Pitkin talvea mietittiin, kuinka ihana Zürichin kasvitieteellinen puutarha onkaan ja miten ryntäämme välittömästi auringon pilkahtaessa piknik-liinoinemme ja alamme nauttia. Puutarha on aivan kaupungin tuntumassa, mutta sen rakenne muistuttaa kattilaa, siksi tänne ei kantaudu liikenteen melu. Pohjalla on pieni lammikko. Lämpimällä penkit on täynnä, vilttejä pitkin nurmikkoa, joku tekee itämaisia voimisteluliikkeitä, toinen lukee. Lounasaikaan lähitoimistoista tullaan eväiden kanssa lyhyelle retkelle.
Ehdoton lempikukka. Karvaisen pehmeä, varmaan myrkyllinen, enkä edes tiedä nimeä, mutta otin 20 kuvaa.
Jostain syystä blogipohjalla kuvan värit ovat tummemmat. Kasvin lehdet ovat kirkkaan sammalen vihreät.
Suomalaiselle ei pitäisi olla mikään ihme, että keväällä taivaalta tanssii valkoista päälaelle, hyytävä tuuli kylmää korvia ja sormet sinertyvät. Mutta kun sitä ennen on levitelty aurinkorasvaa ja asennoiduttu kesään, tuntuu siksak-sää väärältä.
Kolmessa kupolimaisessa kasvihuoneessa vallitsee tropiikki. Sitä lähdimme etsimään. Trooppisen vuorimetsän lasi-ikkunoille laskeutuvat lumihiutaleet ärsyttävät ja mieluusti olisimme siellä oikeassa tropiikissa, mutta no, tämäkin kelpaa paremman puutteessa ja matka on huomattavasti lyhyempi, muutama kilometri kotoa. Hikoilen, vaikka olen ottanut kaikki ulkovaatteet pois. Kosteus käpertää hiukset ja tutkin orkideoita sillä aikaa, kun tytär ikuistaa kasveja.
Hän piirtää.
Alastonmalli: orkidea. Myöskin tunnettu Costa Rican kansalliskukkana.
Trooppisesta sademetsästä löydän tuttuja costaricalaisia kasveja. Ja kahvipapuja, kaakaohedelmäkin. Metsä on kasvanut edellisestä käynnistä. Jättipuun (joka järkytykseksemme on betonia) kupeessa uiskentelee kaloja, joita on turha sorkkia. Ne purevat.
Onko kiemura kukinto? Juuri? Tarrain?
Verhomaisia kukkia valuu ylhäältä kalojen ylle.
Kuivassa trooppisessa metsässä hyräilen aina Ultra Bran Savanni nukahtaa. Pienenä tytär pelkäsi leijonan väijyvän jossain kaktuksen paikkeilla.
Joku on nakertanut reiän jättimäiseen lehteen.
Ulkona palelemme vieläkin enemmän kuin tropiikkiin mennessä. Yritämme istahtaa penkille syömään eväshapankorppuja. Se on niin kylmä, että on pakko jatkaa matkaa samantien, heti tarkistettuamme järven eläimistön tilanteen: nuijapäitä pienillä jaloilla. Pähkinät napostelemme samalla, kun kostea sade alkaa uudelleen. Mutta meitä ei haittaa, sillä tulemme sieltä, missä kukoistavat vanilja, pippuri ja Andien verenpisarat.
Voisin haluta tällaisen kasvin kasvamaan makuuhuoneen seinään.
Naavakin on tropiikissa suurempaa. Tai sitten se on jotain muuta.
Kellokukka sademetsän kosteassa sumussa
En resúmen: Después, cuando ya guardamos la ropa de invierno, es una chanchada, que nieva. Así que nos escapámos al trópico más cercano: al jardín botánico de Zürich.
Kurzgesagt: Wenn man die Winterkleider schon entsorgt hat, ist es eine Schweinerei, dass es plötzlich schneit. Deswegen sind wir in die Tropen geflüchtet. Nämlich in den Botanischen Garten.
Siinä missä tavallisesti on keskustan suurin lauantainen ulkokirppis, velloi vaaleanpunaisten pipojen ja sateenvarjojen jatkuvasti laajeneva joukko. Kolmen nuoren porukalla oli kyltti, joihin oli piirretty munasarjat: “Me olemme tulevaisuus!” Liian myöhään ymmärrettiin, että sinnehän meidänkin olisi pitänyt mennä. Jonon jatkoksi 10 000 naisen ja jokusen miehen perään. En ole mieltä osoittavaa sorttia, mitä nyt privaatisti ja joskus kirjallisesti, enkä tiedä ulkomaalaisten oikeudesta marssia Zürichin kaduilla, mutta tällä kertaa olisi ollut aihetta. Banderolleja kannettiin tasa-arvon puolesta ja sukupuolierottelua vastaan. Sveitsi on kieroutuneesti moderni maa; tasa-arvoasioissa riittää työsarkaa.
Me saimme käyttää estolääkitystä. Meillä oli suojaavat vaatteet, hyönteissuhkeita, emmekä tunteneet kärsivämme hyttysistä missään vaiheessa matkaa. Eikä malaria ollut mielessämme enää varsinkaan sen jälkeen, kun puolet porukasta lakosi vatsaongelmien takia ja päätyi eristykseen tiputukseen.
Suomalainen Leeni Ojaniemi sairastui Ghanassa malariaan ja päätyi perustamaan yrityksen, joka tekee rannekoruja perinteisen ghanalaisen mallin mukaan ja lahjoittaa jokaisesta myydystä korusta hyttysverkon johonkin maaseudun köyhistä kylistä.
Pala Suklaata 