Kun mittarin asteet vain nousevat, käperrytään meillä kuin etanat kotilon suojaan. Aamulla aikaisin yön läpi auki olleet ikkunat kiinni, ikkunaluukut kiinni, markiisit auki, verhot kiinni. Seuraavan kerran ne avataan silloin, kun lämptila ulkona ja sisällä on samoissa.

Meistä kukaan ei nauti kovin kuumasta, ei edes Aldo, syntyperäinen costaricalainen. Toisaalta ei kyllä kärsitäkään. Mutta silloin meillä ei siivota, eikä tehdä uuniruokia ja muutkin kokkailut hoidetaan lyhyellä kaavalla.

Kuumimpina aikoina on parasta mennä joko alas tai ylös. Kellari on viileä ja kaivannut järjestelyä jo vuosikausia. Useampi viikko superhelteitä ja tulosta alkoi syntyä. Vieläkään ei olla ihanteellisessa tilassa, mutta jotain on tapahtunut.

Koska kellarissa ei jaksa lopulta olla kovinkaan monta päivää, lähdettiin vaihteeksi korkealle. 2000 metriä merenpinnan yläpuolella osoittautui sekin helteiseksi. Melchseen yläpuolella Bonistockin Höhenweg, harjannetta kulkeva reitti, oli yhtä paahdetta ja ilma tuntui tunkkaiselta hengittää. Silti vuorella oli toistakymmentä astetta viileämpää kuin kotona.

Matkalla oli rapakiveä, liuskakiveä, lohkareita, kalliota, hiekkatietä ja alhaalla järven yhdellä puolen peräti asvalttia. Polku kulkee sivilisaation yläpuolella, alppikukat kukoistavat ja silti paikka on jotenkin liian lähellä rakennettua maisemaa.

Ylhäällä oli tilaa, eikä muita kieliä kuulunut kuin sveitsinsaksaa. Mitä nyt joku outo joukko puhui suomea ja espanjaa sekaisin.

Matkan varrelta löytyi hyödyllistä tietoa; selvisi sekin, että tästä olisi 12 tunnin lentomatka San Joséseen, Costa Ricaan.

Keskellä polkua makaili lehmiä, joiden suhteellisen nuoret vasikat nojautuivat äitiensä kylkiin. Ne olisi pitänyt kiertää kaukaa, mutta minkäs teet, kun vieressä on rotko ja toisella mahdotonta ryteikköä. Oli mentävä välistä.

Pulssia nostatti myös se, että toiset vesipullot jäivät kotiin ja vuoristokuppilasta ostettu juoma maksoi 6 frangia, 5,5 euroa. Yksi euro sakotettiin kortin käyttämisestä. Mutta nesteytettynä oli parempi jatkaa.

Polku vei kohti edessä nousevaa hammasmaista, liian pientä huippua. Vuoristoreissuilla äänestetään ja se jota pelottaa tai väsyttää, päättää suunnan. Tämän huipun voi ohittaa sivua kiertävää polkua pitkin. Sekään ei sovi korkeista paikoista kärsiville, mutta on hyvä kävellä, eikä vaadi kiipeilyä.

Eväät syötiin ennen alaspäin lähtöä. Annettiin kintuille hetki levähtää, katseltiin maisemia. Täältä näkee aina Saksaan asti, luin jostain.

Kritiikkiä tuli reitin suhteen kuumuudesta. Olisi pitänyt olla puita, jonkunlaista varjoa. Seuraavan pakopaikan tulisi olla vieläkin korkeammalla tai ainakin metsässä.

En resumen: Cuando hace 35+ grados, hay que o ir al sotano o a la montaña. Entonces, primero ordenamos el caos en la frescura del sotano y después subimos al monte. Lástima, el plan no sirvió muy bien. En 2000 metros hacía también calor. Pero al menos era más fresquito que en Zurich.

Kurzgesagt: Was macht man mit 35+ Grad? Entweder in den Keller oder in den Bergen gehen. Wir haben zuerst unten aufgeräumt, aber das wird schnell langweilig. Nachher braucht man frische Luft, die man in 2000 m finden sollte. Dort war es eigentlich nicht so kühlt wie gewünscht, aber trotzdem viel besser.