Retkilistalta ruksiutui näinä päivinä pois monta mahdollista kohdetta. Oli tulvavaaraa, maavyöryjä, kaatosadetta, lumisadetta ja liikaa kaltevuutta. Kovin pitkälle ei oltaisi lähdössä, sillä nilkka, yhä toipilas, otti sittenkin itseensä viime viikon pyöräilystä.

Jokivarsi ja 12 kilometriä kuulosti siis paremmalta, täysin tasaisessa maastossa ja jalan. Glanzenbergin juna-asemalta kivenheiton päästä löytyi Limmat, joka virtaa Zürichistä kohti luodetta ja Aarea. Tästä lähdettiin tallaamaan takaisinpäin Zürichiin ja päiviteltiin sitä, ettei olla koskaan aikaisemmin tätä pätkää kävelty. Se taas on Alppien vika. Ketä kiinnostaa joki, joka on Amazoniin verrattuna pieni liru, kun vaihtoehtona ovat järkälemäiset vuoret, jäätiköt, alppikauriit ja kapeat polut ohuessa ilmassa?

Reitti osoittautui kuitenkin ihmeellisen kauniiksi ja rauhalliseksi. Matkalla on luonnonsuojelualuetta, peltoja, siirtolapuutarhoja ja vesilintuja, vaikka se kulkee teollisuuden ja moottoritien välissä. Eikä itse jokikaan ollut niin pieni; Baselin seudulla tulvii, mutta vesi lainehti kävelytiellä Limmatin varrellakin.

 

Kotiseututieto on ilmeisen hataraa, sillä meillä ei ollut aavistustakaan, että näin lähellä Zürichiä on nunnaluostari. Kloster Fahr vaikutti eloisalta paikalta, selvästikin suosittu retkikohde. Luostarilla on ravintola, viinikellari ja kauppa, tiluksilla on luomuviljelyä ja navetassa voi käydä tervehtimässä Angus-karjaa. Nunnilla on myös lampaita ja villasikoja. Päärakennuksen sisäpihalta löytyi kasvimaa täydessä kukoistuksessa.

 

Kahvit juotiin kuitenkin omasta termospullosta rantakivillä istuen, kuohua ja virtaa katsellen. Piirun verran vedenpinnan yläpuolella lenteli höntiäisiä, joita saalistivat kymmenet pääskyset, uhkarohkeita syöksyjä tehden.

 

Joen keskellä on lähempänä kaupunkia myös puistomainen saari, Werd, jonka kanavaan voi pulahtaa uimaan. Saaren jälkeen joen vasemmalla puolen vallitsee urbaani kaupunkikulttuuri. Limittäin ja lomittain on asuintaloja, leikkikenttiä, graffitiseiniä, kokoon kyhättyjä pop up- tai kesäkuppiloita ja terasseja, skeittaajia, rantalentopalloa, uimaloita, jokisurffaajia. Kaupungin keskustaan on enää muutama kilometri, sinne missä joki ja järvi kohtaavat.

En resúmen: Caminamos en la orilla del río Limmat de la estación Glanzenberg a Zürich, 12 km. Algo, que nunca hemos hecho, ya que en Suiza uno, por su puesto, va a los Alpes, si quiere hacer un paseito bonito. Resulta, que el río, que está entre carreteras y areas industriales, tiene alrededor mucha naturaleza bonita. Parámos en un monasterio a ver el jardín, las vacas, ovejas, cerdos y decidímos que hay que venir de nuevo, ya que las monjas tienen una tienda donde venden productos de la finca y vino del monasterio. El cafecito tomámos en total del termo, sentaditos en la orilla, concentrandonos en la cantidad enorme de agua en el río.

Kurzgesagt: Limmat-Ufer ist etwas, das eigentlich ausserhalb von der Stadt mich nie wirklich interessiert hat. Einen Ausflug muss man doch richtung Alpen machen, oder? Die Strecke zwischen Glanzenberg und Zürich ist aber wunderschön und auch für diejenigen, die nicht steil laufen möchten. Beim Kloster Fahr kann man eine Pause machen, den Garten und die Tiere besuchen, vielleicht ein Käfeli oder ein Glass Wein von dem Kloster trinken. Und auf dem Insel Werd ins Kanal springen. Obwohl es diesesmal zu kalt war und der Fluss sehr, sehr voll vom Wasser.