Pitkästä aikaa kotonakin oli laskiaisena kunnon talvikeli. Painotan, että “oli”, sillä sunnuntain -8 on tänään +10 ja yhtä keväistä linnunlaulua. Joka tapauksessa, tunnelma oli aamusta alkaen virittynyt talviseksi. Joten kamat kasaan ja kohti alppimäkiä.
Ei sillä, että olisi ollut edes liukuria mukana, kelkasta tai suksista puhumattakaan, mutta juntattiin mäkeä ylös kävellen. Ensin jäistä ja sitten lumista.
Näillä on kivat maisemat. These guys have a nice view.Postiloota. A postbox.Ei hirveästi lunta, mutta riittää. Not much snow, but enough for us.
Tällä reissulla tuli selväksi:
Villapaita riittää aurinkoisella Alpilla, vaikka pakkasta olisi -12.
Laskiaispullan voi ottaa reppuun, kunhan ei lataa päälle liikaa kermaa
Laskiaispulla Alppi-näkymällä maistuu paremmalta
Testikuva, säädöt kamerassa hukassa. A test picture, the settings of my camera were somehow wierd.Kyllähän tätä kävelee! A nice path to walk.Hanki. The snow.
Lumikieppi pelastaa väsyneen vaeltajan, varsinkin, jos selustana on mökki ja alla penkki.
Aurinko siis todella lämmittää.
Liian mukavasta paikasta ei tee mieli lähteä ikinä.
Eikö lumi näytäkin kuin rutistuneelta maalipnnalta? Doesn´t the snow look like wrinkeled paint surfice?Kahvia maisemalla. Ihminen lumikiepissä. Coffee with a view. A human in a snow hank.Ihminen nro 2, hänkin kahvinjuonnissa. The human number 2, drinking coffee as well.
Pienet vuoristokyläset on ihan mahtavia
Pieniin vuoristokyläsiin vie pienet, yhden auton levyiset tiet, joita ei välttämättä pidetä ihan priimakunnossa.
Testattu: laskiaspullia voi ottaa talvipatikalle. You can take Semlas or in Finnish laskiaispulla to a winterhike.
Turvaväliä muihin ei tarvitse miettiä, kun juuri ketään ei ole missään.
Me molemmat tarvitsemme saksia. Koronapehko on riistäytynyt valloilleen.
Tää on talvea. This is winter.Paikallinen kuppila ja korona-ajan tungos. .Local restaurant and a dense crowd of people a lá corona time.Täällä näyttää maalaukselta. Almost a painting.
En resumen: El invierno es más bonito en los pueblos chiquitillos de los Alpes.
Kurzgesagt: Der Winter ist schöner in den kleinen Alpen Dörfern.
Ennen, siis Suomessa, suhtautumiseni lumeen oli välinpitämätöntä tai kenties vain neutraalia. Sitä tuli, siinä kaikki. Valon rekisteröin ja kai ihailin puiden oksia painavaa paksua kerrosta. Mutta lumi oli sittenkin vain lunta. Ja kuten kaikki muukin arkinen, välillä ärsyttävää, toisinaan ihanaa, riippuen siitä olinko liikkeellä hangessa pyörällä vai katselinko sitä munkkikahvilan ikkunasta kahvikupposen ääressä.
Meillä päin, Zürichin vieressä ja kaupungin lähistöllä, mäkisessä maastossa, se nähdään vaivana. Autot liukuu kitkarenkaissakin kuin mahakelkat, teitä suolataan reilulla kädellä ja suola sotkee vaatteet, kengät, lattiat. Katujen putsaaminen synnyttää lisäkuluja. Huonona budjettivuonna kaduille ilmestyvä kyltti “Ei talvikunnossapitoa kunnassa!” on jalankulkijan painajainen. Mutta vuorilla on toinen juttu, sinne sen pitäisi sataa, eikä mitään pientä huitukkaa, vaan metrimitalla, jotta päästään laskettelemaan, lumikenkäilemään, vaeltamaan.
Talvi, täältä tullaan!/Winter, here we come!Turvavälit tietenkin huomioitava, vaikka ollaankin vuorilla. /Social distancing in the mountains. Aurinko yrittää kovasti. /The sun, trying very hard.
Zürichin aurinkoterassiksi kutsutussa Arvenbüelissä kengät litsahtelevat ensialkuun märässä loskassa. Eikä ole sitä aurinkoakaan, joten olen ihan perinteisissä talvifiiliksissä.
Lumeen suht kiihkottomasti suhtautuvalle suomalaiselle on talvien typistyminen lämpimimmiksi ja sateisimmiksi silti sittenkin jättänyt jonkinlaisen puutostilan. Heti kun polku muuttuu jalkojen alla loskasta kunnon lumeksi, olen välittömästi virkeä ja innostunut.
Lumikenkäilijöillä on omat polkunsa. /Snowshoers have there own paths.
Ja läähätän, tietenkin, koska tamppaamme mäkeä ylös. Se, että pulssi on tapissa ja hiki valuu talvitamineiden alla, ei vähennä euforista tilaa, pikemminkin lisää sitä.
Kuusten alta tulemme aukealle, eikä edes pilvinen sää estä säteiden heijastusta, on pakko vetää aurinkolasit silmille. Lumi narskuu – ihan mahtavaa!
Yhden värin ympäristö. /One color environment.Käännöspiste ja palkintona lievää auringonpaistetta. /The turning point – and as award, some slight sunshine.Tämä polku vie kultaiselle Jeesukselle. /This path takes to the golden Jesus.
Mäkeä riittää aina kultaisen Jeesukseen asti. Ristillä on näköalapaikka, josta tosin on juuri nyt aika hintsusti näkymää. Pyörähdämme ympäri ja palaamme hiukan takasin päin, talvilevolla olevan alppitilan luo, kuten kaikki muutkin.
Valo luo uusia sävyjä. /The light brings new colors. Iloisia vaeltajia. /Happy hikers.
Korona sirottelee ihmiset pieniin rypäleisiin ympäri seutua. Palkit, pöllit ja penkit on kysyttyjä, sillä ylhäällä ei ole minkään sortin palveluja ja matkan varrella vain pari kioskiksi muuntunutta ravintolaa. Omat eväät on päivän sana ja istua voi jos kankku kestää kylmää tai mukaan on tullut otettua alusta.
Takaisin taivallamme samaa tietä takaisin. Ei ole kiirettä, täytyy nauttia, sillä nyt voi jo melkein sanoa, että aurinko paistaa. Sitäpaitsi kotona kasvaa jo krookuksia ja talvi on kylmästä huolimatta kääntymässä kevääksi.
Siis siitä valkoisesta harsosta huolimatta, pienestä hiutaleiden tanssista, jota nytkin, tätä kirjoittaessa, ikkunasta katselen. Onhan se kaunista. Ja minä kai muuttumassa lumitunteilijaksi.
Nyt näyttää hyvältä! /Ok, this is why we came here!Juuri ennen iltaa. /Just before the evening.
En resumen: Un paseito en la nieve refresca los pulmones y el alma.
Kurzgesagt: Eine Winterwanderung erfrischt die Lungen und die Seele.
Pala Suklaata 