Kesä ei voi olla vielä lopussa, sillä haluan vielä tuntea lämmittävän auringon, kesäsateen tuoksun ja kulkea alppiniityn poikki heinien kutitellessa sääriä. Ja vielä olisi niin monta 26 Summit Challengen reittiä noustavana!
On silti vain pakko hyväksyä; tämä kesä on ollut outo ja se nyt vain on niin. Yritetään irtautua kodista, hyvästellä näkymät, viikunat ja laventelit, naapurin kissa ja talon henki. Tähän asti ollaan oltu jonkinlaisessa transsissa, nyt on se viimeisen puristuksen hetki. Laatikot esille, kamojen läpikäymistä ja reissu- sun muita töitä siinä sivussa. Kuukausi ja kirjoituspöydän pitäisi olla uudessa sijainnissa.
Viikonloppuna pidin kaksi päivää hengitystaukoa, sillä seuraavasta ei ole tietoa. Juoksin metsässä mäkeä ylös ja mäkeä alas, nautittiin ystävillä illallista, käveltiin kesäisen kaupungin läpi teatterifestivaalille ja ihailtiin elokuun keltaista valoa, kirkkaina siintävien vuorten profiileja.
Nyt vedän uudelleen syvää henkeä ja sukellan tekemisiin. Nähdään toisella puolen.
HärzliseeSyksyn merkkejä: kastanjaherkut on ilmestyneet kauppoihin. A sign of autumn: the chestnut delicacies are in shops.Jäätikköä Titlisillä. Titlis & glacier.Poseeraava yksilö. A posing specimen.FürenalpAa-joki. The river Aa.
Kolmas kuiva päivä – jotka siis tähän asti olivat osoittautuneet kuitenkin melko kosteiksi – joten liikkeelle. Reppu selkään ja menoksi, vaikka yritti ripotella ja taivas näytti ukkostavalta.
Juna vei Baselin suuntaan Liestaliin. Pikkuruinen historiallinen keskusta oli viehkeä, mutta me kiiruhdettiin sen läpi sähköpyöräjoukkoa väistellen kohti vierestä nousevaa vuoren seinämää.
Ensimmäisten 40 korkeusmetrin jälkeen viikkojen sateet tiivistyivät teepaitaan. Oli pakko hengähtää. Painostavuus lupaili ukkosta.
Metsä oli vähän rönttöistä ja riippaantunutta. Mutta se ei haitannut, koska piti keskittyä askeltamaan. Hyvä päivälenkki joka tapauksessa; melkein 600 vertikaalimetriä sai hapen vaihtumaan keuhkorakkuloissa.
Näin punaisia pyöreitä hedelmiä tai marjoja ja tarkastin kasviäpillä mistä on kyse. Aldo oli sitä mieltä, että sovellus ei toimi, sillä se väittää kaikkia puiden marjoja kirsikkaluumuiksi. Toinen vaihtoehto on, että niitä on montaa sorttia ja nyt satoaika.
Neljän tunnin aikana nähtiin kolme yksittäistä kävelijää ja neljän pyöräilijän joukko, mutta Liestahlin näkötornin luona nousi savu useasta nuotiopaikasta ja leikkikentällä oli täysi meno. Torniin oli karuselliovi ja sen piti avautua 50 rappenilla. Pussista löytyi sopivat kolikot, mutta ovi ei liikahtanutkaan. Jatkettiin matkaa muristen.
Polun poikki juoksi kiireinen hiiri, päivän suurin eläin. Linnuista ei ollut muuta merkkiä kuin höyhen polulla. Aldon mukaan se oli kyyhkysen: “Siinä kaikki, mitä rauhasta on enää jäljellä.” Kolmas löytö oli puun kolosta kurkisteleva sammakko, sellainen vähän jäykempi tapaus.
Lounaspaikka löydettiin pellon sivusta. Istahdettiin puun alle syömään munakoisopyreleivät ja muuta snäkkiä traktorishowta katsellen. Yksi kasasi heinät pitkiksi riveiksi, toinen kävi noukkimassa. Jälkimmäinen oli melkein loppusuoralla, kun kuului kova kolahdus ja homma pysähtyi. Mies yritti ronkkia jotain pitkällä metallityökalulla, kokeili uudelleen, toistamiseen ja luovutti. U-käännös ja pellon poikki tutkimaan vauriota.
Sissacherfluella istahdettiin hetki katselemassa maisemaa. Alpit olivat peitossa, mutta Baselin korkeat tornitalot häämöttivät horisontissa. Tuuli tuntui hyvältä ja istahdettiin hetkeksi lepotuoleihin. Korkeusmetrit oli kasassa, tästä lähdettiin alas Sissachiin.
Sissach vaikuttaa vanhalta teollisuuskylältä, jossa on vielä entisajan tunnelmaa. Wieniläistyylisen kahvilan ovelta näkyi hopeinen kassakone 1900-luvun alusta. Silti hohto oli poissa, paikassa toimi pop-up ja koko paikka vähän rämppääntynyt. Talojen väriskaala vaihteli kirkkaan sinisestä keltaiseen, mikä ei myöskään ole ihan tavallista, ainakaan meilläpäin. Istahdettiin hetkeksi toisen kahvilan terassille jätskille, sillä menusta löytyi spaghettijäätelö, Spaghetti Eis, jota olen viimeksi syönyt teininä Sussen kanssa jossain päin Saksaa. Hyvin saksalainen tuote siis, ei mikään normijuttu sveitsiläiskahviloissa.
26 Summit Challenge etenee ja jospa säät olisivat nyt hetken sillä mallilla, että päästäisin oikein kunnon vuoristoon. Pisteitä on koossa 11 ja kiinnostavimmat paikat vielä käymättä.
Liestalin historiallinen keskusta. The historic center of Liestal.Mie en jaksa. Can´t anymore.Pakko puhallella hetki ennen jatkamista. A short break to breath.Nämäkin kirsikkaluumuja. These are also cherryplums.Liestalin torni, jonne ei noustu. The tower, where we didn´t climb.Rauhasta on jäljellä vain yksi höyhen. This feather is all that´s left of peace.Lounas puun alla. Lunch under the tree.Voikku nro 1: munakoisomössöä ja tomaattia. The sandwich number 1: aubergine stuff with tomato.Se on jumissa. Not working.Vähän erikoisempi paikka katsoa näköalaa. A bit strange place to look the view.Huipulla, Sissacherflue. On the peak/Sissacherflue.Rypäleet vähän heikossa hapessa. The grapes in a bit bad shape.Yllätys puun kolossa. A surprise in a treehole.Päivän kisuli. The cat of the day.Sissachissa on värikkäitäkin taloja. In Sissach they use bright colors.Spagettijätskiä, maistuisko? What about spaghetti ice cream?
En resumen: La caminata en canton Basel, de Liestal a Sissach. Subimos y sudamos y por su puesto fuimos a un cafecito con heladito en el final.
Kurzgesagt: Man muss nicht sehr hoch wandern um wirklich zu schwitzen. Schon von Liestal nach Sissacherflue ist genug.
Menzingenin päätapahtuma sunnuntaina: pari outoa tyyppiä reput selässä pyöri keskustaa ympäri. Syy: ohjeet, kyltit ja tekniset apuvälineet osoittivat kukin omaan suuntaansa.
Polku löytyi, mutta katosi jälleen niityn tullen.
Nurmirinteessäkään ei reittiä näkynyt ja valuin tennareilla alas tielle. Ainakin suunta oli oikea.
Pienestä kappelista löytyi osuva lause: Onnea tulee etsiä matkanvarrelta, ei määränpäästä, minne matka päättyy.
Maaseutuhan on viehättävää ja monin paikoin kasvoi kirsikkaluumuja, joita en ole koskaan maistanut (listoille).
Sihl-joen tunnelien korkeus vaihteli ja suojasin kädellä päätä, katto oli kivisen muhkurainen. Jokihan on kaunis, muttei kovin puhdas, joten pulahdus jäi kotirantaan.
Loppuvaihessa käveltiin kapoisaa rantapolkua ja joen toisella puolella rinteessä nähtiin kaksi henkilöautoa. Olivat törmänneet toisiinsa Hirzeliin vievällä kiemuraisella tiellä ja sinkoutuneet alemmas kohti jokea. Paikalla oli yhä paloautoja ja poliiseja.
Sihlbruggin teollisuusalueen luona yritettiin bussiin, joka veisi Baarin asemalle. Jollain käsittämättömällä logiikalla pysäkki oli toinen kuin se, jonka kyltissä luki Banhof Baar, joten tehtiin ylimäräinen maaseututurnee Neuheimiin ja takaisin.
Zürichissä olin valmis vastaanottamaan asiaankuuluvan mainosjätskin. Jakajia ei näkynyt missään, joten oli pakko kaivaa kuvetta. Mustikka-vanilja vetosi suomalaiseen sydämeen, costaricalaiseen vaniljasandwich.
26 Summits Challenge 6/26
MenzingenTalo maalla. A country house.Melkein jatkettiin tietä. Polku vie kohti metsää. Almost took the wrong road.Metsästä kumpuilevalle maaseudulle. From the forest to hilly countryside.Sen verran liukas nurtsi, ettei lenkkarit pitäneet rinteessä. A bit slippery with runningshoes.Pikkuruinen kappeli hyvällä sanomalla. A small chapel with a good message.Pyöräilijät suuntasivat oikealle, me vasemmalle. The cyclists went to right, we to the left.Joku on puraissut kirsikkaluumua. Somebody has tasted the cherryplum.Tunneleita matkalla. Some tunnels on the way.Kuvat on kuin vekkulasta. The pictures are kind of weird.Itse joki nätti, muttei kovin puhdas. Pretty river but not very clean.Välillä tunneli on vain puoliavoin galleria. The half open gallery part of the tunnel.Lopussa jätski seisoo, vai miten se menikään. In the end there´s almost always an icecream.
En resumen: El rio Sihl fluye hacia Zürich y nosotros hicimos una caminata desde Menzingen hasta Sihlbrugg. No nos tocó la lluvia prometida y en el final había un helado, así que todo bien. (Esta vez no era gratis).
Kurzgesagt: Der Wanderweg am Sihl, zwischen Menzingen und Sihlbrugg, ist schön und der angesagte Regen ist irgendwohin anders gegangen. Zum Schluss gab es Glace, natürlich.
Appenzeller Ausserrhodeniin on viikkokausia luvattu viikonloppujen iltapäiväksi ukkosta. Tänään päätin, että okei, tulkoon ja lähdettiin ajoissa, päämääränä olla autossa ennen salamointia.
Kasasin kamat vauhdilla ja näytti ihan pätevältä läjältä. Yksi tekijä puuttui, nimittäin lompsa. Käteistä saattaisi tarvita huipulla kahvinpuutteeseen ja tänään olisi matkalla syytä noudattaa tieliikennesääntöjä, koska mukana ei myöskään ollut henkkareita.
Me nopsajalkaiset pyyhällettiin Hundwiler Höhin ympyräreitti reilusti oletettua nopeammin. Oli ihanan viileää verrattuna kotilämpötiloihin, pilviäkin, sumua ja tuulta. Ei mikään varsinainen turistikohde; monenmontaa lehmää moikattiin matkanvarrella ja muutamia muita paikallisia.
Ei siis mitään ihmeitä, mutta kauniita niittyjä, kumpuilevaa, aina viehättävää Appenzelliä. Kahvitauolle olisi kaivattu hedelmäpiirasta, mutta tarjolla oli valtavia keksejä, Spizbueb (veijari) ja Vogelnestli (linnunpesänen), laakson konditoriasta. Purkka toisen päällä oli hämmentävä.
Kotimatkalla pysähdyttiin perinteisesti tutkimaan maatilan automaattilokerikkoa. Mukaan lähti kolme kiloa perunoita/3 Fr ja kaksi isoa laatikkoa munia (en muista hintaa). Tavan supermarketissahan perunat on aina pestyjä. Nyt oli valinta edessä, pestyistä maksat puolitoista frangia enemmän. Päätin jynssätä itse pottuni.
Zürichissä vallitsi ikihelle, jonka pikaista romahtamista 20 astetta viileämmäksi osasimme vielä vain unelmoida. Joten kotona reput nurkkaan, uikkarit päälle ja jorpakkoon.
26 Summit Challenge /osa 5
Ja kuvasta puuttuu…? Lompakko. And the missing thing is…?A wallet.Ensimmäinen kohtaaminen. First encounter of the day.Apilaniittyä ja kukkuloita. Cloverfields and hills.Hän nousee. He can do it. Hämähäkkien valtaama viitta. Spiders had found the sign.Kuivaheinää lehmille. Dry lunch for the cows.Utua ilmassa ja huippuli näkyvissä. Some mist in the air and the peak is there!Viimeisen vartijalehmän ohi.Makeat välikahvit. Sweet coffeebreak.Päivän gourmet. The gourmet of the day.Sammal kukkii. The moss is blooming.Tokavikat lehmät. The penultimate cows.Metsää ja kalliota. Woods and rocks.Pitelen joutessani tätä seinää. Holding the wall. Etsi kuvasta polku. Find the path in the picture.
En resumen: Por fin en Appenzeller Ausserrhoden y nisiquiera vino la tormenta prometida. Una vuelta de muchas vacas.
Kurzgesagt: Endlich in Appenzeller Ausserrhoden und sogar ohne das angesagte Gewitter.
Idässä olikin yllättäin luvassa ukkosta, helle oli painostava ja Aldolla flunssan rippeitä, joten vaihdoin lennosta retkisuunnitelmia kevyempään ja sateettomaan.
Kuumuus hidasti matkantekoa aika lailla, oli pakko pitää juomapausseja vähän väliä. Oltiin siis Grosse Mythenin vieressä Furggelenstockin lenkillä, keskellä Sveitsiä Schwyzissä. Grosse Mythen on monien suosikki; parin tunnin nousu siksakkia ylös kivistä seinämää on haaste, muttei niin paha, etteikö siellä olisi ajoittain ruuhkaa ja ylhäältä on komeat maisemat.
Repussa oli lisäenergiaksi loput Hennan ja Maken tuomista marmeladeista, joilla saatiin potkua nuutuneeseen oloon. Furggelenstockin huipun virkistävässä tuulessa syötiin myös hummus-kurkkuvoileivät ja pieniä tomaatteja. Näin kuumalla on pakko olla reilusti pientä energiapitoista syötävää, pähkinöitä, suolaisia pipareita ja kuivahedelmiä, sillä jopa sandwichien kanssa on tuskaa, vatsa ei vain ota vastaan.
Mutta sen sijaan kakkujen kanssa ei ollut ongelmaa. Alpwirtschaft Furggelessa oli paras kakkupöytä, jonka olen näillä alppitiloilla nähnyt. Yleensä tarjolla on porkkanakakkua, hedelmäpiiraita tai Linzertortea plus paikallisia erikoisuuksia, mutta nyt oli jopa tuoreista mansikoista kaakkunen. Plussaa myös siitä, että ulkopöydissä oli aurinkorasvaa. Varjot piti laittaa yltyvän ja ukkosta ennustelevan tuulen takia kiinni ja korkealla palaa aikayksikössä ilman voidetta.
Reitillä oli kaksi varsinaista nousua ja niiden välissä “pohjoismaista suomaisemaa”, mikä kyllä piti paikkansa. Suovilla ja mutainen polku ja mustikanvarvut olivat kuin suoraan sielt meilt päin, vain hyttyset ja paarmat puuttuivat. Mustikoita ei ole luvassa, kukat olivat kuivaneet nuppineulanpään kokoisina.
Loppupäässä ohitettiin lammaspaimenet koirineen. Lampaita oli varmaankin satoja, aitauksen sisällä ja metsässä puiden alla varjossa. Siinä samalla kun juteltiin lampaille, alkoi taivaan sininen vaihtaa väriä ja jostain kuului vaimeaa jyminää. Valkohuippuisten päällä ukosti ja vaikka olin tarkistanut, ettei täällä pitäisi edes sataa, näytti siltä että sieltä se ukkonen nyt kuitenkin tulisi. Edessä oli vielä viimeinen nousu ja tahdin kiristäminen tuntui lopussa jo melko mahdottomalta, oltiin ihan mehuttomia. Pidettiin muutama hengähdystauko ja aivan lopussa saatiin muutamia sadetippoja ja kuinka ollakaan, ukkosrintama siirtyi rinteestä poispäin.
Jossain vaiheessa oli pakko ottaa lippis päästä, niin hiki oli, ja laitoin sen repun hihnaan tietäen riskit. Reppu oli otettava selästä joka juomatauolla ja silloin lippis olisi vaarassa. Kotona tajusin, että sinne jonnekin se jäi. Ostanko uuden? En. Jäljellä on toinen hengittävä juoksulippis, mutta se on musta, mikä ei helteellä ole se paras väri. Ehkä seuraavalla kerralla ponnistelen hiukkasen enemmän ja laitan sen tarvittaessa reppuun tai ainakin kunnolla kiinni.
Grosse Mytheniin vie siksakkipolku, mitä tuskin kipuan. Grosse Mythen, where I probably won´t climb.Sokeria koneeseen. Sugar to the mashine.Lämpö näkyy käsissä. The heat shows in hands.Furggelenstockin huippusella. On the small peak of Furggelenstock.RIP lippis. RIP the cap.Asiaankuuluva voileipäkuva. The obligatory sandwich picture.Yli kukkulan, läpi metsien ja soiden. Over the hills and far away.Alpwirtschaft Furggelenstock eli kahvipaikka.Vahva meikki tällä pikkuruisella kisulilla. This small kitty had strong eye-makeup.Tuulinen kahvipaussi. Windy coffeebreak.Etummainen kakkupala ei näytä yhtä hehkeältä kuin toinen, mutta se on vain varjon syytä. Both cakes were delicious.Alppiruusut kukassa. The alpine rhododendron blooming.Tämä on kuulemma pohjoismaista suomaisemaa. This is supposed to be nordic style swamp.Alppisuovillaa. Alpine cottongrass.Kuvan virallinen nimi “El padre”, koska Costa Ricassa isänpäivä. The official name of the picture “El padre”, ´cause it´s father´s day in Costa Rica.Valtavan määrän ensimmäinen lammasporukka. First group of the enormous area of the lamb. Pikkuinen lepäilee. The small one is resting.Kipin kapin hissille. Gotta hurry to the gondola.
En resumen: El calor era ya como en Guanacaste, cuando subimos a Furggelenstock. Se me perdió mi gorra, pero en el cafecito en una finca alpina comimos el queque de fresa más rica de todos los caminitos. Y en el final tuvimos que casi correr cuesta arriba, pero no nos alcanzó la tormenta. Así que buena vuelta en total.
Kurzgesagt: Es war fast zu heiss bergauf zu laufen, als wir richtung Furggelenstock wanderten. In der Alpwirtschaft Furggelen haben wir uns eine Kaffeepause gegönnt und es gab megafeine Erdbeertorte. Irgendwann habe ich meine Kappe verloren und zum Schluss mussten wir wegen des Sturmes rennen. Sowieso eine super Wanderung.
Lenzburgista Hallwiliin vievä huippuhaasteen 2/26 reitti kuulosti sopivalta hellepäivän retkeltä, mutta homma oli hyytyä jo alkuvaikeuksiin, sillä junathan eivät kulkeneet meiltä kaupunkiin ratatöiden takia. Ylimääräisetkin bussit olivat täynnä kuin sardiinipurkit ja epäilin etten mahtuisi reppuineni sisään. Tungettiin vatsaa sisään vetäen – ja ovet sulkeutuivat.
Matka-aikataulu meni uusiksi ja meille jäi aikaa lorvehtia Zürichin pääasemalla. Hallissa on usein toreja ja tapahtumia, nyt se oli tyhjää täynnä. Keskellä kumotti jotain kultaista: La boule d´or centenaire. Olen jo pari kertaa etsinyt kultakuulaa sitä löytämättä, nyt se osui heti silmiin. Epäilen, ettei se ole aina näkyvillä. Joka tapauksessa tämä sveitsiläisen performanssitaiteilija Dieter Meierin teos on sadan vuoden projekti ja kultainen pallo otetaan esille tänä aikana kahdeksan kertaa ja sitä lieritetään 12 metrin pituinen matka. Seuraava kerta on 2033, jos ketä kiinnostaa. Elokuun 28 päivä. Merkatkaa kalenteriin.
Koska aikaa junan lähtöön oli yhtä aikaa, haettiin voisarvet. Siinä natustellessa hoksattiin raiteilla Churchillinkin käyttämä ajopeli, punainen nuoli, Rote Pfeil, sveitsiläinen junaklassikko vuodelta -30. Viehkeä menneen ajan tunnelmaa hohtava juna vei kerran meidätkin Alppien yli Locarnoon. (Tämä muuten insipiroi lukemaan uudelleen Agatha Christien dekkareita. Idän pikajuna jne.)
Kohteessa eli Lenzburgissa ensimmäisenä silmiin osui tietenkin se Lenzin Burg eli linna, jossa vietettiin myös Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Muutama minuutti kaupunkia ja oltiin jo niin maalla, että polun vieressä oli kärppäkerrostalo. Kimeät vinkaisut ilmoittivat tunkeilijoista ja rei´istä kurkisteli kärppiä, yksi siellä, toinen täällä, kolmas toisaalla. Yritin ottaa videota, sillä kuviin otukset ovat aivan liian nopeita, mutta siinäkin vain vilahtaa jotain ruskeavalkoista.
Metsässä oli ihanan raikasta, maalaisteillä aurinko porotti niin, että aloin epäillä ukkosta. Matkalle osui Esterlin 45 metrin näkötorni, jonne kiivettiin eväille. Alhaallakin olisi ollut penkki pöytineen, mutta oltiin sitä mieltä, että voileivät maistuvat paremmalta 19 kerrosta ylempänä Alppi- ja järvimaisemassa ja puhaltelevassa tuulessa.
Eichbergin “huipulla” eli kukkulalla juotiin kalliit kahvit hotellin terassilla. Yli viisi frangia kupposellisesta maaaseudulla on minusta jo melko hävitöntä. Olin ajatellut ottaa sumpit termariin, mutta päädyin ylimääräiseen vesipulloon. Nyt kadutti.
Hallwilin linnan luona eli haastereitin päätypisteessä oli sama rahastusmeininki. Edes vallihaudan ympäröimän linnan pihalle ei päässyt ilman maksua. Me jatkettiin budjettimatkailijoina Boniswiliin ja aseman Volg-supermarkettiin. Kaksi jätskiä 7 frangia.
Iltapäivän +30 astetta tuntui ja kun oltiin takaisin Zürichissä ja kadulla tarjottiin mainosjätskiä, käsi ojentui automaattisesti. Miten niin olin syönyt hetki sitten edellisen? Hyvin upposi tämäkin.
La boule d´or centenaire.Der rote Pfeil (1930)Matkakroissantti. Travel croissant.Kohteessa, Lenzburg. In Lenzburg.Kukkulaista tämä maasto. Hilly surroundings.Viiden lammen reitti. Five pond route. Hallwilin järvi ja näkyyhän siellä Alpitkin. The lake of Hallwil. And the Alps.Omistajan elkein tornissa. The lady of the tower.19 kerrosta alas. 19 floors to the ground.Joko tässä on vakaa tekemisen meininki tai sitten katse kertoo mielipiteen torniin noususta. Either he is determined to continue or not very happy of the tower visit.Polttopuut ojennuksessa. Firewood in Swiss style.Seinätaidetta. Wallart.Lisää vettä. More water.Hallwilin linna häämöttää. The Hallwil castle in sight.Itse linna. The castle itself.Jätskit, loppu hyvin. Ice cream and all is good.
En resumen: Caminata Lenzburg-Boniswil era mucho más de lo que esperaba. Vimos Alpes, visónes, sudamos montones y disfrutamos de la sombra del bosque y hasta nos vino un helado gratis.
Kurzgesagt: Die Wanderung Lenzburg-Boniswil war viel mehr als erwartet. Grüne Wälder, Hermeline, fast zu viel Sonne und sogar gratis Glace.
Olin Baselissa Euroviisujen finaalipäivänä kirjoittamassa ja kuvaamassa juttua ja olo oli sen jälkeen kuin olisin kieppunut päivän Haminan kaupungissa. Jotta tämä avautuisi muillekin kuin Kymenlaaksolaisille, niin pää on kuin Haminan kaupunki viittaa sen ympyrämäiseen kaavoitukseen.
Joka tapauksessa Baselista Haminaan ja Haminasta Appenzelliin, mikä puolestaan toimii vastalääkkeenä pääpyörällä-tilassa. Siitepölyä oli ilmassa aivan järkyttävästi ja senkin takia oli hyvä lähteä vähän korkeammalle.
Kronberg on tuttu paikka, mutta se löytyi myös 26 Summits-haasteen kohteista. Huippu oli ensimmäinen jolle noustiin ja pisteitä on nyt siis kasassa yksi. Kesäinen haaste vie paikkoihin, jotka ovat vähän suosituimpien reittien sivussa ja usein ne ovat myös sellaisia, ettei muuten tulisi mentyä. Viime vuonna taidettiin patikoida 14 reittiä eri puolilla Sveitsiä.
Appenzell on kauniisti ja vihreänä kumpuilevaa itäistä Sveitsiä, ehkä yksi lempipaikoistani päiväretkille. Kronbergiltä näkyy joka suuntaan, Bodeninjärvelle ja Saksaan, Itävaltaan, Säntis- ja Hoher Kasten -vuorille. 7 km oli juuri sopiva edellisen päivän hurlumhein jälkeen. Matkalla tallattiin juurakkoista metsäpolkua, niittyä, portaita sekä leveähköä maalaistietä. Lähes 800 korkeusmetriä takasi, että tuli hoidettua aerobinen treeni samalla.
Appenzellin lehmät vasikoineen eivät välttämättä ole aitauksessa, mikä saa aina vähän varpailleen. Meidän kohtaamat lehmät olivat kuitenkin aivan rauhassa omissaan, nauttivat heinikon suojasta ja pilkahtelevasta auringosta.
Huipulle nousun loppuvaiheessa ärhäkkä tuuli töni askelta ottaessa. Pikkuisen lisää voimaa ja olisin ollut kumossa kupeessa. Kronbergin huipun terassilla yritettiin piiloutua lasiseinämän taakse suojaan, mutta auringosta huolimatta hytisytti. Teki mieli jätskiä, tilasin silti vähemmän kylmää Schlorzifladenia, piirakkaa, jonka täyte on kuivatuista päärynöistä tehtyä pyrettä. Ei ehkä ihan lempparini, mutta paikallinen ja energiatasot palauttava. Terassille kaikui musiikkia hissiaseman puolelta. Pari miestä soitteli Schwyzerörgeliä, täkäläistä pieni hanuria ja jodlasi voimalla. 12 pistettä täysillä eläytymisestä!
Ylös vielä yli 600 vertikaalimetriä, ei uskoisi. Still more than 600 vertikal meters up; doesn´t look like that.Äiti ja lapsi. Mother and child.Kohde kukkulalla. Target on the hill. Jo yli puolet noustu. Almost there.Gasthaus, kirkko ja huipulle. Gasthaus, church and to the summit.Eväshetken maisemat. Lunchview.Tää oltais me. This would be us.Pyhän Jakobin ts. Jaakon kappeli. St.Jacob´s chapel.Alppikatkerot vähän supussa tuulessa ja puolipilvisessä säässä. Gentiana acaulises a bit shy on a windy day.Dryas octopetala kääntyy tunturilapinvuokoksi, mutta ei ihan natsaa ympäristön kanssa. Mountain Aven or is it Alpine Aven?Lumiläikät. Snowpatches.Edessä Säntis sääasemineen muineen (sieltä kirjassa Rikostarinoita maailmalta). Säntis in front.Kohteessa! On the target!Schlorzifladen & cafecito.Hissi tulee hakemaan. The gondola comes to pick us up.
Konstanzista Einsiedelniin vievän Jakobswegin (Camino de Santiago) välietappi kuulosti hyvälle vappukävelylle, sillä sää oli kuin heinäkuussa ja muutenkin oli sen suuntainen olo, että olisi kiva mennä retkelle. Vaikka Fischertaliin, jonne päädyimme edellisellä kerralla. Vai Fischikoniin? Fischingeniin?
Koska jo kerran aiemmin jäätiin junasta, jossa oli väärä pääte, tajusin tarkistaa nimen juuri tarpeeksi ajoissa. Siis Fischingeniin. Matkalla kuulutettiin “Grüze!” ja ihmeteltiin, että tätä sveitsiläistä tervehdystä ei koskaan oltukaan kuultu, yleisimmin siis Grüezi. Mutistiin, että miten on mahdollista, kunnes johdot yhdistyi: se onkin paikka Winterthurissa. Hyvin hämmentävää.
Fischingenin luostarin pysäkillä pidettiin aurinkorasvan levitykselle omistettu hetki. Paistetta tuli jo aamusta kirkkaalta taivaalta ja voimalla.
Maalaistalon kulmalla oli tarjolla pyhiinvaeltajan leipää, hunajaa, munia, kakkua ja hilloja mukaan ostettavaksi. Itsepalveluhyllyssä oli muutakin tarpeellista vaeltajalle, reppuun voisi lastata myös linnunpöntön tai hörppäistä kannustukseksi minibaarista hedelmäsnapsin, 2 Fr itse tarjoiltu luraus.
Reitti kulki kukkuloiden, maalaismaiseman, lehmien ja niittyjen välistä, poikki, yli, läpi metsien, eikä antanut armoa. Kaksi kolmannesta, Hörnlin huipuille asti, mentiin käytännössä koko ajan ylämäkeä.
Välillä pysähdyttiin kaivamaan repusta evästä ja koska oli vappu, niin tottahan mukana oli suomalaista syötävää. Illalla tajusin paniikissa, ettei meillä ole mitään edes vappuun vivahtavaa ja vaivasin vauhdilla juuri ennen pilatekseen lähtöä, lenkkarit jalassa ja ulkotakki päällä, lihis-, siis vihistaikinan. Iltamyöhäsellä pöydällä oli tuoksuva läjä piirakoita vaikka koko kylälle. Joka tapauksessa nyt mukana oli valmiiksi täytetyt vihikset, asiaankuuluvasti nakeilla, suolakurkulla, punasipulilla ja maustein. Lähin meikäläinen grillikioski oli parintuhannen kilometrin päässä ja vihis maistui taivaalliselta sveitsiläisen maanviljelijän heinäntekoa katsellessa.
Tien kaventuessa, viimeisen talon kohdalla tienvartijakissa kävi läpi kaikki ohikulkijat. Ohi ei päässyt ilman hetken paijaussessiota. Se lähetti meidät matkaan huudellen ja juoksi vastaaottamaan seuraavat.
Hörnlillä juotiin välikahvit, ihailtiin Alppirivistöä ja aloitettiin laskeutuminen kohti Stegin asemaa. Edellä tallasi pariskunta, jonka repussa oli simpukkamerkki. Siis pyhiinvaeltajia.
Päivä oli niitä, jolloin juostiin joka junalle, mutta yhtäkään ei missattu. Kotiin mennessä toiseksi viimeisessä junassa olin kuulevinani jotain puhetta lipuntarkastuksesta ja avasin sovelluksen – joka oli mennyt itsestään pois päältä ja puhelin hypännyt lentotilaan. Panikoin ja räpläsin äppiä päälle ja manasin hintaa, joka matkalle tulisi. Kuulin kai kuitenkin omiani, sillä tarkastajaa ei kuulunut. Eikä äppi edes huomannut, että olin ollut jonkun aikaa offline.
Tästä saisi snäkkiä. There´s bread and jam for the hungry people.Linnunpönttöjä ja muuta tarpeellista.Itsepalvelu minibaari vaeltajille. A self service minibar for the hikers.Fischingen, lähtöpiste. Fischingen, the starting place.Päivän pilvenhattarat. The cloudes of the day.Päivän kisuli. The cat of the day.Kukkuloita kaikkiin suuntiin. Hills to every direction.Tie kiemurtelee vakaasti ylöspäin. Up we go.Sveitsin paras vihis. The best Finnish style vegipie in Switzerland.Hörnlillä. On the Hörnli. 1333 m.Kukkulalla. On the hill.Sitten alamäkeä asemalle. Downhill towards the station. Varo traktoria? Be aware of the tractor.
En resumen: Seguimos el Camino de Santiago Suizo, esta vez de Fischingen a Steg. Un día increible, 2/3 del camino hasta Hörnli (1333 m) cuesta arriba y tantos pajaritos cantando.
Kurzgesagt: Jakobsweg, Fischingen-Steg: Der Tag war unglaublich schön und 2/3 des Wegs bergauf (bis Hörnli), was bedeutet, wir hatten durst. Zwischen Fischingen, wo es Obstschnapps gab und den Berggasthaus Hörnli gab es nur Wasser vom Rucksack. Zum Glück genug.
Elämän eri kerroksissa tuulee räväkästi. Pyörällä poljin kaiken voiman mitä irtosi, siis tasaisella ja vastatuulessa ja tunsin, kuinka puhuri tunkeutui kypärän sivuilta hiuspohjaan. Yritin ottaa puuskat vastaan varmalla tanko-otteella, etten lentäisi katuun ja tunsin itseni taistelijaksi.
Selvisin. Seuraava taso on muu arki ja tuulista on, projektit menevät limittäin ja lomittain ja menen ilmavirran mukana eteenpäin, vähän tukka putkella, ehkä lievästi sekopäisenä mutta kuitenkin. Maailma, johon kietaisen kansainvälisen politiikan ja muut, you know, on se tuulisin paikka tai ainakin se puhaltaa hurrikaanin oloisesti, yhteen ja toiseen suuntaan ja tuhoa tehden.
Taustalla, siellä lähempänä omaa napaa, on myös epävarmuus pysyvästä katosta ja paljon kysymyksiä, milloin, minne ja mitä sitten, kuinka elämä sutjaantuu ja sutjaantuuko.
Joka tapauksessa näistä myrskyisistä olosuhteista täytyy välillä mennä suvantoon, etsiä pysyvää ja kiinnekohtaa. Vuoristopolut on yksi vaihtoehto, koska kapealla rinteellä ei juuri muuta ehdi ajatella. Kaikki ponnistelu toimii, eikä ole suuresti väliä raahaanko kauppakasseja vai painoja salilla. Leipominen kelpaa, tulos on aina mieltä lämmittävä – tai tarpeeksi vaativa kirja. Ja sitten ne pienet yksityiskohdat. Uppoan kirsikankukkiin, magnolioihin, narsisseihin, puiden silmuihin ja kirkkaanvihreisiin hiirenkorviin, enkä kuule enää tuulen suhinaa.
Kirsikka japanilaisella tunnelmalla. Cherrytree with japanise flair.Missä kirsikka päättyy ja magnolia alkaa? Where does the cherry tree end and magnolia start?Magnolia oli lähteä tuulessa käsistä. Magnolia was almost gone with the wind.Tätä paljoutta! So many flowers!
En resumen: Para ventilar la cabeza sirve el ejercisio – y poner la atención a los detalles. En este momento: los arboles con flores.
Kurzgesagt: Die Bäume mit Blumen – kleine wunderschöne Details sind das beste Medizin um den Kopf zu belüften.
Zürichissä on lanseerattu tapahtuma, joka on ehdottomasti yksi parhaista. Ideana on kerääntyä yhteen, lukea kirjaa kaksi tuntia ja se on siinä. Paikka vaihtelee kahvilasta hotellin loungeen, kuten nyt, kun olen itse ensi kertaa sohvalla kirjoineni. Suurin osa on pari-kolmekymppisiä, mutta ketään ei sorsita, kaikki lukuhaluiset ovat tervetulleita.
Kaksi tuntia tuntuu aika pitkältä ajalta. Mietin jaksanko ylipäätään istua niin kauan paikoillani. Sijaistoimintona voi käydä kahvikoneella täyttämässä kuppia – sen tarjoaa hotelli – tai vessassa.
Koska tapahtuma on ilmainen, otin sen linjan mukaisesti kassiini kierrätyskirjoja, suomalaisesta kirjapörssistä Zürichistä. Katja Ketun Kätilö ja Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä ovat kirjoja, jotka tunnen velvollisuudekseni kirjallisuusihmisenä kahlata läpi. En siis odottanut mitään suurta lukuhuumaa. Otin molemmat siltä varalta, että toinen alkaisi tökkiä niin pahasti, etten kestäisi kahta tuntia sen sisältöä.
Päätän aloittaa Rönkkösestä ja kuinka ollakaan, se on alussa hauskakin. Sadan sivun paikkeilla alan kyllästyä sen roisiin kieleen ja miestyyppien listaan. Lähden vessaan ja huomaan matkalla, että meille on viritetty ambience musiikkia, jonka hädin tuskin kuulee, mutta joka leikkaa hiljaisuuden. Vessassa jään hetkeksi pohtimaan sen ylellistä hohtoa, alienpäätäni valokuvassa ja väsynyttä olomuotoani sekä kirjan peilikuvakonseptia.
“Lisäksi kannattaa olla itselleen armollinen ja hyväksyä se, että jonain päivänä peilistä tuijottaa petolinnunperse eikä se ole lintu, vaan oma naama. se kuuluu elämään ja tekee tästä kaikesta paljon jännittävämpää.” (Henriikka Rönkkönen, Mielikuvituspoikaystävä, s.26)
Tässä tapahtumassa ei tarvitse yrittää olla mitään. Riittää, että pysyy sohvalla ainakin puolittaisessa istuma-asennossa kirja käsissä. Hiljaisuudessa kuuluu pientä rapistelua, kukaan ei räpellä puhelinta. Kymmenen minuuttia ennen lukuhetken päättymistä jotkut vetävät takit ylleen ja askeltavat pehmeästi ulos. Osa haluaisi vielä jatkaa kahden tunnin jälkeenkin. Olen sivulla 174.
Painan kirjan nimen alle leiman Silent reading rave päivämäärineen ja paikkoineen ja astuin sateeseen. Pilvinen päivä tuntuu kirkkaalta ja ajatus järvenviertä kävelystä houkuttelee istumisen jälkeen. Koska olin viimeksi keskittynyt yhteen asiaan yhtä pitkäkestoisesti? Olo oli tyyni ja rauhallinen, kuin Zürichinjärven pinta.
Tapahtumapaikka: Enge. Venue: Enge.Vessassa pohdin sen kauneutta ja peilikuvaani, luonnollisesti.Lukijoita. (Osallistumalla hyväksyt myös, että otetaan kuvia) Readers. ( Participating you agree to appear in Fotos)
En resumen: La primera vez en un Silent reading rave, en un evento, donde uno viene para leer libros. No cuesta nada, no hay que hablarle a nadie. Solo traer libros, leer dos horas y salir. Muy fácil y tranquilizante.
Kurzgesagt: Das erste Mal in Silent reading rave, ein Event, wo man Bücher liest. Es kostet nichts, man muss mit niemanden reden, nur eigene Bücher mitnehmen, zwei stunden lesen und fertig. Ein einfaches Konzept und sehr beruhigend.
Pala Suklaata 