Joulumarkkinathan on ihania. Tepastellaan joulukuplassa, haistellaan kerran vuodessa ilmoillle pölähtäviä maustekombinaatioita ja maistellaan rasvassa paistettuja ylilyöntejä. -Tai sitten kyyrötetään sateessa varjon alla, täristään kylmästä, sadatellaan ihmispaljoutta ja ikinä en tule uudelleen.
On toppeja ja floppeja ja yksi floppi on myös toppi. Nimittäin Zürichin Üetlibergin joulutori. Runsaasti mainostettu tapahtuma on varmaankin illalla hieno tietä reunustavine soihtuineen. Mutta päivällä se oli vaatimaton, parin kioskin juttu. Silti, kipuaminen kannattaa, sillä kaiken tämän harmauden keskeltä vuorelta saattaa löytää auringon ja Alpit. Joulutunnelmaan pääsee kupposellisella glühweinia.
Toisessa päässä, siinä paremmassa, on Huttwil. Pienen kylän muutaman päivän markkinolla on laatukäsitöitä, leivonnaisia ja musiikkiesityksiä ulkona ja kirkossa, pitkin päivää. Tiivis, leppoisa tunnelma ja keskellä sveitsiläistä maaseutua.
Montreux´n joulumarkkinoilla leijuu ranskalaisia vaikutteita, foix gras´ta ja vin chaudia. Ja maisema nyt vain on otollinen ihan mihin vain tapahtumaan. Aava Genevenjärvi ja lumihuiput toimivat kulisseina.
Tämän sesongin surkein idea oli tunkeutua Zürichin Bellevuen joulukylään matkatavaroin. Kamppasin laukullani erään naisen, jumituin tungoksen keskelle ja kastuin sateessa. Silti hetken pysähdys, rauhoittuminen kaaoksen keskellä ja oikeastaan se sateen ropina huppuunkin oli tunnelmallista. Joulu on tätäkin. Säntäilyn välissä pysähtymistä.
HuttwilKuivia hedelmiä ja tomaatteja. Dried fruit and tomatoes.Valais´n mustanenälampaita. Blacknose sheep from ValaisMontreuxKallein pipari ikinä: 6 Fr. Herkullinen silti! The most expensive cookie ever: 6 Fr. Still delicious!BernRanskalaiset tryffelimajoneesilla ja parmesaanilla. French fries with truffel mayonaise and parmesan.OltenZürich OpernhausZürich
En resumen: No todas las ferias son iguales y a veces vale la pena, a veces no. Pero todo forma parte del ambiente navideño.
Kurzgesagt: Alle Weihnachtsmärkte sind unterschiedlich, manchmal lohnt es sich, manchmal nicht. Aber das alles gehört zur Weihnachtsstimmung.
Viimeinen 26 Summit Challengen reitti tarvottiin marraskuun puolella ja hups, haastehan oli jo päättynyt. Viime vuonna sää oli leuto ja aikaa pidennettiin. Reitit on yhä saatavilla, mutta pisteitä ei kerry ja suurin osa poluista on poissa pelistä lumen ja jään takia.
Nyt odotellaan talvikauden alkua ja tuntua saatiin torstaina lumisateessa. Eilen puhelimeen kilahti varoitus lumikaaoksesta, mutta ikkunasta näkyy ihan pelkkää perusmarraskuuta. Märkää ja pimeää.
Viikonloppuna laitoin talvipatikkakengät jalkaan ja kipusin Triemlistä Zürichin Uetlibergille. Reitti on lyhyt, nelisen kilometriä ja reippaasti noustessa saa ihan kivasti happea. Polkujuoksijoita oli myös liikkeellä ja haikeana muistelen itsekin kipaisseeni ylös juoksujalkaa. Syksyn flunssa jarruttaa yhä vielä; keuhkot eivät ole vieläkään sitä mitä kesällä.
Matkalla kohtasin muutamia epätietoisia saksalaisia; osa ei tiennyt mitä polkua seurata ja toiset epäilivät, ettei polku johda yhtään minnekään.
Huipulla oli lapsia pulkkien kanssa, mikä oli kyllä lievästi liioittelua. Mutta sveitsiläinen kaupunkitalvi on niin hetkellinen, että kaikki otetaan irti, myös huurteisesta mäestä.
Olin suunnitellut juovani kupposellisen kuumaa kaakaota ja syöväni ehkä jotain pientä, jotta energiaa riittäisi joulutorilla kiertelyyn. Tori olikin vain kolme hotellin huoneen ikkunaa, jotka oli muutettu myyntikioskeiksi. Koruja, kynttilöitä, tonttuja. Se oli niin nopeasti nähty, että maisemakuvien jälkeen olin valmis palaamaan alas Zürichiin. Kaalilaatikko ja kahvit kotona alkoi tuntua parhaalta vaihtoehdolta ylihinnoiteltujen racletteannosten ja glühweinin sijaan.
Joka tapauksessa sekä talvipatikka- että joulutorikausi tuli korkattua yhdellä kertaa. Vuorten lumisille poluille tähtään joulukuussa.
En resumen: El invierno dura en noviembre solo un rato, así que hay que disfrutarlo!
Kurzgesagt: Der Winter hat uns nur kurz besucht. Wenn es Schnee gibt, muss man geniessen!
Kotona klo 8 olin ihan, että let´s go. Yhdeksältä junassa toivoin ainoastaan mahdollisuutta vetää pitkäkseen torkuille. Tuntia myöhemmin istuin harjanteella juurten ja lehtien päällä adrenaliinin herättämänä. Etenin istuen. Metrin levyisen harjanteen rinteet eivät olleet satojen metrien pudotuksella, mutta tarpeeksi. Vain banaaninkuoret olisivat olleet liukkaampia kuin lehdet, juuret ja muta. Jokaisella askeleella tuntui, että nyt jalka lipeää.
Oltiin siis koillisessa Zürichistä katsottuna ja yhä samassa kantonissa. Kolbrunnista Elggiin vievä polku oli muutoin mukavan syksyinen, eikä ensimmäisen parin tunnin aikana vastaan tullut ketään. Ihmisten sijaan kohtasimme yhden marraskuun perhosen ja useita kaatuneita puita. Reitti oli kahdesti sen verran epäselvä, että kuljettiin pusikossa karhunvatukoiden ja piikkipensaiden keskellä etsimässä polkua.
Luonnonsuojelualueelta löytyi Tüfels Chilen, sammaleisen kivikon päälle putoava vesivirta, aito luonnonlähde. Vastaantulijat kyselivät, että näimmekö mekin otuksen. Siis minkä? Kuulemma suurempi kuin kauris ja muistutti gemssiä – mutta onko niitä täällä? Itsekin luulin gemssien asustelevan vain Alpeilla, mutta jälkeenpäin selvisi, että hyvällä tuurilla niitä saattaa kohdata myös näillä seuduin.
Juuri ennen viimeistä nousua, strategisesti loistavassa kohdassa, oli maatilan myyntipöytä. Omenoita oli selvästi tullut yli tarpeen. Osa oli pudonnut maahan, osasta tehty mehua ja kakkua. “Laune Stückli” luki kyltissä. Ja kyllä, olo kohentui huomattavasti omenakaakkusesta. Jalka nousi sen jälkeen kevyesti.
Parinkymmenen kilometrin matkan huippu oli Schauenberg ja sen rauniot. Jo kenties roomalaisten valloittamalla kukkulalla oli keskiajalla kunnon linnoitus. Lumihuiput siintivät keltaisten ja oranssien metsien takana. Ihmeellistä, että Zürichin kantonissakin on näin pitkälti asumatonta lääniä. Raunion reunalla olisi ollut mukava istuskella pitempäänkin, mutta tuuli oli niin hyinen, että eväiden jälkeen lähdettiin alemmas metsän suojaan.
Olin haaveillut kahvipaussista jossain viehkeässä kestikievarissa. Guhwilmühle näytti juuri sellaiselta, mutta se oli kiinni. Toivo kuihtui lopulta kokonaan määränpäässä Elggissä, missä oli kahdeksan vesilähdettä, eikä ainuttakaan kahvilaa. Ensi kerralla sumpit mukaan, vannotin. Taisin sanoa samaa edellisellä kerralla.
Hetken mietintätauko ja sitten ravun taktiikalla eteenpäin. Thinking moment and then crabstyle forward.Tüfels Chilen.Laulavat sienet. Singing mushrooms.Valkoisia huippuja! White peaks!Pöytämyymälän kassa repsotti auki. The money box of the cakesale was openwhen we came.Tikka? A woodpecker?Churfirsten näkyvissä. Churfirsten in sight.Vihreällä nyppylällä raunioita. Some ruins on the green hill. Ja yhtäänhän ei palele. Not cold at all.Kohtaaminen. A meeting.Sääli että tämä oli kiinni. Pity this was closed.FarenbachtobelKäsienpesu. Washing hands.Perillä Elggissä. Arrived in Elgg.
En resumen: Un paseito en el cantón de Zurich en el bosque de otoño y era una sopresa, que lugares más bonitos había en este camino! Y que tan resbalosos son los raices y hojas.
Kurzgesagt: Die Wurzeln und Blätter sind jetzt wahnsinnig rutschig. Aber wie schön ist Zürcher Oberland!
Piti äkkiä kiiruhtaa laittamaan pari kuvaa tänne, ettei jää koko lokakuu väliin. Sillä niinhän siinä kävi, että työreissujen ja muuton väliin mahtui myös törkeä flunssa ja energiatasot on yhä aikalailla alakantissa. Vuorillakin olen käynyt, mutta kaikki liikunnallinen on viime viikkoina liittynyt lähinnä laatikoiden kantamiseen. Uudessa kodissa on yhä kaaos; lamppuja puuttuu ja laatikoita riittää, eikä sohvaakaan ole. Mutta yksi vieras on majoittunut ja netti pelaa, joten eiköhän se tästä.
Alp GrümSt. MoritzNo kyllähän 1x oma pärstä pitää olla. At least one selfie, of course.Matterhorn illalla. Matterhorn at night.Matterhorn ja pihlajanmarjat. Matterhorn and rowan.Matterhorn aamulla. Matterhorn in the morning.Matterhorn ja sen kaverit. Matterhorn with friends.Matterhorn kurkkaa peiliin. Matterhorn looks at a mirror.Matterhorn ja vesikasvit. Matterhorn and the waterplants.Monte Rosan jäätikkö. The Monte Rosa glacier.
En resumen: Las caminatas han estado en pausa por culpa del trabajo, cambio de casa y gripe. Pero al menos he visto el cambio de estaciones en los Alpes.
Kurzgesagt:Keine Wanderungen seit langem, aber wenigstens habe ich den Herbst in den Alpen gesehen.
Elämän illuusiohan on, että joku olisi pysyvää. Ainut mistä kenties niin voisi sanoa on muutos ja liike. Se on ehkä tämän vuoden motto.
Joka tapauksessa, olin reppu selässä rinteessä ja nousemassa Arosan Weisshornille. Sauvat olivat kotona, koska eivät mahtuneet pakaasiin ja reittihän on tuttu, ei mitään se kummoista matkalla. Pieni eväs ja riittävästi vettä; siinä kaikki mitä tarvitaan. Ja paljon happea.
Värit olivat alkaneet taittua kellertävään ja punertavaan, kirkkaimpina loistivat mustikanlehdet. Alku ja keskivälikin meni mainiosti; kuuntelin murmeleiden vihellyksiä, enkä nähnyt yhtään. Välillä tarvitsin pulssintasauspaussin, täytin keuhkot ja taas eteenpäin.
Matkalla on vain yksi kohta, jossa nousu on sekä jyrkkä että vaatii pientä tarkkuutta. Sen olisin voinut kiertää alamäkipyöräilyyn tarkoitettua tietä pitkin, mutta olin jo sen verran ylhäällä, ettei kannattanut kääntyä takaisin. Viime kerralla kaikki meni sen suuremmitta vaikeuksitta.
Nyt tajusin, että kenkä saattaa luistaa hiekkaisessa rinteessä ja vieressä oli vain samanlaista hiekkaista seinämää, mistä ei saanut otetta. Tarrasin silti, kynsillä. Ja pariin piikkiseen kasviin. Melkolailla nelin kontin muutama metri ja sitten istahdin miettimään. Valutin desinfiointiainetta piikkien jättämiin punaisiin kohtiin, joita poltteli.
Polku oli muuttunut viime kerrasta, se oli hiekkaisempi ja viereiset seinämät murtuneet, sitä koossa pitävä kasvillisuus kadonnut. Jos olisin mennyt alaspäin, olisin varmaankin edennyt istualtaan.
Kauneuskin oli toisenlaista, vuoret sinisiä ja kasvusto oranssihtavaa. En muista mikä vuodenaika edellisellä kerralla oli, mutta karuus oli tänään herkistävää.
Jos vielä tulen tänne, palannen sauvojen kera. Polku on näet silloinkin jo taas toinen.
Mini-ihmisiä harjanteella. Mini people on the ridge.Kohde taustalla. Target on the background. Reunalla. Tämä ei ollut se nelinkontin kohta. On the edge.This wasn´t the critical point.Lopussa kiitos seisoo jne. All good.
En resumen: Las rutas se cambian, nunca es como la vez pasada.
Kurzgesagt: Die Wege ändern sich, es ist nie wie beim letzten Mal.
Kesä ei voi olla vielä lopussa, sillä haluan vielä tuntea lämmittävän auringon, kesäsateen tuoksun ja kulkea alppiniityn poikki heinien kutitellessa sääriä. Ja vielä olisi niin monta 26 Summit Challengen reittiä noustavana!
On silti vain pakko hyväksyä; tämä kesä on ollut outo ja se nyt vain on niin. Yritetään irtautua kodista, hyvästellä näkymät, viikunat ja laventelit, naapurin kissa ja talon henki. Tähän asti ollaan oltu jonkinlaisessa transsissa, nyt on se viimeisen puristuksen hetki. Laatikot esille, kamojen läpikäymistä ja reissu- sun muita töitä siinä sivussa. Kuukausi ja kirjoituspöydän pitäisi olla uudessa sijainnissa.
Viikonloppuna pidin kaksi päivää hengitystaukoa, sillä seuraavasta ei ole tietoa. Juoksin metsässä mäkeä ylös ja mäkeä alas, nautittiin ystävillä illallista, käveltiin kesäisen kaupungin läpi teatterifestivaalille ja ihailtiin elokuun keltaista valoa, kirkkaina siintävien vuorten profiileja.
Nyt vedän uudelleen syvää henkeä ja sukellan tekemisiin. Nähdään toisella puolen.
HärzliseeSyksyn merkkejä: kastanjaherkut on ilmestyneet kauppoihin. A sign of autumn: the chestnut delicacies are in shops.Jäätikköä Titlisillä. Titlis & glacier.Poseeraava yksilö. A posing specimen.FürenalpAa-joki. The river Aa.
Viikon toinen retki alkoi tahmeasti, ensin Zürichin ruuhkissa ja samaa Luzernissa. Kun päästiin Pilatuksen ohi ja Sarnenin (edellinen reissu täällä) paikkeille, oltiin jälleen selvillä vesillä tai siis tässä tapauksessa vuoristotien alkupäässä, menossa kohti uusia seutuja.
Ympyräreitti lähti vuoristohotelli Langisin luota, läpi kosteiden nummien, ohi nuotiopaikkojen ja joen sivustaa mutkitellen. Eksymävaraa ei ollut, sillä luonnonsuojelualue ja lehmien ja vasikoiden niityt oli tiukasti rajattu sähköaidalla.
Seutu oli kosteaa ja ylöspäin johdattivat kumiset kennot, mikä auttoi varsinkin mutaisissa jyrkemmissä paikoissa. Alkumatkasta vastaan tuli kaksikko, joilla valtavasti tatteja. Siis TATTEJA! Ensimmäiset, jotka olen Sveitsissä nähnyt ja nekin toisten koreissa.
Polku nousi 500 m korkeammalle nopeaan tahtiin. Ylempänä kulki kolmikko sienijahdissa. Innostunut karjahdus kertoi tatista polun syrjässä. Maasto oli sammaleista ja kuusia joka puolella. Hidastettiin vauhtia ja yritettiin mekin availla sienisilmää. Ei niin mitään syötävää, paitsi parit karvalaukut. Mustikoita sen sijaan alkoi olla paikoittain reilustikin. Harmitti, sillä eväslaatikot oli vielä käytössä. Ei ollut edes kuksaa mihin kerätä.
Pysähdyttiin tutkimaan kaikki takkien taskut ja repun pohjat ja löydettiin vanha riisipussi, jossa oli tuotu retkelle aiemmin kevätsipulia leipien väliin. Haisteltiin pussia ja todettiin käyttökelpoiseksi. Kuljettiin mättäältä mättäälle, kunnes päätin että nyt riitti. Pakko jatkaa matkaa, että päästäisiin ennen iltaa perille. Tuloksena 7 dl eli kesän ensimmäinen mustikkapiiras.
Oli todella lämmin päivä, eikä varjoa riittänyt viilentämään oloa kuin paikoittain. Jänzin huipulla tavattiin uudelleen sieniä metsästävä kolmikko. Heidän kävi sääliksi meidän onneton vainu ja saimme lahjaksi yhden isohkon, melko syödyn tatin. Mushroomman kertoi oppineensa sienihommat isältään. Tunsi paikat ja myös alueen tarjonnan.
Evästauko pidettiin huipulla, mistä löytyi pari penkkiä. Jostain syystä lentomuurahaiset olivat vallanneet penkkien ympäristöt, joten istahdettiin heinikkoon. Bernin valkoihuippuiset Alpit ja sinisenturkoosit järvet olivat ihan postikorttimateriaalia. Alaspäin jatkettiin toiselle puolen Jänziä pikkuruista polkua ohi kellokaulaisten hevosten. Jännitin jonkun verran, sillä ne näykkivät toisiaan leikkimielisesti ja ryntäilivät ees taas. Yksi hevosen liikahdus polulle ja olisin kumossa alaspäin viettävässä rinteessä.
Loppumatka oli kokonaan auringossa ja vaikka vettä oli mukana paljon, täytyi viimeisellä tunnilla miettiä monta suullista jättää pulloon varaksi. Ennen kotiinlähtöä käväistiin vielä syömässä hotellin terassilla palauttava ateria. Fitnesslautanen, iso läjä erilaisia salaattiaineksia ja joku proteiinilähde, löytyy usein ruokalistoilta ja päivän kuumuuden jälkeen se tuntui ainoalta mahdollisuudelta.
Ja mitä kävi tatille? Se kärsi lievästi kuljetuksesta, mutta päätyi sipulin kera pannulle ja pienten leipien päälle. Kiitettiin mielessämme vielä kerran ystävällisiä kanssavaeltajia gourmet-paloista.
Jokisen yli. Over the river.Vilukko. Parnassia palustris.Sveitsin suurinta nummialuetta. The biggest heath area in Switzerland.Ylempänä alkaa pilkottaa huippuja. A bit higher, you can see the first peaks.Tattiseutua. The bolete area.Hikisiä, mutta ylhäällä ja repussa mustikoita. Sweatting, but we got there and have bilberries in backpack.Vähän matoinen lahjatatti. A bit eaten boletus we got.Hän kirjoittaa Jänzin (1737 m) lokikirjaan tärkeitä sanoja. Writing important words in the logbook of Jänzi (1737 m).Kellokaulaisia hevosia. Horses with bells.Lurppasilmävuohia. Sly eye goats.Palauttava ateria ennen kotimatkaa. A recovery meal before going home.
En resumen: una de las mejores caminatas en este verano. El camino al pico de Jänzi pasa por páramos bonitos, bosques con boletos y árandanos y arriba te espera la vista a los Alpes.
Kurzgesagt: Eine von den schönsten Wanderungen in den letzten Zeiten. Der Weg führt durch Moorlandschaft, Wälder mit Steinpilzen und Heidelbeeren und oben wartet eine grossartige Aussicht in den Alpen.
Sattui niin, että olin työjuttuja varten Engelbergissä. Fürenalpista lähtevän reitin varrelta löytyi myös 26 Summits Challengen kyltti, joten sain sieltä pisteen edellisten kaveriksi. Kasassa on 9 ja vielä olisi tallattavaa. Asunnonetsintäprojekti valitettavasti häritsee vuorilla juoksentelua.
Vettä virtasi puroissa ja putouksissa; maasto oli vehreää ja huiput teräviä, ainakin ne jotka suostuivat tulemaan esille. Sumu vaimensi äänet ja aavemainen kellojen kalke kantautui sieltä täältä. Sää oli yhtä pilveä, mutta juuri sitä luokkaa, että luulen näkeväni maahisia tai ainakin vuorikauriita kivien paljastuessa ja valkoisten huttujen lipuessa huippujen ohi.
Ainoat eläimet, jotka lopulta kohtasin, olivat vuohet ja lehmät. Ja perhosia. Niin ja yhden pedon. Musta kissanpentu tarpoi määrätietoisesti ihan ihan pantterina kättäni kohti ja yritti metsästää sen. Pelastin itseni toisaalle ja peto juoksi painimaan lauman toisen pikkuisen kanssa.
Ahoi, vuoria näkyvissä. Mountains in sight!Huoltopaussi. Maintenence brake.Alppitilan talonen. Alpine house.Hän metsästää. Minua. He/she is hunting. Me.Tuttuja patikkapolulla. Acquaintances on the hiking trail.Stäuberin putous The Stäuber waterfallAa-joki. Aa-river.Tonkat ja kellot rivissä. The bells and milk churns on the line.Vehreää ja kosteaa. Green and wet.Vielä joen yli. One more bridge to exceed.
En resumen: otro punto para el 26 Summits challenge. A esta caminata cerca de Engelberg se le dicen la pequeña Patagonia.
Kurzgesagt: Noch ein Punkt in 26 Summits challenge. Die Wanderung in “little Patagonia” fängt an bei Fürenalp.
Menzingenin päätapahtuma sunnuntaina: pari outoa tyyppiä reput selässä pyöri keskustaa ympäri. Syy: ohjeet, kyltit ja tekniset apuvälineet osoittivat kukin omaan suuntaansa.
Polku löytyi, mutta katosi jälleen niityn tullen.
Nurmirinteessäkään ei reittiä näkynyt ja valuin tennareilla alas tielle. Ainakin suunta oli oikea.
Pienestä kappelista löytyi osuva lause: Onnea tulee etsiä matkanvarrelta, ei määränpäästä, minne matka päättyy.
Maaseutuhan on viehättävää ja monin paikoin kasvoi kirsikkaluumuja, joita en ole koskaan maistanut (listoille).
Sihl-joen tunnelien korkeus vaihteli ja suojasin kädellä päätä, katto oli kivisen muhkurainen. Jokihan on kaunis, muttei kovin puhdas, joten pulahdus jäi kotirantaan.
Loppuvaihessa käveltiin kapoisaa rantapolkua ja joen toisella puolella rinteessä nähtiin kaksi henkilöautoa. Olivat törmänneet toisiinsa Hirzeliin vievällä kiemuraisella tiellä ja sinkoutuneet alemmas kohti jokea. Paikalla oli yhä paloautoja ja poliiseja.
Sihlbruggin teollisuusalueen luona yritettiin bussiin, joka veisi Baarin asemalle. Jollain käsittämättömällä logiikalla pysäkki oli toinen kuin se, jonka kyltissä luki Banhof Baar, joten tehtiin ylimäräinen maaseututurnee Neuheimiin ja takaisin.
Zürichissä olin valmis vastaanottamaan asiaankuuluvan mainosjätskin. Jakajia ei näkynyt missään, joten oli pakko kaivaa kuvetta. Mustikka-vanilja vetosi suomalaiseen sydämeen, costaricalaiseen vaniljasandwich.
26 Summits Challenge 6/26
MenzingenTalo maalla. A country house.Melkein jatkettiin tietä. Polku vie kohti metsää. Almost took the wrong road.Metsästä kumpuilevalle maaseudulle. From the forest to hilly countryside.Sen verran liukas nurtsi, ettei lenkkarit pitäneet rinteessä. A bit slippery with runningshoes.Pikkuruinen kappeli hyvällä sanomalla. A small chapel with a good message.Pyöräilijät suuntasivat oikealle, me vasemmalle. The cyclists went to right, we to the left.Joku on puraissut kirsikkaluumua. Somebody has tasted the cherryplum.Tunneleita matkalla. Some tunnels on the way.Kuvat on kuin vekkulasta. The pictures are kind of weird.Itse joki nätti, muttei kovin puhdas. Pretty river but not very clean.Välillä tunneli on vain puoliavoin galleria. The half open gallery part of the tunnel.Lopussa jätski seisoo, vai miten se menikään. In the end there´s almost always an icecream.
En resumen: El rio Sihl fluye hacia Zürich y nosotros hicimos una caminata desde Menzingen hasta Sihlbrugg. No nos tocó la lluvia prometida y en el final había un helado, así que todo bien. (Esta vez no era gratis).
Kurzgesagt: Der Wanderweg am Sihl, zwischen Menzingen und Sihlbrugg, ist schön und der angesagte Regen ist irgendwohin anders gegangen. Zum Schluss gab es Glace, natürlich.
Appenzeller Ausserrhodeniin on viikkokausia luvattu viikonloppujen iltapäiväksi ukkosta. Tänään päätin, että okei, tulkoon ja lähdettiin ajoissa, päämääränä olla autossa ennen salamointia.
Kasasin kamat vauhdilla ja näytti ihan pätevältä läjältä. Yksi tekijä puuttui, nimittäin lompsa. Käteistä saattaisi tarvita huipulla kahvinpuutteeseen ja tänään olisi matkalla syytä noudattaa tieliikennesääntöjä, koska mukana ei myöskään ollut henkkareita.
Me nopsajalkaiset pyyhällettiin Hundwiler Höhin ympyräreitti reilusti oletettua nopeammin. Oli ihanan viileää verrattuna kotilämpötiloihin, pilviäkin, sumua ja tuulta. Ei mikään varsinainen turistikohde; monenmontaa lehmää moikattiin matkanvarrella ja muutamia muita paikallisia.
Ei siis mitään ihmeitä, mutta kauniita niittyjä, kumpuilevaa, aina viehättävää Appenzelliä. Kahvitauolle olisi kaivattu hedelmäpiirasta, mutta tarjolla oli valtavia keksejä, Spizbueb (veijari) ja Vogelnestli (linnunpesänen), laakson konditoriasta. Purkka toisen päällä oli hämmentävä.
Kotimatkalla pysähdyttiin perinteisesti tutkimaan maatilan automaattilokerikkoa. Mukaan lähti kolme kiloa perunoita/3 Fr ja kaksi isoa laatikkoa munia (en muista hintaa). Tavan supermarketissahan perunat on aina pestyjä. Nyt oli valinta edessä, pestyistä maksat puolitoista frangia enemmän. Päätin jynssätä itse pottuni.
Zürichissä vallitsi ikihelle, jonka pikaista romahtamista 20 astetta viileämmäksi osasimme vielä vain unelmoida. Joten kotona reput nurkkaan, uikkarit päälle ja jorpakkoon.
26 Summit Challenge /osa 5
Ja kuvasta puuttuu…? Lompakko. And the missing thing is…?A wallet.Ensimmäinen kohtaaminen. First encounter of the day.Apilaniittyä ja kukkuloita. Cloverfields and hills.Hän nousee. He can do it. Hämähäkkien valtaama viitta. Spiders had found the sign.Kuivaheinää lehmille. Dry lunch for the cows.Utua ilmassa ja huippuli näkyvissä. Some mist in the air and the peak is there!Viimeisen vartijalehmän ohi.Makeat välikahvit. Sweet coffeebreak.Päivän gourmet. The gourmet of the day.Sammal kukkii. The moss is blooming.Tokavikat lehmät. The penultimate cows.Metsää ja kalliota. Woods and rocks.Pitelen joutessani tätä seinää. Holding the wall. Etsi kuvasta polku. Find the path in the picture.
En resumen: Por fin en Appenzeller Ausserrhoden y nisiquiera vino la tormenta prometida. Una vuelta de muchas vacas.
Kurzgesagt: Endlich in Appenzeller Ausserrhoden und sogar ohne das angesagte Gewitter.
Pala Suklaata 