Päivän plussat

Päivän plussat

Piinaako korona? Huolestuttaako korona? Rajoittaako korona?

Kyllä, totta ihmeessä, sillä Italia on lähellä ja Sveitsissä tapausmäärä eskaloituu. Eikä siinä auta, että olen terve, eikä meidän asuintalossa tietääkseni ole yhtään tapausta, mutta silti. Poikkeuksellinen tilanne vaatii poikkeukselliset keinot, joten yritin päästä hetkellisesti päätään nostavasta ahdistuksesta samaistumalla Pirkko Pirteän positiiviseen ajattelutapaan ja listata tilanteen plussapuolia – ja kas, niitähän löytyi:

  • On enemmän tilaa. Kaupassa, junassa, bussissa, elokuvissa. Tai olisi, jos jonnekin tulisi mentyä.
  • Kukaan ei tule lähelle. Oma kupla on taas sinun. Halailijat ja taputtelijat ja kättelijät pitävät välimatkaa.
  • On aikaa. Elämä hidastuu, ei tarvitse sännätä, tulla ja mennä. Koska ei voi karanteenin/suositusten takia tai saa niiskutuksen vuoksi.
  • Perhe on läsnä. Ehkä omissa hommissan, mutta silti, jatkuvasti saman katon alla. Samat syyt kuin edellä.
  • Ei mene rahaa turhiin ostoksiin tai huvituksiin. Yhä samat syyt.
  • Ei tule tilattua pizzaa, sillä saattaisihan olla, että pizzaiolo oli viikonloppuna mamman luona Italiassa.
  • Monet pöpöt pysyvät kurissa, koska koko ajan desinfioidaan ja pestään.
  • Kotona on kaapit ruokatarvikkeita täynnä sairastumisen varalta. On mistä ottaa. Ilman sairastumistakin.
  • Ilma on puhtaampaa, kun tuotanto ja liikenne hyytyy.
  • On aikaa miettiä sitä, mitä kunkin omassa maassaan olisi syytä tuottaa, jotta välttämättömimmät eivät loppuisi kriisitilanteessa. Kuten lääkkeet.

Tässä ne tärkeimmät. Peskää käsiä ja aivastelkaa nenäliinaan.

Päivän pääpuuhat./The main activities of the day.

En resumen: En el momento de corona hay también cosas positivas: más campo en los trenes, buses, tiendas. Nadie te acerca. Hay más tiempo, porqué o estás en cuarentena o está recomendado quedarse en casa, ojalá no enfermo. La família está en casa. No gastás plata, ya que no se puede ir en ningún lado. No se te pegan los germenes por desinfectar tanto. Nada de pizza, ya que pensás que el pizzaiolo se fue a visitar a la Mamma a Italia. El aire está más puro, ya que hay menos producción y menos tráfico.

Kurzgesagt: In den Zeiten des Corona, gibt es auch gutes: mehr Platz in den S-Bahnen, in den Läden, im Kino. Niemand kommt in die Nähe. Es gibt mehr Zeit, weil entweder man in Quarantäne oder empfohlen zu Hause zu bleiben ist – hoffentlich nicht krank. Die Familie bleibt zu Hause. Man benutzt wenig Geld, weil man nirgendwohin gehen kann. Man wird nicht sonst krank, weil die ganze Zeit desinzifiert wird. Weniger Pizza essen, weil der pizzaiolo vielleicht am Wochenende in Italien beim mamma war. Die Luft ist sauberer, weil es weniger Produktion und weniger Verkehr gibt.

Myrsky ja minä

Viranomaiset kehottivat pysymään sisätiloissa myrskyn ajan. -Ajattelin, että no joo, katsotaan. Sitten juttelin suomalaisen eläkkeellä olevan sairaanhoitajan kanssa. Hänen viestinsä värikkäine esimerkkeineen oli, että vain hullu lähtee raivoisalla kelillä ulos. -Ajattelin, että no okei.

Koska edellisessä myrskyssä oli viereisen parkkipaikan penkki, väliaikaiset liikennemerkit ja metalliputket rakennustyömaalta lentäneet nurin tai uusiin paikkoihin, oli odotettavaa, että raskaitakin esineitä olisi liikkeellä. Joten tein kuten käskettiin. Jätin metsälenkit ja muut retket väliin. Murisin, koska talvipatikoista ei tule hittojakaan; aurinko paistaa silloin kun on kiireitä, muulloin on myrsky, yllättäinen kevät tai muu luonnonmullistus.

Mitä siis tein kun myrskysi?

  • Leivoin costaricalaisen kakun, sisälle keitin ananashilloa, päälle sikäläiseen tapaan italialaisen marengin
  • Juhlin kaksia synttäreitä
  • Söin sitä kakkua
  • Keitin kidney-papuja gallo pintoon, papu-riisi -aamiaiseen, joka myös kuuluu osana syntymäpäivien pyhiin sakramentteihin, näin sanovat syntymäpäiväsankarit
  • Juoksin katsomaan ikkunasta huimia tyrskeitä Zürichinjärvellä
  • Huusin “Ai kauhee!” ja luulin talon lähtevän lentoon
  • Kauhistelin tuulen järvestä ilmaan puhaltamaa pisaraseinämää, joka näytti ylöttyvän kymmenien metrien korkeuteen.
  • Söin lisää kakkua, ekstramarengilla ja jäätelöllä.
  • Tein ranskalaista linssiperunamuussigratiinia, joka oli niin hyvää, että sen on pakko olla syntiä, sanoi tytär.
  • Todistin järvipelastajien operaatiota, jossa he kuljettivat polkuvenettä ehkä sinne mistä se oli irtautunut
  • Yritin kuvata sateenkaarta milloin mistäkin ilmansuunnasta, mutta äkkipikainen tuuli vaihtoi suuntaa nopeammin kuin painoin laukaisinta ja tuloksena oli todella tylsiä ja harmaita kuvia, joissa ei ollut sateenkaarta eikä myrskyäkään
  • Söin suklaita, koska kakku alkoi loppua
  • Tein soijabolognesea spagetin kaveriksi
  • Suljin ovia, jotka eivät kestäneet tuulessa kiinni ja pelkäsin, että ikkunat tulevat sisään
  • Ihmettelin ja ihastelin järven pinnalta nousevaa vesipyörrettä, jossa oli sateenkaari, enkä saanut siitäkään kuvaa
  • Selasin kansanäänestys- ja muita äänestyspapereita ja sain vietyä kuoren postilaatikkoon sen sijaan että se olisi päätynyt tuulipostina esim. Itävaltaan
  • Tutkin kummallista koodia astianpesukoneessa ja totesin, että nyt on aikaa vaikka tiskata käsin, minkä olisin tietenkin ulkoistanut Aldolle, ellei koodiprobleema olisi tullut ratkaistuksi
  • Tarkkailin jännittyneenä lähipuita ja niiden kallistumisen astetta
  • Aloin olla aika valmis poistumaan ovesta, myrskyä tai ei

Myrskyn jälkeinen lähitienoon bilanssi:

Miinusta: puolet pensasaidasta nurin, piharoskapömpelin kansi hornankuusessa, grillin kansi auki, puutarhapöytä nurin ja hajalla.

Plussaa: ikkunasta näkyvän hasselpähkinän urvut ovat samoin hornankuusessa. Eivät enää herätä allergisia reaktioita pelkällä olemassaolollaan.

Tänään heräsin hiljaisuuteen. Se tuntui uudelta ja lupaavalta.

En resumen: Tormenta después de tormenta ha sacudido los arboles, causado casi tornados en el lago. Hemos visto arcoirises en cada dirección, recibido lluvia, granizo, copos de nieve, visto arboles caídos, objetos volados. Resultado: una tapa de un recipiente del jardín volado donde el vecino, una mesa del jardín despedazado, una cerca viva parcialmente caída. Positivo: el viento se los llevó también los amentos llenos de polen.

Kurzgesagt: Jetzt reicht es schon mit dem Sturm und verrückte Temperatur Schwangkungen. Ich verlange Ruhe, Sonne, Kälte und Schnee. Danke.

Hedelmiä ja currya

Hedelmiä ja currya

Parin päivän aikana sää on vaihtunut ikuissyksystä kevääseen ja siitä talveen ja taas siihen syksyyn niin nopealla tahdilla, ettei ihminen tahdo kestää perässä. Sillä aikaa, kun lämpötilat ovat sahanneet ylös ja alas ja myrskyt roipottaneet paikkoja valtavalla voimalla, olen istuskellut keittiössä tutkimassa keittokirjoja.

Torquaissa, Britannian rannikolla, maistoin yhdistelmää, jossa yhdistyivät suolainen, makea ja polttava. Olin lapsi ja maku, curry-kana, jossa makean osassa oli banaani, oli jotain täysin makumaailmani räjäyttävää.

Sama ruoka tuli mieleeni, kun sain eteeni lautasen Riz Casimiria Sveitsissä. Annos oli sen verran vaatimaton, etten muista edes missä sen söin, ainoastaan yhteyden muistoon. Jotain lämmintä jäi mieleen läpättelemään ja suhtaudun zürichiläiseen kummalliseen ruokalajiin lämmöllä.

Ja kyllä, Riz Casimir on kehitelty aivan kotikulmillani, -50-luvulla, luultavasti sodanjälkeisen sukupolven kaukokaipuuseen. Se kuului jossain vaiheessa kaikkien ravintoloiden perusruokalistaan, nyt Riz Casimiria saa kuulemma etsiä.

Ainekset kasassa. / The ingredients ready for Casimir.

Resepti löytyi omasta kaapista zürichiläisen kasvisravintola Hiltlin keittokirjasta, nimellä “Casimir” Alkuperäisessä versiossa proteiinilähteenä on vasikanleikettä tai sikaa, minä valitsin ehdotetuista quornista, seitanista tai tofusta sen ensimmäisen. Kaupan paketissa palaset olivat vähän isoja, joten pilkoin ne mieleni mukaisiksi. Maku jäi lopulta vaatimattomaksi, quornimaiseksi, joten jos tätä ikinä enää teen, laittaisin mausteita paistamisen yhteydessä. Kenties currya ja ehkä sitä chiliäkin, vaikkei se perusreseptiin kuulu.

Ei tämä muutenkaan mennyt keittokirjan mukaan. Ongelmat alkoivat kaupassa: ananakset olivat vihreitä, aivan täysin raakoja, persikoita ei tietenkään ole tähän aikaan vuodesta ja litsit nyt eivät vain kuulu meidän pienen kaupan valikoimaan. Joten tein, kuten monissa ravintoloissa, joissa Riz Casimiria tarjoillaan, otin ananakset ja persikat tölkeistä. Litsit päätin unohtaa.

Pilkoin sipulin ja quornin, paiston ne ja heitin hedelmät sekaan. Mausteiksi currya, kurkumaa, korianteria, kookosjauhetta, valkopippuria. Vaikutti hyvältä. Loraus viiniä ja annoin annoksen porista.

Nooh, en nyt ehkä menisi vieraille tarjoamaan…/ Wouldn´t probably offer for quests…

Omassa versiossani käytin soijakermaa. Se ei toiminut toivotun lailla, vaan meni hapahkossa seoksessa, ruokosokerista huolimatta, kokkareiseksi. Ei hyvä. Epäesteettistä, vaikkei vaikuttanut makuun. Soijakermalla on välillä tätä ominaisuutta ja yleensä ahkera sekoittelu auttaa – ei tällä kertaa.

Kansallisruuaksikin mainittu Riz Casimir tarjoillaan Zürichissä usein myös paistetun banaanin kera, joskus myös päällä kermatötterö. Todelliset överit konservatiivisessa kaupungissa. Keittokirjan ohjeessa skipattiin kaikki nämä jälkiruokaan vivahtavat aineet ja jopa se riisi. Omalle lautaselleni keitin lisäksi basmatia tasoittamaan hedelmäisyyttä. Pistelin menemään, mutta makumuiston kaipaus jäi vielä vaivaamaan.

En resumen: Con tantas tormentas tenía tiempo de estudiar los libros de cocina en casa y encontré un comida exótica, pero originalmente de Zurich. Riz Casimir lleva piña, melocotones y a veces hasta banano. Suena muy dulce – y también es. Mi intento era con quorn y vegetariano, pero la crema de soya no sirve con fruta y vino blanco. La apariencia: horrorosa. Sabor: comible.

Kurzgesagt: Wenn das Wetter Sturm nach Sturm bringt, ist es besser zu Hause zu bleiben. Es gab Zeit Kochbücher zu studieren und ich habe etwas Zürcherisches gemacht, nämlich Riz Casimir. Obwohl es eine vegetarische version war und eher wie nur Casimir, ein Rezept vom Hiltl. Resultat: süss, aber hat geschmeckt. Und ich weiss warum Hiltl Soya Rahm nicht empfohlen hat: es funktioniert nicht.

Astman kanssa liikkeellä

Astman kanssa liikkeellä

“Tämä käyrä tässä, ei, missä se nyt on, hetkinen. Aa, tuossa. – Siis, katsokaahan, tämä on se testi, jota te ette läpäissyt.” Keuhkosairauksien erikoislääkäri katsoa tapitti minua odottaen jonkinlaista vastausta. Aivan, tässä ei ole mitään uutta, ajattelin, mutta sanoin vain “Okei”.

Astmaoireita on ollut pitkään, tullut ja mennyt, mutta viime vuonna en päässyt niistä eroon. Tästä lääkärikäynnistä ei ollut sen enempää hyötyä kuin että kaikki testit on nyt tehty ja astma todettu. Lääkäri oli kaikessa kokeneisuudessaan vähäsanainen ja hiljaisesti ylimielinen tai kenties vain kyllästynyt ja kävi siksi säästömoodilla, eikä viitsinyt valaista tilannetta sen enempää. “Siis tämä on astma?” kysyin. “Kyllä.” Keskustelu oli kuin Kaurismäen leffasta. Lääkettä samaan tapaan kuin tähän mennessä ja kun ei ole oireita, ei tarvitse ottaa. Puoli tuntia ennen urheilua yksi lisäannos. Kiitos ja näkemiin.

Schübelweiher. Pahin sää keuhkoille. /Schübelweiher. Horror weather for the lungs.

Vuosikymmen sitten tai varmaan siitä on jo enemmänkin aikaa, juoksin tasaisella järven reunaa. Oli reilut +30, upea ilma – ja sakea ilma. Vedin keuhkot täyteen, eikä se tuntunut riittävän. Kaupungin yllä oli varmaankin saasteet tapissa, kuten usein tällaisina päivinä, mutta silloin en sitä rekisteröinyt. Silmissä alkoi pimetä ja näin tähtiä. Jossain vaiheessa oli pakko pysähtyä järven ja jalkakäytävän välissä olevalle muurille. Maailma palasi näkökenttään ja jatkoin matkaa. Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta, kun sain astmaoireita, sitä ymmärtämättä.

Tältä näyttää, kun henki ei kulje ja ripset on jäässä. /So this is how I look when breathing is kind of difficult and the eyelashes frozen.

Sen jälkeen sain yleislääkäriltä puhallustestin jälkeen lääkkeet, siltä joka vaikeni aina pitkäksi aikaa, katosi jonnekin mietintöjen maailmaan ja jolta varovaisesti kyselin, että onko tämä nyt tässä. Hän ei uskonut astmaan, koska keuhkokapasiteettini ylitti kaikki odotukset, mutta koska oireet muutoin täsmäsivät, sain paketin mukaani.

Olen juossut, käynyt salilla, pilateksessa, pyöräillyt, patikoinut vuorilla ja hyvin on pyyhkinyt. Paitsi nyt. Keväästä lähtien juoksu on ollut pysähdyksiä ja hengenvetoja täynnä, pyöräily samoin ja pilateksessakin keuhkot ovat toisinaan aivan liian puristuksissa, että voisin unohtaa astman. Olen tehnyt hengitysharjoituksia, juonut kurkuma-inkiväärishotteja ja yrittänyt hämätä oireita ajattelemalla muuta. Silti mäkeä kävellessä jouduin pysähtymään ja vetämään henkeä.

Tämänhetkinen sää ei tunnu auttavan, sillä vaikka kostean väitetään olevan hyvä astmaiselle, on kylmä kostea minulle epämiellyttävä. Zürichiä peitti hyytävä sumu usean päivän ajan ja se tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin. Lähdimme silti lenkille ja kiedoin kaulan ympärille paksuimman löytämäni huivin. Tiesin hikoilevani kuin porsas, mutta väliäkö tuolla, kunhan saisin hengitettävän ilman siedettävämmäksi. Liikkeellä näin kuvajaiseni heijastuvan naapurikylän lihakaupan ikkunaan ja kyllä, pankkirosvolta näytin. Nenän yli vedetty huivi kuitenkin toimi, pystyin juoksemaan paremmin kuin aiemmin.

Toivoa talvesta./A hope of winter.

Hengityspausseilla kuvailin luontoa, ihmettelin lintuja ja kauniita jäämuodostelmia. Rupattelin Aldon kanssa ja vältin ärsyyntymistä; lihakset halusivat juosta, vaikka keuhkoputket pistivät vastaan. Kotona luin liikunnasta ja astmasta, saamatta kovinkaan paljon hyödyllisiä vinkkejä. Lähes kaikissa lähteissä urheilun todetaan hyväksi, vaikkakin lenkkeily saattaa pahentaa oireita. Suomalaisissa teksteissä myös toistuu riskiurheilun kohdalla “Alpeilla vaeltaminen”. Sveitsiläinen lääkäri taas kehotti menemään vuorille, mieluiten kahdeksi viikoksi vuodessa.

Nostin nyt lääkityksen ohjeiden mukaisesti samaan kuin kesän ja pölytyskauden pahimpina päivinä ja taas kulkee happi.

Huomaan, ettei liikunta ole ainut joka on tökkinyt. Ajatuskin alkaa kulkea.

Nokikana melkein jäätyneellä järvellä./Eurasian coot on a semi frozen lake.

En resumen: Asma me trata de frenar, sin poder. Los vueltas siguen.

Kurzgesagt: Asthma versucht mich zu bremsen, ohne Erfolg. Die Bewegung macht weiter.

Kohtaamisia

Kohtaamisia

Kävin läpi viime vuoden kuvia ja tajusin, että olen ronkeli. Zürichistä otan kuvia vain erittäin ihanteellisissa olosuhteissa, silloin kun taivas on kirkas, kukat tai vaihtoehtoisesti talvi parhaimmillaan. Koska talvea ei ole aikoihin näkynyt, ainakaan valkoisessa asussaan, on kesän jälkeen otoksia todella vähän. Harmaa taivas ja harmaa kaupunki korostavat toinen toisensa ankeutta, joki virtaa tummana ja sormia palelee.

Olin sopinut treffit keskusasemalle ja jäin yhtä asemaa ennen pois junasta, vain katsoakseni, onko kaupungissa sävyjä. Saattoihan olla, etten enää nähnyt kaupungin kauneutta muulloin kuin ideaalisäällä. Mutta onhan se niin, että aurinko luo tietyn mielentilan ja esittelee parhaat puolet näkymästä. Hämäryydessä ja harmaudessa on kuitenkin omat puolensa ja Zürich lopulta viehättävä kaikissa valoissa.

Zürich, Utoquai

Esteettinen näkökulma kaupunkiin iski päälle varmaankin siksi, että olin tapaamassa kaverin opiskeluajoilta. Kävimme aikanaan kirjallisuustieteen luennoilla, yritimme ymmärtää estetiikkaa taidenäyttelyissä. Käytimme teoksia tulkitessamme termejä kuten “ottaa vaari”, joka esiintyi usein estetiikan teorioita selvittävässä kirjassa ja kuulosti muinaismuistolta tai pikemminkin vitsiltä.

Kaipauksessa on muutoksen siemen.
Zürich, Limmat-river, Lindenhof

Zürichissä olimme jo käyneet Zürichin taidemuseon kokoelmat läpi, Monet´n hempeät ja valtavat teokset, Rembrandtit ja Mirót. Tänään vuorossa oli Rieterpark ja Rietbergin museo, taidetta ja muotoilua Euroopan ulkopuolelta.

Iltapäivän viimeisillä tunneilla museo oli hiljainen, vain kahvilassa oli tungosta. Museo on puistossa, joka kesällä on vehreä kukkula Zürichinjärven oikealla puolen. Yhdessä neljästä villasta asui aikanaan myös Richard Wagner. Upea paikka miettiä sinfonioita, mutta säveltäjä joutui lopulta pakenemaan kaupungista; syynä suhde ystävänsä vaimoon.

Muotoilua ammoisilta ajoilta. /Some ancient sculptures
Rietbergin kokoelmia / From the collection of Musem Rietberg
Museum Rietberg
Shiva

Näyttelyssä on niin runsaasti katsottavaa, ettemme ehdi keskittyä kaikkeen. Itse villakin on kaunis; puiset kaiteet ovat sileät ja lattiat narisevat. Vaihdamme kuulumisia viimeisiltä vuosikymmeniltä, mikä on mahdoton tehtävä. Mietin uudenvuoden vieraitamme Costa Ricasta, hekin entisiä koulukavereita, mutta siis miehen. Toisen heistä Aldo oli nähnyt viimeksi 42 vuotta sitten. Ajatus huimaa päätä.

Museum Rietberg
Ylväät maisemat Zürichinjärven toiselle puolen. / Majestetic view to the other side of Zürichlake

Auringonlasku luo Rietparkin ylle vaaleanpunaisen valon. Hiekkateiden lamput syttyvät ja kävelemme mäkeä alas kohti järveä. Iltavalossa keskusta näyttää kutsuvalta. Käymme vielä istumassa hetken toisella puolen järveä, Zürichin oopperan takana kasvisravintola Tibbitsin bistron puolella.

Kävelen kotiin leppeässä illassa ja tajuan kuinka kovasti pidän näistä hetkistä, museokäynneistä ja kahvitteluista ystävien kanssa. Ikävöin niitä jo silloin, kun yliopistoelämä päättyi. Päätän ryhdistäytyä ja palata taiteen pariin useammin. Ei silti, ettenkö olisi käynyt näyttelyissä. Ne ovat ne ihmiset, ne tietyt ihmiset. Ne joiden kanssa vietimme kiireetöntä aikaa. Heitä kai kaipaan.

Zürich by night
Tiefenbrunnenin myllyn alueella on nykyisin kulttuuria, ruokaa, liikuntapaikka ja liikkeitä, mutta jauhetaan vieläkin välillä jyviäkin. / Tiefenbrunnen was a mill, but today there´s culture, food, gym and shops. And every once in a while they still grind some grains.

En resumen: Encuentro con una amiga del pasado. Somos ahora otros, aunque todavía los mismos. Un resumen de las vidas de las últimas decadas era demasiado exigente de hacer. Entonces, vamos a ver arte, como en aquel entonces, cuando eramos estudiantes de literatura y interpretámos obras por las teorías de estética. Y de pronto es como antes.

Kurzgesagt: Treffen mit einer Freundin aus Vergangenheit. Wir sind jetzt andere, obwohl die gleiche. Es war zu schwierig die vergangene Jahrzehnte zusammenzuziehen, also, gingen wir ins Museum, wie damals, als wir Literaturstudenten waren und Kunst durch Ästhetik interpretierten. Und plötzlich war es wie früher.

Adventillinen luukku 2: ystävä on kuin lämmin pulla

Adventillinen luukku 2: ystävä on kuin lämmin pulla

Varpaita lämmitti yllättäin. Mies, jolla oli tähtivaloja vilkutteleva tonttuhattu, oli horjahtanut ja kuumaa mausteista joulujuomaa kaatui nahkanilkkurilleni. Rekisteröin homman ja vasen jalka oli kateellinen oikealle, koska sitä ei enää palellut. Pyyhin punaisen pois ja jatkoimme juttua, sitä johon olimme useampi vuosi sitten jääneet.

On niitä ihmisiä, joiden kanssa jutustelu ja ajatukset aina linkuttavat, tulevat joko jäljessä, edellä tai sivulta hypähdellen. Näistäkin aineksista syntyy ystävyyttä. Toisten kanssa saattavat kohtaamiset hiipua ja silti järjettömän pitkänkin ajan jälkeen ollaan samassa kohtaa. Siinä missä on ymmärrystä ja selkeyttä. Samaan tahtiin nakuttelevaa olemista.

Sveitsiläiset paistavat perinteisiä Grittibänzejä joulukuussa./Swiss Grittibänz are traditional baked goodies in December.
Tulos ei ehkä ollut esteettisesti toivotunlainen, mutta lämmin nisu maistuu aina./Well, the result may not be beautiful, but delicious anyway.

Näihin kahteen naiseen tutustuin silloin kun lapsemme olivat kannettavia, eivätkä ilmaisseet itseään vielä sanallisesti, mutta itse kaipasimme äidinkielistä seuraa. Nyt lapsista puhuminen kuulostaa hassulta, virallisesti aikuisikään astuneista, mutta lapsiahan he ovat, meidän lapsia. Vaihdamme kuulumisia, kuka on missäkin ja miten elämä on kohdellut. Muistamme, kuinka tärkeitä olemme olleet toisillemme. Paikkaamme sosiaalista tukiverkkoamme, jota ei välillä ole tarvittu, toisiaan on vain jätetty käyttämättä, koska aikaa on kulunut, puhelinnumerot ehkä vaihtuneet, välimatkat kasvaneet. Lupaamme tavata uudelleen, ihan muuten vain.

Nämä verkon silmukat ovat varmoja ja niihin voi luottaa. Kiitos, että olette osa verkkoani. -Ja ettei menisi aivan pateettiseksi, toteaisin, että hyvä ystävä on kuin vastapaistunut, hiivataikinasta leivottu pulla. Lämmittää ja kohottaa mieltä.

En resumen: Hay amigos, a los cuales no veo prácticamente nunca. Pero cuando nos topamos, es como si la última vez hubiera sido ayer. Esos son los mejores amigos. (Y son como el pan hecha en casa: calienta y levanta el ánimo.)

Kurzgesagt: Es gibt Freunde, die ich praktisch nie sehe. Aber wenn wir uns treffen, ist es als ob das letzte Mal gestern gewesen wäre. Das sind die besten Freunde. (Und sie sind wie selbstgebackenes Brot: es wärmt auf und hebt die Stimmung.)

Hujauksessa erikoislääkärille

Hujauksessa erikoislääkärille

Sveitsiläinen sairaanhoito on taatusti asia, josta voisi kirjoittaa yhtä monta mielipidettä kuin on konitohtoreita – tai maailman parasta hoitoa kohdanneita. Se, kuinka asiat hoituvat, riippuu myös sairausvakuutuksesta. Jos maksat enemmän, saat vaikkapa yksityishuoneen sairaalassa ja osteopaatinkin kulut katetaan. Jos taas vähemmän, ei esimerkiksi erikoislääkärille ole menoa ilman lähetettä.

Sairausvakuutukset on sellainen sumppu, ettei siitä nyt sen enempää. Meidän kylällä on sitäpaitsi se ja sama, mikä vakuutus on, jos lääkärintarve iskee, sillä aikaa saa joka tapauksessa odotella, ellei tilanne ole kiireellinen.

Lääkärivaje alkoi yhden eläkkeellejäämisestä. Nuoret eivät hevillä tule tänne perustamaan vastaanottoaan. Standardit vaativat tiettyä varustuksen ja laitteiston tasoa, vuokrat ja talojen hinnat ovat pilvissä, eikä äskettäin valmistuneilla ole välttämättä sellaisia summia.

Kuiduton dietti, valkoista lihaa ja valkoista pastaa./The diet of no fiber, white meat and white pasta.

Kun lisäksi yksi yleislääkäreistä sairastui, oli kylän kriisi valmis. Angiinaisen olisi pitänyt lähteä vuoren toiselle puolelle tai Zürichiin hakemaan antibioottia, mikä ei sairaalta ja varsinkaan kunnan iäkkäiltä asukkailta välttämättä luonnistu. Hätiin tuli lopulta uusi kahden omalääkärin vastaanotto.

Minun omalääkärini on silti yhä ylityöllistetty ja kun valittelin astmaoireista johtuvia hengitysongelmia sain ajan kahden viikon päähän. En ollut sininen ja kykenin elelemään kuten tähänkin asti, mutta silti. Odotusaika tuntui kohtuuttomalta.

Ei ehkä kannattaisi ottaa kuvia juuri nukutuksen jälkeen./Quality picture just after anesthesia.
Kiinnostavaa materiaalia, mutta liian vaativaa nukutuksen jälkeen. /Interesting reading material, though after the anesthesia too challenging.

Sveitsiläisen systeemin tehokkuus iski esille omalääkärin tapaamisen jälkeen. Kaksi viikkoa yleislääkärin kanssa tapaamisesta huomasin olevani buukattu sekä kolonoskopiaan, gastroskopiaan että keuhkosairauksien erikoislääkärille. Onhan kaikki tutkittava, totesi lääkäri. Gastroskopia tehtäisiin joka tapauksessa astmaoireisiin liittyen ja kolonoskopia hoituisi samalla nukutuksella. Siis nukutuksella? Ah, no okei.

Dietin jälkeen halusin syödä kopan tyhjäksi. /After the four day diet, I wanna eat those all.

Avoimena kaikille tutkimuksille, mutta sisäisesti yhä vastahakoisena, valmistauduin ensimmäiseen osioon, suolistoon. Aloitin neljän päivän kuiduttoman ja siemenettömän dietin, kärsin nälkää ja kalpeita aterioita, join elimistön tyhjentävän karmean drinkin ja lähdin matkaan.

Asun Sveitsin suurimman sairaalakeskittymän vieressä, joten lääkäripulasta ei ole jälkeäkään muutaman kilometrin päässä kylän keskustasta. Viiden minuutin matka klinikalle on luksusta. Ei matkoja pääkaupunkiseudulle, ei jonotusta. Ystävällistä palvelua, taju kankaalle nukutuksella ja tutkimuksen jälkeen kahvia sekä välipaloja. Siinä vaiheessa tunsin suurta tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta.

Palkinto selviytymisestä. /Reward after surviving the exams.

Klinikalta kotiin tultuani tytär pyysi viittäkymppiä ja aloin hapuilla lompakkoa. -Sie oot vieläkin ihan pihalla, hän totesi. Olin siis klinikalta kotona ennenkuin olin aivan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Luulin olevani pirteä kuin peipponen, mutta varmuuden vuoksi kävin pitkälleen ja keskityin Doc Martinin uusiin jaksoihin ja natustelin tyttären tuomia perunalastuja. Nyt kun taas sain syödä. Mieli teki kyllä kaikkea edellisten päivien kiellettyä: salaattia, mandariineja, tomaatteja, kiivejä. Niitäkin söin.

Pitkän litanian viesti on siis positiivinen kokemus nopeasti rullaavasta hoitosysteemistä. En osannut osannut odottaa joutuvani toimenpiteeseen ja olin aina ajatellut, että mihikään suolistojuttuun en mene ennenkuin on todella pakko. On hienoa, että meillä on oikeus seulontaan, ripeää potilasystävällistä toimintaa ja että siihen on varoja.

En resumen: En nuestro pueblo hay pocos médicos de familia, pero cuando haga falta un especialista, es como un milagro. En la mayoría de los casos te reciben rapido, revisan periódicamente, los procedimientos se hace pensando en el paciente. Maravilloso y sin dolor, además en muchos casos con un cafecito.

Kurzgesagt: In meinem Dorf gibt es immer noch zu wenige Hausärtzte, aber wenn es einen Spezialist braucht, geht es normaleweise schnell. Wahrscheinlich, weil ich neben dem Spital- und Klinik Gebiet wohne. Die Kontrolle werden Patientfreundlich gemacht, im Schlaf wenn nötig und so angenehm wie möglich. Von dem Kaffee mit Znüni, habe ich mich extrem gerfräut. Auch, das ich die Möglichkeit in dieser Gesellschaft zu leben habe, wo man Finanzen für verschiedene Kontrollen hat.

Sveitsiläismummon flunssalääkkeet

Sveitsiläismummon flunssalääkkeet

Tytär oli luultavasti alueen ensimmäinen influenssatapaus. Tauti iski puista ennen kuin rokotuksia oli edes aloitettu. Kylmänväreissä, kolmen peiton alla tärisevä ihminen muuttui alta aikayksikön korkeasta kuumeesta höyryäväksi paketiksi.

Muutama päivä eteenpäin kuume oli laskenut ja olo kohentunut ja oman tulkintamme mukaan iski jälkitauti, joka vei äänen. Tässä vaiheessa imeskeltäviä kurkkutabletteja ja muita troppeja oli turha tarjoilla; ei kelvannut. Jotain piti asialle tehdä, joten kertoilin tarinoita menneistä sairastamisista. Siinä tarinoidessa kerroin myös perunahauteesta, jonka olin tehnyt aikanaan kovan limaisen yskän aikaan.

Perunoita keuhkoputkille. /Potatoes for the bronchial tubes.

Perunoiden luonnonmukaisuus ja helppous iski tämänpäivän potilaaseen. Pistin kattilaan kiehumaan viisi perunaa ja kun ne olivat kypsiä, kuivasin, käärin talouspaperiin ja painoin kevyesti kädellä niin, että ne murskaantuvat leveämmiksi, mutta eivät ole aivan muussina.

Talouspaperipaketin käärin ensin ohueeseen pyyhelinaan ja vielä toiseen, koska potilas valitti, että polttaa. Paketti siis asetetaan rinnalle ja jos on yskä, niin toisen voi pistää makuuasennossa selän puolelle. Siinä sitten loikoillaan ja odotetaan että perunat viilentyvät. Ja avot, kyllä auttaa kaikkeen. Myös potilas tykkäsi lääkkeestä, varsinkin siitä, että troppi syötiin myöhemmin perunarieskojen muodossa voin kera.

Potilas ja perunahaude./A patient with potatopack on the chest.

Perunakääreestä kertoi ystäväni, naapuri taas toi pussillisen kuivattuja salvian lehtiä. Niitä veteen, keitetään teeksi, eikä “missään tapauksessa juoda”, vaan kurlutellaan kurkussa. Tämäkin on kuulemma yksi sveitsiläinen flunssaista oloa helpottava kikka. Salvian tömäkkä aromaattisuus taudin yhteydessä takaa kuitenkin sen, ettei esimerkiksi pasta salvia-voin kera maistu vähään aikaan. Sekin on kokeiltu.

Näitä sveitsiläisten isoäitien flunssalääkkeitä on myös etikkakääreet, joihin olen kyllä suhtautunut hiukkasen skeptisesti. Ehkä johtuen siitä, että kun kuume on korkealla, on tarve saada se alas suuri, eivätkä etikkakääreet ole vielä herättäneet luottamusta. Itselläni testaisin, olisin hyvä koekaniini, mutta sairaana kallistun aina helpomman vaihtoehdon puoleen.

Sipuleita korvakipuun? /Onions for earache. Ever heard?

Etikkakääreitä tai -sukkia varten tarvitaan pari ruokalusikallista etikkaa, vettä, villasukat ja vanhoja pyyhkeitä tai teepaita, jotain luonnonkuitua kuitenkin. Jälkimmäiset leikataan leveiksi suikaleiksi, kastetaan veteen, johon on laitettu etikkaa, puristetaan enimmät vedet pois, mutta jätetään kosteiksi ja kääritään jalkateristä alkaen ylemmäs aina puoleen väliin säärtä. Villasukat päälle ja jalat kääritään vielä froteepyyhkeeseen. Siten odotellaan ja katsotaan laskeeko kuume. Tarvittaessa toistetaan.

Sipulikäärettä korvakipuun en myöskään ole kokeillut. Kuoritun sipulin kerrokset irroitetaan toisistaan ja höyrytetään kevyesti, ne kääritään kankaaseen ja laitetaan korvaa vasten, vaikka pipon alle. Tämäkin on niitä keinoja, joihin potilas luultavasti tuskissaan suhtautuisi silmiä pyöritellen. Onneksi meillä ei ole kärsitty koskaan suuremmin korvakivuista, mitä nyt sukeltelun jälkeen.

Nämä perinteiset keinot ovat siinä mielessä hyviä, että aineksia löytyy meiltä kotoa aina, eikä sivuvaikutuksia ole. Siitä, toimivatko ne, en mene takuuseen, mutten myöskään torppaisi. Meillä keuhkoputket alkoivat joka tapauksessa kirkastua perunakääreen jälkeen. Muulla ei niin väliä.

En resumen: En cada país hay remedios caseras, como curar la gripe o al menos mejorar el estado del paciente. En Suiza para la tos y dolor en los bronquios se hierve papas y pone en un paquetito encima del pecho. En el caso de fiebre, se moja un paño cortado en tiritas en agua y vinagre y se envuelve los pies. Encima se pone medias de lana y la última capa es un paño. Sólo esperar – y tal vez ayude.

Kurzgesagt: Kartoffelwickel, Essigsocken, Zwiebelwickel, Salbei-Gurkellösung – die Grossmutter wusste was man machen muss, wenn die Grippe da ist. Mein Favorit: Kartoffelwickel. Danach kann man die Kartoffel beim Brot backen benutzen und geniessen.

Sveitsin vetävin kunta, meidän kunta

Ruusuiset näkymät Zollikonista/Rosy view from Zollikon

Viikkolehti Weltwoche pistää Sveitsin kunnat vuosittain paremmuusjärjestykseen vetovoimaisuuden mukaan ja – tsadaa – meidän Zollikon oli tällä kertaa ykkösenä.

Maassa on monta parempaakin paikkaa, siitä ei ole epäilyksiä, mutta voiton salaisuutena on kuulemma se, ettei kunta jäänyt missään viidessä kriteerissä aivan hännille. Zollikonissa eletään hyvin, työmatkat ovat lyhyet, töitä löytyy, kierrätys pelaa ja turvallinen asua. Niin ja tänne paistaa ilta-aurinko, sitä kadehditaan järven toisella puolen.

Tehdäänpä pieni kiertokävely, niin näytän vähän paikkoja. Aloitetaan rannasta, kunnan matalimmasta kohdasta. Kaupunki eli Zürich häämöttää oikealla ja sinne pääsee junalla reilussa viidessä minuutissa, laivalla vartissa. Kukatkin on laiturilla hoidettu, vaikka kunnan kassassa on vajetta ja selvästikin muita istutuksia on tänä vuonna vähän laiminlyöty.

Tästä pääsee laivalla Zürichiin./You can take here a boat to Zürich.
Suomalainen kone päätyi Zürichinjärveen Zollikonin edustalle./A Finnish plane crashed in front of Zollikon

Suomalaisia ja zollikonilaisia yhdistää lento-onnettomuus. Suomalaiskone päätyi järveen kunnan edustalle syyskuussa, vuonna 1920.

Dufourplatz, ehkä kunnan hektisin piste./Five street intersection.

Zollikon on puolittain rinteessä eli mäkiä riittää. Nousu järveltä bussien risteyskohtaan Dufourplatzille saa pulssin kivasti nousemaan. Tästä lähtee ylöspäin Bergstrasse, jonka varrella on palokunta, pankkeja, apteekki ja muita palveluita.

Jyrkät mäet eivät välity kuvassa, mutta tässäkin oli haastetta./Some local challenges, steep roads.

Zollikonista löytyy melkein kaikkea ja se mitä ei ole, on taatusti kunnanrajan toisella puolen Zürichissä. Mutta meillä on oma museo, kirjasto, vanhainkoti, sairaala, kouluja – paitsi lukio.

Kunnan museo. /Local musem.
Täytyyhän kunnalla on virasto. Se on tässä. / Municipality for all the burocracy.
Zollikonissakin sataa joskus. Tämä on koulun piha-aluetta./Yeah, well, it also rains sometimes in Zollikon. This is the schoolyard.
Kunnan sali erilaisille tapahtumille, kirjasto ja ravintola. /Library, restaurant and a hall for different happenings.

Keskustan aukion ympäristössä on kirkko, kodintarvikeliike, verhoiluputiikki, muutama ravintola, juustokauppa, luomukauppa, supermarketti, kioski, pankki ja konditoria. Kultakauppa pisti aarteet pakettiin ja sulki ovensa jokunen aika sitten. Se varmaan kyllästyi jatkuviin ryöstöihin joulun alla.

Ravintola, juustokauppa ja luomuputiikki./Restaurant, cheeseshop and a shop that sells organic stuff.
Pittoreski piste kylällä./This is the cute part of the village.
Kahvipaikka ravintola Rösslin edustalla/Coffeeplacen in front of the restaurant Rössli.

Kuvateknisesti Zollikon on haastava, sillä sekä talot, katot että kadut ovat aina vinossa johonkin suuntaan ja jos eivät, niin kuvaaja pitää kameraa vinossa. Herttaisia yksityiskohtia kuitenkin löytyy, vaikka ensinäkymältä ne eivät ehkä osu silmiin. Moni vanha talo on väistynyt tieltä ja tilalle on tullut moderni laatikko lasiseinämillä.

Tuolla olisi kiva nukkua. /I´d like to have that as my sleepingroom.
Yksi viheriöivimmistä taloista./One of the very decorated houses.
Lempitalojani, myöskin vanhaa osaa. /Also from the old part of Zollikon.

Kylällä on myös eläimensä: kanoja, kaksi vuohta ja lehmiä, jotka kiertävät niityltä toiselle. Lisänä metsän eläimistö, joista osa vierailee myös pihoilla: kettu, supi, kauris, mäyrä…

Kuvan vuohella, Fionalla, olisi oma pieni kivivuoristo, mutta se ei suostunut poseeraamaan sen yllä, vaan oli vakuuttunut siitä, että taskuissani olisi joku kuiva leivänkannikka. Ei ollut. Herkkujen tuonti nimittäin ei ole sallittua. Felixille ja Fionalle saivat vatsakipuja, kun kyläläiset toivat ties mitä tuliaisia. Vieressä asuvat myös kanat. Niiden toisella puolen katolisen kirkon pastori ja sivustalla asuttavat taloa buddhalaiset.

Fiona haluaa herkun. /Fiona wants a treat.

Matala verotus, asuntoja löytyy ja vapaa-ajanmahdollisuudet moninaiset, siinä useampi plussa Zollikonille. On tenniskenttiä, uimahalli, rantauimala, koiraurheiluyhdistys, miesten jumppayhdistys, teatteriyhdistys ja toistakymmentä muuta yhdistystä, joita sveitsiläiset rakastavat. Ja sitten se metsä. Mäkiä, tasaista, puroja, pieniä jokia. Deluxe-lenkkipolut, aivan lähellä, joillakin kodin vieressä.

Luontoa riittää, kilometritolkulla./Natures deluxe paths for joggers.
Varjoisilla poluilla purojen läheisyydessä on kuuminakin päivinä hyvä liikkua./Small streams maintain the cool in hot days.

Miten on, vakuuttaako Sveitsin paras kunta? Kun kunnanjohtaja kysyi, mitä haluaisin tänne vielä lisää surrasi päässä pelkkää tyhjää. Mutisin jotain vähän kivemmasta kahvilasta, sellaisesta modernista olohuoneesta. En osannut haluta mitään järkevää. Enkä oikein vieläkään, asiaa pohdittuani. Ainut pyyntöni on, ettei uimahallin tilalle rakennettaisi luksusasuntoja. Koko asujaimistoa, vauvasta vaariin, palveleva halli on yksi elämänlaadun takaajista kunnassa. Sen laadun, josta sijoittumisen ykköstilalle pitäisi edustaa.

Pilvettömänä päivänä täältä näkyisi lumipeitteiset Alpit./Without the clouds you could see some snow coverd Alps.

En resumen: Zollikon lo elegieron como el municipio más atractivo de Suiza. Si empezás de la primera foto arriba, podés hacer una vuelta en en el pueblo, desde el lago, hasta los bosques.- Qué te parece?

Kurzgesagt: Zollikon ist laut Weltwoche, die attraktivste Gemeinde der Schweiz. Wenn du mit dem ersten Foto oben fängst an, kannst du einen Rundgang vom See bis den Wälder mit mir machen. – So, was meinst du?

Kesä kuin lapsena

Urbaani kesä oli se juttu. Käyskentelyä kuumilla tuoreelta asvaltilta tuoksuvilla kaduilla, kahvia torikahvilassa, konsertteja ulkosalla. Hiipuvan illan tuntu, kun kaikki oli vielä alkamassa. Kuiskuttelut pimeässä, lämpimät kalliot, pyöräilyt kasteisessa yössä.

Hilja kipaisi Kotkan metsään hetkeksi.
Sieniä ei ollut lainkaan. Näimme muutaman, tämä oli ainut syötävä.
Tatti pannulle.
Sammalta on kosketettava.

On se vieläkin, nautin kesäkaupungista. Herneistä torilta, jäätelöstä. Siitä, kun vaatteita vähennetään ja tuuli pyyhkii jalkoja. Kaupunkijuhlista. Suomessa merilman puhalluksesta, Sveitsissä kirkkaasta järvivedestä. Pikkuhiljaa tummenevista illoista, niistä, jolloin vielä voi istuskella ulkosalla ilman takkia ja on haettava kynttilä, koska ei näe enää edes lepakoita.

Oli säitä.
Olen varma, että nämä elävät heti kun kääntää selän.
Kuivaa jäkälää, kuin aseteltuna kanervien edustalle.
Kuivakan suon vihreää partaa.

Metsästä, luonnosta, on kuitenkin tullut vieläkin tärkeämpi osa kesää. Pitkät housut jalkaan punkkeja ja piikkisiä kasveja vastaan, suojaamaan polvia, jos jalka lipsahtaa. Reppu ja eväät, veitsi, aurinkorasva, vettä. Toisinaan ilman kannettavaa, vain nopea käväisy vihreään. Löydän matkalta aarteita, kuvaan kaikkea mitä löytyy ja ihailen muotoja ja värejä. Joko värit ovat vuosien aikana kirkastuneet tai silmäni avautuneet. Nauran kummallisuuksille, kunnioitan kekseliäisyyttä.

Vesi, se tärkeä elementti.
Saaresta löytyi muhkeita ruusunmarjoja.
Meijän lahti. Rauha ja värit!
Huussistakin katsottuna maailma on kaunis. Saaressakin on metsää.
Saaren sveitsiläinen detalji ikkunaluukussa.

Niin Sveitsissä kuin Suomessa luonto on lähellä. Suomessa laajemmin ja laakeemmin. Sveitsissä kaupunkioloissa se on pientä, mutta joka puolella. Muualla ärhäkkäämpää ja kohoilevaa. Silti yhtä helposti häviän pois polulta, sujahdan kohtaan, joka tuntuu hyvältä.

Ja taas nämä värit!
Kalastushommat ovat myös tärkeitä.
Hän halusi tehdä ruusunmarjahilloa. Kerroin, kuinka lapsena pistimme kaverin niskaan niiden siemeniä. Ilmaista kutituspulveria.
Ruusunmarjasatoa.

Kuulin, että siistissä metsässä verenpaine laskee, sekaisessa myös, mutta ei niin paljon. Mikä metsä se siivottu metsä on, ajattelen? Hoidettu metsä on tietysti hyvinvoiva, mutta siivotulle metsälle on oma sanansa: puisto. “Sveitsissä ei ole oikeita metsiä”, sanoi tytär. On kyllä, mutta lähimetsät ovat niin pieniä. Ja sveitsiläiset niin ahkeria. Muurahaisten tapaan on tehty polkuja kaikkien kaupunkien lähellä olevien metsin läpi, ristiin, rastiin. Kaatuneet rungot pilkottu ja laitettu kauniisti pinoihin, kokojärjestyksessä. Parhaat metsät löytyvät vähän syrjästä. Ne, missä sammalet peittävät kaatuneet rungot, kuivista oksista roikkuu naavaa.

Niiden etsimistä jatkamme. Siellä, täällä ja tuolla. Astumme mättähälle ja hengitämme vihreää.

%d bloggers like this: