Piti äkkiä kiiruhtaa laittamaan pari kuvaa tänne, ettei jää koko lokakuu väliin. Sillä niinhän siinä kävi, että työreissujen ja muuton väliin mahtui myös törkeä flunssa ja energiatasot on yhä aikalailla alakantissa. Vuorillakin olen käynyt, mutta kaikki liikunnallinen on viime viikkoina liittynyt lähinnä laatikoiden kantamiseen. Uudessa kodissa on yhä kaaos; lamppuja puuttuu ja laatikoita riittää, eikä sohvaakaan ole. Mutta yksi vieras on majoittunut ja netti pelaa, joten eiköhän se tästä.
Alp GrümSt. MoritzNo kyllähän 1x oma pärstä pitää olla. At least one selfie, of course.Matterhorn illalla. Matterhorn at night.Matterhorn ja pihlajanmarjat. Matterhorn and rowan.Matterhorn aamulla. Matterhorn in the morning.Matterhorn ja sen kaverit. Matterhorn with friends.Matterhorn kurkkaa peiliin. Matterhorn looks at a mirror.Matterhorn ja vesikasvit. Matterhorn and the waterplants.Monte Rosan jäätikkö. The Monte Rosa glacier.
En resumen: Las caminatas han estado en pausa por culpa del trabajo, cambio de casa y gripe. Pero al menos he visto el cambio de estaciones en los Alpes.
Kurzgesagt:Keine Wanderungen seit langem, aber wenigstens habe ich den Herbst in den Alpen gesehen.
Kesä ei voi olla vielä lopussa, sillä haluan vielä tuntea lämmittävän auringon, kesäsateen tuoksun ja kulkea alppiniityn poikki heinien kutitellessa sääriä. Ja vielä olisi niin monta 26 Summit Challengen reittiä noustavana!
On silti vain pakko hyväksyä; tämä kesä on ollut outo ja se nyt vain on niin. Yritetään irtautua kodista, hyvästellä näkymät, viikunat ja laventelit, naapurin kissa ja talon henki. Tähän asti ollaan oltu jonkinlaisessa transsissa, nyt on se viimeisen puristuksen hetki. Laatikot esille, kamojen läpikäymistä ja reissu- sun muita töitä siinä sivussa. Kuukausi ja kirjoituspöydän pitäisi olla uudessa sijainnissa.
Viikonloppuna pidin kaksi päivää hengitystaukoa, sillä seuraavasta ei ole tietoa. Juoksin metsässä mäkeä ylös ja mäkeä alas, nautittiin ystävillä illallista, käveltiin kesäisen kaupungin läpi teatterifestivaalille ja ihailtiin elokuun keltaista valoa, kirkkaina siintävien vuorten profiileja.
Nyt vedän uudelleen syvää henkeä ja sukellan tekemisiin. Nähdään toisella puolen.
HärzliseeSyksyn merkkejä: kastanjaherkut on ilmestyneet kauppoihin. A sign of autumn: the chestnut delicacies are in shops.Jäätikköä Titlisillä. Titlis & glacier.Poseeraava yksilö. A posing specimen.FürenalpAa-joki. The river Aa.
Puolitoista viikkoa on mennä hujahtanut viilettäen paikasta toiseen ja koska kuva ajasta on kuin pienistä mosaiikeista tehty liikkuva installaatio, tässä valitut sirut:
Olen…
…keskittynyt katselemaan Genevenjärven pintaan, sillä näiltä seuduilta kuulemma löytyy mielenrauhaa.
…kiivennyt rappuja ja polkuja ylös reittiä etsien, kunnes alkoi heikottaa ja tapojeni vastaisesti en jatkanut matkaa, vaan tein u-käännöksen kohti ruokaa.
…löytänyt järvestä haarukan. (Vaikea olla huomaamatta).
…täyttänyt kameran muistin Montreux´n rantabulevardin kukilla. Kuten kaikki näillä liepeillä.
…todennut huhtikuun auringon voiman lumella Rochers de Naye -vuorella.
…tehnyt palauttelevan lenkin kotiseudun keväässä.
…leiponut 25-vuotissynttärikakun lapselle päivän myöhässä.
…päässyt urbaaneille synttäreille katsomaan 2000-luvulla syntyneiden moveja bändin tahdissa.
Tuo kirsikan vaaleanpunainen ja minunvihreä seinä ovat tykätty kombinaatio. You see quite often this combination of mint green and pink.Montreux´n pikkuruinen vanhakaupunki. The small oldtown in Montreux.MontreuxMontreux´n vanhoja kujia. Old alleys in Montreux.Ja sitä mielenrauhaa. And peace of mind.Chillonin linna. The castle of Chillon.Veveyn haarukkataidetta. Cutlery art in Vevey.Muutama kukka koristaa Montreux:tä. A couple of flowers in Montreux.Vielä on lunta huipuilla. Still some snow on the peaks.Rochers-de-NayeVanha omenapuu jaksaa kukkia. he oldappletree has still energy to bloom.Aina haistelemassa kukkia. Always sniffing the flowers.Ruokalistalla pastaa ja metsästä kerätystä karhunlaukasta pestoa. Ynnä muuta. Birthday dinner with ramsonspesto. Etc. Hämyisää ja tunnelmallista, kuten kuvaan kuuluu. Twilight gig with a great trumpet solo.
Elämän eri kerroksissa tuulee räväkästi. Pyörällä poljin kaiken voiman mitä irtosi, siis tasaisella ja vastatuulessa ja tunsin, kuinka puhuri tunkeutui kypärän sivuilta hiuspohjaan. Yritin ottaa puuskat vastaan varmalla tanko-otteella, etten lentäisi katuun ja tunsin itseni taistelijaksi.
Selvisin. Seuraava taso on muu arki ja tuulista on, projektit menevät limittäin ja lomittain ja menen ilmavirran mukana eteenpäin, vähän tukka putkella, ehkä lievästi sekopäisenä mutta kuitenkin. Maailma, johon kietaisen kansainvälisen politiikan ja muut, you know, on se tuulisin paikka tai ainakin se puhaltaa hurrikaanin oloisesti, yhteen ja toiseen suuntaan ja tuhoa tehden.
Taustalla, siellä lähempänä omaa napaa, on myös epävarmuus pysyvästä katosta ja paljon kysymyksiä, milloin, minne ja mitä sitten, kuinka elämä sutjaantuu ja sutjaantuuko.
Joka tapauksessa näistä myrskyisistä olosuhteista täytyy välillä mennä suvantoon, etsiä pysyvää ja kiinnekohtaa. Vuoristopolut on yksi vaihtoehto, koska kapealla rinteellä ei juuri muuta ehdi ajatella. Kaikki ponnistelu toimii, eikä ole suuresti väliä raahaanko kauppakasseja vai painoja salilla. Leipominen kelpaa, tulos on aina mieltä lämmittävä – tai tarpeeksi vaativa kirja. Ja sitten ne pienet yksityiskohdat. Uppoan kirsikankukkiin, magnolioihin, narsisseihin, puiden silmuihin ja kirkkaanvihreisiin hiirenkorviin, enkä kuule enää tuulen suhinaa.
Kirsikka japanilaisella tunnelmalla. Cherrytree with japanise flair.Missä kirsikka päättyy ja magnolia alkaa? Where does the cherry tree end and magnolia start?Magnolia oli lähteä tuulessa käsistä. Magnolia was almost gone with the wind.Tätä paljoutta! So many flowers!
En resumen: Para ventilar la cabeza sirve el ejercisio – y poner la atención a los detalles. En este momento: los arboles con flores.
Kurzgesagt: Die Bäume mit Blumen – kleine wunderschöne Details sind das beste Medizin um den Kopf zu belüften.
Blogiparka on ollut heitteillä. Olen yrittänyt miettiä syitä, kuten harmaat päivät, tasaista menoa, ei ole kuvia, maailmantilanne ja mitä niitä onkaan. Ja sitten syrjäyttänyt ne toteamalla yksinkertaisesti, että ei vain ole irronnut. Olen niitä, joilta tulee sitä enemmän tekstiä, mitä enemmän on hommaa. Nyt on ollut se käänteistilanne. Häsään ja puurran, mutta joka toinen yritys tai projekti peruuntuu viime hetkellä ja taas ollaan tyhjän päällä. Eli aikaa kuluu ja tulos on nolla.
Nyt, kun jälleen yksi viikon pääohjelmanumero peruuntui, otan itseäni niskasta kiinni ja alan tehdä ja toteuttaa omaa ohjelmaani. “No jos on pakko”-ilmeellä varustettuna hoidan asioita, joita olen sitkeästi siirtänyt listalta toiselle, aina tulevaisuuteen. Byrokratiaa, lippulappuja, visiitti suuhygienistillä, laatikon järjestys, verokortit, ne vastaamatta jääneet sähköpostit. Se, yllättävää kyllä, saa jälleen olon, että raiteilla ollaan.
Sen jälkeen on vuorossa huvitus. Etsin patikkareittejä, lataan polut kelloon, katson säätiedotuksia ja totean, että no toisella kertaa. Tutkin elokuvaohjelmistoa, löydän mykkäelokuvafestivaaleilta georgialaisen leffan, jonka äänimaiseman luo suomalainen bändi Cleaning Women ja ensi viikolla meillä on kuulemma liput tapahtumaan, mikä on iso juttu ja mistä en tiedä mitään, tuttua on vain esiintymispaikka.
Siinä vaiheessa, kun saamattomuus ja tylsistyminen on kääntynyt edes tyytymättömyydeksi, ärtymyksestä puhumattakaan (siitä saa lisäpotkua), ollaan yleensä voiton puolella. Suuntaan kohti kylppäriä ja erityisesti vessanpönttöä. Niiden putsaaminen poistaa plakit myös henkisestä olotilasta. Maailma näyttää kirkkaammalta ja energiat suuntautuvat jälleen oikeisiin kohteisiin, eivätkä törmäile toisiinsa aiheuttaen kaaosta.
Uusi polku, uusi mahdollisuus. New path, new possibility.
En resumen: A veces uno tiene energia solo para estar frustrado, pero no suficiente para hacer algo. Qué es lo que ayuda? Ordenar. Cualquier cosa: gavetas, correo electrónico, hacer mandados, limpiar la casa – o la mente.
Kurzgesagt: Manchmal reicht die Energie aus nur frustriert zu sein, aber nicht genug um etwas zu machen. Was hilft dann? Ordnen. Egal was. E-mail, Schubladen oder Kopf; was dir am besten tut.
Täytyy sanoa, että selailtuani aamun uutiset ja muun maailman tuuppaaman materiaalin, olen aika sanaton. Suomen Euroviisuveto on ihan omaa luokkaansa, sitä luokkaa, jonka huumori ei oikein tavoita – mutta huom – yritän ymmärtää kansaani. Costa Ricassa kuollut rotta lennonjohtotornissa pysäytti liikenteen kahdeksi tunniksi. Hajuhaittaa ja kärpäsiä. Entä kolmannessa kotimaassa? Bernissä mies tuhosi puistoalueella moottorisahalla 150-vuotiaan lehmuksen sellaiseen kuntoon, että se piti kaataa.
Näiden jälkeen en enää muista, oliko minulla jotain suunnitelmaa siitä, mitä kirjoittaa luontokuvien pohjalta. Jotain herkkää ja ilahduttavaa, ehkä rauhoittavaa. Mutta zen on mennyttä.
Tänään tarvitsen hengitysharjoituksia ja muistutuksia siitä, että maailmassa on tehty ja tehdään taidetta, on ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita, joilla on sanottavaa ja on myös niitä, jotka sitä arvostavat. Höpöily on sekin tärkeää, mutta roskaa ja älyttömyyttä tuntuu pursuavan joka suunnasta. Tuutteja vain on aina enemmän ja kaikkien ulottuvilla.
Tästä päästään viihteeseen ja kyllä, olen viihteen suuri kannattaja. Mutta hyvän. Toivon, että se ei ole kuoleva sara, vaan yhä jaksetaan ja pystytään panostamaan älykkääseen dialogiin, hauskoihin ja ilahduttaviin ja elähdyttäviin sarjoihin, elokuviin, kirjoihin, niihin joiden jälkeen olo on kevyt ja hattarainen, eikä murskaantunut ja lohduton. Ja kyllä, olen myös katharsoivan viihteen – sekä taiteen – kannattaja. Saa olla räiskettä ja räminää, mutta ei mäiskäistynä ruudulle sen kummemmin suunnittelematta.
Ja taiteesta viihteen kautta luontoon: se on elähdyttävää, palauttavaa, rauhoittavaa, aina laadukasta. Siis kunhan kukaan ei ilmesty paikalle sen moottorisahan tai muun tuhosuunnitelman kera.
Tuulitukka, ei kun siis kukka. Flying in the wind.Täällä tuoksuu valkosipuli, siis karhunlaukka kukassa.Ja siis kuva ei ole vinossa, portaat ja puut kylläkin, myös maasto. It smells like garlic, but it´s the blooming ramsons.Kuivissa kohdissa kukkii. In the dry spots there´s life.Ehkä jotain tulossa? Maybe something coming up?Nättiä ja rauhoittavaa. Beautiful and so peaceful.Illan viimeisiä säteitä. Last sunbeams of the evening.Pääosassa lemmikeistä taaimmaisin, joka yrittää kurkistaa muiden takaa. The pretty flower behind the others is a bit shy, but trying to be the star of the foto.Vihreän-punainen lehtikatto. Green and red leave ceiling.
En resumen: Viendo las noticias de hoy, está claro que la gente está loca y viendo mis fotos la naturaleza creo que lo mejor para el Zen es ir y quedarse en el bosque. Para siempre.
Kurzgesagt: Die Nachrichten sind jeden Tag verrückter und wahrscheinlich das beste für das Zen wäre es in den Wald zu gehen und dort für immer bleiben.
Olihan se, aikamoinen, tuo vuosi 23. Ei mitään tasaista, vaan joko kiirettä tai ei mitään, täydellinen pysähdys tai täyttä hoipakkaa. Nikotellen koronan täyttämien vuosien jälkeen ja – kuinka ironista – ensimmäinen koronani. Mutta Costa Rica, vihdoin siellä, vuosien odotuksen jälkeen. Maisemien ja muutosten päivitystä, tapaamisia ja uudelleen tutustumista, muistelua ja kuinka tämä olikaan, mistä mennään ja mihin halutaan. Kuukausi ei millään riittänyt kaikkeen, mutta sitä tarvitsimme ja se täytti vallinneen tyhjän – ja jätti myös uuden paluun siemenen itämään.
Kuvien mukaan olin ison osan vuodesta vuorilla, mikä ei kyllä pidä paikkansa, mutta kameralle oli hommia. Nousin yhteensä 37 kilometriä pystysuoraan, mikä on hämmästyttävän paljon, edellisvuodesta jää vain viisi kilometriä uupumaan. En sinänsä metsästä kilometrejä, vaan mietin sairastusaikaa ja heikohkoa kuntoa, loppuvuoden kolmen viikon ikuisflunssaa. Kipusin siis sittenkin vuorille, jalan ja maastopyörällä. Aina tuntuu siltä, että enemmänkin olisi voinut. Tietenkin, jos olisi ollut säitä ja olosuhteita.
Avaan puhtaan kalenterin ja olen siihen tyytyväinen. Pikkuhiljaa alan raapustaa siihen sisältöä; elämä täyttää vuoden.
Marraskuu on tuntunut oikealta, kuin paksulta villapaidalta johon kääriytyä kesän ja valon jälkeen. Kylmää ja märkää, mutaisia ja savisia kenkiä, pitkin poikin lentäviä lehtiä.
Luulin, että tänään illalla voisin jo kääntää lehteä, sillä tunnen glögin tuoksun ja olen jo alkanut lämmitellä uunia useammin; leipomitarve iskee viileässä ja joulukuun lähestyessä. Karjalanpiirakoita tein jo, niitä perunaisia. Pataruuat, hauduttaminen, syvät maut ja punaviini; ihanan lämmittäviä ja houkuttelevia. Burritobowl, jota en terminä käsitä (burritoksi kutsutaan käärittyä toritillaa sisältöineen, tässä kaikki on kulhossa) oli sekin marraskuista iltaa ilahduttavaa; paahdettuja kasviksia, papuja, sipulia, korianteria, avocadokastiketta.
Ulkona kompastelen, koska silmät jumittuvat ihailemaan oranssia, syysväritteisiä lehtiä tai vihreän ja punertavan kontrastia, ja sitten niitä marraskuun ihmeitä, kakeja. Hillomaiset, oranssina hehkuvat hedelmät roikkuvat puussa vielä sen jälkeen, kun lehdet ovat varisseet nurmelle. Joulupalloista parhaat.
Ensimmäiset kepeät lumihiutaleet leijailivat märkinä myttyinä olkapäilleni kuin vanhat tutut, kaivatut kaverit. Ehkä tänään tulee lisää, ehkä ei. Sytytän kynttilän ja odottelen sitä joulukuuta.
En resumen: Estamos en el borde de invierno, cambiando de lo anaranjado al blanco.
Olisin kovasti toivonut voivani paeta Alpeille kivan tekosyyn turvin, kuten ihan mahtava reitti tuntemattomassa paikassa. Kirkkaassa auringossa piha näytti kaikki pölyiset nurkkansa eli tosiasian. Mikäli nyt ei tapahtuisi jotain, luonto hoitaisi hommansa.
Se on se muratti. Lonkerot leviävät huomaamattomasti muun kasvuston seassa ja kun hetkeksi käännät selkäsi, se peittää koko pihan. Jokunen viikko ja koko puutarha taloinen olisi kun vihreä kotelo, josta kuoriutuisi -luonnollisesti- vihreitä murattiolioita valtaamaan maailman tai kenties se vain jatkaisi leviämistään ja peittäisi ensin koko kylän ja lopulta matelisi maahan tarraavine lonkeroineen tukahduttamaan Zürichin.
Vuoristosta ei ollut apua, siellä roipotti vettä, räntää, lunta, eikä autossa tietenkään ole talvirenkaita ja lumiretkeily ei kuulu syksyn toivelistalle.
Joten hanskat käteen ja hommiin. Vedin, kiskoin ja nyhdin, kunnes peukalot eivät enää liikkuneet, selkä oli jämähtänyt jäykkyyteensä ja kankkulihakset parkuivat. Kyytiä saivat voikukat ja sen sukulaiset, elämänlanka ja tietty se muratti. Saksin laventelia, poistin piparjuuren etanaisia ja reikäisiä lehtiä, nypin pelakuun kukkineet kukat.
Koska palkinto odotti keittiössä. Lahjoin aamusella itseni idealla korvapuusteista ja lykkäsin myös pikkuisen pihatöihin menemistä. Piti vaivata se taikina.
Pullat koriin ja kahvi kuppiin. Puutarha näytti siltä kuin mäyrä ja kettu olisivat ottaneet yhteen ja halunneet kaivaa myyrän kanssa yhdessä pesiä, mutta ylimääräistä vihreää oli kadonnut pönttökaupalla. Venytin korvapuustin korvaa ja pyörittelin kahvia kupissa. Tuoksui syksyltä ja sunnuntailta.
Syyskukat loistavat. The fallflowers do bloom beautifully.Ei ihan brittiläinen puutarha. Not exactly e British garden.Hyvä kesä krasseille. A good summer for cress.Kannat on voimissaan. Garden cannas are still going strong.Kahvihetki. Coffeetime.Iltakin palkitsi. The sunset was like a reward.
En resumen: Había que preparar el jardín para el invierno antes que la hiedra tapara todo. Tenía mucha pereza, pero hice rollos de canela para el cafecito después. En el sol de la tarde olía a domingo y al otoño.
Kurzgesagt: Ein sonniger Tag, aber es war entweder im Schnee in den Alpen wandern oder Garten jäten, bevor er von Efeu erobert würde.
Tultiin siis Suomesta kuin rantalomalta, paahtuneina ja vähän pöllähtäneinä. Kotona pöydällä odotti naapurin mummolta kukat ja leipä aamupalaa varten. Matkalaukut saivat jäädä eteiseen; kylässä oli juhlat vielä muutaman tunnin ajan. Kukkulalla viiniviljelysten vieressä puhallinyhtye puhalteli viimeisiä säveliään. Valkosipulileivän jälkeen suunnattiin suoraan raclette-pisteeseen. Herrojen jumppayhdistyksen väki oli selvästi uupunutta. He olivat viistäneet valtavista juustopaloista sulanutta päälliskerrosta jo kolmatta päivää ja iltaa lautasille ja alun innostus parin vuoden juhlapaussin jälkeen hiipunut.
Kotkassa tahmasin kai kädet posso- ja lihapiirakkarasvaan, sillä reissukuvat on suurelta osin sameita. Puhelin kehotti jossain vaiheessa putsaamaan linssin ja kas, laatu parani välittömästi.
Kotkan vanhaa satamaa. The old port of Kotka.Kotiseutua. My home.Saaressa. On the island.Kotkan kallioita. The rocks in Kotka.Karhut ja Järviset valmiina toimintaan. Finnish skis readdy for action.
Ystävien ja perheen lisäksi tapasimme kaksi karvamatoa, kiireisen ja tielle pysähtyneen. Sienimetsässä oli kuivaa, yksi kohtalainen ja toinen pienenpieni kantarelli riittivät paistettuna peittämään yhden paahtoleivän, jonka jaoimme tasapuolisesti viidelle.
Hengittelin meri-ilmaa talteen, ooh sitä levän ja suolaisen veden tuoksahdusta. Ja saaressa puusaunan lempeä lämpö; sen talletin iholle.
Joskus aiemmin etsin Aldon kanssa Kotkansaarelta kylttiä, joka kertoo Euroopan loppuvan siihen. Nyt sitkeydellä jatkettiin siitä minne aiemmin jäätiin. Eteen oli kasvanut pari pihlajaa. Kotkastahan näkyy meren yli rajan toiselle puolen; kyltti on konkreettisempi kuin koskaan.
Kun laittelin kuvia Kotkan pääkirjaston läppärille, ajattelin, että yleisöä se perhekin on. Patikkakirja Sveitsistä ei ehkä sittenkään ole se kuuma juttu pikkukaupungissa, varsinkaan helteessä. Kun sali täyttyi ja noudettiin vielä parit lisätuolit, olin enemmän kuin kiitollinen. Sain lämpimän vastaanoton ja tunsin todellakin olevani kotona. Ajatelkaa, yleisössä oli myös ensimmäisen ja toisen luokan opettajani!
Kuiva ja syöty sieni irrallaan maassa. A dry and eaten mushroom.Juttuja verkossa. Stuff in a spiderwebb.Karvamato. A hairy catepillar.Mun maisemia. My childhood view.Tässä päättyy Eurooppa. Here ends Europe.Kotkan kirjastossa Reppu ja reitti – luento, tässä vasta alkamassa. Me in the main library of Kotka before the readingof my book.
Helsingissä tarkastin – tietenkin – kirjakauppojen tarjonnan ja siellä se odotti viininpunaisine selkämyksineen. Reppu ja reitti. Eikä edes vielä ALE-laarissa.
Hotellieläminen tarkoitti sitä, että pääkaupungissa testattiin jokunen ravintola. Ymmärrän, että tautitilanne vaikuttaa yhä. Useammassa paikassa hinnat olivat nousseet ja ruoka lähinnä onnetonta tai ällöttävää. Onneksi pari erittäin hyvää ateriaa tasapainotti kokemusta. Halvin oli myös paras; korealaisen Mannan lounas sai koko perheen tyytyväiseksi.
Tuomiokirkon rappusten puolivälissä syntisellä “Olut- ja viiniterassilla” juotu jääkahvi palautti voimat ja viilensi olon. Vieressä nainen harmaassa asussaan papinkauluksen kera rupatteli niitä näitä. Ei pappikaan ollut olusilla, vaan kahvitauolla.
Helsinkiä tämäkin. This is also Helsinki.Tsekkaamassa antiikkia. Checking some antiques.Salmiakkijätskiä. Vai oliko lakritsa? Some liquorice ice cream, maybe salty.Maagista kamaa. Magic stuff.Tuo on minun. That´s my book.Helsinki-lounas. Lunch in Helsinki.Illallinen Helsingissä. Dinner in Helsinki.Ja toinen lounas, hyvä sellainen, Mannassa. And another lunch in Helsinki, a good one in Manna.Sähkökaappi. An electric center.Helsingin iltaa. Helsinki by night.Lautalla. On a ferry.Suomenlinna. Fortress of Suomenlinna.Naapurilta kukat ja leipä. Flowers and a bread from our neighbour.Suoraan kiinni sveitsiläisiin juttuihin, raclettea kyläjuhlissa. Directly to Swiss things: raclette in our village celebration.Auringonlasku viininviljelysten luona. Sunset by the vineyards.
Oltiin missä tahansa, kun eteen osui uimapaikka, se oli hyödynnettävä. Hietsun meduusat missattiin parilla päivällä. Kotkassa mahaa hivelivät vain levän rihmat.
Kotona hypättiin takaisin arkeen. Naapurin kissa juoksee jatkuvasti perässä, jos suljemme oven, se tulee ikkunasta, jos ikkuna menee kiinni, se tulee oven taa. Kissa ei ota uskoakseen, että todellakin olemme täällä ja varmistaa ettei ainakaan kaikki poistu yhtäaikaa näkyvistä. Meitä on selvästi kaivattu.
En resumen: Nos fuimos y nos regresamos. Además de ver amigos y familia, lo más importante de viajar es que da perspectiva.
Kurzgesagt: Reisen verändert die Perspektive. Keine Überraschung, aber wahr.
Pala Suklaata 