Miten ihana paikka! Zürichin Brockenhausin ovesta avautui näkymä johonkin miellyttävään ja mukavaan ja samanaikaisesti kutsuvaan sekä hauskaan, mikä ei tässä kaupungissa ole itsestäänselvyys. Olinko näyteikkunan sisällä vai kenties menneisyydessä?
Tämä osa kaupunkia ei ole kovinkaan kiilloitettua ja puleerattua, vaan pikemmin nuhruista puolta, sitä mistä löytyvät mielenkiintoisimmat baarit ja ravintolat, etnisyys on näkyvää ja erään portin kyljessä lukee ”Huom! Pihalle on levitetty rotanmyrkkyä”. Tie vanhojen tavaroiden liikkeeseen kulkee pääjuna-aseman viertä. En olisi ihmetellyt, jos paikka olisi ollut kerros toisensa yllä tupaten täynnä olevaa tavaraa, lajiteltuna, mutta vaikeasti etsittävissä, ajan kuluttamaa, vanhanhajuista, kolhiintuneita huonekaluja ja kulman takana epämääräistä asiakaskuntaa.
Vaaleanpunaisen kuoren sisällä olikin taivas. Ovelle kantautui jotain menneiden vuosien hyvää musiikkia, bluesia tai ihan vain pehmeää rokkia, en enää osaa sanoa, sillä siinä vaiheessa olin hurmiotilassa. Pyörin ympäri ja vain katselin. Levyosastolta henki -60 – 70 –lukujen retrohenki. Joka puolella oli pieniä sohva- tai nojatuolinurkkauksia, joihin varmaankin saa istahtaa. Pyörin ympäri kuin Liisa Ihmemaassa. Kerroksissa oli tilaa ja tavaroita ja huonekaluja ei ollut vain järjestetty, vaan niitä oli yhdistelty maulla ja ajatuksella. Asialla oli selvästikin joku, joka välittää esineistä.
Mehubaarin tiskin takaa huuhailuani tarkasteli liikkeen johtaja. ”Otatteko tyyli-kuvia?” hän kysyi. Brockenhaus ostaa sisään valittuja kappaleita, jotka kaksi puuseppää ylimmän kerroksen verstaassa kunnostavat. Pari Alvar Aallon tuoliakin oli heille tullut, mutta niin designtavarasta ei täällä ole kyse. Hän näyttää katossa roikkuvaa lamppua. Kuulemma keräilykappale – Muranon lasia – joka tuskin pistää muiden kuin asian harrastajien silmään. Jäljelle jäävä liikevoitto menee instituutioille kuten vanhainkodeille. Mies vinkkaa myös italialaisesta pop-up –ravintolasta, jonka he ovat huonekaluillaan sisustaneet. Ulkona tajuan, että olen jo unohtanut paikan nimen.
En resúmen: A la par de la estación de tren de Zürich, hay una casa rosada. Siempre quería entrar. Me dijeron, que es una tienda de segunda mano y ya que está en la parte no tan pulida de Zürich, estaba esperando pisos llenos de chunches, ordenado, pero cómo un almacén, con una clientela especial y aire pesado. No hubiera podido estár más equivocada. Me sentí como Alicia en el país de las maravillas. Estaba dando vueltas y por todo lado era acogedor y bonito. Alguien, con mucho cariño y un sentido de estilo, había construido juegos de muebles y decorado tres pisos así, que con costos salï a la calle de vuelta.
Kurzgesagt: Zürcher Brockenhaus liegt neben dem Hauptbahnhof, da, wo Zürich nicht so puliert ist und wo man tatsächlich in einem Garten von Rattengift warnendem Schild sehen kann, aber wo die interessantesten bars und restaurants sind und es eine kreative Atmosphäre herrscht. Ich dachte, im Brockenhaus gäbe es wahrscheinlich vielen, vielen Sachen, geordnet aber wie in einem Lager, nur um zu verkaufen, aber sonst nichts. Aber das war so eine falsche Einstellung – ich war wie Alice im Wunderland, bin rund um gelaufen und genossen, überall gemütliche Sitzgruppen mit Sofas und Sessel. Alles war mit Stil und anscheinend mit Liebe eingerichtet und so dekorirert, dass man sich zu Hause im Vergangenheit fühlt. Ich wollte unter der Rosa Stehelampe sitzen, in dem Sessel sinken und Buch läsen. Vielleicht hätte jemand mir Afernoon Tea serviert.
En resumen: En la vuelta de bici cruzamos la frontera seis veces y nadie preguntó por el pasaporte. Bien, ya que no lo tenía. De qué sabe uno si está en Alemania o en Suiza? Los rotulos son diferentes, la moneda también, el estílo de los policías y los colores de sus carros. Según yo, se lo nota claramente en el feeling. Hasta el trigo me pareció crecer diferente en el lado de Alemania. Justo después de ese pensamiento vi el rotulo que nos saludaba, “Bundesrepublik Detuschland”, o sea, Alemania. Así que donde todo era tan alemán, en total era Suiza. 
Retkilistalta ruksiutui näinä päivinä pois monta mahdollista kohdetta. Oli tulvavaaraa, maavyöryjä, kaatosadetta, lumisadetta ja liikaa kaltevuutta. Kovin pitkälle ei oltaisi lähdössä, sillä nilkka, yhä toipilas, otti sittenkin itseensä viime viikon pyöräilystä.
Tietoisuus maanantaista yrittää herätellä. Sanon sille, ettei huvita.
Pala Suklaata 