Suomi-kimara karvamadolla

Suomi-kimara karvamadolla

Tultiin siis Suomesta kuin rantalomalta, paahtuneina ja vähän pöllähtäneinä. Kotona pöydällä odotti naapurin mummolta kukat ja leipä aamupalaa varten. Matkalaukut saivat jäädä eteiseen; kylässä oli juhlat vielä muutaman tunnin ajan. Kukkulalla viiniviljelysten vieressä puhallinyhtye puhalteli viimeisiä säveliään. Valkosipulileivän jälkeen suunnattiin suoraan raclette-pisteeseen. Herrojen jumppayhdistyksen väki oli selvästi uupunutta. He olivat viistäneet valtavista juustopaloista sulanutta päälliskerrosta jo kolmatta päivää ja iltaa lautasille ja alun innostus parin vuoden juhlapaussin jälkeen hiipunut.

Kotkassa tahmasin kai kädet posso- ja lihapiirakkarasvaan, sillä reissukuvat on suurelta osin sameita. Puhelin kehotti jossain vaiheessa putsaamaan linssin ja kas, laatu parani välittömästi.

Kotkan vanhaa satamaa.
The old port of Kotka.
Kotiseutua.
My home.
Saaressa.
On the island.
Kotkan kallioita.
The rocks in Kotka.
Karhut ja Järviset valmiina toimintaan.
Finnish skis readdy for action.

Ystävien ja perheen lisäksi tapasimme kaksi karvamatoa, kiireisen ja tielle pysähtyneen. Sienimetsässä oli kuivaa, yksi kohtalainen ja toinen pienenpieni kantarelli riittivät paistettuna peittämään yhden paahtoleivän, jonka jaoimme tasapuolisesti viidelle.

Hengittelin meri-ilmaa talteen, ooh sitä levän ja suolaisen veden tuoksahdusta. Ja saaressa puusaunan lempeä lämpö; sen talletin iholle.

Joskus aiemmin etsin Aldon kanssa Kotkansaarelta kylttiä, joka kertoo Euroopan loppuvan siihen. Nyt sitkeydellä jatkettiin siitä minne aiemmin jäätiin. Eteen oli kasvanut pari pihlajaa. Kotkastahan näkyy meren yli rajan toiselle puolen; kyltti on konkreettisempi kuin koskaan.

Kun laittelin kuvia Kotkan pääkirjaston läppärille, ajattelin, että yleisöä se perhekin on. Patikkakirja Sveitsistä ei ehkä sittenkään ole se kuuma juttu pikkukaupungissa, varsinkaan helteessä. Kun sali täyttyi ja noudettiin vielä parit lisätuolit, olin enemmän kuin kiitollinen. Sain lämpimän vastaanoton ja tunsin todellakin olevani kotona. Ajatelkaa, yleisössä oli myös ensimmäisen ja toisen luokan opettajani!

Kuiva ja syöty sieni irrallaan maassa.
A dry and eaten mushroom.
Juttuja verkossa.
Stuff in a spiderwebb.
Karvamato.
A hairy catepillar.
Mun maisemia.
My childhood view.
Tässä päättyy Eurooppa.
Here ends Europe.
Kotkan kirjastossa Reppu ja reitti – luento, tässä vasta alkamassa.
Me in the main library of Kotka before the reading of my book.

Helsingissä tarkastin – tietenkin – kirjakauppojen tarjonnan ja siellä se odotti viininpunaisine selkämyksineen. Reppu ja reitti. Eikä edes vielä ALE-laarissa.

Hotellieläminen tarkoitti sitä, että pääkaupungissa testattiin jokunen ravintola. Ymmärrän, että tautitilanne vaikuttaa yhä. Useammassa paikassa hinnat olivat nousseet ja ruoka lähinnä onnetonta tai ällöttävää. Onneksi pari erittäin hyvää ateriaa tasapainotti kokemusta. Halvin oli myös paras; korealaisen Mannan lounas sai koko perheen tyytyväiseksi.

Tuomiokirkon rappusten puolivälissä syntisellä “Olut- ja viiniterassilla” juotu jääkahvi palautti voimat ja viilensi olon. Vieressä nainen harmaassa asussaan papinkauluksen kera rupatteli niitä näitä. Ei pappikaan ollut olusilla, vaan kahvitauolla.

Helsinkiä tämäkin. This is also Helsinki.
Tsekkaamassa antiikkia. Checking some antiques.

Salmiakkijätskiä. Vai oliko lakritsa?
Some liquorice ice cream, maybe salty.
Maagista kamaa.
Magic stuff.
Tuo on minun. That´s my book.
Helsinki-lounas. Lunch in Helsinki.
Illallinen Helsingissä.
Dinner in Helsinki.
Ja toinen lounas, hyvä sellainen, Mannassa.
And another lunch in Helsinki, a good one in Manna.
Sähkökaappi.
An electric center.
Helsingin iltaa.
Helsinki by night.
Lautalla.
On a ferry.
Suomenlinna.
Fortress of Suomenlinna.
Naapurilta kukat ja leipä.
Flowers and a bread from our neighbour.
Suoraan kiinni sveitsiläisiin juttuihin, raclettea kyläjuhlissa.
Directly to Swiss things: raclette in our village celebration.
Auringonlasku viininviljelysten luona.
Sunset by the vineyards.

Oltiin missä tahansa, kun eteen osui uimapaikka, se oli hyödynnettävä. Hietsun meduusat missattiin parilla päivällä. Kotkassa mahaa hivelivät vain levän rihmat.

Kotona hypättiin takaisin arkeen. Naapurin kissa juoksee jatkuvasti perässä, jos suljemme oven, se tulee ikkunasta, jos ikkuna menee kiinni, se tulee oven taa. Kissa ei ota uskoakseen, että todellakin olemme täällä ja varmistaa ettei ainakaan kaikki poistu yhtäaikaa näkyvistä. Meitä on selvästi kaivattu.

En resumen: Nos fuimos y nos regresamos. Además de ver amigos y familia, lo más importante de viajar es que da perspectiva.

Kurzgesagt: Reisen verändert die Perspektive. Keine Überraschung, aber wahr.

Kummallisten aikojen matka

Kummallisten aikojen matka

Mietin sitä pikkuisen huonosti nukutun yön jälkeen (myrskytuuli suihki ikkunasta sisään, läpsytteli kylpyhuoneen suihkuverhoja ja poistui, Costa Rican lanko lähetteli viestejä tulvivasta vedestä ja tilanteesta pihalla, naapurin työmaalla aloittivat reippaasti paukutellen ja edellisiin tapahtumiin nähden liian aikaisin), että pitäisikö? Kannattaisiko? Olisiko parempi, jos?

Matkustaminen jakaa ihmisiä. Mutta ehkä te, jotka ette pääse, halua, voi, sittenkin katselette mielellänne kuvia. Ja te, jotka pääsitte, halusitte ja voitte, samoin katselette mielellänne kuvia. Nimittäin Suomesta.

Kaksi vuotta mennä hurahti edellisestä käynnistä sinivalkoisella maaperällä. Eron huomasi tietenkin koronarajoituksina, mutta myös uusina rakennuksina, teinä, liikkeinä. Ihmiset olivat samoja, ihania. Olen iloinen rajoitetuistakin tapaamisista ja uskallan toivoa seuraavaa mahdollisuutta, lisää kohtaamisia.

Siinä vaiheessa, kun en vieläkään voinut uskoa istuvani lentokoneessa, näin Zürichin ja kotitalon ilmasta käsin. (Kyllä se siellä pilkottaa, siristä, siristä!)

Toisessa todellisuudessa olin kuin Liisa Ihmemaassa. Todellakin Helsingissä. Oli pakko puraista välittömästi karjalanpiirakkaa, vahvistaakseni kokemukseni aitouden. Kyllä. Tämä on Suomi ja minä sen kaduilla.

Meri. Heti sen äärelle. Zürichinjärveä on nyt tuijoteltu pari vuotta niin hartaasti, että pitkälle jatkuvan ulapan äärellä tunsin vihdoin hengittäväni kunnolla. Löylyn terassilta meitä ei vienyt sisään edes katon läpi niskaan ja ruokaan valuva rankkasade. Otimme sen mukana mahdollisesti tulevat kolibakteerit lintujen jätöksistä eksoottisena lisänä.

Katselin silmiin lokkeja, jotka tuntuvat zürichiläisiin serkkuihin verrattuna vallattomilta velmuilta. Tämä käänsi selkänsä lokkikarkottimelle ja tarkkaili ranskalaisten saatavuutta.

Aterialla meitä oli terassilla kaksi seuruetta. Se toinenkin Sveitsistä. Mies ihmetteli kauppatorin liepeillä näkyvää rakennusta, jossa oli Ruotsin lippu. Rouva tiesi, että täällä on käytetään molempia lippuja, sekä Suomen että Ruotsin.

Tässä kohtaa aivo nyrjähti, en enää tiennyt mitä katselen. Helsingin tornitaloprofiili puupurjeveneineen oli ilmestynyt sillä aikaa kun olin toisaalla.

Sen jälkeen, kun vaivihkaa olin käynyt ihastelemassa vähän etuajassa ilmestynyttä kirjaani kirjakaupan uutuudet-hyllyssä, siirryin reissun pääkohteeseen Kotkaan. Kaikki paikoillaan. Vanha satama, merimuseo, Sunila ja laivat.

Kotkan muurahaiset ovat suurempia kuin muistankaan.

Täälläkin oli hengitettävä keuhkot täyteen meri-ilmaa. Näkymä on se tutuista tutuin. Paitsi satama. Se on kasvanut Mussalon kärkeen lapsuuteni jälkeen.

Sveitsin jälkeen pohjoisen valo on kuulas ja ihmeellinen. Yritin imuroida sitä muistini täyteen.

Aamu kallioilla on rauhaisa. Liikkeellä on pari lokkia, joutsen, kaksi kalastajaa ja me. Täällä on pysyvyyttä ja turvallisuutta, jota maailmasta puuttuu juuri nyt. Mieleeni tuli jäädä makaamaan vatsalleen kalliolle, pää tietenkin mäessä ylöspäin, ja ladata itseni täyteen maaäidin energiaa. Olisin saattanut valua mereen. Nämä tuppaavat olemaan liukkaita.

Pääsin harmittelemaan, etten ole taidemaalari. Tämän pilvien leikin lätäkössä, taivaan ja maan sulautumisen, olisin halunnut ikuistaa. Niin ja taas sen ihmeellisen hohtavan kuulauden.

Merituuli teki myös selväksi sen, ettei näille seuduille kannata tulla hiukset auki.

Maastossa oli havaittavissa syksymäisiä värejä, ehkä kuitenkin kuivuudesta.

Haistelin varastoon saunan tuoksua, piipusta leijuvaa savua.

Rauha. Mökin ikkunasta voi seurata lokkeja, tiiroja, silkkiuikkuja, satunnaisia ohi soutelijoita tai moottoriveneilijöitä. Tai vain tuijotella veden liikkuvaa pintaa. Laittaa silmät kiinni ja kuunnella liplatusta.

Etsimme saaresta aarteita. Rantakäärmeen nahka, supin läjä ja rikkoontuneita raakun kuoria.

Kannan tämän hellan poltinmerkkiä jalassani, kun kekäle sulatti varvastossun kinttuuni lapsena. Jo silloin rakastin tulen rätinää, uunin luukun loksahdusta.

Syömme eväitä ja soutelemme toisaalle, muille vesille.

Ulpukat ja lumpeet keinahtelevat hetken soutuveneen laineista, sen jälkeen on taas tyyntä.

En resumen: Un viaje, a lo cual ni creía. Los pies en el golfo de Finlandia, viento del mar y el finlandés. Un momento de acordarse se como era yo, cuando vivia allá.

Kurzgesagt: Eine Reise, woran ich nicht glauben konnte. Die Füsse in Finnischer Meerbusen, Meeresbriese und Finnisch. Für ein Moment habe ich mich erinnert, wer war ich, als ich dort wohnte.

Kesämosaiikki

kotka katariina2

Kävin hengittämässä suolaista ja leväistä kotkalaista meri-ilmaa, varastoon niille päiville, jolloin olen toisaalla.

kotka luontopolku5

kotka luontopolku2.jpg

Kalliolla on hyvä kasvaa.

Imuroin silmilläni jäkäläisiä kallioita, mäntyjen vihreää, aavaa maisemaa.Ja haistelin muurahaiselta ja auringolta tuoksuvaa kangasmetsää.

Puolikas posso, sokerin rapina ja omenahillon kuumuus maistuu yhä kielellä – tasapainoksi tietysti lihis. Keräiltiin kotkalaisia juttuja kuin marjoja koppaan: Sapokan kukkaloisto, tuurimoottorit rannassa, kamelit purukasojen edustalla.

 

kotka possot

Vasemmalla kuuluisa Kotkan posso ja oikealla lähes syöty lihis.

kotka kamelit

Siellä missä on Kairo, on myös kameleita.

kotka sapokka2

Sapokan vesipuisto, sateellakin kaunis.

Merimatkoille osui tarkoituksella Varissaari ja vahingossa Varissaari Rock. Marko Ritolan avauksen jälkeen lavalle noussut Stella´s Sunday istui kesäiltapäivään; pehmeän keinuvaa latinalaisvaikutteista musiikkia, “Parasta mitä Kotkalla on tarjota!” hehkutti Hitto yhtyeen Tieahon Matti. Hitto jäi kuulematta; valtava läjä juuri paistettuja muikkuja houkutteli meidät pois saaresta. Sitä oliko kiipeäminen Aconcagualle tuonut Matin huuliharppusoundeihin Andien vivahteita, jäi siis kuulematta.

vaakku rock satama

Tuuri lipuu Varissaaren satamaan.

vaakku stella sunday

Stella ja pojat lavalla.

Toisella merimatkalla livuttiin purjeveneellä pääkaupungin edustalla laivoja väistellen.

 

 

 

 

 

hesa apua toinen laiva

Välitön u-käännös, tuosta myö ei yhtä aikaa mahuta.

hesa merimaisema birgitta

 

hesa profiili

Kalliojumppaa, mansikkakakkua, saunomista mökillä, soutelua saarten välissä ja lumpeiden keskellä laguunissakin. Vähän kesäflunssaa ja kaatosadetta, raavittuja hyttysensyömiä. Näistä rakentuu kesämuistojen mosaiikki, joka lämmittää talven kylminä päivinä.

kotka saaari juhannussumu

kotka saari 12 mokki ikkuna

 

En resúmen: Fui recogiendo experiencias kotkeñas y de Helsinki,  en mi canasta de memorias, como si fueran berries. Las guardo y disfruto después, en los días oscuros y fríos de invierno.

Kurzgesagt: Ich habe Erlebnisse in Finnland gesammelt, als ob die Beeren wären. Die werde ich bis Winter bewahren und dann, wenn es kalt und dunkel ist, geniessen.

kotka saari15 lumpeita

%d bloggers like this: