Euroopan kartalla Sveitsi on se viileämpi keidas hornankattilamaisten lämpötilojen keskellä. Silti kuuma on ollut kasvoille iskevä, varsinkin asfaltin ja betonin keskellä kaupungilla. Kotona on hyvä, järveltä tulee tuulenvirettä ja sisällä on kivilattiat. Verhot ja luukut saa kiinni ja jääkapista kylmää juotavaa, sillä putkistahan tulee vain lämmintä vettä.
En juuri kärsi helteestä, mutta tunnen sen kuitenkin. Aamulla on tankattava, koska puolesta päivästä eteenpäin elimistö vastaanottaa vähemmän ruokaa. Pienempiä annoksia tiheää ravintoa.
Tuorein neuvo viilentää asuntoa on jäädyttää puolentoista litran pulloissa vettä ja se laitetaan yöksi tuulettimen lähelle. Kuulemma auttaa. Ilmalämpöpumput sun muut ilmastointivehkeet on vaikea juttu, ne vaativat eritysiluvan.
Junasovellukseen on nyt merkattu vaunut, joissa ei ole ilmastointia, ne vaunut on ulkoilmaa kuumempia.
Järvi ja joki ovat täynnä lilluvaa porukkaa, kuka mitenkin ja kykyjensä mukaan, kelluen, uiden, viilentyen. Kaupungin sadoilla lähteillä jonotetaan viileää juomavettä. Kaupassa oli myös tavallista enemmän väkeä. Kylmäaltailla on miellyttävä hengailla. Samoin asematunneleissa.
Huomaan, että aivot toimivat hitaalla. Liikkeet ovat tahmeita, askel ja muutkin tekemiset alkavat muistuttaa trooppista mañanameininkiä, päinvastoin kuin sisiliskolla, joka mennä vipeltää aina vain sukkelammin lämpötilan noustessa. Mutta ei se mitään, kahvia vain koneeseen ja esimerkkiä naapurin kissalta: potsojolleen varjoisan puskan alle.
Tulisiko sade vai ei? Rain or not?Sade. Rain.Hellesapuskaa. Hot day dinner.Valkosipulisato kuivuu hyvin auringossa. Garlics dry well in the sun.Mustikat rusinoituvat. Blueberries are drying.Ilta-auringossa Limmat-joki. Limmat river in the evening sun.
En resumen: El calor en Europa ya es puro Guanacaste. O más.
Koska Appenzelliin ei taaskaan päästy ukkosen takia, ajeltiin junalla sinne minne myräkkä ei ylettänyt eli St. Galleniin. Itään siis kuitenkin. Junamatkaa riitti sen verran, että avasin Blévitan Flammkuchen piparipaketin ja tuomio oli välitön: maistuu nahistuneelle sipulille. Ensi kerralla palaan jälleen timjami-merisuolakomboon.
Siinä istuessa, maisemia katsellessa tunsin kuinka lapaluun ja selkärangan välissä joku pieni lihas kramppasi niin voimallisesti, etten tahtonut saada henkeä. Ilmastointi, hellepäivien ilo, oli tuhota koko retken. Yritä siinä sitten täyttää keuhkot raikkaalla maalaisilmalla, kun selkä ei anna periksi. Seuraavana päivänä oli olkapäätkin jumissa pelkästä raivokkaasta yrittämisestä.
Reitti oli ihan omaa luokkaansa ja neljäs 26 Summits Challengen poluista. Mentiin St. Gallenin maaseutua, välillä piipahdettiin kai Aargaussakin, 18 sillan ali, yli ja vierestä. Ensimmäinen, yksi Euroopan korkeimmista, nähtiin ensin ylhäältä käsin, sitten alhaalta. Vuosisatoja vanhat katetut sillat, osa luostareiden rakentamia, ovat aina viehkeitä. Mutta rautatiesillan uhkeat pylväät ja talot sen alla luovat uskomattoman kontrastin.
Sillan katveessa Sitter-joessa oli niukasti vettä, siihen sai silti upotettua kintut lounaan ajaksi. Kannatti, sillä sen jälkeen edessä oli St. Gallen Open Air -festivaalin rakennustyömaa-alue ja löyhkäävä vedenpuhdistusalue.
Lopun kiertotie sai vähän kiertämään, mikä ei liene ollut tarkoitus. Reitti päättyi pysäkille, missä SBB:n sovellus pisti nousemaan bussiin, ajamaan pysäkin välin ja palaamaan samaa reittiä takaisin toisella bussilla. St. Gallenin asema löytyi, mutta olin niin jäätelön tarpeessa.
Ja koska edellisen reissun perusteella tästä on tullut jo perinne, josta en luovu, otin Zürichissä hangottelematta vastaan jätski nro 2:n eli mainosjätskin. Pähkinäinen ja karamellinen, kymmenen pistettä.
Sunnuntaina löysin jalasta kohdan, jossa oli varmaankin ollut punkki ja toisen eläväisen ylempää reidestä. Joko ne olivat St. Gallenin tuliaisia tai sitten seuraavan päivän pyöräilyltä lähiseudulta. On aika kaivaa punkkisuihke esille.
Nämä ei vakuuta. Didn´t get impressed.Ensimmäinen silta, yksi Euroopan korkeimmista. First bridge, one of Europe´s highest ones.Heti alussa linnan ravintola. For the start a castle restaurant.Vanhan katetun sillan yllä toinen moderni. Old and new bridge.Mie siellä. Yeah, that´s me.Kaksi katettua siltaa vierekkäin, ylhäällä se moderni. Two old bridges and the modern one some where up on the sky.Huonossa hapessa, mutta nätti. In bad shape but cute.Taas olisi vuosisatoja vanhaa siltaa ja modernimpaa rautatiesiltaa tarjolla. A hundred years old bridge and a bit more modern one. Tuli ylitettyä kantonien raja. From one canton to another one. Tämä olisi talo, jossa kirjoittaa kirja “Rautatiesillan alla”. I n this house you could write a book called “In the shadow of the railway bridge”.Meidän pieni muikea patikkaseurue. Yeah, that´s our little hiking group. Sitter-joki. The river Sitter.Piti laittaa kelmuun, kun eivät mahtuneet eväslootaan. Didn´t have a suitable sandwich box, so plastic it is.Hetki jalat jorpakossa ja jopa taas jaksaa. Totally energizedafter having the feet in the river for a moment.Vielä pääsee festivaalirakennelmien läpi. Just in time to pass the festival area.Kiertotiekyltti oli kyllä ihan vikapaikassa. A sign, which you don´t notice.Asemalta eväs junaan. A snack to the train.Ja vielä toinen erittäin arvostettu mainosjätski kävelymatkalle bussipysäkille. And another one, a free advertisement one, on the way to the busstop.
En resumen: La vuelta de los 18 puentes en St. Gallen se puede también hacer en los 30 grados. Al menos, si uno en el camino se mete los pies en el rio y en el final se recompensa con un heladito. O dos.
Kurzgesagt: Den St. Galler Brückenweg kann man auch in der Hitze wandern. Es gibt Wälder und ein Fluss zum Abkühlung und zum Schluss kann man immer sich eine Glace gönnen. Oder zwei.
Lenzburgista Hallwiliin vievä huippuhaasteen 2/26 reitti kuulosti sopivalta hellepäivän retkeltä, mutta homma oli hyytyä jo alkuvaikeuksiin, sillä junathan eivät kulkeneet meiltä kaupunkiin ratatöiden takia. Ylimääräisetkin bussit olivat täynnä kuin sardiinipurkit ja epäilin etten mahtuisi reppuineni sisään. Tungettiin vatsaa sisään vetäen – ja ovet sulkeutuivat.
Matka-aikataulu meni uusiksi ja meille jäi aikaa lorvehtia Zürichin pääasemalla. Hallissa on usein toreja ja tapahtumia, nyt se oli tyhjää täynnä. Keskellä kumotti jotain kultaista: La boule d´or centenaire. Olen jo pari kertaa etsinyt kultakuulaa sitä löytämättä, nyt se osui heti silmiin. Epäilen, ettei se ole aina näkyvillä. Joka tapauksessa tämä sveitsiläisen performanssitaiteilija Dieter Meierin teos on sadan vuoden projekti ja kultainen pallo otetaan esille tänä aikana kahdeksan kertaa ja sitä lieritetään 12 metrin pituinen matka. Seuraava kerta on 2033, jos ketä kiinnostaa. Elokuun 28 päivä. Merkatkaa kalenteriin.
Koska aikaa junan lähtöön oli yhtä aikaa, haettiin voisarvet. Siinä natustellessa hoksattiin raiteilla Churchillinkin käyttämä ajopeli, punainen nuoli, Rote Pfeil, sveitsiläinen junaklassikko vuodelta -30. Viehkeä menneen ajan tunnelmaa hohtava juna vei kerran meidätkin Alppien yli Locarnoon. (Tämä muuten insipiroi lukemaan uudelleen Agatha Christien dekkareita. Idän pikajuna jne.)
Kohteessa eli Lenzburgissa ensimmäisenä silmiin osui tietenkin se Lenzin Burg eli linna, jossa vietettiin myös Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Muutama minuutti kaupunkia ja oltiin jo niin maalla, että polun vieressä oli kärppäkerrostalo. Kimeät vinkaisut ilmoittivat tunkeilijoista ja rei´istä kurkisteli kärppiä, yksi siellä, toinen täällä, kolmas toisaalla. Yritin ottaa videota, sillä kuviin otukset ovat aivan liian nopeita, mutta siinäkin vain vilahtaa jotain ruskeavalkoista.
Metsässä oli ihanan raikasta, maalaisteillä aurinko porotti niin, että aloin epäillä ukkosta. Matkalle osui Esterlin 45 metrin näkötorni, jonne kiivettiin eväille. Alhaallakin olisi ollut penkki pöytineen, mutta oltiin sitä mieltä, että voileivät maistuvat paremmalta 19 kerrosta ylempänä Alppi- ja järvimaisemassa ja puhaltelevassa tuulessa.
Eichbergin “huipulla” eli kukkulalla juotiin kalliit kahvit hotellin terassilla. Yli viisi frangia kupposellisesta maaaseudulla on minusta jo melko hävitöntä. Olin ajatellut ottaa sumpit termariin, mutta päädyin ylimääräiseen vesipulloon. Nyt kadutti.
Hallwilin linnan luona eli haastereitin päätypisteessä oli sama rahastusmeininki. Edes vallihaudan ympäröimän linnan pihalle ei päässyt ilman maksua. Me jatkettiin budjettimatkailijoina Boniswiliin ja aseman Volg-supermarkettiin. Kaksi jätskiä 7 frangia.
Iltapäivän +30 astetta tuntui ja kun oltiin takaisin Zürichissä ja kadulla tarjottiin mainosjätskiä, käsi ojentui automaattisesti. Miten niin olin syönyt hetki sitten edellisen? Hyvin upposi tämäkin.
La boule d´or centenaire.Der rote Pfeil (1930)Matkakroissantti. Travel croissant.Kohteessa, Lenzburg. In Lenzburg.Kukkulaista tämä maasto. Hilly surroundings.Viiden lammen reitti. Five pond route. Hallwilin järvi ja näkyyhän siellä Alpitkin. The lake of Hallwil. And the Alps.Omistajan elkein tornissa. The lady of the tower.19 kerrosta alas. 19 floors to the ground.Joko tässä on vakaa tekemisen meininki tai sitten katse kertoo mielipiteen torniin noususta. Either he is determined to continue or not very happy of the tower visit.Polttopuut ojennuksessa. Firewood in Swiss style.Seinätaidetta. Wallart.Lisää vettä. More water.Hallwilin linna häämöttää. The Hallwil castle in sight.Itse linna. The castle itself.Jätskit, loppu hyvin. Ice cream and all is good.
En resumen: Caminata Lenzburg-Boniswil era mucho más de lo que esperaba. Vimos Alpes, visónes, sudamos montones y disfrutamos de la sombra del bosque y hasta nos vino un helado gratis.
Kurzgesagt: Die Wanderung Lenzburg-Boniswil war viel mehr als erwartet. Grüne Wälder, Hermeline, fast zu viel Sonne und sogar gratis Glace.
Selvästikin kaikki ylimääräinen karsiutuu kuumassa. Viikonloppuun ei juuri paljon mahdu ikkunoiden ja luukkujen sulkemisesta kysymykseen “milloin mentäis uimaan?” ja sen toteutukseen. Ruuan pohtiminen on jo pieni urakka. Ja kyläjuhlat, ne vasta tuntuukin haastavalta. Kuka jaksaa nousta mäkeä hikisenä tungeksivaan väkijoukkoon?
No me jaksettiin. Moni muu ei. Harvoin ovat nämä juhlat olleet yhtä tyhjää täynnä. Myyjiä oli vähemmän, samoin kyläläisiä. Se tuskin pelkästään johtuu kuumasta; koronan jälkeen vapaaehtoisvoimin kyhätty markkinahomma on selvästi kärsinyt inflaation. Ruokaa olivat tulleet myymään ulkopuoliset, kyläläiset vanhenevat ja uusilla ei ole intoa osallistua. Chilbin sielu on kateissa.
Tarjolla oli roinaa, kirjoja ja kukkasipuleita, tivolia, vanhanajan karuselli ja eurohumppaa street foodin kera, miesten jumppakerhon raclettea ja makkaroita. Ja upea ilta-aurinko Zürichinjärvelle; viiniviljelykset, rypäleitä täynnä olevat tertut kylpivät säteissä. Oman kylän kuplivaakin tarjoiltiin, sillä valkoviinin lisäksi Zollikonin kellarista löytyy kuohuvaa.
Ehkä kipuamme toisena päivänä vielä uudelleen tarkistamaan tilanteen. Kannattamaan kyläläisten kakkuleipureita ja muita. Etsimään sitä juhlien sielua.
Ja tämä ilme on…?? What is this face??Olisko ukkonen tulossa? A thunder storm coming?Gourmeta kylillä. Gourmet dinner at the fair.Kylän viiniviljelykset. Vineyard of the village. Hyvä rypälevuosi. A good grapeyear.
En resumen: Teníamos el turno del pueblo en un calor impresionante!
Kurzgesagt: Chilbi hat etwas verloren, aber die Aussicht, sie ist immer wunderschön.
Heräsin ihanaan aamuun – pilviä! Miten hyvältä tuntuu viileämpi aamu, ulkona yli kymmenen astetta vähemmän ja sisällä, no asteen verran.
Viikonloppuna mittari pyyhki punaisella, näillä seuduin kai jossain 35 asteessa. Nyt istuin rauhassa lehteilemässä aamun uutisia, siemailen kahvia, enkä tunne tarvetta mennä enää ikinä minnekään.
Helteellä on kaksi mahdollisuutta, joko pysytellä järvessä tai nousta pariin tuhanteen metriin vuorille. Mietin viikonloppuna jälkimmäistä, mutta koska otsoniluvut olivat nekin korkeat ja autossa istuminen on kuumassa ja ruuhkassa karmeaa, päätin jäädä istumaan pimeään kotiin. Ikkunat kiinni, verhot kiinni, luukut kiinni.
Naputtelin rästijuttuja kokoon, siivosin vessan, luin lehtiä. Tein kyllä ihmiskokeen, kävin kaupassa jalan. Otin reissusta kuvan todisteeksi ja ruusut osuivat korvan taa. Vielä tällä hetkellä kännykän kamera jaksoi ottaa kokonaisia kuvia.
Kadut olivat tyhjät, torillakin vaimeaa. Mäen jälkeen kaupan viileys tuntui ihanalta. Myös niistä sadasta muusta, jotka ovat ostoksilla. Puoli kylää on paennut kylmäaltaiden äärelle.
Kuumimpana hellepäivänä selviää, ettei kännykkääni ole tarkoitettu näihin olosuhteisiin. Se kuumenee kaikista toiminnoista ja saan otettua vain puolikkaita kuvia – ja ruutu pimenee. En halua luopua vanhasta toimivasta, tähänhän saa tilattua uuden akun. Niitä löytyy Zürichistä kolme. “Otetaanko kaikki?” kysyy Aldo. Nauran – ja kadun hetkeä myöhemmin. Ehkä luuri kestää vielä pidempään kuin uusi akku. Ehkä elokuun kuumassa tarvitsen seuraavan.
Zürichinjärven rantakadulla eletään kuin Floridassa, porukkaa suihkaa uikkareissa tai kylpytakki auki lepattaen, pyyhe olkapäillä kohti vihreää viileää. Varjot on kysyttyjä ja vedessä yllättäin tilaa. Rantojen uimalat sen sijaan ovat ihmismassoja, tungosta. Niissä on palveluja, suihkut ja syötävää.
Eräänä kuuman päivän aamuna (tulihan se kuuma selväksi?) olin sitä mieltä, että jos olen käynyt lenkillä Costa Ricassa rannalla, se onnistuu myös Zürichissä. Tosin Tyynellämerellä jolkottelin aamukuudelta, nyt kello oli jo puoli yksitoista. Läiskin aurinkorasvaa ja katua pitkin metsään. Kanjonissa kulkevaa jokivartta oli ihana kulkea, juoksusta oltiin aika kaukana, mutta väliäkö sillä. Täällä olivat kai ne loput zürichiläiset. Varjossa, matalassa joen lirussa asteli kiveltä veteen ja taas kivelle vanhempia lapsineen, nuotiopaikoilla leiskui tuli ja ylempänä pikkuruisen järven vieressä niityllä oli sama meininki.
Ylimmässä pisteessä vilja- ja heinäpeltojen keskellä auringossa sen sijaan ei ollut ketään. Aika nopeasti ymmärsin miksi. Ilma ei liikkunut ja kuumuus musersi. Pää ei ollut vielä niin paistunut, etteikö se olisi osannut muistuttaa järven viileydestä. Siispä suoraa tietä alas veteen.
Puolivälin jälkeen vesipullo oli tyhjä, jano karmea. Oli kurvattava lähimmälle lähteelle, mistä kertyi lisäkilometrejä. Mutta vesitankkauksen jälkeen oli hyvä.
Järven laineissa kelluessa vielä parempi. Sen sijaan nousu mäkeä ylös kotiin karmea. Paljasjaloin kävely oli vielä siedettävää järven tasolla, mutta mitä ylemmäs mentiin, sitä kuumempi oli asvaltti. Juoksin kantapäillä viimeiset metrit ja melkein talon portilla oli pakko vetää hätäisesti kengät jalkaan. Ei enää senttiäkään asvaltilla tai edes kivilaatoilla. Sain poltettua jalkapohjat niin, että ne olivat arat vielä seuraavanakin päivänä.
Illalla huomasin, että tilanne olkapäissä ja yläselässä oli toinen kuin olin kuvitellut. Läähmin paksun kerroksen viilentävää rasvaa. Hihaton lenkkipaita oli siis huono idea, voiteista huolimatta.
Nyt ikkunat ovat levällään, ovet myös. Kuulen sateen ropinan. Tunnen kuinka ajatus kirkastuu ja toivon ihmettä, joka elvyttäisi puhelimen. Jos on asiaa, lähetä minulle sähköpostia.
Mie. Me.Ei ole terassilla kahvittelijoita. No coffeedrinkers at the terrasse.Monenlaista vihreää. Melkein keltaista. Different greens, almost yellow.Joutsenpariskunta oli liikkeellä poikasineen. A swan family was on the way with its offspring.Auringonlasku kuin Saharasta. A sunset like in Sahara.Liljat tykkää kuumasta. These lilies don´t mind the heat.Putouksen äärellä on raikasta. Refreshingby the waterfall.
Kun mittarin asteet vain nousevat, käperrytään meillä kuin etanat kotilon suojaan. Aamulla aikaisin yön läpi auki olleet ikkunat kiinni, ikkunaluukut kiinni, markiisit auki, verhot kiinni. Seuraavan kerran ne avataan silloin, kun lämptila ulkona ja sisällä on samoissa.
Melchsee
Meistä kukaan ei nauti kovin kuumasta, ei edes Aldo, syntyperäinen costaricalainen. Toisaalta ei kyllä kärsitäkään. Mutta silloin meillä ei siivota, eikä tehdä uuniruokia ja muutkin kokkailut hoidetaan lyhyellä kaavalla.
Kuumimpina aikoina on parasta mennä joko alas tai ylös. Kellari on viileä ja kaivannut järjestelyä jo vuosikausia. Useampi viikko superhelteitä ja tulosta alkoi syntyä. Vieläkään ei olla ihanteellisessa tilassa, mutta jotain on tapahtunut.
Mehikasvit tykkäävät myös vuoristosta. /These guys grow also in the mountain.Jonkun sortin alppivuokkoja. /Some alpine anemones.Kasvit loistivat auringossa. /The colours of the plants were beautiful.
Koska kellarissa ei jaksa lopulta olla kovinkaan monta päivää, lähdettiin vaihteeksi korkealle. 2000 metriä merenpinnan yläpuolella osoittautui sekin helteiseksi. Melchseen yläpuolella Bonistockin Höhenweg, harjannetta kulkeva reitti, oli yhtä paahdetta ja ilma tuntui tunkkaiselta hengittää. Silti vuorella oli toistakymmentä astetta viileämpää kuin kotona.
Matkalla oli rapakiveä, liuskakiveä, lohkareita, kalliota, hiekkatietä ja alhaalla järven yhdellä puolen peräti asvalttia. Polku kulkee sivilisaation yläpuolella, alppikukat kukoistavat ja silti paikka on jotenkin liian lähellä rakennettua maisemaa.
Kaikki selvää! / Ok, now we know. Snäkkipaussi./ Time for a snack.
Ylhäällä oli tilaa, eikä muita kieliä kuulunut kuin sveitsinsaksaa. Mitä nyt joku outo joukko puhui suomea ja espanjaa sekaisin.
Matkan varrelta löytyi hyödyllistä tietoa; selvisi sekin, että tästä olisi 12 tunnin lentomatka San Joséseen, Costa Ricaan.
Keskellä polkua makaili lehmiä, joiden suhteellisen nuoret vasikat nojautuivat äitiensä kylkiin. Ne olisi pitänyt kiertää kaukaa, mutta minkäs teet, kun vieressä on rotko ja toisella mahdotonta ryteikköä. Oli mentävä välistä.
Pulssia nostatti myös se, että toiset vesipullot jäivät kotiin ja vuoristokuppilasta ostettu juoma maksoi 6 frangia, 5,5 euroa. Yksi euro sakotettiin kortin käyttämisestä. Mutta nesteytettynä oli parempi jatkaa.
Mie. /Yeah, that´s me.Lehmiä tiellä. /Some cows on the way.Vasikka katsoo epäluuloisesti. /I´m sure this calf was mean.
Polku vei kohti edessä nousevaa hammasmaista, liian pientä huippua. Vuoristoreissuilla äänestetään ja se jota pelottaa tai väsyttää, päättää suunnan. Tämän huipun voi ohittaa sivua kiertävää polkua pitkin. Sekään ei sovi korkeista paikoista kärsiville, mutta on hyvä kävellä, eikä vaadi kiipeilyä.
Tästä lähtee, kohti vihreää kukkulaa./ Ok, so here we go towards the green peak.Halkeillutta kiveä. /Some stones that before were a rock.Polku toisella puolen kukkulaa./The path on the other side of the peak.Kahvipaussi./ Coffeebreak.Suovillaa./ This is like alpine wool flying in the air.
Eväät syötiin ennen alaspäin lähtöä. Annettiin kintuille hetki levähtää, katseltiin maisemia. Täältä näkee aina Saksaan asti, luin jostain.
Kritiikkiä tuli reitin suhteen kuumuudesta. Olisi pitänyt olla puita, jonkunlaista varjoa. Seuraavan pakopaikan tulisi olla vieläkin korkeammalla tai ainakin metsässä.
Sukkelasti alaspäin. / Down we go!
En resumen: Cuando hace 35+ grados, hay que o ir al sotano o a la montaña. Entonces, primero ordenamos el caos en la frescura del sotano y después subimos al monte. Lástima, el plan no sirvió muy bien. En 2000 metros hacía también calor. Pero al menos era más fresquito que en Zurich.
Kurzgesagt: Was macht man mit 35+ Grad? Entweder in den Keller oder in den Bergen gehen. Wir haben zuerst unten aufgeräumt, aber das wird schnell langweilig. Nachher braucht man frische Luft, die man in 2000 m finden sollte. Dort war es eigentlich nicht so kühlt wie gewünscht, aber trotzdem viel besser.
Pala Suklaata 