Koronaretki rantaan

Koronaretki rantaan

Viikonloppuna eletään vielä rentoa koronaelämää. Tai koronatonta elämää, meidän perheessä. Leivon kaneli-omena-kakun, koska luen sen olevan hyvä aktiviteetti erityisinä aikoina. Tuoksu on kotoisa ja maku kuin suoraan mummolasta.

Näillä näkymin viimeisen salikeikan jälkeen kasaan koriin tarpeet. Termarillinen kahvia, lämmintä kauramaitoa pulloon, peiton, jos istuisimme kiviselle reunalle, kupit, lusikan, sokeria.

Termari ja muut valmiina./Koffee and stuff ready.
Sisiliskot juoksentelevat virkeinä muurilla./These boys also already running around.

Ensimmäinen kevätretki vie alas Zürichinjärven rantaan. Katua, raput alas, rautatietunnelin alta, oikealle rantauimalan ohi. Makustelen sanaa rantauimala ja tiedän että sille on parempikin termi. Ehkä sitä on käytetty muumeissa, mutta jotenkin vanhahtava se on. Uimala ei ole vain ranta infrastruktuurin kera, vaan puinen rakennnelma, jonne mennään ovesta sisään. Joudun googlaamaan ja löydän vihdoin sen, jonka olin unohtanut: uimalaitos. Näitä on Zürichissä useita. Niistä pitänee vielä kirjoittaa, sitten kun olemme toisella puolen koronaa.

Aurinkoa…/Ohh, sun…
Et jos ottaisin kuvan niin että järvi kimmeltää takana. Okei, ei toimi. /So, if I´d take a picture with the lake behind me. Ok, not working.

Ensimmäinen pysähdyskohta on lähempänä ja siksi sinne. Toinen olisi entisen vanhainkodin ranta, joka on vakituinen uimapaikkamme. Kahvintarve määrää kuitenkin suuntaa. Kuvitelmissamme laivalaiturin luona – sillä tottahan rantakunnalla sellainen on – penkki on vapaa, siinä terhakkaana seisovan härän vieressä, veden partaalla. Tai sitten vähän sivummalla, mutta kuitenkin. Olimme väärässä. Väkeä oli penkeillä, muurilla, laiturilla lapset käyttivät siirrettävää laivasiltaa jumppatelineenä, piknikillä nurmikolla. Seureet pysyttelivät omissaan, kuten kehotetaan. Mutta näytti siltä, että kaikki kynnelle kykenevät olivat ulkona. Myös rantakadulla. Pyöräilijöitä suhasi lähes jonona, lenkkeilijät kompastelivat toisiinsa tai sunnuntaikävelijöihin. Kun ei kerran pidä mennä kauppaan, laskettelemaan tai lorvailemaan kaupungille, lähdetään nauttimaan auringosta rantaan. Zürichiläisen pykälä numero yksi.

Kahvia ja kakkua./Koffee and cake.
Mukavaa. Eipä tähän muuta./Just nice. Nothing to add.

Joimme kahvia ja vajosimme aurinkotranssiin. Vesi liplatteli, nokikanat lipuivat ohi. Kakku oli syöty nopeasti. Kukaan ei jaksanut puhua koronasta tai juuri mistään. Kuka olisi uskonut Alppien kimmeltäessä auringossa, kevätkukkien loisteessa ja iloisenlaiskassa ilmapiirissä, että olimme pandemian keskellä.

Onkijaa ei korona haittaa./The fisher doesn´t mind about corona.
Härän varjossa. /In the shadow of a steer.
Mikäs tässä istuessa. / Relaxing, enjoying.

En resumen: Llevámos un queque de banano y canela y por su puesto cafecito en la canasta y fuimos a disfrutar el día al lago. Sentado viendo las olitas, los alpes y pajaritos nadando en el agua, parece muy difícil de entender, que estámos viviendo una pandemia.

Kurzgesagt: Kaffee und Bananen-Zimt-Kuchen in einem Korb und ab zum See. Kleine Wellen, Sonne, Alpen, einige Wasservögel. Gerade in diesem Moment ist es sehr schwierig zu verstehen, das wir eine Pandemie leben.

Laivaa odotellessa. Voi mennä hetkinen./Waiting for the boat. Might be a while.

Lunta pakoon

Pitkin talvea mietittiin, kuinka ihana Zürichin kasvitieteellinen puutarha onkaan ja miten ryntäämme välittömästi auringon pilkahtaessa piknik-liinoinemme ja alamme nauttia. Puutarha on aivan kaupungin tuntumassa, mutta sen rakenne muistuttaa kattilaa, siksi tänne ei kantaudu liikenteen melu. Pohjalla on pieni lammikko. Lämpimällä penkit on täynnä, vilttejä pitkin nurmikkoa, joku tekee itämaisia voimisteluliikkeitä, toinen lukee. Lounasaikaan lähitoimistoista tullaan eväiden kanssa lyhyelle retkelle.

lempikukka

Ehdoton lempikukka. Karvaisen pehmeä, varmaan myrkyllinen, enkä edes tiedä nimeä, mutta otin 20 kuvaa.

lempikukka2

Jostain syystä blogipohjalla kuvan värit ovat tummemmat. Kasvin lehdet ovat kirkkaan sammalen vihreät.

Suomalaiselle ei pitäisi olla mikään ihme, että keväällä taivaalta tanssii valkoista päälaelle, hyytävä tuuli kylmää korvia ja sormet sinertyvät. Mutta kun sitä ennen on levitelty aurinkorasvaa ja asennoiduttu kesään, tuntuu siksak-sää väärältä.

Kolmessa kupolimaisessa kasvihuoneessa vallitsee tropiikki. Sitä lähdimme etsimään. Trooppisen vuorimetsän lasi-ikkunoille laskeutuvat lumihiutaleet ärsyttävät ja mieluusti olisimme siellä oikeassa tropiikissa, mutta no, tämäkin kelpaa paremman puutteessa ja matka on huomattavasti lyhyempi, muutama kilometri kotoa. Hikoilen, vaikka olen ottanut kaikki ulkovaatteet pois. Kosteus käpertää hiukset ja tutkin orkideoita sillä aikaa, kun tytär ikuistaa kasveja.

taiteilija piirtää

Hän piirtää.

orkidea

Alastonmalli: orkidea. Myöskin tunnettu Costa Rican kansalliskukkana.

Trooppisesta sademetsästä löydän tuttuja costaricalaisia kasveja. Ja kahvipapuja, kaakaohedelmäkin. Metsä on kasvanut edellisestä käynnistä. Jättipuun (joka järkytykseksemme on betonia) kupeessa uiskentelee kaloja, joita on turha sorkkia. Ne purevat.

kiemurakukka

Onko kiemura kukinto? Juuri? Tarrain?

roikkuorkidea

Verhomaisia kukkia valuu ylhäältä kalojen ylle.

Kuivassa trooppisessa metsässä hyräilen aina Ultra Bran Savanni nukahtaa. Pienenä tytär pelkäsi leijonan väijyvän jossain kaktuksen paikkeilla.

lehden läpi kurkstus

Joku on nakertanut reiän jättimäiseen lehteen.

Ulkona palelemme vieläkin enemmän kuin tropiikkiin mennessä. Yritämme istahtaa penkille syömään eväshapankorppuja. Se on niin kylmä, että on pakko jatkaa matkaa samantien, heti tarkistettuamme järven eläimistön tilanteen: nuijapäitä pienillä jaloilla. Pähkinät napostelemme samalla, kun kostea sade alkaa uudelleen. Mutta meitä ei haittaa, sillä tulemme sieltä, missä kukoistavat vanilja, pippuri ja Andien verenpisarat.

kiipeävät lehdet

Voisin haluta tällaisen kasvin kasvamaan makuuhuoneen seinään.

partakasvi

Naavakin on tropiikissa suurempaa. Tai sitten se on jotain muuta.

sadesumun kellokukat

Kellokukka sademetsän kosteassa sumussa

En resúmen: Después, cuando ya guardamos la ropa de invierno, es una chanchada, que nieva. Así que nos escapámos al trópico más cercano: al jardín botánico de Zürich.

Kurzgesagt: Wenn man die Winterkleider schon entsorgt hat, ist es eine Schweinerei, dass es plötzlich schneit. Deswegen sind wir in die Tropen geflüchtet. Nämlich in den Botanischen Garten.

%d bloggers like this: