Korkeanpaikan sieniterapiaa

Via Malan, Huonon Tien -reitti ei ehkä kuitenkaan ollut niin paha kuin mitä kuvailin, sillä selvästikin jäi aikaa pysähdellä ja miettiä sieniasioita. Tai ehkä se on vain sitä syksyfanatismia, joka puski päälle. Joka tapauksessa sienisilmä pysyi avoinna, huolimatta vieressä olevasta pudotuksesta ja jännityksestä, että pysyisinkö polulla.

Lupaava alku./This was a nice start.
Suuntana Hohen Rätien./Here we go!

Pysähdyin polulla keskittyneesti. Sitten käänsin päätä sivulle, nenää ylös, jotta katse tavoittaisi rinnettä paremmin. Silmät tekivät pari tutkaliikettä kuin marmorikuulat konsanaan; selvä juttu, kohta tarkastettu, ei saalista. Nenä alas, pää takaisin etenevään linjaan. Hetken pohdinta, onko liikkeenjälkeinen balanssi paikoillaan ja vasta sitten askel eteenpäin.

Olen nimittäin niitä, jotka vaikkapa pyöräillessä luovat katseen sivulle ja sen katseen mukana kääntyy myös kulkuneuvo. Fiksuna ihmisenä tietenkin tiedostin sen ongelmat kiperässä maastossa ja toimin sen mukaisesti. Ulkopuolisesta vaikutin mitä luultavimmin pätkältä hidastetusta filmistä, kenties liikunnallisesti rajoitteiselta tai puolittain eksyksissä, väärälle tielle lähteneeltä turistilta.

Merkitty sieni./Marked mushroom.

Onnittelin kuitenkin itseäni moisesta hermojen hallinnasta. Sen sijaan hermot olivat mennä sillä hetkellä, kun tajusin rinteen olevan niin jyrkkä, että vaikka siellä olisi kilon herkkutatti, en pääsisi sitä hakemaan. Pohdin monenmoisia metodeja, kuten juomapullolla heittämistä tai takilla huiskaisua. Mutta niidenkään avulla ei sientä saisi paria metriä kauempaa. Sitäpaitsi putoavan sienen lisäksi niskaani rapisisi pullo ja/tai takki, mikä sekään ei olisi lisännyt turvallisuutta. Joku näistä olisi päätynyt alas laaksonpohjalle turkoosinvihreänä kimmeltävään veteen tai sitä ympäröivään kivikkoon. Mitä luultavimmin minä, varmaankin tatti kädessä ja voitonriemu silmiin jähmettyneenä.

Lautasantenni-sieni./A satellite-dish-mushroom.
Outoja tötteröitä. /Weird cones.

Matkalle osui muutama kummallinen sieni, joita yritin siinä samaten kapealla polulla tietenkin googlata puhelimesta. Ei tullut tulosta. En ollut koskaan, siis muistaakseni, nähnyt tähtimäisiä kuukusia, jotka myöhemmin osoittautuivat maatähdiksi. Toinen kummallisuus oli rykelmä oransseja tötteröitä, joiden näkemisestä ilahduin ja tunsin jo lähes kantarellikastikkeen maun suussani ja heti perään pettymyksen karvaan hapon. Vieläkään en tiedä mitä ne ovat, mutta viehättäviä yhtä kaikki.

Laakson toisella puolen kiekaisi täsmällisin väliajoin kukko. Käsittämätöntä, että se kuului tänne asti. Mutta samalla metodilla toiminee jodlaus kommunikaatiometodina alpilta toiselle. Se sai vatsassa aina pienen naurun hyrskähdyksen, joka taas oli omiaan pienentämään polun jännitystä. Kuten myös hämähäkki, joka oli silmieni korkeudella rungossa, jonka otin käsikynkkään turvapuukseni. Katselin hämähäkkiä hetken silmiin, kunnes Aldo muistutti, että jos tämä olisi Costa Ricassa, otus olisi tarantella ja kuten meille kerrottin, se hyppäisi metrinkin verran ärsytettäessä. Epäilen sveitsiläisten hämähäkkien olevan vähemmän aggressiivisia kuin trooppisten serkkujensa, mutta kuka tietää. Hämähäkki nenällä kuka tahansa saattaisi suistua selälleen rotkoon. Joten otin sivusta tuon kuvan ja pahoittelen laatua. Ei siinä ruvettu kauheasti zoomaamaan.

Elävä otus. /A living creature.
Kuin oppikirjasta suoraan. / Directly from a book.

Siinä polkua rinteen puolen lihaksiset krampissa tallatessani muistelin välillä Lappia ja sieltä löytyneitä sieniä. Selvästikin nämä vuoristomaisemat muistuttavat olosuhteiltaan pohjoista, sillä samoja, hiukkasen matsutakea muistuttavia yksilöitä löytyi myös täältä.

Niin että sienivoimalla tuli tallattua, perille asti. Terapeuttisia nuo kummalliset eläväiset. Kiitos niille.

Näissä on jotain eläinmäistä./These were also interesting.
Söpö. /So cute.

En resumen: Caminando a la par del guindo, hacia Viamala, hice pequeñas pausas para apreciar la naturaleza. Y paré también, ya que soy uno de esos, que moviendo la cabeza, sigue el cuerpo, que en este lugar no podía pasar. Con estas sesiones de terapia de hongos, llegué a pensar en algo bonito, bajar el pulso que se había subido por el temor y en vez de terminar en el valle de pronto, pude caminar hasta el destino planeado.

Kurzgesagt: Auf dem Weg Richtung Viamala, neben den Hang, habe ich kleine Pausen gemacht um die Umgebung zu schätzen. Auch, weil ich bei der Bewegung vom Kopf mit dem Körper folge und das wäre auf diesem Weg nicht wirklich gesund gewesen. Mit den Therapiepausen habe ich mich an etwas schönes konzentriert, der Puls ist tiefer geworden und anstatt ins Tal plötzlich zu rutschen, konnte ich den geplanten Ziel laufend erreichen.

Kontallaan vuoristopolulla

Kynsien alle tunkeutui jotain syksyn sientä, käsiin tihtaantui mustaa rasvaisen oloista kivimateriaalia ja käsivarsiin pisti joku, johon en ehtinyt kiinnittää huomiota. Ehkä nokkonen, ehkä karhunvatun piikki. Olin vuoristopolulla, enkä edes kovin korkealla, täysin linkussa kuin haitari. Jalat, nilkat, polvet, yläkroppa paketissa ja rinteen puoleiset lihakset kramppasivat. Yritin tahdonvoimallakin kestää paikoillani, olla lipsahtamatta muutaman kengän levyiseltä polulta suoraa pudotusta alas.

Tämä tuntui reitin varsinaiselta alulta, joen ylitys. /The actual start, crossing the first river.
Sils.

Mikään ei kestänyt paikoillaan. Heinät olivat ohuita, kivet liuskaa, polku mutaista tai lieriviä kiviä. Aivot sanoivat, että leveyttä polulla on riittävästi, niin että ihminen pystyy hieman keinuenkin tämän selvittämää; pahemmissakin paikoissa ollaan oltu, monesti. Toisaalta aivot rekisteröivät hallitsemattoman liikkeen fataaliuden. Siksi lihakset kramppasivat ja kynnet tarrasivat maa-aineeseen entistäkin tiukemmin.

Oltiin siis patikoimassa väliä Thusis-Veia Traversina-Viamala. Perjantai ja 13 päivä ja reitti vie Via Malaan, huonolle tielle. Nousua noin puoli kilometriä, vähän vähemmän alas päin. Helppo nakki. Matkalla vielä pari linnan tapaista ja lopussa palkinnoksi upea kuilu.

Nuorisomaja; täällä haluan ehdottomasti nukkua yön./Youth hostel, where I´d like to spend a night!
Kiva terassi ja ylimmässä huoneessa voisin myös yöpyä./Nice terrace and what do you think of the highest room?

Lähdettiin liikkeelle Thusisin asemalta ja pyörittiin kuin pöntöt viittaviidakon ympärillä löytämättä heti sitä oikeaa suuntaa. Sama linja jatkui. Kaupunkialueella kyltit olivat melko olemattomat ja suurin osa näytti vastakkaiseen suuntaan. Ilman karttaa olisimme varmaankin tehneet ylimääräisiä lenkkejä.

Joen yli ja Silsin kylään. Se vaikutti herttaiselta vuoristonäkymineen ja ylöspäin lähtevä polku lupaavalta, leveältä, ruohoiselta. Ensimmäinen linna olikin nuorisomaja, jossa ehdottomasti haluaisin joskus viettää yöni.

Hohen Rätien linnan aluetta, eikä ketään missään. /Hohen Rätien castle area and no one there, only us.
Pari kaveria löytyi. /We found some friends, though.
Puiden alla on eväspaikkoja ja tulisija vierailijoille./Under the trees there are tables and fireplace for the visitors.
Lounasta ja lepoa. /Some snacks and recovery.
Laaksossa lähtöpiste, Thusis. /Down in the valley Thusis, where we came from.

Nelisen sataa korkeusmetriä ylempänä, seuraavan linnan paikkeilla oli pidettävä ruokapaussi. Burganlage Hohe Rätien on yksityisomistuksessa, mutta yhtäkaikki Unescon maailmanperintölistoilla ja avoinna yleisölle. Infokylteissä kehotettiin pitämään sekä lapset että nuoriso kurissa, sillä linnan pihalta on suoraa pudotusta 250 metriä lähes joka suuntaan. Ja linnakoira Pacolle kannattaisi puhua, se haluaa vain tulla tervehtimään.

Huutelimme Pacoa, sillä maassa oli koiran lelu, mutta koko alue oli tyhjillään, ei ketään missään, vain pitkäkarvaisia ja pitkäsarvisia lehmiä. Löysimme kassan, johon pyydettiin laittamaan 5 Fr per nenä sisäänpääsymaksuksi. Sen vierestä pääsimme kurkistamaan toistatuhatta vuotta vanhaa kasteallasta ja kirkkoa. Näillä hoodeilla ovat yöpyneet roomalaiset, pyhiinvaeltajat ja kauppiaat.

Älä mene polulle keväällä tai sateen jälkeen. Eli nyt oli sopiva hetki./So, don´t go in Spring or after rain. Now should be the time.
Tästä lähtee, polku jyrkkenee. Ei paha./Here we go, the steep part. Not bad.
Toiselta puolen katsottuna. Polku kulki vastapäistä jyrkännettä myöten. /This is on the other side, we came along the cliff.

Linnapihan puiden varjossa oli nuotiopaikka ja retkeilijöille levähdysmahdollisuus. Tuntui yleellistä kattaa eväät pöydälle ja istua tuolille. Nautimme paitaa kuivattavasta tuulenpuhalluksesta, hymyilimme ja nauroimme.

Retki jatkui metsätietä, joka muuttui tieltä eroavaksi poluksi varoituskyltteineen. Vielä naureskelin, että nyt täytyy olla paha paikka, kun puhutaan omasta vastuusta ja epäsuorasti kehotetaan keväällä lumien sulaessa ja sateiden jälkeen pysyttelemään muilla poluilla. Kävelin kieli keskellä suuta, juuriseen polkuun keskittyen. Toisella puolen oli niittyä, joten ei hätää.

Hätä tuli siinä vaiheessa, kun missään ei ollut mihin tarttua. Siis mitään paikallaan pysyvää. Yritin psyykata itseäni ajattelemalla äskettäin näkemääni videota kielekkeeltä, jossa tyypit istuivat harjanteen päällä yksi jalka yhdellä puolen, toinen toisella. Tietenkin turvavarustein. Tämä on paljon parempi, vakuutin. Sitten siirryin ajattelemaan Kirstiä, lapsuuden kaveriani, joka oli juuri selvittämässä Saksassa Via Ferrataa, alppireittiä, joka kulkee seinämää ylös, kiivetään tikkaita, kytketään köydet koukkuihin ja siellä sitä rotkoa vasta onkin.

Ei auttanut. Erona oli se, että edellämainituilla oli ne turvaköydet. Minulla ei.

Tähän jamaan päätyy, kun valitsee väärät reitit. Ja kuvittelin, ettei loppuosa voisi olla enää niin jyrkkää. /So, this is the state after the bad parts on the way. And I thought that the rest couldn´t be that bad.
Porras-riippusilta. Hyvin paikallaanpysyvä. /Famous pendant bridge with stairs. Very stable.

Reitillä oli vain kourallinen väkeä, he kävelivät rennosti askeltaen. Yritin tajuta, miksi tämä tällä kertaa otti näin koville. Edellisen päivän lenkki ja pyöräily oli jättänyt jäljet lihaksiin, ne olivat väsyneet, eivätkä kovin luotettavat jarrutus ja reagointimielessä. Siinä ensimmäinen virhe. Olimme myös kiivenneet tämän matkan varrella jo aiemmin nelinkontin rinnettä ylös, oikaisseet siksak-polkuja, sillä ne menivät paikasta, josta oli ropissut kiviä. Sekin tuntui kropassa.

Lisänä vaikea suhde vaelluskenkiin, tarkemmin sanottuna luottamuspula. Ne on tarkoitettu juuri tällaisiin paikkoihin, pitäisi tarrata maastoon. Ja juuri kun astun, kenkä luiskahtaa. Sitä kuvitellen olin nyt tässä jamassa. Lähes kyykyssä, yksi jalka takana, toinen edessä, kroppa kääntyneenä puolittain seinämään. Hivutin eteenpäin sentti sentiltä ja toivoin, että olisin jo kaksi metriä pidemmällä.

Taas irtoaa hymy. Jostain kummallisesta syystä näytän nuoremmalta kuin lähtiessä. Luulin, että kävisi päinvastoin. /Here again able to smile. Something very weird happened on the way, somehow I got younger. I thought it would be the other way round.
Autotunnelin korjaus meneillään. /There´s the tunnel for traffic. Guys working on it.
Ja me toisella puolen. Tässäkin olisi ylläpidon paikka./And we on the other side. Here would be also a place to do some maintenence work.

Näitä kohtia tuli muutama lisää, loput oli vain 150 prosenttista keskittymistä. Kivisiä jokia valui alas vuorenseinää ja polku oli kadonnut ja mutainen jatke reunalla oli vähän liikaa saarelaisen mantelitumakkeelle, joka hälytti hyperaktiivisena lähes koko loppureitin ajan.

Siihen nähden riippusilta, joka toimi portaina ja laskeutu 20 m alemmalle kielekkeelle oli todellinen antikliimaksi. Sillä on kuulemma kansainvälistä mainetta ja käydään kauempaakin katsomassa. No juu. Olihan se kiva.

Viamalan nähtävyyden eli kuilun luona pohdittiin mennäkö sisään vai riittäisikö vilkaisu ulkopuolelta. Sisään tietenkin, kun tänne asti oli tallattu. Kintut aiemmasta tutisten yli 300 porrasta alas kuohujen keskelle, vihreää ja sinertävää vettä, miljoonia vuosia hiotuneita kiviä, joen pohjaa, seinämää katsomaan.

Viamala Canyon
Hammastikulta näyttävä on paksu puunrunko. /That stick is a big tree.
Ja roikkuva kivi on meidän makuuhuoneen kokoluokkaa./And the hanging stone is about the size of my bedroom.

Takaisin Thusisiin oli alunperin tarkoitus kävellä, toista hiukkasen kevyempää reittiä, mutta päätettiin kuitenkin kiivetä vain postibussin kyytiin. Ihmettelin kahvilanpitäjälle pitkää taukoa aikataulussa. Kaksi tuntia olisi odoteltava. Hän huikkasi kaverilleen, iäkkäälle herrasmiehelle, joka kuulemma olisi juuri menossa samaan suuntaan ja voisi heittää meidän asemalle, kunhan saisi kahvinsa juotua.

Oltiin vaikuttuneita ystävällisyydestä. Ihan joka turistikohteesta tuskin otetaan patikkaretkeläisiä mukaan omaan autoon. Mies viittasi matkalla kädellään ylöspäin. “Tuolla tekin olitte.” Suoran kiviseinämän nokassa nökötti kivilinna. Meidän lounaspaikka.

En resumen: Thusis-Veia Traversina-Viamala es una ruta, donde no vuelvo. Al cañon – ok, pero en carro al parqueo al frente. Tuve que colgarme de las hierbas y hongos para no caerme por el guindo. El camino no era tan angosto, pero faltaba confianza en las botas y un pequeño error en el movimiento hubiera sido fatal. – O sea, nunca más.

Kurzgesagt: Thusis-Veia Traversina-Viamala ist einen Weg, wohin ich nie zurück gehe. Zum Viamala Schlucht, wieso nicht, aber mit dem Auto. Ich musste von den Pilzen und Gräser hängen, so dass ich nicht nicht den Hang herunter rutschte. Das Hirn sagte, alles sei ok, aber auch, dass alle Falsche bewegungen fatal wären. Also, da war es klar: nie wieder.

Sveitsin vetävin kunta, meidän kunta

Ruusuiset näkymät Zollikonista/Rosy view from Zollikon

Viikkolehti Weltwoche pistää Sveitsin kunnat vuosittain paremmuusjärjestykseen vetovoimaisuuden mukaan ja – tsadaa – meidän Zollikon oli tällä kertaa ykkösenä.

Maassa on monta parempaakin paikkaa, siitä ei ole epäilyksiä, mutta voiton salaisuutena on kuulemma se, ettei kunta jäänyt missään viidessä kriteerissä aivan hännille. Zollikonissa eletään hyvin, työmatkat ovat lyhyet, töitä löytyy, kierrätys pelaa ja turvallinen asua. Niin ja tänne paistaa ilta-aurinko, sitä kadehditaan järven toisella puolen.

Tehdäänpä pieni kiertokävely, niin näytän vähän paikkoja. Aloitetaan rannasta, kunnan matalimmasta kohdasta. Kaupunki eli Zürich häämöttää oikealla ja sinne pääsee junalla reilussa viidessä minuutissa, laivalla vartissa. Kukatkin on laiturilla hoidettu, vaikka kunnan kassassa on vajetta ja selvästikin muita istutuksia on tänä vuonna vähän laiminlyöty.

Tästä pääsee laivalla Zürichiin./You can take here a boat to Zürich.
Suomalainen kone päätyi Zürichinjärveen Zollikonin edustalle./A Finnish plane crashed in front of Zollikon

Suomalaisia ja zollikonilaisia yhdistää lento-onnettomuus. Suomalaiskone päätyi järveen kunnan edustalle syyskuussa, vuonna 1920.

Dufourplatz, ehkä kunnan hektisin piste./Five street intersection.

Zollikon on puolittain rinteessä eli mäkiä riittää. Nousu järveltä bussien risteyskohtaan Dufourplatzille saa pulssin kivasti nousemaan. Tästä lähtee ylöspäin Bergstrasse, jonka varrella on palokunta, pankkeja, apteekki ja muita palveluita.

Jyrkät mäet eivät välity kuvassa, mutta tässäkin oli haastetta./Some local challenges, steep roads.

Zollikonista löytyy melkein kaikkea ja se mitä ei ole, on taatusti kunnanrajan toisella puolen Zürichissä. Mutta meillä on oma museo, kirjasto, vanhainkoti, sairaala, kouluja – paitsi lukio.

Kunnan museo. /Local musem.
Täytyyhän kunnalla on virasto. Se on tässä. / Municipality for all the burocracy.
Zollikonissakin sataa joskus. Tämä on koulun piha-aluetta./Yeah, well, it also rains sometimes in Zollikon. This is the schoolyard.
Kunnan sali erilaisille tapahtumille, kirjasto ja ravintola. /Library, restaurant and a hall for different happenings.

Keskustan aukion ympäristössä on kirkko, kodintarvikeliike, verhoiluputiikki, muutama ravintola, juustokauppa, luomukauppa, supermarketti, kioski, pankki ja konditoria. Kultakauppa pisti aarteet pakettiin ja sulki ovensa jokunen aika sitten. Se varmaan kyllästyi jatkuviin ryöstöihin joulun alla.

Ravintola, juustokauppa ja luomuputiikki./Restaurant, cheeseshop and a shop that sells organic stuff.
Pittoreski piste kylällä./This is the cute part of the village.
Kahvipaikka ravintola Rösslin edustalla/Coffeeplacen in front of the restaurant Rössli.

Kuvateknisesti Zollikon on haastava, sillä sekä talot, katot että kadut ovat aina vinossa johonkin suuntaan ja jos eivät, niin kuvaaja pitää kameraa vinossa. Herttaisia yksityiskohtia kuitenkin löytyy, vaikka ensinäkymältä ne eivät ehkä osu silmiin. Moni vanha talo on väistynyt tieltä ja tilalle on tullut moderni laatikko lasiseinämillä.

Tuolla olisi kiva nukkua. /I´d like to have that as my sleepingroom.
Yksi viheriöivimmistä taloista./One of the very decorated houses.
Lempitalojani, myöskin vanhaa osaa. /Also from the old part of Zollikon.

Kylällä on myös eläimensä: kanoja, kaksi vuohta ja lehmiä, jotka kiertävät niityltä toiselle. Lisänä metsän eläimistö, joista osa vierailee myös pihoilla: kettu, supi, kauris, mäyrä…

Kuvan vuohella, Fionalla, olisi oma pieni kivivuoristo, mutta se ei suostunut poseeraamaan sen yllä, vaan oli vakuuttunut siitä, että taskuissani olisi joku kuiva leivänkannikka. Ei ollut. Herkkujen tuonti nimittäin ei ole sallittua. Felixille ja Fionalle saivat vatsakipuja, kun kyläläiset toivat ties mitä tuliaisia. Vieressä asuvat myös kanat. Niiden toisella puolen katolisen kirkon pastori ja sivustalla asuttavat taloa buddhalaiset.

Fiona haluaa herkun. /Fiona wants a treat.

Matala verotus, asuntoja löytyy ja vapaa-ajanmahdollisuudet moninaiset, siinä useampi plussa Zollikonille. On tenniskenttiä, uimahalli, rantauimala, koiraurheiluyhdistys, miesten jumppayhdistys, teatteriyhdistys ja toistakymmentä muuta yhdistystä, joita sveitsiläiset rakastavat. Ja sitten se metsä. Mäkiä, tasaista, puroja, pieniä jokia. Deluxe-lenkkipolut, aivan lähellä, joillakin kodin vieressä.

Luontoa riittää, kilometritolkulla./Natures deluxe paths for joggers.
Varjoisilla poluilla purojen läheisyydessä on kuuminakin päivinä hyvä liikkua./Small streams maintain the cool in hot days.

Miten on, vakuuttaako Sveitsin paras kunta? Kun kunnanjohtaja kysyi, mitä haluaisin tänne vielä lisää surrasi päässä pelkkää tyhjää. Mutisin jotain vähän kivemmasta kahvilasta, sellaisesta modernista olohuoneesta. En osannut haluta mitään järkevää. Enkä oikein vieläkään, asiaa pohdittuani. Ainut pyyntöni on, ettei uimahallin tilalle rakennettaisi luksusasuntoja. Koko asujaimistoa, vauvasta vaariin, palveleva halli on yksi elämänlaadun takaajista kunnassa. Sen laadun, josta sijoittumisen ykköstilalle pitäisi edustaa.

Pilvettömänä päivänä täältä näkyisi lumipeitteiset Alpit./Without the clouds you could see some snow coverd Alps.

En resumen: Zollikon lo elegieron como el municipio más atractivo de Suiza. Si empezás de la primera foto arriba, podés hacer una vuelta en en el pueblo, desde el lago, hasta los bosques.- Qué te parece?

Kurzgesagt: Zollikon ist laut Weltwoche, die attraktivste Gemeinde der Schweiz. Wenn du mit dem ersten Foto oben fängst an, kannst du einen Rundgang vom See bis den Wälder mit mir machen. – So, was meinst du?

Kuin tatti paikallaan – pakkoloma liikunnasta

Kaksi viikkoa liikuntakieltoa oli enemmän kuin olin odottanut. Toki oli hyvä, että pääsin huonoon jamaan päässeestä luomesta eroon, mutta että tikit. Ei hikoilua, ei suurempia liikkeitä tai venytystä.

Kaksi viikkoa hirveästi aikaa, kauheasti energiaa, mielettömästi tekemisiä ja tuloksia, ajattelin. Tekisin kaikkea sitä, mitä en ollut saanut muina aikoina tehdyksi.

Siihen se on pulpahtanut. / There it is.

Ensimmäinen viikko menee mieli hukassa. Suunta on jotenkin kateissa. Että mihin. Ja milloin. Suuret lihakset huutelevat: koska tulee liike, se isompi ja tiukempi? Väsymys on karmea, nukun päiväunia, aamulla pidempään, enkä sittenkään ole hereillä.

En muista, koska olisin ollut yhtä pitkään liikunnatta ilman, että olisin ollut sairas. Lomamatkoillakin kävellään, tullaan ja mennään, uidaan, kiivetään. Selkä tuntuu jäykältä, mutten uskalla venytellä, sillä tikit ovat selkärangan vieressä.

Toisella viikolla aivot virkistyvät, enkä nuku enää niin paljon. Ehkä tähän voisi tottua, tuumin. Alkaa poikia ideoita, enemmän kuin tavallisesti. Teen kävelylenkkejä hikoilupausseilla. Lämpötila nousee kolmenkymmenen lähelle ja vetäydyn jokien äärelle raikkaisiin ja varjoisiin uomiin.

Kuin hiuskoristeita. Flamecotyylisiä. /These look like something you would put to decorate your hair. Flamenco style.

Toisaalla kasvaa lahosieniä ja joitakin tuntemattomia pikkusieniä. Kauniita, mutta ei niistäkään ole pannulle. Vierestä löytyy mylläykset, tunneleita joka suuntaan. Kettujen pesiin on tietääkseni yleensä sisäänkäynti ja varauloskäytävä. Tässä on kolme pesää lähekkäin. Reissun tulos: laitan silmät kiinni ja näen metsän maanläheisiä värejä. Bonuksena nivustaipeen punkki.

Hyvin tuore, ehkä tältä päivältä?/Very fresh, maybe grown today?
Täällä asuu luultavasti kettuperhe./I think here lives a fox-family.

Yritän sienestystä rankkasateen jälkeen. Mäessä joudun löyhyttelen ja nostan paitaa, ettei hiki valuisi. Metsän keskellä lasken sen jälleen takaisin, sillä näköjään sveitsiläismetsässäkin on hyttysiä. Teemme kartoitusta metsänpohjasta, sillä sieniä on vain muutama, eivätkä nekään syötäviä. Yhdessä kohtaa aluskasvillisuuden sijaan on vain ruskeita lehtiä. Joka paikassa muualla karhunvatukkoa, joka tarttuu housuin, repii reikiä koipiin ja estää etenemisen. Huono metsä, perhe ja minä toteamme.

Viikko tuntuu yhä rammalta. Päivää ennen tikkien poistoa pokka pettää. Kaivan esiin jumppamaton ja varovasti kokeilen joogaa, pilatesta. Puoli tuntia myöhemmin totean, että kunto taitaa laskea näillä vuosilla eksponentiaalisella vauhdilla. Nousen matolta tutisevana, mutta kuin uutena ihmisenä. Olen jälleen radallani, oikealla tiellä.

Tasakattoisia sieniä. /Flat mushrooms.

En resumen: Tuve dos semanas sin poder hacer ejercisio. Resultado: me sentí primero un poco perdida, en vez de tener energía, dormía más y estába en todo caso cansada. Los musculos estában intranquilos y cuando los llevé a pasear en treinta grados, no pude evitar de sudar, justo lo contrario que órdenó del médico. En todo caso el paseito era refrescante y aunque no encontrámos hongos para la cena, vimos cólores bonitos del bosque. Y traje a casa un regalito – una garrapata en mi pierna.

Kurzgesagt: Zwei Wochen ohne Sport, sagte die Ärztin. Resultat: in der erste Woche extreme Müdigkeit, anstatt viel Energí. Die Muskeln waren unruhig und ich habe sie pilzeln gebracht. In circa 30 Grad war es unmöglich nicht zu schwitzen, ganz gegen der Anordnungen. Es war doch erfrischend und obwohl wir keine Pilze für Abendessen fanden. Resultat: am Abend beim Augenschliessen sah ich die schöne Farben vom Wald. Und habe jemanden nach Hause gebracht: eine Zecke.

Kesä kuin lapsena

Urbaani kesä oli se juttu. Käyskentelyä kuumilla tuoreelta asvaltilta tuoksuvilla kaduilla, kahvia torikahvilassa, konsertteja ulkosalla. Hiipuvan illan tuntu, kun kaikki oli vielä alkamassa. Kuiskuttelut pimeässä, lämpimät kalliot, pyöräilyt kasteisessa yössä.

Hilja kipaisi Kotkan metsään hetkeksi.
Sieniä ei ollut lainkaan. Näimme muutaman, tämä oli ainut syötävä.
Tatti pannulle.
Sammalta on kosketettava.

On se vieläkin, nautin kesäkaupungista. Herneistä torilta, jäätelöstä. Siitä, kun vaatteita vähennetään ja tuuli pyyhkii jalkoja. Kaupunkijuhlista. Suomessa merilman puhalluksesta, Sveitsissä kirkkaasta järvivedestä. Pikkuhiljaa tummenevista illoista, niistä, jolloin vielä voi istuskella ulkosalla ilman takkia ja on haettava kynttilä, koska ei näe enää edes lepakoita.

Oli säitä.
Olen varma, että nämä elävät heti kun kääntää selän.
Kuivaa jäkälää, kuin aseteltuna kanervien edustalle.
Kuivakan suon vihreää partaa.

Metsästä, luonnosta, on kuitenkin tullut vieläkin tärkeämpi osa kesää. Pitkät housut jalkaan punkkeja ja piikkisiä kasveja vastaan, suojaamaan polvia, jos jalka lipsahtaa. Reppu ja eväät, veitsi, aurinkorasva, vettä. Toisinaan ilman kannettavaa, vain nopea käväisy vihreään. Löydän matkalta aarteita, kuvaan kaikkea mitä löytyy ja ihailen muotoja ja värejä. Joko värit ovat vuosien aikana kirkastuneet tai silmäni avautuneet. Nauran kummallisuuksille, kunnioitan kekseliäisyyttä.

Vesi, se tärkeä elementti.
Saaresta löytyi muhkeita ruusunmarjoja.
Meijän lahti. Rauha ja värit!
Huussistakin katsottuna maailma on kaunis. Saaressakin on metsää.
Saaren sveitsiläinen detalji ikkunaluukussa.

Niin Sveitsissä kuin Suomessa luonto on lähellä. Suomessa laajemmin ja laakeemmin. Sveitsissä kaupunkioloissa se on pientä, mutta joka puolella. Muualla ärhäkkäämpää ja kohoilevaa. Silti yhtä helposti häviän pois polulta, sujahdan kohtaan, joka tuntuu hyvältä.

Ja taas nämä värit!
Kalastushommat ovat myös tärkeitä.
Hän halusi tehdä ruusunmarjahilloa. Kerroin, kuinka lapsena pistimme kaverin niskaan niiden siemeniä. Ilmaista kutituspulveria.
Ruusunmarjasatoa.

Kuulin, että siistissä metsässä verenpaine laskee, sekaisessa myös, mutta ei niin paljon. Mikä metsä se siivottu metsä on, ajattelen? Hoidettu metsä on tietysti hyvinvoiva, mutta siivotulle metsälle on oma sanansa: puisto. “Sveitsissä ei ole oikeita metsiä”, sanoi tytär. On kyllä, mutta lähimetsät ovat niin pieniä. Ja sveitsiläiset niin ahkeria. Muurahaisten tapaan on tehty polkuja kaikkien kaupunkien lähellä olevien metsin läpi, ristiin, rastiin. Kaatuneet rungot pilkottu ja laitettu kauniisti pinoihin, kokojärjestyksessä. Parhaat metsät löytyvät vähän syrjästä. Ne, missä sammalet peittävät kaatuneet rungot, kuivista oksista roikkuu naavaa.

Niiden etsimistä jatkamme. Siellä, täällä ja tuolla. Astumme mättähälle ja hengitämme vihreää.

Patikkaretki Leglerhüttelle osa 2

Stausee Garichti-Leglerhütte (2273 m)

Osa lounaan eväistä jätettiin varmuuden vuoksi paluumatkalle toista paussia varten. Paluureittiä ei vielä ollut päätetty ja jos valitsisimme pidemmän, saattaisi energiantarvetta tulla vielä myöhemmin ja jotain pitää olla eksymisenkin varalta.

Päivä oli ihanteellinen, teepaidassa oli hyvä kävellä, hiki valui, ihoon piti sivellä viisikymppistä aurinkorasvaa, mutta lämpö ei ahdistanut. Tuuli puhalteli ja voimia oli ihan eri tavalla kuin edellisellä patikkareissulla Melchseellä.

Viimeistä tuntia viedään. /The last hour of the hike.
Vasemmalla pieniä ihmisiä. Kivet vyöryivät oikealta kohti järveä. /On the left tiny people. The stones were rolling from the right hand side towards the lake.
Ensimmäinen tapaaminen lumen kanssa. Virkistävää./First meeting with the snow. Very refreshing.

Noin 500 korkeusmetrin paikkeilla edessä olevalta kiviseltä rinteeltä kuului kuminaa, vyöryä ja ropinaa. Kivenlohkareita kieri alas, useamman minuutin ajan, mutta silmä ei tavoittanut kohtaa. Polku ei ollut lähelläkään paikkaa, mutta sinnekin asti oli joskus tavaraa tullut. Taas olisi tarvittu niitä kotiin jääneitä kiikareita.

Näillä paikkein tuli myös vastaan ensimmäinen polkua peittävä lumikerros. Oli pakko upottaa kiehuvat kämmenet valkoiseen viilennykseen. Kohta oli tasainen, vaikkakin upottava. Ylempänä pari muuta lumikenttää vähän haastavampia. Rinteessä liuskamaista hankea mentiin erilaisilla varovaisilla tyyleillä. Vastaan tuli porukkaa lenkkareissakin, yrittivät sipsuttaa kaatumatta, toisistaan kiinni pitäen, vauva rinkassa. Fiksuilla oli sauvat. Osa laski peppumäkeä ja kaksi koiraa liukui mahallaan.

Melkein ylhäällä! Laaksossa Glarus./Almost up! Down there is Glarus.
Kivisimmässäkin paikassa on kukkia./Even in the most stoney part, there are always some flowers.
Viimeiset metrit ylöspäin. /Last meters to hike uphill.

Maasto oli jyrkimmillään viimeisillä metreillä, sillä Leglerhüttelle päästäkseen on kiivettävä vuorenharjanteen yli. Oikealla puolen avautui näkymä Glarusin laaksoon, vasemmalla oli kivikkoista seinämää ja lunta.

Leglerhüttellä istahdettiin hetki lepuuttamaan koipia ja ihailemaan maisemia. Oli pakko saada lisää juotavaa ja jaettiin pala sitruunakakkua. Majalla on majoitusmahdollisuudet ja alkoi hiukkasen kaduttaa, ettei ollut tehty varausta. Neljän hengen huone kerrossänkyineen näytti kutsuvalta Seuraavan aamun sää olisi kuitenkin sateinen, enkä halunnut jatkaa matkaa pilven sisällä. Illallisesta ja yöpymisestä veloitetaan n. 80 frangia per nenä.

Maali näkyvissä! Leglerhütte keskellä kuvaa. /The goal is there! Leglerhütte in the middle of the picture.
Kuivuvien lakanoiden takana: Edelweiss! Ruukussa, mutta kuitenkin…/Behind the drying laundry: Edelweiss! In a flowertop, but anyway…
Röpöläistä vuorenhuippua. /Some interesting mountain strucktures.

Hütteltä lähtee reittejä moneen suuntaan, mutta suurin osa marssi takaisin samaa polkua. Niin mekin. Alunperin oli ajatuksissa tehdä kiertolenkki ja palata Ängiseen kautta, uida virkistykseksi ja jatkaa matkaa. Se olisi kuitenkin tarkoittanut vielä kahta sataa korkeusmetriä lisäksi ja kilometrejäkin taisi olla enemmän. Tyttärellä kuumotti mielessä ne mustikat ja alkoi näyttää siltä, että viimeiselle kuplahissille laaksoon saattaisi tulla hoppu. Mustikat voittivat uimisen ja lähdettiin laskeutumaan alaspäin.

Pieni lätäkkö majan edustalla. /Small pond in front of Leglerhütte.
Alppihuussi. Sisävessakin löytyi./Alpine toilet. There was one inside too.
Tie Leglerhüttelle jää rakennuksen taakse. /The path to Leglerhütte is behind the building.

Sen verran muutimme paluureittiä, että käytiin katsastamassa järven vastakkaisen rannan mustikkamättäät. Purkkiin oli jo ropissut reilusti ihan kypsiä marjoja. Kokonaissaalis oli lähellä litraa. “Nuo on hyviä jälkkäriksi, joko kerman kanssa tai ilman!” kannusti ohikulkija. Tytär taas sanoi, että on vähän yhtä hyviä asoita kuin itsekerätyt marjat. Minä luultavasti olisin samanikäisenä ruvennut hommaan innokkaasti rahapalkan toivossa. Mutta syönyt kyllä tyytyväisenä äidin tekemää piirakkaa.

Osa mustikoista oli pakko jättää varpuihin, mutta ehdittiinpä hissille, toiseksi viimeiseen. Jalan matkaa olisi tullut vielä tunnin verran lisää, aikamoista siksakkia rinnettä alas. Ei mikään kriisin paikka, todettiin. Vielä olisi riittänyt pattereita ja olihan meillä vielä eväitäkin, kahvia ja marjoja.

Jälleen patojärvellä!/Almost back!
Mustikoita, mahtavaa!/Blueberries, yeah!
  • Nousua: 699 m
  • Laskua: 726 m
  • Aikaa kului varsinaiseen patikointiin reilu 4h
  • Korkein piste: 2299 m
  • Kilometrejä: n. 12

En resumen: Después del almuerzo tuvimos unas sorpresas en el camino. Mala: una avalancha de piedras. Más o menos: varios puntos de nieve. Positiva: encontrámos en el final muchos arándanos! – En total subimos 699 m, bajámos 726 m, tiempo caminando más o menos 4 h, el punto más alto 2299 m, kilómetros más o menos 12.

Kurzgesagt: Nach der Pause hatten wir einige Überraschungen auf dem Weg. Unangenehme: Erdrutsch. Nicht so schlimme: mehrere Orte mit Schnee. Positive: viele Blaubeeren. Zum Schnluss sind wir 699 m aufgestiegen, 726 m abgestiegen, 4 Std und circa 12 km gelaufen und der höchste Punkt war 2299 m.

Patikkaretki Leglerhüttelle osa 1

Stausee Garichti-Leglerhütte (2273 m)

Olen pitkään haaveillut patikkaretkestä, joka veisi jollekin alppimajalle. Tällä tarkoitan niitä, jotka ovat huipulla, vain jalan saavutettavissa, omassa ylhässä yksinäisyydessään. Se vaatii pientä suunnittelua ja hyvää säätä ja kaiken pitäisi natsata. Ensin lumen pitää sulaa suurelta osin pois, perheen aikataulujen osua yksiin ja kunnon olla myös kaikilla sen sorttinen, että päästään perille ja alaskin, vammoitta.

Patojärvi, jonka äärimmäiseestä päästä aloitettiin retki./Reservoir, where you get with the cableway and where we started the journey.
Hämähäkki mustikkansa kera. /A spider protecting its blueberry.

Tälle kerralle en saanut istutettua yöpymistä, sillä sää oli hyvä vain päivän. En ole niin kokenut vuoristoihminen, että lähtisin sumussa tai pilven roikkuessa rinteellä, etsimään polkuja takaisin tai liukastelemaan liukkaille kivipoluille. Joten päädyin eestaas-reissuun. Lähtöpiste oli Glarusissa, Zürichistä reilun tunnin matkan päässä.

Alusta alkaen tiedot sekä poluista että muuten olivat hiukkasen epämääräisiä. Ensinnäkään Kies-Mettmen, kuplahissin lähtöpaikka, oli navigaattorille tuntematon paikka. Siispä lähimpään kaupunkiin, Schwandeniin, missä tuli ensimmäinen huti kaupungin viidakkomeressä. Oli kaikenlaisia yliviivattuja ja oransseja kylttejä ja vasta muutaman u-käännöksen jälkeen päästiin yksikaistaiselle tielle, joka johti “Chiesin” kuplahissin luo. Sekin on hyvä muistaa, että nimistä on erilaisia kirjoitusasuja.

Yksikaistaisen tien alkuun on merkitty ajat, jolloin postibussi tulee vastaan, eikä muu liikenne mahdu reitille. Henkilöautoille on muutama ohituskohta ja toivoin, ettei ainakaan meidän tarvitsisi peruuttaa vastaantulevan takia. Tietä reunusti muutama puupölli, joista tuskin olisi turvaa, jos ratinkääntäjä erehtyisi liikkeissään.

Glarus, mistä naapurimme on kotoisin. /The valley of Glarus.
Oikealla, vuoren toisella puolen on määränpäämme, Leglerhütte./On the right side, over the mountain, is our goal, Leglerhütte.

Asemalla alppitorvensoittaja viritteli käheitä säveliään, ehkä eläkeläisryhmän iloksi, ehkä kansallispäivän takia. Nousu hissillä patojärvelle kesti vain muutaman minuutin, mutta oli suolaisen hintainen. Täällä eivät paikalliset alennuskortit kelpaa.

Rehevän luonnon ensimmäinen yllätys oli Garichtin patojärven (tunnetaan myös nimellä Mettmensee) sivulla sininen mustikkamätäs. Tytär oli jumittua lähtöviivoille, hän ei olisi millään raaskinut jättää arvomarjoja varpuihin.

Sormet sinisinä tallattiin loivasti nousevaa maastoa ylöspäin. En ilmeisesti vieläkään osaa tulkita karttoja niin, että tajuaisin, kulkeeko patikkapolku lopulta reunalla vai reunustaako sitä vakaa ja lavea maasto. Reittiä oli kiva nousta, sillä parin kengän levyiset polut rotkon vierellä puuttuivat täältä kokonaan. Siis rentoa tallaamista. Pulssi kyllä nousi, sillä korkeusmetrejä kertyi 700.

Polku kulkee alppitilan läpi./The path goes through this alpinefarm.
Tästä vasemmalle. On varmistettu, että sen huomaa myös se, joka tuijottaa vain jalkojaan./So, even if you only look your feet, you might also notice that the path goes left.

Pienet pojat olivat lapioiden kanssa polulla luomassa lehmänlantaa sivuun. Olivat tulleet läheiseltä alppitilalta mönkijällä. Polku kulki tilan läpi ja varmaankin poikien pikkuveli lakaisi tomerana laatoituksia puhtaaksi. Pöydälle oli ladottu valmiiksi pakattuja juustoja. Varmaankin perässä tulevalle ryhmälle.

Laakson laveus ja rehevyys, kosteus ja vehreys, muistutti Costa Ricaa ja sen sademetsien peittämiä vuoria. Tunsimme koko perhe olevamme kotona.

Lounaspaikka. Kauniit näkymät ja todella rauhallista./Lunchplace. Very nice view and really peaceful.
Leiri. /Our camp.
Lapista tuotua superruokaa. Tuli vasta maistettua, kun päivämäärit oli jo ylitetty./I got these from Lappland and now, that they already expired, eat one.
Niin nälkä, että haluaisin tuupata koko voileivän yhdellä kertaa suuhun. /Can´t open my mouth enough to shove the whole sandwich in. Really hungry.
Ja tämä alppikukka on….? /And this alpine flower is…?

Toista tuntia tallattuamme, noin 300 korkeusmetriä takamme, todettiin, että nälkä kolkuttelee. Pienen joen toiselta puolen löytyi hiukkasen kostea pikkuniitty, ennen kivikkoa. Siihen katettiin pöytä. Vakiintuneet eväät mukana: voileivät, porkkanoita, kurkkua, tomaatteja, kananmunat, pähkinöitä ja herkkuja. Sillä retki, jolla ei ole herkkua, on tylsä retki. Kahvikuppi eli termarin kansi, jouduttiin jakamaan, sillä varsinaiset retkikupit unohtuivat kotiin. Samoin kuin kiikarit. Hieman närästi, sillä lähimailla kovaäänistä vihellystä pitäviä murmeleita olisi ollut kiva tarkastella lähempää.

Seuraavassa osassa: kuvia ylhäältä, kuinka ylitimme lumikentät ja ehdittiinkö takaisin viimeiselle hissille…

Ja taas mentiin! /And off we go!

En resumen: capitulo 1 de nuestro caminito a la cabaña alpina Leglerhütte (2273 m sobre el nivel del már). Aquí se puede subir los 700 metros de altura sin muchas preocupaciones, si tiene buenos zapatos y no le importa sudar. Hay que llevar la camara, binoculares, mucho para tomar y alguna merienda. Uno de los mejores rutas, que hemos encontrado. En el próximo post más detalles y fotos de arriba. Y a ver cómo fue la bajada.

Kurzgesagt: Der erste Teil von der Wanderung zum Leglerhütte (2273 m ü. das Meer) im Glarus. Hier kann man ganz gemütlich hinauflaufen, wenn man gute Schuhen hat und schwitzen mag. Eine Kamera, ein Fernglas, viel zum Trinken und Proviant sollte man mittenehmen. Das ist sicher eine von den schönsten Wegen wo wir gelaufen sind. In den 2. Teil und wie es weiter gegangen ist und Fotos von oben.

Salainen puutarha

“Teillä on täällä näköjään erämaata,” totesi edesmennyt naapuri katsellessaan meidän puutarhaa. Onneksi se oli vain yksi kulma pienikokoisten mäntyjen alla. Muratit olivat ottaneet valtaa, samoin kymmenet muut kasvit. Eipä ollut tehnyt mieli kaivautua neulasten alle ruusujen välistä tutkimaan, että mitä jätetään ja mitä otetaan pois. Kerran vuoteen huokaisen, vetäisen hupun päähän, etteivät neulaset pistelisi ja punkit löytäisi tietä päänahkaan ja katoan vihreyteen. Raivaan, revin ja viskelen jotain, jonka kuvittelen olevan poistettavaa. Paikka näyttää paremmalta, mutta kuka tietää. En ainakaan minä.

Rosmariinia ja salviaa mausteeksi. / Rosemary and sage to give some soal to the food.
Kanna tykkää näistä olosuhteista. / Canna likes hot and sun.
Kannan hedelmiä? Siemenkotia?/ Fruits of Canna? Seedcase?

Sama naapuri totesi myös, että “kyllä sinä puutarhuri olet”. “Aldon sen sijaan pitäisi vielä oppia huomamaan yksityiskohtien tärkeys.” Pisteet minulle, miinukset miehelle, joka muutenkin tykkää enemmän lapiohommista, eikä niinkään rikkaruohojen ja niiden juurien metsästyksestä. Itse istuisin mieluiten vain valmiiseen puutarhaan lukemaan kirjaa, vaikka Salaista puutarhaa tai muuta asiaan kuuluvaa. Joisin kahvia ja nakertaisin piparkakkuja.

Olen saanut hyvin pohjustettua toivettani, sillä tytär on saanut puutarhaherätyksen ja möyrii mielellään mullassa. Rikkaruohot katoavat, kun käännän selkäni, uusia kasveja ilmestyy tyhjästä ja kokonaiskuva kohentuu. Poikaystävä istuu varjossa tuolilla ja antaa neuvoja, toisinaan tulee mukaan hommiinkin. Ymmärrän, ettei vapaa-ajalla ehkä ole enää intoa, hän kun on puutarhurin oppipoika. Mutta hän myös tietää aina toisinaan jotain meille uutta. Vaikka me tietysti olemme pihamme eksperttejä.

Kotilot ja etanat rakastavat piparjuuren meheviä lehtiä. / Horseradish is very dearly appreciated by the snails.
Echinacea, upea lääkekasvi. /Echinacea, the wonderful medicine plant.
Jostain syystä omat suosikkini, kosmoskukat, eivät kiinnosta etanoita. /Somehow my favorites, Cosmos flowers, are not interesting for the snails.

Vuosien ajan olen nähnyt, missä mitkäkin kasvit viihtyvät, mistä ne lähtevät vaeltamaan kohti yläpenkkiä, minne kosteus kertyy ja missä terävinkään lapio ei kykene syvälle. Sekin on tullut selväksi, että daaliat, niin kauniita kuin ne ovatkin, aiheuttavat stressiä. Meillä juoksennellaan alkuillasta ja yöllä etanakupin kanssa. Siihen kerätään Espanjan siruetanat, jotka päätyvät kompostijäteastiaan. Meillä ei ole sydäntä katkaista niitä saksilla, kuten kehotetaan.

Olkikukka on varsinainen kummajainen, olkinen jo kukoistaessaan./Strawflower is such a weird thing! It´s really straw from the beginning!
En muista nimeä, mutta nämä kasvavat myös tropiikissa ja tuovat perhosia puutarhaan. /Don´t remember the name, but these live also in tropics and bring butterflies.
Olemme naapurin kukkavahteina. Kuumuus on saanut kasvit kellertämään. /We are flowersitting neighbour´s plants. The heat hasn´t done good…

Kuvien ottamisesta on ehkä viikko ja munakoiso on kasvanut kaksinkertaiseksi, tomaatit saaneet punaa poskilleen ja ensimmäisen viikunan syönyt rastas. Meillä on kovat kisat. Saanko sen minä vai se. Ja kun lintu on nokkaissut ensimmäisen reiän, paikalle tulevat myös ampiaiset tai mehiläiset, en osaa sanoa. Ne katoavat niin nopeasti paikalta.

Punaviinimarjat on jo syöty, samoin herneet kirsikat kerätty. Satoa tulee vielä mustikkapensaasta ja ehkä myöhään istutettu kesäkurpitsa tuottaa jotain, jos ei muuta niin ainakin muutaman kukan gourmet-ruuaksi. Helle ja kuivuus on rajoittanut tuotantoa, mutta iloitsemme väreistä, kukoistuksesta. Kaikki muu on plussaa.

Gladiolat ovat kuihtumaan päin, laventelien lila haalentumassa. / Gladiolus has seen it´s best days and lavender already loosing the color.

En resumen: La felicidad se encuentra en el jardín.

Kurzgesagt: Das Glück findet man im Garten.

Arkea 35+ asteessa

Kun mittarin asteet vain nousevat, käperrytään meillä kuin etanat kotilon suojaan. Aamulla aikaisin yön läpi auki olleet ikkunat kiinni, ikkunaluukut kiinni, markiisit auki, verhot kiinni. Seuraavan kerran ne avataan silloin, kun lämptila ulkona ja sisällä on samoissa.

Melchsee

Meistä kukaan ei nauti kovin kuumasta, ei edes Aldo, syntyperäinen costaricalainen. Toisaalta ei kyllä kärsitäkään. Mutta silloin meillä ei siivota, eikä tehdä uuniruokia ja muutkin kokkailut hoidetaan lyhyellä kaavalla.

Kuumimpina aikoina on parasta mennä joko alas tai ylös. Kellari on viileä ja kaivannut järjestelyä jo vuosikausia. Useampi viikko superhelteitä ja tulosta alkoi syntyä. Vieläkään ei olla ihanteellisessa tilassa, mutta jotain on tapahtunut.

Mehikasvit tykkäävät myös vuoristosta. /These guys grow also in the mountain.
Jonkun sortin alppivuokkoja. /Some alpine anemones.
Kasvit loistivat auringossa. /The colours of the plants were beautiful.

Koska kellarissa ei jaksa lopulta olla kovinkaan monta päivää, lähdettiin vaihteeksi korkealle. 2000 metriä merenpinnan yläpuolella osoittautui sekin helteiseksi. Melchseen yläpuolella Bonistockin Höhenweg, harjannetta kulkeva reitti, oli yhtä paahdetta ja ilma tuntui tunkkaiselta hengittää. Silti vuorella oli toistakymmentä astetta viileämpää kuin kotona.

Matkalla oli rapakiveä, liuskakiveä, lohkareita, kalliota, hiekkatietä ja alhaalla järven yhdellä puolen peräti asvalttia. Polku kulkee sivilisaation yläpuolella, alppikukat kukoistavat ja silti paikka on jotenkin liian lähellä rakennettua maisemaa.

Kaikki selvää! / Ok, now we know.
Snäkkipaussi./ Time for a snack.

Ylhäällä oli tilaa, eikä muita kieliä kuulunut kuin sveitsinsaksaa. Mitä nyt joku outo joukko puhui suomea ja espanjaa sekaisin.

Matkan varrelta löytyi hyödyllistä tietoa; selvisi sekin, että tästä olisi 12 tunnin lentomatka San Joséseen, Costa Ricaan.

Keskellä polkua makaili lehmiä, joiden suhteellisen nuoret vasikat nojautuivat äitiensä kylkiin. Ne olisi pitänyt kiertää kaukaa, mutta minkäs teet, kun vieressä on rotko ja toisella mahdotonta ryteikköä. Oli mentävä välistä.

Nätti. /Nice.
Karvainen kukka. /Some hairy plants.

Pulssia nostatti myös se, että toiset vesipullot jäivät kotiin ja vuoristokuppilasta ostettu juoma maksoi 6 frangia, 5,5 euroa. Yksi euro sakotettiin kortin käyttämisestä. Mutta nesteytettynä oli parempi jatkaa.

Mie. /Yeah, that´s me.
Lehmiä tiellä. /Some cows on the way.
Vasikka katsoo epäluuloisesti. /I´m sure this calf was mean.

Polku vei kohti edessä nousevaa hammasmaista, liian pientä huippua. Vuoristoreissuilla äänestetään ja se jota pelottaa tai väsyttää, päättää suunnan. Tämän huipun voi ohittaa sivua kiertävää polkua pitkin. Sekään ei sovi korkeista paikoista kärsiville, mutta on hyvä kävellä, eikä vaadi kiipeilyä.

Tästä lähtee, kohti vihreää kukkulaa./ Ok, so here we go towards the green peak.
Halkeillutta kiveä. /Some stones that before were a rock.
Polku toisella puolen kukkulaa./The path on the other side of the peak.
Kahvipaussi./ Coffeebreak.
Suovillaa./ This is like alpine wool flying in the air.

Eväät syötiin ennen alaspäin lähtöä. Annettiin kintuille hetki levähtää, katseltiin maisemia. Täältä näkee aina Saksaan asti, luin jostain.

Kritiikkiä tuli reitin suhteen kuumuudesta. Olisi pitänyt olla puita, jonkunlaista varjoa. Seuraavan pakopaikan tulisi olla vieläkin korkeammalla tai ainakin metsässä.

Sukkelasti alaspäin. / Down we go!

En resumen: Cuando hace 35+ grados, hay que o ir al sotano o a la montaña. Entonces, primero ordenamos el caos en la frescura del sotano y después subimos al monte. Lástima, el plan no sirvió muy bien. En 2000 metros hacía también calor. Pero al menos era más fresquito que en Zurich.

Kurzgesagt: Was macht man mit 35+ Grad? Entweder in den Keller oder in den Bergen gehen. Wir haben zuerst unten aufgeräumt, aber das wird schnell langweilig. Nachher braucht man frische Luft, die man in 2000 m finden sollte. Dort war es eigentlich nicht so kühlt wie gewünscht, aber trotzdem viel besser.

Mustikkajahdissa vuorilla

Nähtiin liikaa mustikkapiirakkakuvia pohjoisesta ja iski mustikkakateus. Tai jos ei ihan kateus, niin ainakin himo. On se nyt hitto, ettei meillä kasva kuin sisältä haaleita pensasmustikoita. Sato oli tänä vuonna 15 marjaa, joten siitä ei piirakkaa leivota.

Laskeskelin, että jos Kotkan leveysasteilla on kypsyystaso syöntiluokkaa, niin silloin tilanteen täytyy olla jotakuinkin sama vuoristossa. Siis siellä missä Sveitsissä mustikoita löytyy. Puurajan paikkeilla, tarpeeksi ylhäällä, muttei liian korkealla. Joten marjaan.

Yli kukkulan ja kohti järviä. /Over the hills and far away…

Purkit ja pönitsät reppuun, evästä, tällä kertaa varmuuden vuoksi myös sadetakki ja retkelle. Ensimmäinen yllätys tuli avatessani kartan mobiiliversion. Kuplahissiä rempataan, ylös pääsee vain puoliväliin.

Tossua toisen eteen ja mäkeä ylös. Saatiin ohjeet oikaista niityn poikki, lehmien ja oletetun hissiradan välistä, kunnes kohtaisimme tien, nousisimme vähän kohti huippua, kääntyisimme oikealle ja ylittäisimme kukkulan.

Sormenpään kokoinen sammakko. /A frog size of a fingertip.

Alhaalla siinsi kaksi pientä järveä, jälkimmäisellä heittäydyimme alppiniitylle heideiksi. Jalkoja keitti, puolipilvinen sää päätti juuri nyt muuttua hiostavan kuumaksi. Eväs maistui paremmalta kuin koskaan, vaikka oli taas melkein samaa kuin joka retkellä.

Mustikan varpuja oli täällä niukasti, mutta muutama marja ropsahti kupposeen. Metsämansikoitakin. Alempana niitä ei tule syötyä kettujen levittämän myyräekinokin takia. Ymmärtääkseni ja toivoakseni ketut pysyttelevät alempana.

Järveä reunustava mustikkamaasto haastoi nilkat ja akillesjänteen uskomattoman jännityneisiin suorituksiin. Suomessa kerääminen on helpompaa, kyykistyt maahan ja alat poimia. Nyt olin vuorikauriin asennossa. Yksi marja täältä, käännä nilkkaa hieman niin, ettei hiekka, kivet, sammal, petä, tartu varpuihin, että yläruumis kestää paikallaan, aseta toinen kinttu ylemmäs, niin pitkällä kuin haaraa riittää, kurkota ja nappaa toinen.

Lounasmaisema. / Lunchview.
Tästä en nouse ikinä. /Never gonna leave this place.
Snäkki. /Snack.

Kypsiä marjoja oli vähän ja mukaan lähti nekin, jotka sinersivät, mutta eivät vielä olisi oikeastaan täyttäneet kriteereitä. Saalista oli saatava.

Seuraavilla apajilla oli enemmän varvikkoa, eikä marjan marjaa. Tänne ei mitään edes tulisi. Vielä alempaa löytyi laveampaa mustikkamaastoa, ihan mahtavaa, innostuttiin. Eikä marjan marjaa.

Mustikankerääjä vasemmalla. /Blueberry picker on the left hand site.
Tästä ei tule vielä piirakkaa. /Not edible yet.
Kuin akvarelli! /Almost a painting.

Poukkoilu ylös, alas, sai hien valumaan, kuppi oli lähes tyhjä ja ukkospilvet kerääntyivät. Kuudelta sen piti tulla. Neljältä alkoi sataa, vähän myöhemmin jyristä ja salamoida. Juuri sillä hetkellä, kun löytyi rinne ja kypsät marjat.

Tässä kohtaa tuntui Suomi. / This reminds me of Finnish culture.
Mikä väri! Sormissa ja ötökässä. / Look at the color! In the fingers and of the bug.
Näitä oli joka paikassa! / These were everywhere!

Ohi käveli espanjalaisten joukko. Epäluuloisena kyselivät, ovatko ne oikeasti mustikoita. Maistoivat muutaman. Jyrähti kunnolla ja alaspäin käveleville alkoi tulla kiire. Ukkosta on vuorilla kiva katsella majapaikan ikkunasta, sen sijaan ulkosalla saattaa kadota silmistä polku, jalka lipsahtaa ja salamatkin tuntuvat välkähtelevän lähempänä.

Saaliina oli yhdet seuraavana päivänä sinertävät polvet ja aamujugurttiin mustikkaista makua. Piirakkamarjoja täytynee hiukkasen odotella.

Vähän ylempänä vielä aurinkoa./ A bit higher, still some sun.
Pientä sadetta, lisää sadetta, jyrinää ja räiskettä./ Raining, waiting for the storm.
Ukkonen päällä. / Thunderstorm!
Polvet joista tuli mustikan siniset seuraavana päivänä. /These knees were blue as blueberries on the next day.
Aamumarjat. / Some berries for the breakfast.

En resumen: Fuimos a buscar arándanos en la montaña y el resultado era unas rodillas azules y un vasito de berries para el desayuno. La busqueda en la montaña es bastante exigente, los tendónes se estiraron en posiciones exstremos e imposibles para coger el único arándano en vista, tratando de no caer o rodar de la cuesta al lago. Buen ejercisio y la próxima vez ojalá más botín.

Kurzgesagt: Plötzlich hatten wir das Bedürfnis die Blaubeeren zu pflücken, wie im Norden. Mit dem Wetter sollten sie schon reif sein, dachte ich. Auf dem Berg gab es doch nur Blätter oder grüne Beeren, ab und zu eine Beere, die man blau beschreiben konnte. Gerade dann, als es mit Donner und Blitze anfing, fanden wir mehr. Tagesresultat: Zwei blaue Knie und ein Dezi Blaubeeren.

%d bloggers like this: