Syyshelteessä räpistellen

13. September 2023 By suklaasyomari in Allgemein, Liikunta, luonto, Sveitsi Tags: lämpimät illat, pimenevät illat, syksy 1 Comment

Kesän kirkkaus on kääntymässä aikaisiksi illoiksi, maatuviksi lehdiksi ja omenahilloksi. Kiire ja yli 30 astetta näkyy tekemisissä, olen mennyt ja tullut, kuvia on sieltä ja täältä. Ei päätä eikä häntää.

Kosteuden tahmaamat yöt ovat levottomia, eikä viikon ainoana vapaana tullut mieleenkään alkaa täyttää reppua ja alkaa könytä vuorelle, vaikka keli oli täydellinen. Sen sijaan nousin pyörälle ja aloin polkea lähikukkulalle metsien ja jokivarsien läpi ja siis ylämäkeä. 550 korkeusmetriä ylempänä en enää ollut varma, oliko tämä se kuningasajatus ja helpon päivän sisällöksi kannattava. Hikoilin niin, että kädet lipsuivat pyörän sarvista ja kaksi isoa pulloa vettä olivat tyhjät ennen lakea. Evästauolla puun varjossa olo oli sitä luokkaa, että olisin voinut viettää loppupäivän siinä makoillen. Läheltä kaikui moniääninen vieno jodlaus, erittäin sveitsiläinen sunnuntain äänimaasto.

Matkan varrella olin tietenkin pitänyt paussia, jutellut sekä aaseille että marimekkolehmille. Ei sillä että olisi ollut kauheasti asiaa, mutta ainakin sain pulssin tasaantumaan ja keuhkot lepäämään. Aasit olivat kommunikatiivisempia, ne kirmasivat lähemmäs. Lehmiä laiskotti, ne vain puhaltelivat kärpäsiä loitommas.

Ja nyt kun päästiin eläinteemaan, niin kotona on myös merkkejä kesän kliimaksista ennen syöksyä talveen. Vakkarivierailija, kulmanaapurin kissa, ei enää ole ainut eläinkunnan edustaja, vaan sisältä löytyy myös heinäsirkkoja, pieniä, isoja, kirkkaanvihreitä, suihkulaisia, pyöreähköjä, kaikkia laatuja. Ja tietenkin hyttysiä, horkkasääskiä sekä normihämähäkkejä. Sen lisäksi soropsistilanne eskaloitunut. Nämä suppilohämähäkit ilmaantuvat syksyisin, yhdessä tegenarian kera, joka on huonehämähäkki ja reilusti isompi. Suppilohämähäkki on silti vähentänyt jälkimmäisten kantaa ja jostain syystä niitä löytyy nyt vähintään kolme päivässä. Ne saattelemme pihalle, sillä koti on liian pieni meille kaikille.

Hämähäkkien lisäksi syksyn tuntua tuovat pimenevät illat. Ilta-ateriat ulkosalla hiipuvassa lämmössä ja kynttilänvalossa tuntuvat etelältä. Kissa makailee kivirappusilla nauttien hohkasta. Yhdellä pihalla grillataan pimeässä, toisella pihalla isäntä on uimassa valaistussa altaassaan ja niistää töristäen nenäänsä moneen kertaan. En anna sen häiritä, mitä nyt viidennen kerran jälkeen, jolloin alan miettiä mitä vedessä lilluu. Karistan mielikuvia ja yritän keskittyä sapuskaani. Järvenselän vastapuolella rinteessä vilkkuvat valot vielä yhden illan, lasten ampumatapahtuman tivoli. Kun se on ohi, on otettu harppaus kohti syksyä.

Vuorten valvoja.
*The monitor of the mountains.*

Eiger-jäätikön liepeillä. Viiru alhaalla on patikkapolku.
*By Eiger-glacier.*

Ja sitten viiniviljelmille.
*And then to the vineyards.*

Snäkkiä viiniviljelmillä.
*An aperitif in a vineyard.*

Auringonlasku kotosalla. Sunset at the lake Zurich.

Välillä kotona illlallista.
*Dinner at home.*

Marimekkolehmät pyörälenkillä.
*Mountainbiking and a meeting with the cows.*

Vanhan omenapuun sato hiipuu.
*An old tree with a few apples.*

Kiva kiertotie, koska tietyö.
*A nice detour, because of a construction.*

En resumen: Poquito a poco viene el otoño.

Kurzgesagt: Langsam ist es Zeit für den Herbst.

Kuumasta kylmään ja kaikkea siltä väliltä

30. August 2023 By suklaasyomari in Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi Tags: Bernin Alpit, First, Grindelwald, Jungfraujoch, Kleine Scheidegg, Männlichen, patikointi, patikointi Alpeilla, Schynige Platte, Sveitsi 1 Comment

Kuljin pitkän matkaa varjossa, joka tuntui hyvältä. Iho viileni, sisällä oli vielä lämpöä, kertymää monelta viikolta. Muistin miltä syyspäivät tuntuvat ja hengitin raikasta. Laakson tukaluus tuntui kaukaiselta, ohut ilma sai sydämen nakuttamaan. Ehkä siksi tuntui että ympärillä oli rauha. Ja liikkumattomuus. Suuret vuoret, nehän ovat yhtä pysyvyyttä ja turvaa.

Auringon rajalla ensimmäinen askel; lämpö kohtasi kengän ilman vaikutusta, sukan paikkeilla se tuntui keveänä, iski ylempänä sääreen, käsivarsiin, poskiin kuin kuuma vaippa. Hetken se oli tervetullut, sen jälkeen oli mietittävä aurinkorasvaa. Ja niitä jäätiköitä, sulavaa vettä. Että kuinka tämä tästä jatkuu.

Tänään tiedetään, että tukaluus loppui kerralla. Kaatosateeseen, rakeisiin ja lumipeitteeseen. Nyt tälläkin polulla olisi tarvittu kengät, jotka tarraavat lumikerrokseen, lapio ja ehkä kelkkakin.

Toisen päivän pilvet pehmensivät rajoja. Olo tasaantui, hetken ajattelin normaalia, jota ei ole olemassakaan, mutta voisi olla. Se jatkumo, jolloin kaikki sujuu tasaisella samanlaisuudellaan. Harhaluulo siitä, ettei mikään muutu. Maakin liikkuu, eikä jäätikkö ole paikallaan pysyvä kerros hohkaavaa kylmää, vaan virta.

Mutta ihminen raivaa lumet ja maavyöryt, odottaa että vesi laskee, lapioi polut puhtaaksi ja rakentaa uudet talot. Kun juna asemalla nyrjähti raiteeltaan, tuotiin toinen, kiivettiin kyytiin ja matka jatkui. Päivät lyhenevät ja tarraamme kalenteriin, alamme miettiä villasukkia tai ainakin etsiä sienikoria. Ja olemme jälleen kiinni pienissä muutoksissa, joita kiertokuluksi sanotaan.

Eigergletscheriltä lähtiessä valo on sinistä.
*Leaving from the station of Eigergletscher, the light is blue.*

Lehmä johdatti joelle.
*This cow guided to the river.*

Ja sitten tuli aurinko.
*And then there was sun.*

Schynige Platten ympärillä vuoret ovat pyöreitä – tai teräviä.
*By Schynige Platte the mountains are round – or sharp.*

Vasemmalla polku, jota seuraillaan seuraavaa huippua kiertäen.
*The path we follow is on the left and continues going around the next peak.*

Ukkonen valuu hitaasti hiipuen.
*Thunderstorm comes little by little.*

Mutta katto on näkyvissä. *But there´s a roof on the sight.*

Ihminen on pieni.
*We humans are so small.*

En resumen: Quien se podría imaginar, que justo después de estas fotos vinieron lluvias superfuertes y en las alturas nieve.

Kurzgesagt: Wer hätte gedacht, dass nach diesen Fotos ist oben alles weiss geworden.

Tasausviikonloppu

16. August 2023 By suklaasyomari in Elämänlaatu, Liikunta, luonto Tags: kesä Leave a comment

Missäs kävit tänä viikonloppuna? Pihalla haistelemassa ruusuja, naapurikadulla toisia, niitä jotka tuoksuvat makealle ja huumaavalle kesälle.

Tutkimassa, onko tillissä vielä kolme vihreää ja pilkullista perhosen toukkaa kasvamassa. Oli ja jo pikkuhiljaa muhkeaksi syöneitä.

Juttelemassa Amélien kanssa. Amélie on lähiseudun pikkuruinen kissa, sisupussi, joka jääräpäisesti kieltäytyi muuttamasta ylemmäs rinteessä. Se tykkää näistä seuduista, metsästä, niitystä, rapsutuksista tutuilta ihmisiltä ja tulee lähes naukuparkuen vastaan hakemaan paijailua.

Bongaamassa sieniä. Ekat ovat ilmestyneet, näköalapaikalle putouksen viereen. Mustessienet ovat luonnon show, lopussa lähes tunnistamattomia, mustaa valuvia.

Laskemassa kuinka monta runkoa onkaan tällä kertaa kaatunut. Yksi joen poikki, toinen edellisen kaveriksi portaisiin.

Syömässä korkeuksissa kasvavia karhunvattuja juuri kun ylle tuli rankkasadekuuro. Lenkin hiki sai hetken huuhtoutua, sitten eteenpäin kohti seuraavaa ja kolmatta kuuroa. Kosteus ja lämpö olivat nitistää juoksijan.

Paennut ukkosta viimeisillä metreillä. Väri järvellä muuttui turkoosista tummaksi ja uhkaavaksi.

Uimassa. Monesti. Nokikanojen seurassa. Ne nyhtivät järvikasveja, joiden lonkerot kietoutuivat käsivarsiini, selkään. Silti sulassa sovussa.

Runko veden poikki.
*First fallen tree.*

En resumen: A dónde fui este fin de semana? A ver rosas, orugas, arboles caídas, comer moras, correr en el bosque, huir chubascos y tormentas y a nadar.

Kurzgesagt: Wohin bin ich Wochenende gegangen? Die Rosen zu riechen, joggen, Brombeeren zu essen, erste Pilze zu erstaunen, war schwimmen und bin Gewitter geflohen.

Ilmava hissi, mutaa ja vuoristopossuja

2. August 2023 By suklaasyomari in Allgemein, Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, politiikka, Retkeily, Sveitsi Tags: Chäppeliberg, Spilauersee, Uri 2 Comments

Sateeton päivä! Retkelle, päätettiin. Eikä oltu ainoita. “Ja kaikki tulivat myöhään!” totesi hissiaseman rouva jakaessaan vuorolappuja. Köysiradan luo johdatti suurimmalta osalta yksikaistainen tie Urin järven ja Sisikonin yläpuolelle. Kylteissä oli kai säästetty, yhtään ei näkynyt matkalla.

Chäppelibergin hissin luona istuskeli porukkaa maassa, vuoriston rauhassa. Kaikki pääsevät ylös, ennen pitkää. “40 minuuttia menee,” ennusti rouva.

Kuplahissiin mahtuu kylttien mukaan viisi ihmistä, käytäntö oli haastavampi. Vastakkaisilla penkeillä on tilaa kahdelle kapealle kankulle. Neljälle hyvin, viides voi miettiä kuinka matkustaa. Lyhyt seisoen, pitkä pää vinossa tai jonkun sylkyssä.

Ilmanvaihto hoituu hyvin, sillä hississä ei ole ikkunoita ja lattia on metalliritilää. Hiljaisena päivänä kyytiin mennään ilman apurouvaa ja ylös pääsee, kunhan soittaa puhelimella ylös, että haloo, oltais tulossa. Ovi kiinni ja menoksi.

Aldo ei mahtunut samaan hissiin, joten odottelin ylhäällä ja katselin maisemia. SAC mökki Lidernen näkyy suoraan edessä, majoitus- ja ruokapaikka siis lähistöllä. Hissin toiminnasta vuorella vastaan perhe, jolla on lehmiä vähän ylempänä laiduntamassa ja talo muutaman asekeleen päässä. Lapset leikkivät hissin pienoismallilla, lastasivat tavaraa ja lähettivät toiseen päähän.

Reitti kiertää Hundstockin ympäri ja kuplahissi lähtee Schwyzin kantonista, mutta ylhäällä ollaankin Urissa. Siinä mielessä sattuvasti, että seuraava päivä oli Sveitsin kansallispäivä ja Schwyz ja Uri kaksi Sveitsin kolmesta alkuperäisestä kantonista.

Usko poutaan on ollut viime aikoina kovilla, joten mukana oli takkia ja muuta. Koska reitti on melko lyhyt, mutta jyrkkä, ei lämmikkeelle eikä onneksi myöskään sadevaatteelle ollut tarvetta koko päivänä.

Lapsiperheet näyttivät jäävän läheiselle Spilauerseelle, pienelle vihertävälle järvelle. Kiljunnasta päätellen vesi ei ollut kovinkaan lämmintä. Koska aamupalasta hissin odotteluineen ja muineen alkoi jo olla aikaa, syötiin leivät ennen nousua.

Järveltä tie nousee jatkuvasti ylös. Alkuvaiheessa on alppikuppila nälkäisille. Ylhäältä meitä kohti kirmasi otuksia, siis mitä, vuoristopossuja! Korvat heiluivat vauhdissa ja tuulessa ja kyljet kiilsivät tuoreesta mudasta. Yksi lähti perään polkua pitkin, mutta se päätti sittenkin jäädä kavereidensa seuraan.

Tästä eteenpäin kellon reitti olisi kulkenut ylempää, merkit näyttivät toista polkua. Koska suunta oli sama, seurailtiin punavalkoisia merkkejä.

Niitty rinteessä oli kattilamainen ja lehmänkellojen kalina kaikui kuin vahvistimesta. Korkeimmassa pisteessä harjun laella hengähdettiin hetki vesipullojen seurassa. Tästä olisi ollut vielä tovi kavuta Siwfassin huipulle, mutta ehkä toisella kertaa.

Schön Chulmin alppitilalla oli meneillään kunnostus- ja rakennustyöt. Pihapiirin sivussa kaapissa oli kakkua, kahvia termarissa ja tuoretta maitoa pullossa, maksu hoitui tiputtamalla rahat laatikkoon. Päätettiin juoda kahvit ja maistaa kaakkua, kun pieni tirppana tuli touhukkaasti tyhjentämään rikkalapiosta roskia. Hän kertoi, että kakussa on myös valkosuklaata. “Se on tehty käsin,” hän jatkoi. Seuraavaksi hän oli menossa valmistamaan jugurttia äidin kanssa.

Melko tasaisen niittypätkän jälkeen polku vei seuraavan alppitilan ohi – sielläkin possuja, mutta ulkona lätissä – kohti kivikkoista pätkää, osittain niin jyrkästi alaspäin vievää ja muhkuraista, ettei kenkä ollut taipua. Puolivälissä syötiin toiset leivät, sillä jalka ja aivo eivät enää tahtoneet tehdä yhteistyötä.

Sateet näkyivät poluilla, kenkä upposi mutaan ja sitä oli pitkin kinttuja, kengän sisällä sukissakin.

Kuplahissiasemalla oli sama meininki kuin aamulla. Istahdettiin hetkeksi odottelemaan ja katselemaan leikkiä köysiradalla. Lähtiessä ostettiin vielä pala alppijuustoa mukaan; maito lypsetty lehmiltä, joita oltiin matkalla moikattu.

Jonotusnumero hissiin.
*We were on the waiting list to the cable car.*

Näkymä hissiasemalta. Kesk. Lindernenhütte, vas. lehmien suoja.
*View by the cablecar station. In the middle of the picture Lindernenhütte.*

Alppikuppila vasemmalla.
*An alpine restaurant on the left.*

Siwfassin huippu ei kuvassa näytä miltään, mutta päällä on siis ihmisiä.
*In the picture you can´t appreciate the size, but there are people on the top of the mountain.*

Näitä marjoja en ole nähnyt koskaan.
*Never seen these berries.*

Tästä kivikon poikki.
*This is the route.*

Lepohetki.
*A moment to rest the legs .*

Kappeli hissiasemalla.
*A chapel by the cablecar station.*

Hissistä on näkymät.
*There´s good view from the gondola.*

En resumen: Un paseito en las montañas de Uri. Una gondola bien ventilada, vacas, barro, cerdos, queso, mucho sudor y paisajes increibles!

Kurzgesagt: Eine Wanderung auf den Urner Bergen. Eine luftige Seilbahn, Kühe, Schlamm, Schweine, Käse, viel schwitzen und schöne Aussichte!

Helteessä huipulle

19. July 2023 By suklaasyomari in Allgemein, Elämänlaatu, luonto, matkailu, Matkat, patikointi Tags: Alpen, Alpit, Chli Aubrig, patikointi, patikointi lähellä Zürichiä, Sattelegg, Schwiz, Wägital Leave a comment

Niin sitten kävi, että kun auringon laskiessa katsastin vielä sään seuraavan päivän alppipatikkaa varten, olikin luvassa myrsky. Joten uutta paikkaa etsimään, lähempää ja lyhyempää, jotta tarpeen vaatiessa saisimme itsemme evakoitua ainakin katon alle, jos ei kotiin asti.

Chli Aubrig ei ehkä ole se alppipatikoitsijan haasteellisin kohde, mutta Zürichin liepeillä ja kiva päiväretkipaikka, jos kaipaa piipahdusta luontoon ja liikettä kinttuihin.

Moottoritiellä navigaattori ja kyltit veivät eri suuntaan ja päästiin tekemään u-käännös. Ylös Satteleggin Bergrestaurantin luo vie kiemurainen solatie, jota sitkeäkinttuisimmat nousivat pyörillä ja siis ihan lihasvoimalla.

Helle oli nitistää jo parkkipaikalla kengännauhoja sitoessa. Vesipulloja oli kaksi ja puolet juotu jo ensimmäisten 200 korkeusmetrin paikkeilla. Kuvittelin päässeeni eroon koronaheikkoudesta, mutta jäin nopeasti jälkeen parista edellä kulkevasta seurueesta. Oli pakko pysähtyä vähän väliä puhaltelemaan, ei niinkään hapenpuutteessa, vaan kestävyys oli huonoissa kantimissa.

Polulle oli merkitty metsän kautta kurvaava kiertotie patikoitsijoille, Kun vasikat ovat pieniä, puolustavat lehmät niitä ärhäkästi ja patikoitsijat ohjataan kiertotielle, joka kulkee metsän kautta. Nyt vasikat olivat lähes täyskokoisia, eivätkä kenenkään hermot kiristyneet polun jakamisesta. Ainoastaan loppupuolella lehmät katsoivat kysyvästi, kun kuljimme lauman ohi vastakkaiseen suuntaan hiekkatiellä.

Huippu näytti vaatimattomalta kauempaa katsottuna, mutta vei aikalailla loputkin mehut. Viimeisellä pätkällä tankkasin kuivahedelmiä ja tunsin olevani saharassa. Kuiva hiekkainen ja heinäinen nousu tiukassa auringossa ei ehkä ole se mitä suositellaan helteellä, mutta kun nyt täällä oltiin, tietty kavuttiin ylös asti.

Huipun ristin vieressä metallisessa postilaatikosta löytyi muovipussista vieraskirjanen kynineen. Luovuus oli aika lailla vähissä, mutta muutaman sanan sain raapustettua, sen jälkeen oli istahdettava kapealle kiviharjanteelle syömään voileivät. Täältä näkyi joka suuntaan alppeja, lähiseudun suuret järvet ja aina Zürichiin plus Einsiedelnin kolme hyppytornia.

Alp Wildegg on strategisesti loistavassa paikassa, polkujen risteyksessä ennen viimeistä pätkää huipulle. Kaikki janoiset suuntasivat nousun jälkeen alamäkeä kirmaten suoraan varjon alle, kylmien juomien ja purtavan ääreen. Tilalla oli vauhdikas heinänteko meneillään, heilläkin hoppu ennen ennen povattua rajuilmaa. Tuuli pyyhki valtavalla voimalla ja aurinkovarjot lepattivat kuin purjeet. Pari puolen litran vesilasia ja kahvia myöhemmin olo tasottui.

Toisella osuudella gpx:issä oli jotain häikkää, ne veivät vastakkaiseen suuntaan, mutta kylttejä seurailemalla löytää hyvin perille. Ylläpito on silti selvästi jäänyt viimevuosina tekemättä, polkumerkeistä oli jäljellä riippeet ja pitkospuut sekä sillat olivat joko mätiä tai mutaan vajonneita.

Paarman purema pohkeessa levisi kuin epämääräinen mantereen kartta. Luulin että repussa oli ihoa rauhoittavaa geeliä, mutta koska väsymys, löysin sen vasta kotona siitä helpoimmasta paikasta, ulkotaskusta aurinkorasvan vierestä. Siinä vaiheessa pistokohta oli jo viitisen senttiä pituudeltaan ja yhä leviämässä.

Entäs se myrsky? Mustansiniset pilvet lipuivat paikalle kuin sveitsläinen kello, tasan kello neljä, kuten oli ennustettu, ukkonen puhureineen vasta myöhemmin illalla.

Monenlaista kukkulaa ja kohoumaa.
*Very different shapes.*

Ihan tonttuna liikenteessä.
*An alpine gnome.*

Tästä suunta ylös, oikeaa vuoren laitaa kiertäen toiselle puolelle ja huipulle.
*From hier a bit up, then right and around the mountain to the other side and to the peak.*

Kesäinen polku.
*Summerfeeling on the path.*

Kahvipaikka odottelee, kun kipaisemme huipulle.
*The coffeeplace waiting, while we climb up to the peak.*

Chli Aubrig, 1642m merenpinnan yläpuolella. Pieni mutta ponteva huippu.
*Chli Aubrig, 1642m, small but a vigorous peak.*

Huipun vieraskirjaan sanaset.
*Some words to the peakjournal.*

Huipulta länteen (luulisin). *View from the peak to west (I think).*

Vieraskirja muovipakettiin ja takaisin lootaan.
*Peakbook back to the plastic package and to the box.*

Äidit puolustavat pelotta pienokaisiaan.
*Mamas protect fiercely there small ones.*

Alp Wildegg, hurjan tuulinen ja ihana pysähdyspaikka.
*Alp Wildegg, very windy but cute place to stop.*

Kaffella. Ja pari litraa vettä.
*Coffeebrake.* *And a couple of liters of water.*

En resumen: Subimos en un calor de casi 30 grados al pico de Chli Aubrig y resulta que en 1600 metros el aire en total no era refrescante sino que nos quedamos en estado pasa.

Kurzgesagt: Wir sind auf Chli Aubrig gestiegen in fast 30 Grad und zum Schluss war es klar, dass die Luft nicht frischer in 1600 meter sei und wir sind fast Rosinen geworden.

Yksin pilvien välissä

12. July 2023 By suklaasyomari in Allgemein, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, politiikka, Retkeily, Sveitsi, Urheilu, vastuullinen matkailu Tags: Bussalp, First, Grindelwald, Hireleni, kangasvuokko, Kleine Scheidegg 2 Comments

Aamuvarhaisella, ensimmäistä bussia ensimmäisenä matkaajana innokkaana odottelemassa olin varma kaikesta, että päivä lupaa suopeata säätä, repussa on kaikki tarvittava linkkuveistä myöten ja voimia löytyy alppikauriin verran.

Bussi kipusi kiemuraista, yksikaistaista tietä, välillä odotellen, että vastaantulijat peruuttavat syrjään. Jos joku ei olisi painanut nappia Grosse Scheideggin kohdilla, olisin varmaan alppihurmoksissani jatkanut suvereenisti ja huomaamatta eteenpäin vuoren toiselle puolen.

Siinä kengännauhoja kaljulla pysähdyspaikalla viritellessäni hoksasin, että reppu oli sittenkin liian kevyt. Missä vesipullo? Majapaikan kylppärissä. Aika tavalla läksytin itseäni perusasiassa tyrimisestä. Onneksi vieressä oli alppihotelli, josta sain kalliin ja pienen pullon juotavaa.

Tallasin rauhassa hiekkatietä; vaihdettiin sananen parin muun patikoitsijan kanssa ja he jatkoivat pian toiselle puolen kukkulaa. Jäin yksin ylempänä laiduntavien lehmien kanssa.

Kedot olivat keltaisia, valkoisia, pinkkien sata sävyä. Puristelin sormissani timjamin sukulaista, jota englanniksi timjamin äidiksi kutsutaan ja haistelin sen sitrusta muistuttavaa tuoksua. Tiellä lepäsi varmaankin haukan sulka; selvästikin hyvä merkki.

Ensimmäisellä etapilla Firstissä päätin kahvitauon olevan paikallaan, sillä koronanjälkeisheikkous ilmoitteli olemassaolostaan. Olisin mielelläni pistellyt aimo palan aprikoosipiirakkaa, joka on lähes aina vuorilla listoilla. Sain silti vattubrownien pistaasioilla, ihan selkeästi gourmeta, mutta hyväksyin senkin. Tiivistettyä energiaa pienen palan verran.

“Mitä veikkaat säästä?”, kysyin tarjoilijalta. Mies povasi aurinkoa ja hetkessä koko paikka oli yhtä pilveä. Niin sumeaa, ettei tiestä näkynyt kuin muutama metri, kun lähdin kohti järveä.

Bachlapseella viuhtoi viima ja pidin tönön takana banaanipaussin, pistin pitkähihaista päälle. Tunsin elpyneeni ja päätin jatkaa alasmenon sijaan ylös, kohti Hirelenin harjannetta. Pari nuorukaista käveli perässäni, mutta he luovuttivat. Istuskelivat hetken ja lähtivät toista polkua alas. Viritin sauvat valmiiksi käyttöön ja tallasin kapenevaa reittiä kohti kivikkoa.

Pilvet lipuivat välillä maisemaa näyttäen, toisinaan kokonaan peittäen. Harjanteella ehdin nähdä alempana vihreää täplittävät lammet, kun maailma katosi ympäriltäni valkoiseen. Istuin kivellä hengittelemässä. Oli aivan hiljaista, eikä ketään missään. Vain minä ja kangasvuokot. Tunsin itseni Aku Ankaksi etsimässä Edelweissia Matterhornilla. Karvaiset vuokot herättävät samoja tunteita, nupulla ne ovat elähdyttävän ilahduttavia.

Kivikossa vuoren seinämän kupeessa oli pieni suojamökki, jonka orrella roikkui vettynyt patja ja Sveitsin armeijan peitto. Laskin sen vieressä penkillä pulssia ja katselin pilveä. Jostain alkoi kuulua vaimeaa puhetta; pieni porukka oppaan johdolla tuli vastaan myöhemmin. Olivat että wonderful ja fantastic, sen minkä hengästykseltä pystyivät.

Alaspäin meni sutjakkaasti; laakso ja lumihuiput kurkistelivat valkoisen verhon takaa ja murmeli tarkasteli menoani luolansa suulta. Olen muuten se, joka juttelee lehmille. Niittyjen läpi yritän kulkea rauhallisen varmasti, lähimpiä ja epäluuloisempia rouvia tervehtien. “Helou lehmä, tässä vain menen ohi, oikein nätti olet, minäpä tästä kierrän vähän ylempää, märehdi sinä vain siinä polulla!” Vasikat olivat jo ison lehmän kokoisia, joten hermostukseen ei ollut syytä, mutta otin varman päälle. Väsyneenä lehmälauma perässä pakoon juoksu ei kuulunut ohjelmani kuvaan.

Bussialpilla haukkasin lounasta, juustopiirakkaa ja salaattia, ja kipaisin maksamaan jotta ehtisin Grindelwaldin bussiin. Tarjoilijan mukaan ei hätää niin kauan kun tuo juo kahvia. Tuo oli kuppi käsissä pöytään nojaileva bussikuski.

Bussi kiemurteli ylös Grosse Scheideggiin.
*With a bus to Grosse Scheidegg.*

Ylälaidassa *mother of thym*e eli kangasajuruoho, joka on siis timjamin sukulainen ja tuoksuu sitruunalle. **The mother of thyme** is the purple very small flower, that smells lemon.

Bachalpseellä alkoivat pilvet hälvetä.
*By Bachalpsee I started to have some visibility.*

Vähän kerätty korkeutta.
*Already a bit higher.*

Kohti kiviä ja sitten oikealle.
*Towards the stones and then right.*

Varovasti vanhan lumivyöhykkeen yli.
*Cautiously over the old snow.*

Kangasvuokko! Nämä on ikisuosikkejani!!
*Spring pasqueflower or the name I prefare: lady of the snows, my alltime favorite!*

Yhtäänhän ei jännitä kapealla harjalla yksin. *Not scared at all, on the ridge alone.*

Selän takaa jo taitettua matkaa.
*The way already done.*

Tarkemmin katsottuna alhaalla on useampi lampi.
*There are many ponds I passed on the way, after all.*

Kuvan keskellä suojamökki.
*In the middle of the picture a refuge hut.*

Kullerot pilvitaustalla. Sekunteja myöhemmin ilmestyivät lumihuiput. Globeflowers in front of clouds. The snowpeaks appear after a couple of seconds.

Laakso pilkottaa.
*Starting to see the valley.*

En resumen: Este caminata de Grosse Scheidegg a Bussalp es lindísimo, apesar de la poca visibilidad por las nubes. Hay flores de los Alpes, marmotas, paz y cresta que cruzar.

Kurzgesagt: Die Wanderung Grosse Scheidegg – Bussalp ist wunderschön, obwohl die Wolken unten hängen. Es gibt Alpenblumen, Murmeltiere, Ruhe und einen Grat zum überqueren.

The hills – ja minä – are alive

28. June 2023 By suklaasyomari in Allgemein, Elämänlaatu, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, Retkeily, Sveitsi, vastuullinen matkailu Tags: Alpit, Amden, Höhenweg Amden, kesä, Koronan jälkeinen liikunta, St Gallen Leave a comment

Reilun puolen tunnin testikävelyn jälkeen päätin olevani valmis reiluun kolmeen tuntiin, vaikka hälytyskellot vähän kilkattelivat. Halusin retkelle ja keuhkosairaitahan perinteisesti kuskataan vuoristoon; sen enempää en tarvinnut perusteita.

Kirkkaan turkoosina loistavan Walenseen yläpuolella kulkee Höhenweg Amden, upeita maisemia, helposti saavutettavissa. Kolmisen sataa metriä nousua on suurinpiirtein sama kuin omalla kylällä, joten se onnistuisi. Tuntimäärä kuulosti haasteelliselta, mutta kai lapsille sopiva reitti passaisi myös toipilaalle.

Koronan jälkeiset keuhkot joutuivat lopulta kovimmille autossa; yskin siitepölyä vedet silmissä koko päivän edestä. Arvenbüelin kylästä kohoavalla vanhalla huoltotiellä pidin pari paussia, ettei pulssi kohoaisi heti alussa tappiin ja ennen metsäpolkua oli pakko pistellä eväät, sillä kokovartalovapina alkoi olla häiritsevä. Kivellä istuessa, Glarusin Alpit edessäni, olo rauhoittui. Katselin muurahaisia, valtavan pontevia tummanvihreitä nokkosia, polulla ja ilmassa liiteleviä valkoisia, valko-oransseja, lilansinisiä ja aivan tummia perhosia.

Keskiväliltä löytyi alppikuppila, aivan lirua kahvia ja tietenkin lehmiä. Sinne meidät johdattivat kiviin maalatut leppäkertut. Perheen tyttäret olivat tarjoiluvuorossa, kiikuttivat juomista janoisille, röstiä ja bratwursteja nälkäisille. Osa lehmistä hamusi rinteessä heinää, vasikat lojuivat alempana auringossa. Sisällä navetassa toimi sulassa sovussa muutaman lehmän vieressä kuppilan astianpesuosasto. Makkarat tirisivät ulkona, röstit paistuivat ehkä ylempänä teltan suojissa.

Maisema muuttui pikkuhiljaa tutunnäköiseksi, mustikanvarpuja oli molemmin puolin tietä, välillä nevaa, kosteaa ja suovillaa, sen sivussa matalaa vuoristomännikköä. Mies valtavan pitkän putken kanssa metsästi kuvia linnuista; täällä asuu ja suojellaan metsoja.

Ajattelin olevani täysin valmis palaamaan vuorelta alas tuolihissillä, mutta kun hutera pieni nainen lähti varovasti askeltamaan puikkelehtivaa kivikkopolkua alas, siis jätettyään ystävättärensä hissiin, lähdin perään. Tunti sinne tai tänne, jarrutteluhan olisi vain hyvää matalasykkeistä treeniä. Puolivälissä hän vinkkasi meille suorimman reitin alas. “Eikö olekin ihanaa; rauhallista ja perhosia”, juttelimme ja hän jatkoi toiseen suuntaan, kohti kotiaan.

Kun posket hehkuvina olin polun päässä alhaalla, siellä mistä pääsimme bussin kyytiin ja takaisin alkupisteeseen, oli kilometrejä kertynyt lopulta kymmenen. Olo oli tietenkin voipunut, mutta vain sen verran, että uskallan jo alkaa suunnitella uusia retkiä.

Vuorimäntyjä ja nevaa.
*Mountain pines and some kind of swamp.*

Kahden kengän levyinen polku.
*A path wide enough for two shoes.*

En resumen: Hicimos el primer caminata post corona, encima del lago Walen. Los Alpes de Glarus nos acompañaban el camino y llegué hasta el final sin que nadie me tuviera que llevar. Así que estoy lista para las próximas vueltas.

Kurzgesagt: Höhenweg Amden war meine erste post Corona Wanderung. Die Aussicht nach Glarner Alpen hat uns den ganzen Weg begleitet und ich habe es selbstendig zurück nach Amden geschafft. Bin also bereit für die neue Wanderungen.

Tilannekatsaus

21. June 2023 By suklaasyomari in Allgemein, Liikunta, luonto, matkailu, patikointi, Retkeily, terveys Tags: kesä, korona, kuntoilu, liikkuminen, liikunnan aloittaminen, Sveitsi, toipuminen Leave a comment

Ollakseen enimmäkseen patikkablogi, aika vähän on viime aikoina tullut liikuttua yhtään missään. Mutta pienestä se postkoronainenkin aloittaa. Sunnuntaina tuntui, että nyt on aika mennä kastamaan jalat Zürichinjärveen, helteestä ja järjettömästä heinien sirottelemasta siitepölypilvestä huolimatta. Grindelwaldista hankitut uudet urheiluaurinkolasit päähän ja kadulle!

Matkaa kertyi 1,6 kilometriä eestaas ja tuloksena lihasväsymys. Ja koska ollaan Sveitsissä, korkeuserolta ei voinut välttyä. Takaisin rinteeseen oli noustava, jos halusi kotiin ja vaakatasoon lepäilemään. Ja kuinka monesta sadasta metristä olikaan kyse? 40 metristä.

Joka tapauksessa energiatasot ottavat nyt isoja harppauksia päivästä toiseen. Enää eivät koivet tutise tai silmissä pimene seistessä, postilaatikolla käyn keveästi ja eilen kokeilin jotain jumpan kaltaista. Hengitysharjoituksia, syviä vatsalihaksia ja testing-testing, vieläkö käsivarret toimivat. Kaikki siis tarkasti kontrolloidusti, ettei yskitä ja pulssin pitää pysyä alle 120.

Ammattikseen urheilevan mukaan keuhkot pitäisi tarkastuttaa ennen kuntoilun aloittamista. Lääkäriltä sain terveisiä, ettei tarvitse, mutta näin kuumalla ilmalla siitepölyjen keskellä ei kannata tehdä mitään haastavaa. Strateginen suunnitelma sisältää kevyttä liikkumista joka toinen päivä viikon verran, sen jälkeen voin yrittää mennä salille, jossa samaten alku lähinnä liikeratojen kokeilua.

Viikkoja on kulunut yskiessä, mutta tiedän päässeeni lopulta vähällä ja olen siitä kiitollinen.

Järvi on paikoillaan.
*Here it is, lake Zurich.*

Ihan kuin olisi ulkomalla.
*As I was abroad.*

Mehiläiset ovat yhtä innoissaan karhunvadelman kukista kuin minä. *The bees are as excited of the blackberries as I.*

En resumen: Poquito a poco recuperando de corona y ya llegué al lago de Zurich. Y devuelta a casa.

Kurzgesagt: Langsam erhole ich mich von Corona und bin schon zum Zürisee gelaufen. Und zurück nach Hause auch.

terveisiä toipilashuoneelta

14. June 2023 By suklaasyomari in Elämänlaatu, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, terveys Tags: korona, Liikunta, palautuminen Leave a comment

Sanatorio on kuvaava termi; vähän vanhanaikainen, silti niin hetkeen kuuluva. Istun ikkunat auki raikasta sveitsiläistä ilmaa hengitellen, katselen järven kimmellystä, taustalla vuori. Yskähtelen kumeasti, päätä jomottaa ja vedän jälleen syvään henkeä. Tilanne voisi hyvin olla Thomas Mannin Taikavuoresta, parantolan arkea.

Koska olen jo päiviä sitten päässyt eroon kuumeesta, olen siinä vaiheessa sairastamista, että selaan kaikkia mahdollisia vaatesivustoja. Ei sillä että olisin hankkimassa mitään, se vain kuuluu yleensä hetkeen, jolloin kuume laskee, tällä kertaa vähän viiveellä siis. Kuumepäivistä on jo aikaa; en ole sairas, mutten tervekään. Pukeutuminen on lanka tavalliseen elämään, ei enää nuhjuisia ja kuumeelta haisevia verkkareita, teepaitaa, vaan jotain aivan muuta. Asu, joka lupaa askeleen sairastuvan ulkopuolelle.

Ja vaellusreitit, niitä selaan hullun lailla, aina silloin kun en tarkista, että kuinka kauan koronan jälkeen pitäisikään jarrutella liikkumista. Perustelen vuoristoretkeä keuhkosyillä, parantavalla vuoristoilmalla. Joku lyhyt, tasainen tai alaspäin kulkeva polku kenties?

Raput ylös katutasoon postilaatikolle on jo testattu – yskittää. Zürichissä kävelin reilun kilometrin, tietenkin rappuja ja vähän nousevaa tietä. Se oli päivän treeniksi riittävä. Yllättäin eteneminen ei ole haaste, lihakset tietävät mitä tekevät, mutta yskä pitää vauhdin kurissa.

Ja miten nämä kuvat liittyvät mihinkään? Eivät oikeastaan mitenkään, vain ohut lanka yhdistää paikkoja toisiinsa, räpsy sieltä, toinen toisaalta, Sveitsiä parin viikon taka. Alkukesää, elähdyttäviä värejä, muistikuvia siitä mitä oven ulkopuolella odottaa.

Ja ruttukukan nimi on…?
*And this flower is…?*

Taustalla Moléson.
*The mountain Moléson.*

Aare ja Berniä.
*The river Aare and Bern.*

Mistä tietää, että on karhujen kaupungissa?
*How do you know, you are in the city of the bears?*

En resumen: Recuperar de corona toma su tiempo y ahora estoy en el punto, cuando ya no tengo paciencia. Estoy planeando caminatas en los Alpes, ya que eso supone ser bueno para los pulmones.

Kurzgesagt: Erholen braucht Geduld, was ich nicht habe. Ich suche Wege und plane Wanderungen wie verrückt, obwohl ich noch huste. Aber man weisst doch, dass Bergluft die Lungengesundheit fördert.

Huipulla lunta ja gemssi

7. June 2023 By suklaasyomari in Allgemein, Liikunta, luonto, matkailu, patikointi, Retkeily, Sveitsi, Urheilu, vastuullinen matkailu Tags: alppikatkero, Alppikukat, Bachalpsee, First, gemssit, Grindelwald, haukat, Kevät Alpeilla, krookukset, murmelit 2 Comments

Sairasosastolta päivää. Aika antiklimaattista sairastua koronaan sen jälkeen, kun tilanne on jo lakaistu maton alle, eikä edes terveysviranomaisia asia juurikaan kiinnosta, mutta täällä yskitään. Todella korkea kuume on jo poissa, mutta punainen viiru testissä ei luovuta.

Juuri sitä ennen ehdin kivuta alpille katsomaan joko olisi kesä. Siis muutama päivä ennen virallisen kesäkauden alkua. Sateinen kevät toi lunta vielä äskettäin korkealle, eikä patikkapolkuja ollut auki kuin kourallinen. Mutta hissillä ylös ja teitä alas.

Grindelwaldin yllä Firstiltä Bachalp-järvelle oli aurinko sulattanut tien, sivusta menevällä polulla sen sijaan oli vielä aimo kerros lunta, aamusta jämäkkää, iltapäivällä upottavaa.

Vihreillä laikuilla juoksenteli ja paini pikkumurmeleita häntiään heilutellen, lumiläikillä taas makaili gemssejä, jokunen vihreällä laiduntaen. Sammakko oli herännyt kevääseen ja kauhoi kylmästä kankeana hankea pitkin. Myyrälle oli käynyt huonommin, se makasi jäykkänä tien poskessa.

Keltaiset rentukkamättäät loistivat aamussa, toisaalla leskenlehdet. Olin juuri väittänyt, etteivät ne juuri Sveitsissä kuki. Siis muualla. Vuorilla kylläkin.

Lyhyelle matkalle osui kaksi kotkaa valtavine siipineen, varmaankin pariskunta, joka kaarteli yhden ja saman paikan yllä, kenties pesäänsä vartioiden.

Järvellä kevät näkyi vasta muutamana sulavana kirkkaansinisenä laikkuna. Menisi vielä myös tovi, ennenkuin tästä pääsisi jatkamaan eteenpäin rinnettä ylös toisille kukkuloille.

Hangilla oli keltaista, Saharan hiekkaa, jota pöllytti taivaan täydeltä viikkoa ennen. Nyt se koristi läikkinä, kiemuraisina pensselinvetoina valkoista.

Olen aina katsellut harjanteille toiveissani nähdä alppikauriin profiilin, valtavat sarvet taivasta vasten. Kun gemssi nousi keveästi ylös ja jäi syömään ruohotuppoja kuin pyynnöstä ylväästi välillä alas katsellen, olin aikalailla pakahtua. Miten hienoa! Miten ainutlaatuista!

Hampparoin mäkeä alas korkeusmetrejä yli kilometrin verran, halusin nähdä kuinka luonto muuttuu talvisesta kevään kautta kesään. Ja siinä olivat jälleen krookukset, mutta missä määrin! Tämä ei ollut enää krookusmätäs tai peitto, vaan krookusaava (tosin merta ei ole mailla halmein), ehkä krookustasanko (mutta polveilevaa rinnettä). Tyydyin krookusniittyyn, kunhan rauhoitun. Taoin näkyä mieleeni, imuroin kauneutta muistiin.

Kotona kuumeessa silmissä vilisivät krookukset ja kaikenlaiset keltaiset. Seuraavalla kerralla vuorilla on jo kesä, niityillä toiset kukat.

Polulla hieman lunta.
*A bit snow on the trail.*

Tässä virtaa kevät.
*This is spring flowing.*

Myyrän matka päättyi tähän. This was the end of this mole.

Gemssit alkoivat kokootua pienelle lumikentälle. Edustalla Saharan hiekkaa.
*The chamoix gathering on the snow.*

Ei kai sitten aamu-uintia tällä järvellä.
*Probably no morning swimm in this lake.*

Myyrätilassa aamuauringossa.
*In mole-state in the morning sun.*

No niin, siinäpä se sitten, tästä ei jatketakaan eteenpäin vuoren yli.
*Ok, so, no trails to be seen or continued over the mountain.*

Tämä on niin mahtava ilmestys, gemssi ylväänä harjanteella.
*So epic! Always wanted to see a big animal profile on the mountain!*

Sveitsissähän ei juuri leskenlehdet kuki, väitin.
*I said coltsfeet don´t really bloom in Switzerland. It depends of the place.*

Kaatuneenakin suunnat osoittavat oikeaan.
*Even down on the ground it shows to the right direction.*

Luulin, että nyt on nähty melkein kaikki mahdollinen, kunnes vastaan tuli krookusmatto.
*I thought I´d seen all I really want, till there suddenly was this crocusfield.*

Ehkä vähän laimea asettelu, mutta kyllä maistui.
*A bit lame presentation, but boy it tasted goood.*

Melkein takaisin kesässä.
*Almost back in summer.*

Yksi lempikukistani, alppikatkero.
*One of my favorits, trumpet gentian.*

Ylhäällä jäätikön ikijäätä, alhaalla vihreää niittyä.
*Up on the mountain the glacier, down in the valley green fields.*

Tuossa mökissä voisin hetken viivähtää.
*Could stay for a while in that cottage.*

Tämä on jo kaupunkiympäristöä, koska asvaltti.
*This is city, ´cause pavement.*

En resumen: Fui a revisar como está la situación de nieve en los Alpes. En 2000 m en Grindelwald First hay todavía bastante, pero la primavera es lindísima y con una suerte increible vi un montón de marmotas chiquitillas, un rebeco en la cumbre, otros donde la nieve, dos águilas, un pobre topo muerto y una cantidad increible de crocuses.

Kurzgesagt: Schneesituation in den Alpen? In 2000 m gibt es noch wenige Wanderwege offen, aber es ist herrlich. Wir haben Murmeli, Gämse, Adler, einen toten Maulwurf und wahnsinnig viele Krokusse gesehen.

	Löytyykö joulu torei… on Talvikautta odotellessa
	Talvikautta odotelle… on Rapukävelyä harjanteella
	suklaasyomari on Syksyä Alpeilla
	Jael on Syksyä Alpeilla
	suklaasyomari on Lahjatatti ja mustikoita

Pala Suklaata

Liisa Helve-Sibaja

Category Archives: luonto