkiä laumalleen. Ehkä hän luottaa suojelukseen. Seuraavasta päivästä alkaen se ei enää riitä. Maski on pakollinen kaikille. Niille, joilta se sattumoisin unohtuu, Schilthornbahn antaa ilmaisen kasvosuojan.
En resumen:Schilthorn es uno de los picos, donde se puede subir desde el valle de las cataratas, Lauterbrunnen. Y sí, es el donde filmaron la pélicula de James Bond, En el servicio secreto de su majestad. Caminámos también la ruta del norte un poco más abajo, empezando del pueblo de Mürren. Paisaje: increible. Multitud: nonexistente. Felicidad: 100 %.
Kurzgesagt:Die üppige Natur auf dem Schilthorn war eine Überraschung. Es hätte auch ein Berg in Tropen, in Costa Rica, die Schweiz Mittelamerikas gewesen sein können. Wenigstens auf dem Northface Trail, wo die Wolken unten hingen und Pflanzen die Feuchtigkeit genossen. Viel Ruhe, Schneebergen, Alpenblumen. Oben in Piz Gloria waren die Bergen plötzlich Schüchtern, aber ab und zu konnten wir vom ganz oben bis Tal sehen. Zurück zu Hause gibt es nur eines zu tun: nochmals James Bond 007 – Im Geheimdienst Ihrer Majestät zu schauen.
“Yleensä nää sun retket ei ole ihan näin epämääräisiä, mutta hyvä lenkki”, totesi Costa Rican lanko. Hirveä tarve pusertaa aikatauluun, siis langon viimeiseen päivään Sveitsissä, yksi talviretki, johti siihen, että päädyttiin Tschappinaan. Piti olla kirkkaan kaunis päivä, mutta kun avasin verhot, satoi vettä.
Pulssi nousi sataan ja etsin vauhdilla uutta kohdetta, en ollut vaativa, mutta jos edes olisi kuiva sää. Korkeutta piti myös olla tarpeeksi, sillä lumiolosuhteet ovat olleet heikohkot ja lämpötilat korkeita. En halunnut liukastelemaan, vaan oikeaan talvifiilikseen.
Tschappinan pidempi talvipatikkareitti oli siis poissuljettu. Mitään muutakaan varteenotettavaa en löytänyt, joten lähdettiin uhmakkaasti kohti lupauksiltaan puolipilvistä, mutta käytännössä sateista keliä päin.
Purin huulta koko matkan, sillä sade vain yltyi. Ehkä mentäisiin vain ylös, kahville ja alas.
Lumisotaa vesitihkussa. /Snow fight in the rain.
Viamalan lähistöllä pyyhkäistiin moottoritieltä mutkaista tietä ylös, ohitimme puun, jossa oli kaksi kissaa, tallin pihalla hevosia valmistettiin matkaan, ilmassa tuoksui lehmä ja haukka istui keskellä peltoa. Paikat olivat vähän nuhjuisia ja tie kapeni.
Maasto ja taivas samaa sävyä. /The sky and the terrain are simply the same color.Siis et mihin? / Where to…?
Opastusten mukaan Obertschappinasta piti löytyä parkkipaikka. Kyllä, mutta siitä oli vielä monta kilometriä kiermuratietä ylöspäin polun alkuun. Hiihtohissi, jonka kuvittelin olevan istuttava, olikin t-hissi, joten se siitä. Postibussi olisi ajanut joskus tuntien päästä, joten siitäkään ei ollut apua. Autoon ja yhä ylös kohti Obergmeindea.
Ei mikään turistipaikka, tämä Tschappinan hiihtoalue, ajattelin, kun tiellä oli varjokohdissa paksu jääkerros. Muualla se olisi jyrätty pois. Ripoteltu hiekka auttoi hieman hermojen hallinnassa, sillä eihän meillä tietenkään ollut ketjuja mukana.
Penkki lapiolla. / A bench with a shovel.Alppitila. / Alpine farm.
Obergmeindesta löytyi myös paikka jonne parkkeerata. Pari ravintolaa ja hiihtohissin toinen osuus. Pienessä kioskissa oli nainen, joka järkyttyi kuullessaan vieraan aksentin ja menetti kyvyn puhua. Tiedustelin vain, että onko talvipolku auki. Hän juoksi mökistä ulos, etsi vihkosen ja tuuppasi sen käteeni. Kyselemääni Glasserrundea hän ei tunnistanut selvästikään. Sen piti olla paikan ainut ympärilenkki.
Luotin omaan vainuuni ja luotsasin joukkoni kohti mäkeä loskassa läpsytellen. Posket vaihtoivat väriä välittömästi, alku oli sen verran jyrkkä. Onneksi taivaalta tuli virkistettä suihkupullon tapaan. Pilvien väri vain huolestutti. Jos alkaisi sataa kaatamalla, palaisimme takaisin. Jos löytäisimme. Sillä luvattuja pinkkejä suuntaviittoja tai edes tavallisia talvipatikkapolkua viitoittavia pinkkejä seipäitä ei näkynyt. Reitti oli merkitty punavalkoisilla, jotka tässä kummallisessa säässä tuntuivat katoavan hankiin.
Help me…
Harmaa sää on ehkä vaikein kävellä epämääräisessä hangessa, sillä kaikki korkeuserot katoavat. Polkua oli hankala nähdä, kompastelu sen sijaan helppoa. Tien piti olla silmälasien muotoinen. Ensin sankaa pitikin eteenpäin, sitten vasemmalta ensimmäisen linssi reunaa nenän yli, toisen linssin vasenta reunaa takaisin (sanka oli varmaan pudonnut), nenän yli ja sankaa myöten Obergmeindeen. Korkeuserot pistivät epäröimään, samoin ensimmäiset viitat. Oli tietä ilman viittaa ja viittaa ilman tietä.
Lumipupu, tietty. /A Snowrabbit, of course.
Lopulta kiersimme kahdeksikon ja kaikki tuli nähtyä. Loppupuolella tapasimme joukon valppaan tehokkaan ja pikkuisen huolestuneen näköisiä koiria työnteossa. Jokaisella oli oma matto, jolla he lepäilivät, yksi oli hommissa. Täällä harjoiteltiin lumivyörystä ihmisen etsimistä. Mainio tilanne kuvata, mutta en halunnut häiritä tärkeää treeniä.
Takaisinpäin kävellessä matkalla oli yksi ainut talo. Perheellä on täällä kesällä lehmiä, he tekevät juustoa ja viettävät Alppi-elämää. Aikamoinen näköalapaikka.
Viimeisessä alamäessä tumma taivas repesi. Kehotin perhettä nostamaan hihat, sillä kuten varmaan tiedät, aurinkoa pitäisi saada 10 minuuttia päivässä ja mieluiten käsivarsien sisäpuolelle, tarpeellisen D-vitamiinituotannon takaamiseksi. “En voi uskoa, että pönötän tässä tällä tavalla ja auringossa”, lanko mutisi. Hän ei ota aurinkoa. Sitä tulee Costa Ricassa ottamattakin.
Reikä taivaassa. Aurinko yrittää läpi./Hole in the sky. Sun trying to get through. Peak: Piz BeverinAurinkoa on otettava, kun sitä saa. /You gotta sunbath, wenn you gotta sunbath.
Glaserrunde, Obergmeind-Glasspass-Obergmeind
6 km, 2h 20 min, 299 m ylös, 303 m alas, korkein piste 1952, matalin 1814
Tschappina Skiarea
En resumen: Lluvia, sol, caminos sin rotulo, rotulos sin camino. En este paseito en Tschappina había de todo. Un poco perdidos anduvimos en la nieve y en final hasta encontrámos, no sólo devuelta, sino que también el sol.
Kurzgesagt: Regen, Sonne, Wanderweg ohne Wegweiser, Wegweiser ohne Wanderweg. In Tschappina gab es alles. Ein bisschen verloren sind wir im Schnee gelaufen, aber zum Schluss haben wir nicht nur zurück, sonder auch Sonne gefunden.
Pala Suklaata 