Advertisements

Arkea 35+ asteessa

Kun mittarin asteet vain nousevat, käperrytään meillä kuin etanat kotilon suojaan. Aamulla aikaisin yön läpi auki olleet ikkunat kiinni, ikkunaluukut kiinni, markiisit auki, verhot kiinni. Seuraavan kerran ne avataan silloin, kun lämptila ulkona ja sisällä on samoissa.

Melchsee

Meistä kukaan ei nauti kovin kuumasta, ei edes Aldo, syntyperäinen costaricalainen. Toisaalta ei kyllä kärsitäkään. Mutta silloin meillä ei siivota, eikä tehdä uuniruokia ja muutkin kokkailut hoidetaan lyhyellä kaavalla.

Kuumimpina aikoina on parasta mennä joko alas tai ylös. Kellari on viileä ja kaivannut järjestelyä jo vuosikausia. Useampi viikko superhelteitä ja tulosta alkoi syntyä. Vieläkään ei olla ihanteellisessa tilassa, mutta jotain on tapahtunut.

Mehikasvit tykkäävät myös vuoristosta. /These guys grow also in the mountain.
Jonkun sortin alppivuokkoja. /Some alpine anemones.
Kasvit loistivat auringossa. /The colours of the plants were beautiful.

Koska kellarissa ei jaksa lopulta olla kovinkaan monta päivää, lähdettiin vaihteeksi korkealle. 2000 metriä merenpinnan yläpuolella osoittautui sekin helteiseksi. Melchseen yläpuolella Bonistockin Höhenweg, harjannetta kulkeva reitti, oli yhtä paahdetta ja ilma tuntui tunkkaiselta hengittää. Silti vuorella oli toistakymmentä astetta viileämpää kuin kotona.

Matkalla oli rapakiveä, liuskakiveä, lohkareita, kalliota, hiekkatietä ja alhaalla järven yhdellä puolen peräti asvalttia. Polku kulkee sivilisaation yläpuolella, alppikukat kukoistavat ja silti paikka on jotenkin liian lähellä rakennettua maisemaa.

Kaikki selvää! / Ok, now we know.
Snäkkipaussi./ Time for a snack.

Ylhäällä oli tilaa, eikä muita kieliä kuulunut kuin sveitsinsaksaa. Mitä nyt joku outo joukko puhui suomea ja espanjaa sekaisin.

Matkan varrelta löytyi hyödyllistä tietoa; selvisi sekin, että tästä olisi 12 tunnin lentomatka San Joséseen, Costa Ricaan.

Keskellä polkua makaili lehmiä, joiden suhteellisen nuoret vasikat nojautuivat äitiensä kylkiin. Ne olisi pitänyt kiertää kaukaa, mutta minkäs teet, kun vieressä on rotko ja toisella mahdotonta ryteikköä. Oli mentävä välistä.

Nätti. /Nice.
Karvainen kukka. /Some hairy plants.

Pulssia nostatti myös se, että toiset vesipullot jäivät kotiin ja vuoristokuppilasta ostettu juoma maksoi 6 frangia, 5,5 euroa. Yksi euro sakotettiin kortin käyttämisestä. Mutta nesteytettynä oli parempi jatkaa.

Mie. /Yeah, that´s me.
Lehmiä tiellä. /Some cows on the way.
Vasikka katsoo epäluuloisesti. /I´m sure this calf was mean.

Polku vei kohti edessä nousevaa hammasmaista, liian pientä huippua. Vuoristoreissuilla äänestetään ja se jota pelottaa tai väsyttää, päättää suunnan. Tämän huipun voi ohittaa sivua kiertävää polkua pitkin. Sekään ei sovi korkeista paikoista kärsiville, mutta on hyvä kävellä, eikä vaadi kiipeilyä.

Tästä lähtee, kohti vihreää kukkulaa./ Ok, so here we go towards the green peak.
Halkeillutta kiveä. /Some stones that before were a rock.
Polku toisella puolen kukkulaa./The path on the other side of the peak.
Kahvipaussi./ Coffeebreak.
Suovillaa./ This is like alpine wool flying in the air.

Eväät syötiin ennen alaspäin lähtöä. Annettiin kintuille hetki levähtää, katseltiin maisemia. Täältä näkee aina Saksaan asti, luin jostain.

Kritiikkiä tuli reitin suhteen kuumuudesta. Olisi pitänyt olla puita, jonkunlaista varjoa. Seuraavan pakopaikan tulisi olla vieläkin korkeammalla tai ainakin metsässä.

Sukkelasti alaspäin. / Down we go!

En resumen: Cuando hace 35+ grados, hay que o ir al sotano o a la montaña. Entonces, primero ordenamos el caos en la frescura del sotano y después subimos al monte. Lástima, el plan no sirvió muy bien. En 2000 metros hacía también calor. Pero al menos era más fresquito que en Zurich.

Kurzgesagt: Was macht man mit 35+ Grad? Entweder in den Keller oder in den Bergen gehen. Wir haben zuerst unten aufgeräumt, aber das wird schnell langweilig. Nachher braucht man frische Luft, die man in 2000 m finden sollte. Dort war es eigentlich nicht so kühlt wie gewünscht, aber trotzdem viel besser.

Advertisements

Mustikkajahdissa vuorilla

Nähtiin liikaa mustikkapiirakkakuvia pohjoisesta ja iski mustikkakateus. Tai jos ei ihan kateus, niin ainakin himo. On se nyt hitto, ettei meillä kasva kuin sisältä haaleita pensasmustikoita. Sato oli tänä vuonna 15 marjaa, joten siitä ei piirakkaa leivota.

Laskeskelin, että jos Kotkan leveysasteilla on kypsyystaso syöntiluokkaa, niin silloin tilanteen täytyy olla jotakuinkin sama vuoristossa. Siis siellä missä Sveitsissä mustikoita löytyy. Puurajan paikkeilla, tarpeeksi ylhäällä, muttei liian korkealla. Joten marjaan.

Yli kukkulan ja kohti järviä. /Over the hills and far away…

Purkit ja pönitsät reppuun, evästä, tällä kertaa varmuuden vuoksi myös sadetakki ja retkelle. Ensimmäinen yllätys tuli avatessani kartan mobiiliversion. Kuplahissiä rempataan, ylös pääsee vain puoliväliin.

Tossua toisen eteen ja mäkeä ylös. Saatiin ohjeet oikaista niityn poikki, lehmien ja oletetun hissiradan välistä, kunnes kohtaisimme tien, nousisimme vähän kohti huippua, kääntyisimme oikealle ja ylittäisimme kukkulan.

Sormenpään kokoinen sammakko. /A frog size of a fingertip.

Alhaalla siinsi kaksi pientä järveä, jälkimmäisellä heittäydyimme alppiniitylle heideiksi. Jalkoja keitti, puolipilvinen sää päätti juuri nyt muuttua hiostavan kuumaksi. Eväs maistui paremmalta kuin koskaan, vaikka oli taas melkein samaa kuin joka retkellä.

Mustikan varpuja oli täällä niukasti, mutta muutama marja ropsahti kupposeen. Metsämansikoitakin. Alempana niitä ei tule syötyä kettujen levittämän myyräekinokin takia. Ymmärtääkseni ja toivoakseni ketut pysyttelevät alempana.

Järveä reunustava mustikkamaasto haastoi nilkat ja akillesjänteen uskomattoman jännityneisiin suorituksiin. Suomessa kerääminen on helpompaa, kyykistyt maahan ja alat poimia. Nyt olin vuorikauriin asennossa. Yksi marja täältä, käännä nilkkaa hieman niin, ettei hiekka, kivet, sammal, petä, tartu varpuihin, että yläruumis kestää paikallaan, aseta toinen kinttu ylemmäs, niin pitkällä kuin haaraa riittää, kurkota ja nappaa toinen.

Lounasmaisema. / Lunchview.
Tästä en nouse ikinä. /Never gonna leave this place.
Snäkki. /Snack.

Kypsiä marjoja oli vähän ja mukaan lähti nekin, jotka sinersivät, mutta eivät vielä olisi oikeastaan täyttäneet kriteereitä. Saalista oli saatava.

Seuraavilla apajilla oli enemmän varvikkoa, eikä marjan marjaa. Tänne ei mitään edes tulisi. Vielä alempaa löytyi laveampaa mustikkamaastoa, ihan mahtavaa, innostuttiin. Eikä marjan marjaa.

Mustikankerääjä vasemmalla. /Blueberry picker on the left hand site.
Tästä ei tule vielä piirakkaa. /Not edible yet.
Kuin akvarelli! /Almost a painting.

Poukkoilu ylös, alas, sai hien valumaan, kuppi oli lähes tyhjä ja ukkospilvet kerääntyivät. Kuudelta sen piti tulla. Neljältä alkoi sataa, vähän myöhemmin jyristä ja salamoida. Juuri sillä hetkellä, kun löytyi rinne ja kypsät marjat.

Tässä kohtaa tuntui Suomi. / This reminds me of Finnish culture.
Mikä väri! Sormissa ja ötökässä. / Look at the color! In the fingers and of the bug.
Näitä oli joka paikassa! / These were everywhere!

Ohi käveli espanjalaisten joukko. Epäluuloisena kyselivät, ovatko ne oikeasti mustikoita. Maistoivat muutaman. Jyrähti kunnolla ja alaspäin käveleville alkoi tulla kiire. Ukkosta on vuorilla kiva katsella majapaikan ikkunasta, sen sijaan ulkosalla saattaa kadota silmistä polku, jalka lipsahtaa ja salamatkin tuntuvat välkähtelevän lähempänä.

Saaliina oli yhdet seuraavana päivänä sinertävät polvet ja aamujugurttiin mustikkaista makua. Piirakkamarjoja täytynee hiukkasen odotella.

Vähän ylempänä vielä aurinkoa./ A bit higher, still some sun.
Pientä sadetta, lisää sadetta, jyrinää ja räiskettä./ Raining, waiting for the storm.
Ukkonen päällä. / Thunderstorm!
Polvet joista tuli mustikan siniset seuraavana päivänä. /These knees were blue as blueberries on the next day.
Aamumarjat. / Some berries for the breakfast.

En resumen: Fuimos a buscar arándanos en la montaña y el resultado era unas rodillas azules y un vasito de berries para el desayuno. La busqueda en la montaña es bastante exigente, los tendónes se estiraron en posiciones exstremos e imposibles para coger el único arándano en vista, tratando de no caer o rodar de la cuesta al lago. Buen ejercisio y la próxima vez ojalá más botín.

Kurzgesagt: Plötzlich hatten wir das Bedürfnis die Blaubeeren zu pflücken, wie im Norden. Mit dem Wetter sollten sie schon reif sein, dachte ich. Auf dem Berg gab es doch nur Blätter oder grüne Beeren, ab und zu eine Beere, die man blau beschreiben konnte. Gerade dann, als es mit Donner und Blitze anfing, fanden wir mehr. Tagesresultat: Zwei blaue Knie und ein Dezi Blaubeeren.

Haluatko palautetta teksteistäsi?

Kirjoitatko lyhyttä, pitkää, kokeeksi, itsellesi, jälkipolville? Haluatko laittaa tekstin ensimmäisen suodattimen läpi? Junnaako kirjoittamisesi samassa vanhassa formaatissa? Kaipaatko siihen uutta särmää? Jumittuiko tarina ennen varsinaista loppua?

Lähetä sivut minulle, niin annan palautetta juonesta, kielestä, rakenteesta, muodosta ja tyylistä.

Omalle tekstille sokeutuu nopeasti ja esimerkiksi päivänselviä jatkumovirheitä ei välttämättä huomaa. Ulkopuolisen kommentit saattavat auttaa löytämään yllättäviäkin uusia näkökulmia. En kuitenkaan korjaa pilkkuvirheitä, enkä tee arvioita siitä, soveltuuko teksti julkaistavaksi. Voit myös pyytää apua tiettyyn pulmaan tai toivoa palautteessa huomioitavan ongelmakohtia.

Kenelle palvelu soveltuu? Kaikille kirjoittajille, tarinoita suoltavasta koululaisesta elämäkertaansa kokoilevaan tai fantasiaa kirjoittavaan aikuiseen.

Minkälälaisia tekstejä voin lähettää? Kertomukset, novellit, romaanit, elämäkerrat, artkkelit, blogitekstit. Jos kirjoitat jotain muuta, ota silti rohkeasti yhteyttä.

Kuinka monta sivua pitää olla kasassa? Voit lähettää vain yhden liuskan tai esimerkiksi muutaman luvun.

Missä muodossa? Voit lähettää materiaalisi minä tahansa tekstitiedostona.Yksi liuska on A-4 ja käytä riviväliä 2.

Hinta?    1-20 sivua       30 euroa

              21-50 sivua       50 euroa

              51-70 sivua       70 euroa

              71-100 sivua   100 euroa

             101-150 sivua  120 euroa

Suuremmasta sivumäärästä voidaan keskustella. Lasku tulee samassa postissa palautteen kanssa.

Oma taustani: Yleisen kirjallisuustieteen maisteri, freelancer toimittaja ja toiminut myös kirjallisuuskriitikkona. Julkaistu teos: Hausfrau – kotona Sveitsissä (Atena, 2015)

Tekstit pysyvät kirjoittajan ja minun välisinä. En välitä kirjoituksia tai kommentteja kolmansille osapuolille.

Yhteystiedot: liisa.helve@bluewin.ch

Läpi Gruyèresin – eikä viipalettakaan juustoa

Kun reitti kantaa Gruyèresin nimeä, sitä kuvittelisi menevänsä myös kyseisen kylän läpi tai ainakin vierestä. Mutta ei.

Olen aina, siis ne parikymmentä vuotta, joiden aikana olen nauttinut aamiaisillani varmaankin kokonaisen kymmenien kilojen Gruyère-kiekon verran juustoa, aina halunnut käydä Gruyèresissä.

Auto pellolle ja pyörä liikkeelle. Juusto tukee pyöräilytapahtumaa. / Cheese sponsored cycling.
Kuuliaisia kavereita. (Toinen aasi kätkeytyy edellä olevan taakse. /These guys do as they are told: slow up! (Other darker donkey is hiding behind the grey one.)

Nyt pistin kypärän päähän ja lähdin ajelemaan pitkin Gruyèresin raittia, maissipellon viertä. Ohitin pari aasia, nousin pitkästi ja hartaasti nousevaa mäkeä, hikinen tukka hulmuten laskin kohti Lac de la Gruyèreä, sinivihreää järveä. Maaseutu oli lempeää, mutta matkalla ei ollut asutusta, ei kivoja pittoreskeja kyliä, joita olin vähän odotellut. Eikä juustoa. Ei niin missään. Viimeisillä kilometreillä ohitin Fromagerien. Yhden. Eikö Gruyèresissä syödä juustoa? Onko sitä omasta takaa kaikilla?

Hopeapajut pehmentävät maiseman pumpulimaiseksi./These whitewillows change the surroundings soft like cotton wool.

Maitotuotteiden olisi luullut olevan kaikkialla. Suklaatehtaan läpi sentään ajoimme. Mutta vaikka se oli ystävällisesti avannut porttinsa läpi virtaaville pyöräilijöille, kaikki ovet ja luukut pysyivät visusti kiinni. Tämä vaikutti näkymältä Jali ja suklaatehtaasta, Roald Dahlin lastenkirjasta. Mitään ei irtoa ulkopuolisille, ei tuoksuja, ei vihjeitä tuotannosta, ei työntekijöistä. Sisällä tapahtuu vain salaisia suklaa-asioita. Jos olisin ollut paikallinen Villi Vonkka, tehtaan johtaja, olisin seissyt tehtaan nurkalla ja jakanut koristani pieniä suklaamaistiaisia. Jos ei muuten, niin mainokseksi.

Ikävä tehdas laaksossa? Se on suklaatehdas! / Ugly factory in the valley? It´s a chocolate factory!

Roolinsa vakavasti ottava isä: pyöräilevä supermies./ A father taking his role seriously: a biking superman.

Jäätelöä sentään oli tarjolla siellä täällä. 22 km kohdalla söin softiksen, mansikkaisen, josta puuttui se kerman kieltä hivelevä maku. Kylmäähän se oli ja virkistävää, mutta niin makeaa.

Nautin viileästä välipalasta ja vieressä kirkon kello löi kolme. Joku isä varustautui poikansa kanssa jatkamaan matkaa. Heitti jalkansa pyörän yli viitta suoristuen. Superman sukista siis roikkui punaiset viitat, jotka ajaessa lepattivat tuulessa. Pojasta ne oli varmaan ihan mahtavat. Matkaa oli jo taitettu aimo annos, eivätkä ne olleet vielä suikaloituneet pinnojen välissä.

Ihana vanha maalaistalo. / Beautiful old farmhouse.
Gruyèresin järvi / The lake of Gruyères

Pyöräilyt oli myöhään iltapäivällä pyöräilty ja Gruyères yhä näkemättä. Fiksaationi vuoksi paluu kotiin ei käynyt päinsä. Kokka oli käännettävä kohti Molésonin jylhää vuorta ja Gruyèresin kylää. Molésonille pitäisi tulla erikseen toisella kertaa, sillä sieltä löytyy patikkapolkuja, mutta myös kiipeilyreitti via ferrata. Ei minulle, vaan costaricalaiselle lanko nro 1:lle.

Keskellä peltoa pieni kappeli tai tosi pieni kirkko./ A small chapel or a very small church in the middle of a field.

Kuulin, että Gruyères on pieni, vartissa nähtävä. Mielikuvissani topografialtaan litteän kylän läpi kulkee yksi tie ja sitä reunustavat vanhat alppityyliset talot, joiden ikkunoilla on pelargonioita.

Mutta keskiaikainen kylä olikin kukkulalla ja sitä ympäröi muuri, kirsikkana päällä tietenkin linna. Tavallisesta kylästä on jossain vaiheessa tullut turistikohde, joka varmaankin yrittää olla muuttumatta Venetsiaksi. Kolme parkkipaikkaa, bussilasteittain ihmisiä. Putiikeissa myydään Sveitsi-krääsää ja suklaata; ravintolat tarjoavat fondueta. Lieneekö ihmistulvan hallitsemiseksi, ettei kartassa ole pistettä, jossa lukisi ” Gruyères”, alue kylläkin. Ja Gruyèresin linna. Mutta ei täällä mitään normaalielämää ole eletty enää aikapäiviin.

Täällä ollaan! Gruyèresin kylässä. /This is it! The village of Gruyères!
Nätti talo nro 1. / Cute house number 1 in Gruyères
Nätti talo nro 2. / Cute house number 2 in Gruyères

Muurien keskellä, kaiken punavalkoisen idyllin lomassa, on HR Gigerin museo. Jos olet katsonut Alien-elokuvia, Giger oli se, joka sai Oscarin erityistehosteista ja on luonut hahmot. Kylässä asuneen taiteilijan töissä yhdistyivät ihmiset ja koneet ja materiaalina hän käytti uniaan. Mies on elänyt ilmeisen synkässä maailmassa keskellä kaunista laaksoa.

Linnan pihan narisevia ovia oltiin jo sulkemassa, mutta ehdimme saada vilauksen siitä tunteesta, kun neito herää kamarissaan ja katsoo ikkunasta kolmea kukkulaa, alas kiemurtelevaa tietä. Keskiajalla täällä on asuttu ylhäisesti ja yksin, juustoa nakerrellen. Luulisin.

Nämäkin ovat paikallisia. / Aliens are here also locals. (HR Giger museum)

Jottei päivä olisi mennyt harakoille, ilta-aterialle oli saatava sitä juustoa. Quiche, pizza ja rösti, kaikki paikallisella juustolla. Päälle kupillinen jättivattuja – Gruyèresin tuplakermaa, niin tönkköä, että olisi hävinnyt ranskankermallekin. Suoraan laaksossa laiduntavilta lehmiltä.

Näkymä linnan terassilta. / A view from the terrase of the castle.
Vattuja ja Gruyèresin tuplakermaa. /Rasberries and double cream from Gruyères.
Gruyèresin kylää. / The village of Gruyères.

En resumen: Cuando uno anda en Gruyères en bici, piensa, que va a comer queso y llega al pueblo de Gruyères. Después de 30 km no habíamos cruzado ningúna de las metas. Pero antes de la puesta del sol, la situación era otra: el area del castillo de Gruyères, crema doble y quesos locales, hasta el museo del creador de Alien – todo encontrado, visto y disfrutado.

Kurzgesagt: Wenn man in Gruyères velo fährt, würde man denken, es gebe überall Käse und irgendwann kommt man in dem Dorf Gruyères an. Nach 30 km hatten wir keine von den Zielen erreicht. Aber vor dem Sonnenuntergang hatte die Situation sich verbessert: der Schloss Greyerz, Dobblecreme und Käse, sogar der Museum vom HR Giger – alles gefunden, gesehen und genossen.

Tältä maailma näyttää muurien sisältä katsottuna./ A view to the world.

Muhkea vuorikolmikko: Eiger, Mönch ja Jungfrau

Costaricalainen lanko nro 2 eli Ludi tuli kylään. Tiukalla aikataululla, mutta täydellisellä hetkellä. Keskiamerikkalaistakaan ei viluttanut, kun aurinko porotti, asteita oli kolmisenkymmentä ja ennuste vuoristoreissulle oli täydellinen.

Varusteet sen sijaan eivät. Lanko nro 2 oli Sveitsissä edustustehtävissä, Costa Rican entisen presidentin Laura Chinchillan seurueessa, ja sen mukaiset olivat matkatavarat. Ei puhettakaan sortseista tai vaelluskengistä, vaan tummat nahkakengät ja puku. Meiltä löytyi sentään lainalenkkarit, mutta seurueen urheilullisuuden ja varusteiden tason huomioon ottaen ryhmänjohtaja eli minä päätin retkestä mahtaviin maisemiin helpolla reitillä.

Ulpulkoilta näyttävät keltaiset kukat loistivat auringossa. Huom. oikella vuorten yllä oleva läikkä ei ole suttu, vaan perhonen. / Shining flowers and a black spot (butterfly) over the mountains.

On varmaan edellisistä reissuista tullut selväksi, ettei nopea lähteminen kuulu perheen vahvuuksiin. Nyt meitä oli vielä yksi lisää ja costaricalaiset aamupalat pitkiä, rauhallisia ja nautinnollisia. Jo illalla olin tehnyt valmiiksi gallo pinton, papu-riisi -aamiaisen, johon tarvitsi vain paistaa lisäksi munat, paahtaa leipää, lorauttaa kuppiin kahvia ja lasiin appelsiinimehua. Nopea ja näpsäkkä aamiainen – matkaan lähdettiin vain tuntia aikataulua myöhemmin.

Tästä sisälle ja ylös/ Wengen-Männlichen.
Oikealla kuplahissin avoin parveke./2. floor in a small cabrio part for extra fee.

Aikataulutus patikkareissuilla on siksi tärkeää, että osa hisseistä toimii vain tiettyyn kellonaikaan asti. Tällä kertaa ongelmana oli kuitenkin vain automatkan pituus, joka lykkäsi kävelysessiota juuri kuumimmalle hetkelle. Mietin päälakia ja nenäpäitä ja latasin reppuun aurinkorasvaa sekä ylimääräisiä lippahattuja.

Auton jätimme Lauterbrunnenin asemalle, jossa aikaa junan lähtöön oli muutama minuutti. Hallista löytyi 0 lipunmyyntiluukkua, 1 lippukone ja 10 ihmistä jonossa. Juoksimme viimeisinä junaan, joka oli jo täynnä turisteja Aasiaa myöten.

Taustalla Eiger, Mönch ja Jungfrau, edustalla mun porukka. /Behind Eiger, Mönch and Jungfrau Mountains, in front my group.

10 minuuttia myöhemmin Wengenin asemalla tunsin olevani Sveitsi-parodiassa. Täältä löytyi kaikki kliseet, alppitorvea, pihalla olevia turistiryhmiä ja krääsäkauppoja myöten. Jungfrau-vuoren ja sieltä alkavan jäätikön alue on yksi turisimin pääkohteista. Kuplahississä helpotti, se ei ollut edes täynnä. Meiltä oli kuitenkin mennyt kokonaan ohi, että täällä oli rahalla saatavaa erityispalvelua. Hississä oli toinen kerros, avoin, jossa voi 5,60 frangin lisämaksulla matkustaa tukka hulmuten ja nuuskutella alppi-ilmaa.

Alppikukat upeimmillaan./Blooming alpine flowers.
Karvainen alppivuokko./Hairy alpine Anemone.
Kuninkaan kruunu odottaa valloittajaa. / Kings crown waiting for the conquerors.

Kuninkaalliseksi kokemukseksi mainostettu matka oli perillä avoin myös meille, alemman matkaluokan edustajille. Päätimme kipaista aluksi Männlichenin asemalta ylevän portin läpi kruunuun kukkulan päälle. Matka oli lyhyt, nousua noin 100 metriä ja palkkiona matkalla monta lajia juuri nyt kukoistavia alppikukkia. Ja ylhäältä tietenkin näkymät joka suuntaan.

Eiger (3971 m), Mönch (4107 m) ja Jungfrau (4158 m) ovat muhkea vuorikolmikko, vierivieressä yhtenä seinämänä. Panoraamatie kulkee Männlichenin asemalta näitä kohti kevyesti alaspäin laskien kohti Kleine Scheideggiä. Reitti sopii myös lapsiperheille, sillä Männlichenissä on ravintolan vieressä iso kiva leikkipaikka ja tietä pitkin voi työntää vaunuja, kunhan alla on kunnon ilmapyörät.

Hyvä polku kaikentasoisille tallaajille, sopiva myös ilmapyöriäisille rattaille./Nice very easy path, also for a all tarrain buggy.
Kiehuvat kädet uppoutuvat tyytyväisinä kylmään lumeen./ Hot hands were very happy to find some snow.
Miksi varoituskyltin jälkeen löytyy aina joku istumasta ja tyynesti syömässä voileipiä? /Why is it, that always after signs like this, there´s somebody sitting on the way eating sandwiches?
Ja taas kamera räpsyy./ Just look at the scene!

Matkaa Männlichenistä Kleine Scheideggiin kuluu 1,5-2 h ja meillä sitä meni reilusti, sillä joka toisella askeleella joku meistä pysähtyi kuvaamaan kirkkaina säihkyviä kukkia ja vuorista löytyi aina vain parempi kulma. Hetkeksi meidät pysäyttivät myös koirat, jotka kuumissaan yrittivät tunkeutua lumihankeen ja kieltäytyivät jatkamasta matkaa. Hanki oli houkutteleva.

Wengenin turistitungoksesta ei polulla ollut jälkeäkään. Sitä mukaa kun reitit kantavat etäämmälle, väki vähenee. Jos ei ole eväitä matkassa, kleine Scheideggistä saa sapuskaa heikotukseen.

Takaisin Lauterbrunneniin tulimme toiselta puolen Jungfraujochilta palaavalla junalla. Kylä on laaksossa, jossa väitetään olevan kymmeniä putouksia ja jos katsot Instagramista Sveitsi-kuvia, putos Lauterbrunnenin kylän keskustasta tulee vastaan yhtenä ensimmäisistä. Läheltä löytyy myös maanalainen putousrypäs, mutta sinne ei tällä kertaa ehditty.

Kleine Scheidegg, kävelyn päätepiste. /Kleine Scheidegg, the ending point of this walk.
Lauterbrunnenin laakso ja kylä sekä kuuluisa putous./There´s the village of Lauterbrunnen and the famous waterfall.

Kylällä kuumuus oli musertava ja kostea. Minä ja Hilja jäätiin nestehukan partaalla istumaan varjoon, kun veljekset lähtivät vielä katsomaan Lauterbrunnenin putousta lähempää. Niityn läpi kulkeva reitti oli suljettu putoavien kivien takia, mutta se ei näyttänyt estävän puoltakaan alueella olevista vierailijoista. Kieltokyltistä kiinni pitäen tyypit nousivat piikkilanka-aidan yli.

Siemailimme odotellessa jääkylmää vettä putouksesta. Viereisessä seurueessa juteltiin kiivaasti ja korviini kantautui “mae“, costaricalainen ilmaisu, joka tilanteesta riippuen voisi tarkoittaa tyyppiä tai äijää. Tosin sillä voidaan viitata myös naiseen. Sihisin Hiljalle, että tuossa taitaa olla porukkaa sieltä päin. Tunteekohan Ludi ne, heitin vitsinä.

Veljekset palasivat putoukselta sen kielletyn aidan yli ja lähestyivät jutellen. Viereiseltä penkiltä mies huusi Lanko nro 2:lle: “Sinä olet costaricalainen! Minähän tunnen sinut!” Olivat kuulemma tavanneet useamman kerran langon lentoyhtiöuran aikana. Vaihdettiin tarinoita puolin toisin, kuka oli tullut mistäkin ja minkä vuoksi ja esiteltiin perheet. “Ludi tuntee aina kaikki!” totesi tytär, eikä niinkään ihmeissään.

Lauterbrunnen-Wengen (juna), Wengen-Männlichen (kuplahissi), Männlichen-Kleine Scheidegg (jalan), Kleine Scheidegg-Lauterbrunnen (juna)

  • Nautintokerroin: 10
  • patikkareitti: helppo
  • hintataso: junasta, hissistä ja muista kertyy aimo summa, jos ei ole alennuskorttia.
Sama putous lähempää, pakollinen Lauterbrunnen-kuva./ The same waterfall a bit nearer, the obligatory Lauterbrunnen-picture.

En resumen: Pocas veces el clima y paisaje están tan perfectos, como en esta vuelta de Männlichen a Kleine Scheidegg. El carro lo dejamos en Lauterbrunnen, donde se encuentra una de las cataratas más famosas de Suiza. Y ya que el mundo es tan chiquitillo, allá encuentramos también otros ticos…

Kurzgesagt: Das war wirklich ein Bilderbuch Tag. Sonne, scheinende Alpenblüemli, mächtige Gebirge. Mein Costa Ricanischer Schwager Nummer 2. hatte nur einen Tag für einen Ausflug und es könnte nicht perfekter gewesen sein. Aber das wir in den Tourismus Region waren, erzählt die Begegnung mit den costaricanischen Bekannten von ihm.

10 000. päivä Klöntalerseellä

Klöntalersee, Klönlaaksonjärvi. Siinä vastaus kysymykseen, että mihin ihmeeseen mennä. Aldo on nimittäin 1500 metrin korkeudesta, minä meren pinnan tasolta ja silloin noin 850 m on täydellinen ratkaisu. Olimmehan juuri tänä päivänä olleet 10 000 päivää yhdessä. Tai ainakin tunteneet toisemme.

Minä en päiviä ollut laskenut, vaan Aldo, hän kiinnittää huomiota lukuihin ja hetkiin. Minäkin hetkiin. 10 000 kuulostaa kunnioitettavalta; vuodet kyllä tiedostan.

Klöntalersee
Jos katsot tarkkaan, näet kaloja./If you look carefully, you might find fishes.
Polulta löytyi totuus./We found the truth on the path.

Suunnittelu nikotteli, oli liian kuuma ajatella. Yksi järvi turhan ylhäällä, toinen kaukana, patikointi avoimella vuorella paahteessa ei houkutellut ja monimutkainen matka väsytti jo pelkästään tietokoneen ruudulla. Päässä surisi perhoset ja paniikinomainen tarve lähteä lämmöstä jonnekin kasvoi. Niin ja olihan se se päivä, jota koko perhe halusi jotenkin juhlistaa.

Sitten löytyi Klöntalersee. Olimme olleet siellä joskus 10 000 päivän alkuvaiheessa. Muistin kylmän laakson, jossa aurinko katosi varhain. Jyrkät seinät, pitkulainen järvi. Kapea, paikoittain yhden auton mentävä tie, yhdellä puolella järveä.

Paikalta löytyikin vihreä laakso, opaalinvärinen vesi kimmeltävänä. Olimme silti hieman skeptisiä. Epäilimme kuumuuden ylettävän tännekin. Polku alkoi metsätienä, siis tylsähkönä. Järveä reunusti ruohokenttä, täynnä kesäpäivän viettäjiä.

Vihreä on käsittämättömän upea! Tulee mieleen Paavo Haavikon runo Puut, kaikki heidän vihreytensä.
Tämä on joko joki, joka toi kiviä mukanaan tai vyöryjen tulos. /All these stones came with melting water or snow.
Raikas putous. /Refreshing waterfall!
Pikkuruinen kaunis kukka. /Very tiny but beautiful flower.
Valtaisa lasti lunta ja roinaa. /This is actually a huge load of snow and other stuff.
Talven murskaamaa metsää. /Some winterdamage.

Mutta puut suojasivat kulkua, tie pieneni, muuttui poluksi, varrelle ilmestyi kyltti “varokaa putoavia järkäleitä!” ja ilmeemme kirkastuivat. “Täällä tuoksuu Costa Rica!” sanoi tytär. Sademetsä. Ylempänä hän totesi: “Tämä on kuin Suomessa!” Mustikoita, sammalta, havupuita, metsäkukkia.

Ensimmäisellä putouksella olimme ilahtuneita, seuraavalla todella vaikuttuneita. Näitä emme olleet odottaneet, varsinkaan trooppisessa mittakaavassa. Vesi pärskyi kasvoille ja se tuntui ihanalta.

Polulla viileni ja metsää oli kaatunut kuin hammastikkuja. Runnottu, kohoileva metsämaa olikin monta metriä paksu lumivyöry, jonka päälle oli tullut maavyöry. 850 metrissä lunta! Kesäkuussa! Työnsin sormen lumeen, annoin kylmän levitä koko kämmeneen. Vyöryjä tuli vastaan vielä kaksi. Ei ihme, että järvessä vesi oli korkealla. Lunta riittää sulamaan vielä pitkäksi aikaa, vaikka lämpötila huitelee kolmessakymmenessä.

Leiri /Camp.
Evästä. / Snacks.
Kukka tunki kuvaan. /Flower wanted also to the picture.
Mahtava kukka, eeh, luulisin./Wonderful huge flower, or is it?!

Pidämme lounaspaussin aivan rannan tuntumassa. Eväät oli kasattu huitaisemalla, mutta maistuivat tietenkin mahtavalta uinnin jälkeen. Aldon myttyyn lasketulle paidalle laskeutui hyönteinen, ressukka, varmaan luuli olevansa valtavassa keltaisessa kukassa ja jäi siihen istumaan, kunnes jatkoimme matkaa.

Toisessa päässä järveä alkoi silmissä siinnellä jäätelö, mutta suunniteltu pysähdyspaikka oli kiinni. Puolen kilometrin päästä löytyi toinen. Saimme jätskit, katselimme kuinka lehmät tarpoivat järvessä maha vettä viistäen ja suunnittelimme paluumatkaa postibussilla järven toiseen päähän. Jätski ja nesteytys kuitenkin toimi ja lähdimme tarpomaan polkua takaisin.

Mies koiran kanssa kysyi, olemmeko menossa rinnettä ylös vai järvenmyötäisesti. “Olkaa tosi varovaisia, sain melkein järkäleen päähäni!” Mies vaikutti oikeasti järkyttyneeltä. Varoituskyltti oli polulla siis syystä. Ehkä siksi olimme takaisin murto-osassa menomatkasta. Ja taas valmiita uimaan.

Lehmät menossa kastautumaan. /Some lakecows.
Viimeinen uinti./Last swim.
10 000 päivää yhdessä ja tämä on tulos./10 000 days together and this is what you get.

En resumen: Cuando el es de 1500 metros y ella de 0 metros, es apropiado celebrar los 10 000 días desde que se conocieron en 850 metros. O sea, en Klöntalersee. Un caminito no tan largo, pero con soprpresas. Agua verde, cataratas, nieve, avalanchas.

Kurzgesagt: Wenn er aus 1500 m ü.M. ist und sie aus 0 m ü.M., ist es passend in 850 m ü.M. die 10 000 zusammen verbrachten Tagen zu feiern. Also, am Klöntalersee. Eine kleine Wanderung, eigentlich Spaziergang, aber mit Überraschungen. Grünes Wasser, Schnee, Wasserfälle, Erdrutsche, kleine Lawinen vom Frühling.

Pako vuorelle

Appenzell on se paikka, missä naiset saivat äänestää vasta parikymmentä vuotta sitten eli alue on vanhoillista ja jäykkää. Samaa sorttia on myös luonto, pontevaa ja jäyhää, jyrkkiä rinteitä ja teräviä kulmia.

“Täällä tuntuu oikealta,” totesi tytär, kun astelimme polkua ylös. Sveitsistä on kuulemma vaikea löytää metsää, jossa fiilis olisi täysin metsämäinen, kuten Suomessa. Ehkä kaikki on niin pientä ja siivottua. Korkeammalla kasvusto muistuttaa pohjoista.

Lähtöpiste. Kaunista jo nyt. / Starting point. Beautiful already.
Ihmisiä? Ei haittaa, tässä me vain lojumme. / Humans? Who cares, we are too relaxed to pay attention.

Wasserauenista lähtee järvelle metsätie, suhteellisen jyrkässä kulmassa. Siitä olen jo aiemmin kertonutkin täällä. Vaihteluksi kivuttiin pienempää polkua ja matkaa kertyi puolisen tuntia enemmän. Lähdimme tänne kuumuutta pakoon ja vaikka reitti oli hikinen, talsimme ainakin varjossa.

“Sydän hakkaa ihan hulluna!” vaikeroi nuori mies meidän edellä. Porukkaa oli yllättävän paljon. Koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt täällä näin paljon ulkomaisia turisteja.

Vastaan ylämäestä juoksi sauvojen kera ainakin kahdeksankymppinen mies, taatusti paikallisia, kunnosta ja tyylistä päätellen. Musta pipo päässä, sen taitteessa yksi keltainen kukka, toinen kai korvan takana. Vaari oli varmaan pinkonut puolijuoksua ylöskin päin.

Alppitila josta ostimme juustoa. /Alpinefarm where we got some cheese.
Puoli kiloa Mutschli-juustoa./Our half kilo Mutschli-cheese

Pienellä ylängöllä matkalle osui nuoren pariskunnan alppitila. Tytär himoitsi kyltissä mainostettua “kylmää kaakaota” aamulla lypsetystä maidosta. Lopulta ostettiin vain puolikova Mutschli-juusto. Puolikas kimpale käärittiin sanomalehteen ja ojennettiin ovesta.

Sowieso“, “joka tapauksessa“, oli alppitilallisen jokaisen lauseen lopussa. Ehkä se on paikallinen tapa ilmaista asioita. “Juu, meillä on tuorejuustoa, mausteineen öljyssä tai kimpale puolikovaa, sowieso.” “Voin leikata puolikkaan tai neljänneksen, sowieso.” “Kiitos ja mukavaa päivää, sowieso.”

Alppikukat ovat aloittamassa kukoistustaan./ Flower season is beginning in the mountains.
Yhä ylös yrittää. / And up we climb. Well, in the picture some other people.
Tuolla se häämöttää: Seealpsee. Matkalla vuohia./ There it is: Seealpsee. Some goats on the way.

Kukkulan toisella puolen kuului lehmänkellon kilkatusta ja kovaa kuminaa. Kaksi kellokaulaista taisteli täydellä meiningillä. Patikoitsijat seisoivat kamerat päällä sivussa, muut lehmät koikkelehtivat kauemmas. Vuohia meninki ei häirinnyt, ne pysyttelivät omalla kantillaan ruohoa rauhassa rouskutellen.

Pikkuisen vielä lunta. / Some snow still here.
Ihan märkää puuta./ Totally wet burning material.

Alppijärvellä oli lämmin, mutta ei kuitenkaan niin kuuma, etteikö nuotion olisi voinut sytyttää. Tai yrittää sytyttää. Rankkasateiden jälkeen lähimaastossa ei ollut mitään kuivaa. Pienet oksat paloivat savuten ja ympärille laitoimme ohuita kirveellä pilkottuja suikaleita kuivamaan.

Ehkä rumin nuotio ikinä, mutta lopulta liekit leimusivat ja aiheutti vieressä nuotiokateutta. Englantia puhuva mies oli päättänyt saada omansa syttymään ja puursi sen kanssa toista tuntia onnistumatta. Perhe vaikutti hommaan täysin kyllästyneeltä. Lähtiessä lahjoitetettiin sanomalehden jämät ja lämmin nuotiopaikka, jotka mies sitten jakoi toisen seurueen kanssa.

Todella päättäväistä tulen sytytystä. Ei onnistunut./ This guy was determined to make his small fire to work. It didn´t.
Jälkkäri./ A cookie for dessert.
Mutschli.
Kuksassa kermakahvia./ A Finnish kuksa with coffee.
Pipari ei riittänyt. / The cookie wasn´t enough.

Olin salaa ajatellut, että järvellä pidetyn lounaspaussin jälkeen kiipeäisimme vielä illaksi seuraavalle etapille vähän ylemmäs. Mutta siellä näytti olevan edessä lumikentän ylitys. Jäätelö ja soutelu järvellä oli sittenkin houkuttelevampi vaihtoehto.

Erilaisia vihreitä joka puolella./ Different greens everywhere.
Airot toimii ihan yhtälailla täällä kuin Suomessa./Oars seem to work on an Alplake as good as in Finland.
Niemi. /A peninsula.
Tyytyväinen patikoitsija./A happy hiker.

Sen verran noviiseja oltiin jälleen näin talven jälkeen, että osa tarpeistosta jäi kotiin. Mutta seuraavalle kerralle otetaan mukaan yksi ylimääräinen huivi (päähän tai vaikkapa sidetarpeeksi), hyönteisten pistoihin voidetta, uikkarit ja joku yleisliina (pöytäliinaksi tai pyyhkeeksi) ja viimeisenä tärkein: vaahtokarkkeja!

Illan tullen. / It´s getting late.

En resumen: Qué se hace, cuando en la ciudad hace demasiado calor? Se va a un lago alpino. Seealpsee es uno de los favoritos nuetros.

Kurzgesagt: Was macht man, wenn es zu heiss in der Stadt ist? Man steigt zu einem Alpsee. Seealpsee ist unserer Lieblingssee.

Keltaista, sinistä ja maailman parasta jäätelöä

Jos tapahtumakrapula olisi olemassa, Zürich saattaisi kellua sen jälkimainingeissa. Valtava naisten lakko, joka vyöryi kaduille suurina massoina, riemua ja euforiaa, tarvetta muuttaa asioita. Sitten Pride, siinäkin tasa-arvosta ja hyväksynnästä kyse. Ja nyt tavallista arkea. Jälkipuintia, muuttuiko mikään, muuttuuko mikään, onko niin kuten Sveitsissä tavallista, jotain pääsee pintaan ja peitellään sen jälkeen hiljaiseksi.

Pöyhimisen ja ruodinnan, tekemisen ja pohtimisen keskellä tarvitsin jotain selkeää. Oli harmaita päiviä, rankkasateita; väritkin tekisivät hyvää. Siispä museoon. Konstruktiivisen, konseptuaalisen ja konkreettisen taiteen pariin. Ei mitään pieniä yksityiskohtia, vaan reiluja ja selkeitä linjoja.

Museo, Haus Konstruktiv. / Museum, Haus Konstruktiv.
Uutta ja vanhaa vierekkäin. /New and old, entering to Haus Konstruktiv.
Sininen ja punainen. / Blue and red.
Tämä huone oli kuin jäätä, minttua, jotain viilentävää. / This room was like mint, ice, something cooling.
Lila ja keltainen. /Purple and yellow.

Zürichissä on monta kymmentä taidetta esittelevää museota ja galleriaa, ties mitä tilaa. Haus Konstruktiv on yksi hämmentävimmistä. Kassan takana on ovi, joka näyttää hyvin yksityiseltä tai ainakin todella suljetulta. Sieltä mennään ensimmäiseen näyttelytilaan. Valoa, valtavia ruutuja, punaista, sinistä, lilaa. Arizonassa asuva Olivier Mosset on kuulemma yksi tärkeimmistä elävistä sveitsiläisistä taiteilijoista.

Ja minä ajattelen, että ei ole totta, maksoin 16 frangia tästä.

Liian vähän, liian vähän yritystä, nakutti takaraivossa. Huomasin, että näyttelyä jatkui toisen rautaoven takana.

Okei, ei sittenkään niin paha. Sitäpaitsi tämä on yhtä valoa, kirkkautta, raikkautta.

Tästä tulee mieleen Stella Harasek ja hänen tatuointinsa./ A finnish blogger has this kind of black tattoo.
Hyvin musta taulu./ Very black picture.
A niinkuin Aldo. / A like Aldo.

Ja samalla taas oli pakko kysyä, että miksi nämä värilliset ovat taidetta, mutta jos minä ne olisin maalannut, se olisi vain väriä. Opiskelemani estetiikan teoriat olen jo unohtanut.

Päätin myös unohtaa sisäisen mutinani ja vain todeta, että tässä tilassa on hyvä hengittää, selkeä olo. Siksi se on taidetta. Tai jotain sellaista ihmiselle hyvää tekevää.

Valoilla luodussa sinisessä huoneessa taiteen vaikutus iski heti. Aldo käski kuvata seinää ja hän kävelisi töppöaskelin kameran edestä, tietenkin ääniefektein. Syntyi 9 sekunnin taideinstallaatio, Mossetin inspiroimana.

Erilainen näyttelytila./ A very different museum room.
Nurkasta pimeästä löytynyttä. / Artist´s words on one corner.

Museon tilat on jaettu useampaan kerrokseen, joihin mennään rappukäytävän kautta. “Tässä olisi tämmöiset suojat, saa laittaa, mutta ei ole pakko,” meille sanottiin. “Siis lattian vai kenkien takia?” Jos on kalliit kengät, ettei likaannu tai mene pilalle.” Katsoin omiani ja menin ovesta sisään ilman suojia. Askel tömähti sepelille.

Jos edellisessä huoneessa oli valo, täällä vallitsi pimeys, rosoisuus ja kovat pinnat. Sementtitasoille sai nousta. “Annattehan silmien tottua hämärään.” Tanskalaisen Kirstine Roepstorff oli lapioinut paikalle aimokerroksen maa-ainesta, joka muuttui seuraavassa tilassa hiekaksi. Ajattelin sitä pölyä, joka nousee ilmaan. Yskitti. Nauratti. Se yksinkertaisuus, kaunistelemattomuus ja ne kulmat, joihin olisi voinut lyödä pään.

Museon terassilta./ Museum terrasse.

Valon ja pimeän jälkeen ei voinut muuta kuin käyskennellä vanhan kasvitieteellisen läpi, lorvia joen vartta, istuskella puun varjossa ja etsiytyä Street Food -festivaalin kautta parhaimman jäätelöpaikan luo. Makuaistit tarvitsivat vielä täyttymystä. Gelateria di Bernan jäätelö maistuu juuri siltä, mitä odotat. Tuoreelta vadelmalta, kookokselta, marsipaanilta.

-Ja selkeys oli tässä.

Maailman parasta jätskiä. / Best ice cream ever.
Minun. Vaniljaa ja salted caramelle. / Mine. Vanilla and salted caramelle

En resumen: A veces hace falta claridad. Arte ayuda, también un buen heladito.

Kurzgesagt: Manchmal braucht man Klarheit. Da hilft Kunst und auch eine gute Glace.

Tervetuloa meidän pihalle!

Vähän on oikaistava siinä mielessä, että piha on talon, ei meidän. Terassitalon alapiha oli ennenvanhaan Hansruedin puutarha, jossa voi oleskella, kunhan varoi kukkapenkkejä. Pedantin puutarhurin kädenjälki oli tarkkaakin tarkempaa ja nykyinen voikukkavoittoinen nurmikko painajaistakin pahempi tilanne. Mutta meitä ei haittaa, turpea puutarha on sävyltään ystävällinen ja kutsuva, vähän salaperäinenkin.

Polku, joka vie alas, on muuttunut mielestäni viikkokausia jatkuneiden trooppisen ikisateen myötä sademetsämäiseksi vihrluolaksi. Tietä viitoittavat kymmenet etanat; kaikkia sortteja löytyy. Suojeltavia, hävitettäviä, ei niin pahoja ja sitten niitä, jotka haukkauksella tyhjentävät penkit auringonkukista ja daalioista.

Talon juurella. / At the feet of the house.
Patikkapolku. /Hikingtrail.
Alku. / The beginning.
Se syttyi sittenkin! / Fire!

Siirsimme siis aiotun retken katon alle, patikoimme alas-ylös-alas polkua ja portaita, tunsimme lihasten työskentelevän ja ilahduimme penkeistä sekä kuivasta nuotiomahdollisuudesta. Rankkasade ei yhtään haitannut, kun sytytimme ulkotakkaan tuluksilla pihalta kerääntyneestä jätepuusta nuotion. Sekin on nykyisin huono asia, aiheuttaa kuulemma syöpää. Mutta yhtäkaikki, jos kesäkuussa pitää olla päällä monta kerrosta vaatetta, eikä ulkona pärjää ilman kumisaappaita, ei nuotion sytyttäminen voi olla kovin suuri synti. Ainakin se ilahdutti ja lämmitti sielua.

Foccacciaa täytteillä. / My foccaccia with cheese, eggplant and sun dried tomato.
Eväitä. Porkkana kupissa toimii lusikkana. / Snacks. Carrot in the mug is a wannabespoon.

Olin tehnyt foccaccian, vaivannut taikina puolet siitä ajasta kuin ohjeessa luki, laittanut tuplaten vettä, kaatanut puolet pois ja huomannut, että siinä meni osa hiivasta, suolasta ja muista aineksista. Mutta hyvin se kohosi ja sisään grillasin munakoisoa, laitoin aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellaa, mauksi piparjuurituorejuustoa ja pikkuisen parmankinkkua. Että jaksaa. Ja jaksoihan sillä, kun matkakin oli lyhentynyt murto-osaan.

Termarikahvi oli kuumaa. Väki nurisi, kun ei ollut jälkiruokaa. No kun ajattelin, että matkalta ostetaan jäätelöä. Sitä ei ollut edes kotipakkasessa. Ehdottivat, että haettaisiin huoltoasemalta, koska kaupat olivat kiinni. Ei jaksettu. Kestettiin ilman.

Sinisen ja vihreän välissä on järvi. /In between the green and blue, there´s a lake.
Kukka edelliseltä nuotiosessiolta. / Some flowers from the last firesession.
Etanat ja kotilot nauttivat kosteudsta. / This guy is happy in moist weather.

Siinä tuijoteltiin tulta ja poltettiin risuja ja muita kepakoita. Piha näytti yhtä runsaalta kuin Costa Ricassa. Istualtaan voi vain kuvitella, että ylemmästä kerroksesta näkee järvelle. Pihan vakiovieraita, kettuja, ei näkynyt. Ehkä tuli säikäytti ne tai ehkä nekin lymyilevät jossain suojassa, sadetta pitäen.

Lehdet keräävät sadevettä. /Water gathering plants.
Pöyhelöpuu. Ei virallinen nimi. / Kind of nice, whatever this tree is.

En resumen: Hemos tenido una epoca de lluvias tropicales y para que el rio no nos lleve o la montaña no nos lleve, quedamos en el jardín nuestro bajo techo. Una fogata y algo que comer – los ingredientes de felicidad.

Kurzgesagt: Es gibt sein langem, wenigstens so fühlt es, keine Pause von dem Regen. Und haben deswegen unsere Wanderung verkürzt, nur bis Garten. Unter dem Dach war es einfacher Feuer zu machen und Kaffee geniesen. Schön, entspannend und keinen Muskelkater danach.

Kun kirjoittamisesta tuli halpatyötä

Olen viime aikoina törmännyt erilaisiin työmahdollisuuksiin, jotka perinteisesti luontuisivat toimittaja-taustaisilta. Siis niiltä, joilla useimmiten on yliopistokoulutus, kenties tutkinto, tiedotusopin tai vastaavan opintoja taustalla, lisänä liuta työkokemusta kaikista mahdollisista medioista.

Näillä eväillä kuvittelisi saavansa freelancerinäkin palkkioita, joilla ei välttämättä syö kaviaaria ja juo sampanjaa aamiaisella, mutta jos nyt kuitenkin sen verran, että se riittäisi leipään ja appelsiinimehuun.

Kohtaamissani ehdotuksissa on kirjoituspalkkio ollut kuitenkin alle kymmenen euroa tai  esimerkiksi nettijulkaisujen kommenttitehtaana parikymmentä senttiä per kannanotto. Näillä hinnoilla saisi kirjoittaa näppis kuumana aamusta iltaan, eikä vielä päästäisi edes appelsiinimehuun. Puhumattakaan muista elämän juoksevista kuluista, vuokrasta, vakuutuksista, nettiyhteyksistä ynnä muista.

Kynnys laittaa tekstiä yleisön luettavaksi on madaltunut netin aikakaudella lähes olemattomaksi ja julkisesta kirjoittamisesta on tullut monelle harrastelijalle ammatti. Kun sisältöä tuottaa lähes jokainen, on kuvista ja teksteistä ylitarjontaa ja se vaikuttaa varmasti osaltaan hintoihin. Kuten myös se, että ulkoa ostettavasta materiaalista ollaan valmiita maksamaan aina vain vähemmän, mikä siis laittaa freelancerin miettimään, onko tässä mitään järkeä.

Maailmaa sinkkuina kiertävillä etätyöntekijöillä on kenties varaa ottaa vastaan alihinnoiteltuja töitä, mutta entä perheelliset jossakin korkeamman hintatason maassa? Mitä sitten, kun olet toimistoton, kuljet junalla kahvilaan työrauhan perässä, pakerrat pari tuntia ja kun palaat takaisin kotiin, huomaat matkalla polttaneesi tienaamasi rahat matkalippuun ja siihen liian kalliiseen kahviin? Kotona pysyminen ei ole ratkaisu. Kyllä työstä maksetulla palkkiolla pitää saada kupillinen kahvia ja sen jälkeen jäädä jotain kukkaron pohjallekin.

Itse en tartu töihin, joista en saa kunnon korvausta, ellei aihe sattumoisin ole todella särmikäs ja muut edut houkuttelevia. Vaikka se tarkoittaisi, että joutuisin ottaamaan lisäksi hanttihommia. Työt joissa vaatimukset ovat pienet, palkkakin on pieni. Mutta ainakin ne ovat useimmiten oikeassa suhteessa.

%d bloggers like this: