Tänään on hyvä päivä katsella kuvia, sillä ulkona leijailee lumihiutaleita. Kunnan tyypit keräsivät äskettäin aurausmerkit pois, joten usko kinoksiin on kaikesta huolimatta vähäistä. Kukkuloilla on lunta, meillä vain märkää ja autojen katoilla valkoista riitettä.
Kävin bongailemassa kukkia ehkä pari päivää ennen varsinaista loistoa. Bertastrassen kirsikkapuissa oli väriä, mutta vain osa kukista auki. Magnolat olivat suurimmaksi osaksi vielä nupuillaan, paitsi lämpimimmissä paikoissa. Valkoiset pienikukkaiset magnoliat ovat aikaista lajiketta ja huumaavan makea tuoksu leijui Batumbah-puiston sivustaa kulkevalle kadulle asti.
Garde Manger on konditoria, jonka juuret ovat itäisessä Sveitsissä Graubündenissä, patisserie-taidot on haettu Pariisista ja yksi putiikeista löytyy Bertastrassen kulmasta, kirsikkapuiden läheltä. Kuvissa leivonnaiset ovat herkullisia, mutta lauantain valikoima oli lievästi pettymys. Silti sitruunainen piirakka oli sekä kaunis että maukas.
Toisella kertaa päämääränä eivät olleet varsinaisesti kevätkukat, vaan korvapuustit ja pääsiäisherkut. Mietin aamulenkkiä ja sen jälkeistä Suomi-kauppareissua, mutta epäilin, että laiskuus voittaisi ja jälkimmäinen jäisi toteuttamatta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sain kuningasajatuksen yhdistää aktiviteetit: juosten kohti pullaa. En sen kummemmin pohdiskellut matkan pituutta. Ainahan sitä voi hypätä junaan, jos vauhti hyytyy.
Matkalle osui keltaisia, yhä nuppuisia magnolioita, tyyni aamuinen Zürichinjärvi, kymmeniä muita lenkkeilijöitä, rantaravintoloita, joissa laiteltiin terassien lounaspöytiä kuntoon ja sitten sitä asvalttia. Oli puuduttavaa juosta 26 km suurelta osin tasaista ja vain paikoittain hiekkatietä, Zürichin ja järveä reunustavien pikkukuntien läpi. Loppuvaiheessa jouduin väärälle puolelle raidetta ja enkä jaksanut enää lisälenkkiä, joka olisi vienyt lähemmäs järveä ja luonnon keskelle ja kävelin sadatellen autotien viertä jalkakäytävällä.
Pysähtelin kuvailemaan, ottamaan takkia pois, riisumaan fleeciä, laittamaan lisää vaatetta päälle ja syömään taateleita sekä pähkinöitä. Pääsin silti perille jalan ja sain haluamani pullat, pari riisipiirakkaa ja pääsiäisherkkuja. Mutta myönnän, että matka oli pitkähkö. Eikä tule toistumaan.
En resumen: Fui a ver la primavera en Zurich, justo antes que los arboles se florecieron – y justo antes de la nieve.
Kurzgesagt: Frühlings hopping in Zürich, von einem wunderschönen Baum zum nächsten.
Sämtiserseen patikkareitti on ympäri vuoden auki, silloinkin kun muualla on välikausi. Lumirajan paikkeilla, missä polku muuttui jääradaksi, oli pakko laittaa liukuesteet kenkiin ja ottaa sauvat avuksi. Alun jyrkän nousun loppupäässä meitä kohti liukui mies holtittomasti hypähdellen, metsästä löytämäänsä keppiin tukeutuen, vaimo perässä askel kerrallaan ja kiljahdellen. Siirryin sivuun ja mietin onko pelastushelikopterin äppi käyttövalmiina. Tennariporukkaa oli liikkeellä useita.
Pariskunta ei ollut tietoinen siitä, että toista kautta olisi päässyt eteenpäin vaivattomammin, ilman rotkoa ja liukastumisvaaraa. Sielläkin oli lunta, mutta vähemmän jyrkkää ja jäätöntä. “No nyt on jo liian myöhäistä,” mies totesi ja jatkoi liukastellen alaspäin. Reitin sivulle oli hujahtanut pieni lumivyöry. Sieltä kopsahteli alas hunajamelonin kokoinen kivi, joka pysähtyi ojaan.
Saharan hiekkaa oli Sveitsin taivaalla kuulemma 40 000 tonnia ja se näkyi vielä tänäkin päivänä sumisena usvana. Järven läheisyydessä Plattenbödelin Gasthaus oli lomilla, mutta pihamaalla oli lämmin kohta syödä eväitä. Se oli sunnuntain retken päämäärä: voileivät keväisessä auringossa ja vuoristomaisemalla.
Sämtisersee oli vielä suurelta osin jäässä, se mitä siitä oli jäljellä siis. Appenzellin alueella lunta on tänä talvena ollut todella vähän ja luonto kuivaa. Järvi on solassa, joka on kuin tuuliputki. Toisessa päässä joku huuteli “huhuu” ja sen kaikui kolmasti. Muuten olikin täysin hiljaista, ei yhtään lintua koko matkalla. Sen sijaan myöhemmin rinteessä meni vöyhelsi joku iso otus, varmaankin kauris ja aurinkoisella lumikentällä ruohikon rajassa kuului tehokasta rapinaa; ehkä hiiri?
En ollut viitsinyt pysähtyä laittaamaan sauvoja kasaan ja reppuun, vaan kannoin niitä mukana ja otin jälleen käyttöön viimeisissä lumisissa osuuksissa. Olin edellisenä päivänä juossut 20 km ja nyt reilun puolen kilometrin vertikaalinousun jälkeen alkoi tuntua kintuissa ja sauvat selvästikin auttoivat menoa.
Harmittelin, ettemme olleet sittenkään ottaneet kahvitermaria mukaan. Kahvia etsiskeli muutama muukin. Viimeisillä metreillä Hoher-Kastenin parkkipaikalla saksalainen mies huikkasi auton ikkunasta, että mistäs saisi kahvia ja kaakkua. Brülisaussa oli auki vain kylän ravintola Rössli. Siellä miehet istuivat tyytyväisen näköisinä aurinkoisessa pöydässä kun ajoimme ohi.
Kotimatkalla olisi vielä ollut mahdollisuus pysähtyä patisseriessa pikkuruisessa Lichtensteigin kaupungissa, mutta oli niin hikinen olo ja kuraset puntit, että päätettiin jättää kahvittelu kotiin ja turvautua pakastimen antimiin. Vielä löytyi muutama pala taateli- ja hedelmäkakkua sunnuntain kunniaksi.
Jämät laskettelurinteestä. The rest of the skilope.Saharaa taustalla, minä edustalla, valmiina lähtöön. Sahara on the background, me in front, ready to start.Tästä alkoi talvi. On the winter level. Päästiin asiaan: eväisiin. We got down to the business: sandwichtime.Vesi ulottuu normaalisti vasemman kallion alaosaan. Sämtisersee is missing almost the half of the water amount.Liukuesteiden pesu meneillään. Washing the crampons.Utua auringolla. Some mist with sun.Voiton puolella. Turning point.
En resumen: La primavera vino muy temprano este año y queríamos ir a ver como se ve en Appenzell, en una ruta de caminata de invierno.
Kurzgesagt: Der Frühling ist sehr früh angekommen und wir wollten schauen wie es in Appenzell aussieht, auf einem Winterwanderweg.
Joku kysyi, että onko sitä nyt sitten pakko lähteä sinne jäisille jyrkänteille notkumaan?! Ei, ei ole. Välillä niitä silti tulee vastaan odottamatta, vaikka tilanne on etukäteen tarkistettu. Ja toisinaan tilanne on hallittavissa hyvin varustein. Silti näiden edellisten reissujen jälkeen päätettiin vetää varman päälle. Kohti pakkasta, ihanaa aurinkoa, leppoisaa ulkoilua, ruokaa ja aurinkoa. Ei sauvoja, ei liukuesteitä, ei törkeän liukkaita rinteitä.
Melchsee-Fruttissa tuntui, että ollaan polttopisteessä; aurinko paistoi täysillä, valkoista oli alla ja ympärillä. Säteet tunkeutuivat aurinkolasien allekin ja aurinkovoidetta piti sivellä kämmeniin ja käsivarsiin, sillä vaatetta piti kuoria nopeasti. Lumipöperöisessä mäessä tuli nopeasti todella lämmin.
Lunta oli enemmän kuin odotin. Itäisen Sveitsin vihreät rinteet olivat jo keväisiä, täällä keskemmällä maata oli yhä talvi tai ainakin kevättalvi.
Retki meni vanhan kaavan mukaan, suuntana reitin ääripään kuppila ja Graubündenin ohrakeittoa, alppimakarooneja ja thaicurry, jota ei ehkä sittenkään lueta perisveitsiläisiin ruokiin, vaikka sitä aina täällä onkin tarjolla. Perillä pyyhittiin jäät penkiltä ja istahdettiin tauolle aurinkoon. Naapuripöytään tuotiin lasipikarissa kaakaota valtaisalla kermatötteröllä, mikä näytti ihanalta, mutta ruuan jälkeen liian tömäkältä. Otettiin sittenkin vain pelkät kahvit.
Päivän huomoioita oli, että jos lumen kimmellystä katsoo nopeasti, se on vain kirkkaita pisteitä. Jos siihen keskittyy, näkyy sateenkaaren värejä. Valkoisessa kirkkaudessa on myös vaikea erottaa syvyyttä.
Lumessa putsaantuneet kengät olivat kauttaaltaan mutaiset päivän lopussa, sillä kävelimme hissiasemalta autolle ja aamun jää oli sulanut ruskeaksi velliksi. Sitä autoa, joka kurvasi vauhdilla ohi ja roiskutti kuravedet meidän päälle, muistamme pahalla. Päivää sen sijaan hyvällä.
Pilkkijät. Ice fishers.Yhtäällä murtsikkaa, toisaalla patikkaa. Left skiees, right hikers.Lounasta kohti, suoraan eteenpäin. Towards lunch.Lumikenkäilijät. Snowshoe walkers.
En resumen: A veces es tan rico ir en un día perfecto en una perfecta caminata.
Kurzgesagt:Manchmal ist es so wunderschön an einem perfekten Tag eine perfekte Wanderung zu machen.
Joulumarkkinathan on ihania. Tepastellaan joulukuplassa, haistellaan kerran vuodessa ilmoillle pölähtäviä maustekombinaatioita ja maistellaan rasvassa paistettuja ylilyöntejä. -Tai sitten kyyrötetään sateessa varjon alla, täristään kylmästä, sadatellaan ihmispaljoutta ja ikinä en tule uudelleen.
On toppeja ja floppeja ja yksi floppi on myös toppi. Nimittäin Zürichin Üetlibergin joulutori. Runsaasti mainostettu tapahtuma on varmaankin illalla hieno tietä reunustavine soihtuineen. Mutta päivällä se oli vaatimaton, parin kioskin juttu. Silti, kipuaminen kannattaa, sillä kaiken tämän harmauden keskeltä vuorelta saattaa löytää auringon ja Alpit. Joulutunnelmaan pääsee kupposellisella glühweinia.
Toisessa päässä, siinä paremmassa, on Huttwil. Pienen kylän muutaman päivän markkinolla on laatukäsitöitä, leivonnaisia ja musiikkiesityksiä ulkona ja kirkossa, pitkin päivää. Tiivis, leppoisa tunnelma ja keskellä sveitsiläistä maaseutua.
Montreux´n joulumarkkinoilla leijuu ranskalaisia vaikutteita, foix gras´ta ja vin chaudia. Ja maisema nyt vain on otollinen ihan mihin vain tapahtumaan. Aava Genevenjärvi ja lumihuiput toimivat kulisseina.
Tämän sesongin surkein idea oli tunkeutua Zürichin Bellevuen joulukylään matkatavaroin. Kamppasin laukullani erään naisen, jumituin tungoksen keskelle ja kastuin sateessa. Silti hetken pysähdys, rauhoittuminen kaaoksen keskellä ja oikeastaan se sateen ropina huppuunkin oli tunnelmallista. Joulu on tätäkin. Säntäilyn välissä pysähtymistä.
HuttwilKuivia hedelmiä ja tomaatteja. Dried fruit and tomatoes.Valais´n mustanenälampaita. Blacknose sheep from ValaisMontreuxKallein pipari ikinä: 6 Fr. Herkullinen silti! The most expensive cookie ever: 6 Fr. Still delicious!BernRanskalaiset tryffelimajoneesilla ja parmesaanilla. French fries with truffel mayonaise and parmesan.OltenZürich OpernhausZürich
En resumen: No todas las ferias son iguales y a veces vale la pena, a veces no. Pero todo forma parte del ambiente navideño.
Kurzgesagt: Alle Weihnachtsmärkte sind unterschiedlich, manchmal lohnt es sich, manchmal nicht. Aber das alles gehört zur Weihnachtsstimmung.
Appenzellissa vai Appenzellissä? Jämähdin hetkeksi taka- ja etuvokaaleihin; mikä on oikein ja mikä tuntuu hyvältä. Vaikka järki kuinka sanoisi, että jos on a-kirjain, niin ä:tä ei sanaan laiteta, päätin, että Appenzellissä kuulostaa paremmalta. Vierassanojen käytössä esiintyy horjuvuutta, luin jostain.
Mutta takaisin retkelle, sinne Appenzelliin. Brülisausta lähtevä polku on tallattu monesti, toisinaan vain Sämtiserjärvelle, toisinaan sitä seuraavalle Fäleninjärvelle, mutta kesällä tai keväällä. Yllättäin tätä polkua pidetään auki talvellakin ja koska verkkokamera näytti aurinkoa ja säätiedotkin puolipilvistä, lähdettiin leivät repussa liikkeelle. Otin mukaan sekä sauvat että liukuesteet. Jos alkupätkän nousu olisi jäinen, sitä olisi mahdoton kivuta ilman kunnon pitoa.
Matkalla vahvistui itäisen Sveitsin onneton lumitilanne. Niityt olivat laimean vihreitä, laduista jäljellä läikittäin runkoa. Brülisaussa ei ollut lumesta tietoakaan; sumua sitäkin sankemmin.
Väkeä oli liikkeellä vain muutamia seurueita. Sumussa vallitsi hiljaisuus, jonka rikkoi vain veden lorina kanjonin joessa. Hiki pukkasi nopeasti pintaan, vähennettiin kerroksia, juotiin vettä ja päästiin lumirajalle. Pehmeä, valkoinen kerros ei ollut liukas, mutta lisäsi haastetta. Vielä enemmän hiki, vielä vähemmän kerroksia.
Tunnin nousussa tuli kierrätettyä happea moneen kertaan. Vaatteet olivat kuoriutumisesta huolimatta niin läpimärät, että päätettiin pysähtyä Plattenbödelin vuoristomajalle kahville ja kuivattelemaan selkää. Seudulla ei ole laskettelumahdollisuuksia, ellei kipua suksineen ylös ja pyyhällä sitten rinnettä alas. Joka tapauksessa majalla oli hiljaista, vain kahdessa muussa pöydässä oltiin ruokailemassa ja tämä oli lauantai keskellä talvisesonkia.
Koska edellisen reissun kuminen rösti kummitteli vielä jossain ruokatorven loppupäässä ankeana muistona, päätettiin pysytellä varmalla tiellä ja tilattiin omenakakut. Keittiön puolelta kurkisteli partainen iäkäs mies, joka asetteli lautaselle kaakun lisäksi kunnon pläjäyksen kermaa ja koristeitakin. Kakku oli pelkkää plussaa, pähkinäinen ja lämminkin.
Plattenbödelistä eteenpäin reitti oli meille uusi ja kurvasi metsään. Kesäinen patikkapolku myötäilee järveä. Sumu sakeni entisestään, vaikka aurinko yritti piikata reiän sen vaippaan. Näkyvyys oli enää kymmenisen metriä, eikä merkkitolppia erottunut valkoisesta. Onneksi polku oli tallattua jälkeä ja melkein koko matkan helppo seurata. Reitti oli tietty myös kellossa, mutta talvisin heittoa on aikalailla. Se näytti kuitenkin suuntaa, sillä maamerkeistä, vuorista tai muista maisemista ei ollut jälkeäkään.
Sumu kasteli hiukset, kylmä jäädytti kostean puikoiksi ja helmiksi. Vajan katon laidassa suorat jääpuikot olivat villisti harallaan joka suuntaan.
Jossain vaiheessa, kun alettiin aavistaa olevamme melko perillä, tajuttiin, että nyt on lähellä vuoden ensimmäinen parkkisakko. Maksu jäi hoitamatta, eikä sovellus pelannut, koska oltiin liian kaukana pisteestä. Brülisaun poliisi taisi olla lauantaivapaalla, eikä jaksanut käydä tarkistamassa viittä autoa parkkipaikalla, sillä tuulilasissa ei näkynyt minkäänlaista lappua. Ellei sitten posti tuo.
Kohti sumua. Towards the fog.Vielä lumetonta. No snow yet.Huurtuneet oksat sumussa – karmivan kaunista. Frosted branches in foggy forest; kind of creepy but pretty.Mitä jyrkempää ja lumisempaa, sitä hikisempää hommaa. Steep and snowy; really sweaty.Löytyi yksi paikallinen. Found a local.Joku siellä menee. A person in the forest.Plattenbödeli. Kahvipaikka näkyvissä. Plattenbödeli. Coffeeplace in sight.Omenakaakku on niin just sopiva. Applecake is just perfect at this moment.Kohti aurinkoa. Towards the sun.Jääkiekkobongaaja.
Icicle watcher.Ja sumu vain synkkenee. It gets even foggier.Harmaahapsi. New hairstyle.
En resumen: En Appenzell uno tiene que subir bastante para encontrar la nieve. Y en la neblina hay que ponerse vivo, para no perderse.
Kurzgesagt: Im Appenzell muss man bergauf laufen um Schnee zu finden. Nebel musst du nicht suchen, es ist überall.
Lauantain pääohjelmanumero oli selvä: roinasta piti päästä eroon. Tölkkejä, purkkeja ja muuta oli kerääntynyt korikaupalla ja ne odottivat sievästi rivissä kierrätyskeskuskeikkaa. Laahauduin liian myöhään aamiaiselle, sen verran hitaalla tempolla, että tuli kiire. Kierrätyspaikka sulkee ovensa kello 12. Me olimme paikalla kymmentä vaille.
Olo oli hieman nahkea illan urbaaneista urbaaneimpien juhlien jälkeen; valvominen sekoitti pakan. Silti, sää vaati liikkeelle ja koska omenat kukkivat, lähdettiin suoraan kierrätyskeskuksesta kohti Saksan rajaa ja Bodeninjärveä.
Olin sitä mieltä, että reitti on uusi. Nimet eivät sanoneet mitään; muistikuvia tasan nolla. Tai oli, mutta en tiedä mistä, samoilta seuduilta kuitenkin. Pari sataa metriä myöhemmin olin jälleen kartalla. Tuttu polku.
Jätettiin auto hevosaitauksen viereen nurmelle. Ratsujen karva kiilsi auringossa tummanruskeana, eikä niitä haitannut. Kävin nimittäin kysymässä. Vieressä tilalla ei näkynyt ketään, jossain lähistöllä lakaistiin. Ehkä väki hinauttaisi auton kantonin pääkaupunkiin ja sen saisi maanantaina. Tai soittaisi poliisin paikalle ja lasissa odottaisi QR-koodi sakkoineen.
Huumaava tuomen tuoksu levisi heti metsäpätkän jälkeen. Viivähdin valkoisen keskellä; kuin parfyymipilvessä. Tässä vielä hengittelin syvään. Sää oli kuiva ja helteinen, pelloilla oli menossa kilpa-ajo. Traktorit vetivät täyttä vauhtia kivet singahdellen ja heinä pöllyten. Kuiva sato piti saada talteen, koska kesää riitti kaksi päivää, sen jälkeen lämpötila romahti, tuli sade ja viikon lopulla ehkä lumi.
Rypsipeltojen keltainen menee suoraan aivoon; se jos joku on endorfiinejä tuottava näky. Omenapuissa oli kukkia enemmän kuin koskaan, sanoisin ja olen varmaankin väärässä. Mutta tiheässä silti. Tänään niistä on jäljellä ehkä enää terälehti siellä, toinen täällä, myrskytuuli on riepottanut parin päivän ajan.
Eväsleipiin pistin papumössöä ja salaattia edellispäivältä ja gourmet-osuus tuli marinoiduista punasipulinsuikaleista sekä paahdetuista saksanpähkinöistä ja paprikasta tehdystä tahnasta. Näytti vaatimattomalta, mutta sain aikaan mehevimmät leivät aikoihin. Lounasmaisemana oli sinisenä kimmeltävä Bodeninjärvi; reitti kulki sen yläpuolella rinteessä. Alppirivistöä peitti usva; Säntis oli tunnistettavissa uhkeasta ja aina vähän uhkaavasta olomuodostaan. Ja antennista.
Reinhartin navettakuppilan kohdalla oltiin niin paistuneita ja janoisia, että päätettiin istahtaa kahville varjoon. Aldo inspiroitui bratwursteista ja Ruth-rouva sanoi välittävänsä sanan miehelleen, joka hoitaa grillihommat. Reinhart tosin tuli istahtamaan kahvikuppinsa kanssa ystäviensä pariin ja makkaran toinen puoli kärähti. Sisältä se tosi hyvää, hän vakuutti.
Reinhart halusi esitellä meille myös sisätilat. Siinä missä on pöytiä, hamusi ennenvanhaan heinää lehmä jos toinenkin.
Maalaistie oli tasaista, tunnelma rauhaisa ja jalka lopulta kepeä. Käsivarretkin poltin vasta seuraavana päivänä pyöräillessä, mutta koska nyt on jälleen villapaitakelit, sekään ei ota niin aivoon. Otin myös tyynesti vastaan nenäverenvuodon. Heinänuhaisen herkkä nenä protestoi maalaisilmaa. Yöllä aurinko, rypsipellot ja omenankukat kulkivat pehmeänä elokuvana unissani. Ja jossain naukui kissa.
Syyskuun päivä alkoi kallistua iltaan, kun tallasimme kohti lähintä museota kaupungin rajalla. North American Nativ Museum, Nonam, on sveitsiläiskaupungissa Zürichin kamariorkesterin harjoitustilojen vieressä, asuinalueen keskellä kätkössä.
Koska pääsy pitkään museoyöhön ei onnistunut, haettiin luomuoluet ja La Chamacan tacoja ja istahdettiin Nonamin edustalla puupöydän ääreen. Sillä jollain piti ylittää turhautumisen raja. Sää oli liian lempeä, lämmin ja aurinkoinen, ja ilta lupaava kaikesta huolimatta.
Liput olisi pitänyt lunastaa verkkosivulta, joka jumiutui jo muutama tunti ennen tapahtumaa. Puhelimen kanssa sählääminen väsytti ja jatkettiin seuraavaan kohteeseen, Le Corbusierin paviljonkiin Zürihornin puiston sivussa. Jos ei päästäisi sisään, niin ainahan sitä voisi jäädä rannalle jäätelölle, uittelemaan varpaita.
Meidät ja muutama muu turhautunut lipunostaja päästettiin sisälle kehoituksella kokeilla uudelleen. Sveitsiläis-ranskalaisen arkkitehdin talo muuttui auringon laskiessa, värikäs palapelirakennus sai uusia muotoja, keltainen, sininen, punainen leijui ilmassa. Astuin soikeasta vihreästä ovesta terassille, kuljin tilasta seuraavaan kapeita betoniportaita. Pimeän tullen ulkona alkoi väristä. Elämää juhlistava performanssi ei silti yltänyt Le Corbusierin arkkitehtuurin tasolle ja jatkoimme lyhdyin koristellun puiston sivusta ratikkapysäkille.
Kaupunki oli yöllä täydempi kuin koskaan arkisin, taiteen perässä kulkevia, nuoria rannassa tanssimassa salsaa, osa valui klubeihin, hengailivat kadulla, ajelivat suuntaan tai toiseen. Lämpö, valot ja elämä tuntuivat ihanalta, kuin Välimereltä suoraan. Zürichkö kiireinen tai jäykkä?
Freddy Benitezin y la Diferenten aloitellessa meillä oli vihdoin liput. Lattaribändi sai tiukan motivoinnoin jälkeen meidät kaikki tanssilattialle cumbiaan, tätä ei vain katsella, pitää liikkua, tuntea musiikki kehossa, sanottiin. Ja kyllä tuntui, hiki nousi heti niskaan, lantio vapautui hetken yskähtelyn jälkeen.
Viviane Chassot´n harmonikkasävelet kaktusten ja muiden mehikasvien keskellä rauhoittivat niin, että aloin valua penkiltä unisena. Tajusin, että tämä oli tässä. En jaksaisi enää venyttää yötä edes taiteen vuoksi. Toki yöpalalle lasisten kasvihuoneiden edustalle kykenin, mutta illan vire viilensi käsivarsia ja alkoi palella. Soikean kuun valossa palasimme keskemmälle kaupunkia. Laivallakin olisi päässyt, mutta se tuli mieleen liian myöhään, värikkäänä ja kauniina ilmestyksenä järven pinnalla.
Lähiluomuolutta tietenkin maistettava La Chamacan tacojen kera. Organic beer with the tacos of La Chamaca. Koska ei päästy museeon, katseltiin taivasta ja fasaadeja. Couldn´t get to the musem, so we checked the sky and facades.Le Corbusierin paviljonki. The pavilion of Le Corbusier.Detalji sisältä. A detail inside.Performanssi meneillään. A performance going on.Yön valot. The lights of the night.Freddy Benitez y la Diferente.Viviane Chassot ja kaktukset. Viviane Chassot and the cactus.Kuu ja sen silta. The moon and it´s bridge.Iltapala. Night snack. Olisko tuo tapahtuman kulkuneuvo? Is that the shuttle of the museum event?
En resumen: Un evento de museos en la noche de Setiembre es siempre como del otro mundo. Relajado, divertido y lleno de color.
Kurzgesagt: In der Lange Nacht der Museen wird Zürich entspannt, amüsant und voll von Farben.
Kuljin pitkän matkaa varjossa, joka tuntui hyvältä. Iho viileni, sisällä oli vielä lämpöä, kertymää monelta viikolta. Muistin miltä syyspäivät tuntuvat ja hengitin raikasta. Laakson tukaluus tuntui kaukaiselta, ohut ilma sai sydämen nakuttamaan. Ehkä siksi tuntui että ympärillä oli rauha. Ja liikkumattomuus. Suuret vuoret, nehän ovat yhtä pysyvyyttä ja turvaa.
Auringon rajalla ensimmäinen askel; lämpö kohtasi kengän ilman vaikutusta, sukan paikkeilla se tuntui keveänä, iski ylempänä sääreen, käsivarsiin, poskiin kuin kuuma vaippa. Hetken se oli tervetullut, sen jälkeen oli mietittävä aurinkorasvaa. Ja niitä jäätiköitä, sulavaa vettä. Että kuinka tämä tästä jatkuu.
Tänään tiedetään, että tukaluus loppui kerralla. Kaatosateeseen, rakeisiin ja lumipeitteeseen. Nyt tälläkin polulla olisi tarvittu kengät, jotka tarraavat lumikerrokseen, lapio ja ehkä kelkkakin.
Toisen päivän pilvet pehmensivät rajoja. Olo tasaantui, hetken ajattelin normaalia, jota ei ole olemassakaan, mutta voisi olla. Se jatkumo, jolloin kaikki sujuu tasaisella samanlaisuudellaan. Harhaluulo siitä, ettei mikään muutu. Maakin liikkuu, eikä jäätikkö ole paikallaan pysyvä kerros hohkaavaa kylmää, vaan virta.
Mutta ihminen raivaa lumet ja maavyöryt, odottaa että vesi laskee, lapioi polut puhtaaksi ja rakentaa uudet talot. Kun juna asemalla nyrjähti raiteeltaan, tuotiin toinen, kiivettiin kyytiin ja matka jatkui. Päivät lyhenevät ja tarraamme kalenteriin, alamme miettiä villasukkia tai ainakin etsiä sienikoria. Ja olemme jälleen kiinni pienissä muutoksissa, joita kiertokuluksi sanotaan.
Eigergletscheriltä lähtiessä valo on sinistä. Leaving from the station of Eigergletscher, the light is blue.Lehmä johdatti joelle. This cow guided to the river.Ja sitten tuli aurinko. And then there was sun.Schynige Platten ympärillä vuoret ovat pyöreitä – tai teräviä. By Schynige Platte the mountains are round – or sharp.Väriterapiaa. Colortherapy.Vasemmalla polku, jota seuraillaan seuraavaa huippua kiertäen. The path we follow is on the left and continues going around the next peak.Kerroksia. Layers.Juna nyrjähti. The train derailed.BachalpseeUkkonen valuu hitaasti hiipuen. Thunderstorm comes little by little.Mutta katto on näkyvissä. But there´s a roof on the sight.Ihminen on pieni. We humans are so small.
En resumen: Quien se podría imaginar, que justo después de estas fotos vinieron lluvias superfuertes y en las alturas nieve.
Kurzgesagt: Wer hätte gedacht, dass nach diesen Fotos ist oben alles weiss geworden.
Ollakseen enimmäkseen patikkablogi, aika vähän on viime aikoina tullut liikuttua yhtään missään. Mutta pienestä se postkoronainenkin aloittaa. Sunnuntaina tuntui, että nyt on aika mennä kastamaan jalat Zürichinjärveen, helteestä ja järjettömästä heinien sirottelemasta siitepölypilvestä huolimatta. Grindelwaldista hankitut uudet urheiluaurinkolasit päähän ja kadulle!
Matkaa kertyi 1,6 kilometriä eestaas ja tuloksena lihasväsymys. Ja koska ollaan Sveitsissä, korkeuserolta ei voinut välttyä. Takaisin rinteeseen oli noustava, jos halusi kotiin ja vaakatasoon lepäilemään. Ja kuinka monesta sadasta metristä olikaan kyse? 40 metristä.
Joka tapauksessa energiatasot ottavat nyt isoja harppauksia päivästä toiseen. Enää eivät koivet tutise tai silmissä pimene seistessä, postilaatikolla käyn keveästi ja eilen kokeilin jotain jumpan kaltaista. Hengitysharjoituksia, syviä vatsalihaksia ja testing-testing, vieläkö käsivarret toimivat. Kaikki siis tarkasti kontrolloidusti, ettei yskitä ja pulssin pitää pysyä alle 120.
Ammattikseen urheilevan mukaan keuhkot pitäisi tarkastuttaa ennen kuntoilun aloittamista. Lääkäriltä sain terveisiä, ettei tarvitse, mutta näin kuumalla ilmalla siitepölyjen keskellä ei kannata tehdä mitään haastavaa. Strateginen suunnitelma sisältää kevyttä liikkumista joka toinen päivä viikon verran, sen jälkeen voin yrittää mennä salille, jossa samaten alku lähinnä liikeratojen kokeilua.
Viikkoja on kulunut yskiessä, mutta tiedän päässeeni lopulta vähällä ja olen siitä kiitollinen.
Järvi on paikoillaan. Here it is, lake Zurich.Ihan kuin olisi ulkomalla. As I was abroad.Mehiläiset ovat yhtä innoissaan karhunvadelman kukista kuin minä. The bees are as excited of the blackberries as I.
En resumen: Poquito a poco recuperando de corona y ya llegué al lago de Zurich. Y devuelta a casa.
Kurzgesagt: Langsam erhole ich mich von Corona und bin schon zum Zürisee gelaufen. Und zurück nach Hause auch.
Siinä jäivät viherä alppijärvi ja vuorenhuiput kukkien varjoon, kun löysin villit krookukset.
Ehkä jouduin pienen hurmion valtaan, makailin pitkin ketoja nenä valkoisessa kukassa. Ja hidastin matkaa, koska jokainen krookus on ainutlaatuisesti hienossa kohdassa ja muutoinkin upea.
Lilat krookukset, sellaiset suikerolehtiset, kukkivat syksyllä metsissä ja joillakin niityillä, nyt on valkoisten aika vuorilla. Olin elätellyt toivoa kohtaamisesta, mutten rohjennut sanoa sitä ääneen. Vähän sama kuin lumen kanssa, tosin päinvastaisesti. Matkaan lähdetään lallatellen mielikuvissa kesäpolut ja sitten ollaan reittä myöten hangessa.
Matkalla vähän liikennettä, mitä nyt muutama lehmä. The traffic was light, just a couple cows on the road.Rentukat loistaa. Marsh Marigolds were glowing.
Sämtiserseelle Appenzellissä vievä tie nousi jykevästi kuten asiaan kuuluu, puhtoisena ja tyhjänä. Sivupoluille ei ollut asiaa -lunta- mutta sen olin työstänyt jo etukäteen; tänään noustiin huoltotietä, onhan meneillään rospuuttokausi.
Kahvipaussi Sämtisersee. Coffeebrake by Sämtisersee.Eväs. Snack.
Järvi on solamaisessa laaksossa ja tuuli puhaltaa lähes aina. Aurinko yritti lämmitellä usvan takaa ja eväitä kuorittiin esille olevinaan kummun suojassa, ainakin pienemmällä viimalla. Kevään kuivuus näkyi kutistuneena alppijärvenä. Rantaa oli metreittäin enemmän kuin tavallisesti.
Eväspuolella oli taas pientä tuhoa, olin huoletta heitellyt keitetyt kananmunat repun pohjalle ja murskanahan se alin oli. Joka tapauksessa syötävissä. Ensi kerralla kaikki sapuskat laatikoihin!
Patikkaporukan energiatasojen tarkastuksen jälkeen päätettiin vielä jatkaa seuraavalle, Fählen- tai Fälenseelle, ihan kuinka haluatte, molempia kirjoitusasuja käytetään. (Itse harrastan taloudellista kirjoittamisen muotoa; mitä vähemmän kirjaimia, sitä parempi.)
Alppikrookuksia. Alpine Crocus.Puu kivellä. A tree on a stone.Ylempänä riittää vielä paikoittain lunta. A bit higher there are still some thicker snowlayers.
Ehkä korkeus, ehkä luonnon puhtaus tai alppimaaperä vaikuttavat väreihin, mutta vuorilla ne ovat intensiivisempiä kuin missään. Rentukat ja siellä täällä muutamat leskenlehdet loistivat rannan tuntumassa, seuraavana tulisivat voikukat.
Ja sitten ne krookukset. Olin vähällä ohittaa ne, niin pieniä kukat ovat. Krookussilmän auettua niitä näkyi kaikkialla. Valkoisia pisteitä, kuin pieniä helmiä alppikedolla.
Alppien toisella puolen krookuksista kerätään sahramia. Näistä hennoista yksilöistä tuskin saisi suuremmin satoa, mutta keltainen loisti valkoisten terälehtien keskellä ja kutsui luokseen pörriäisiä, joita ei kylmässä lennellyt lainkaan.
Huhtikuussa kaikki majatalot näillä rinteillä ovat ainakin viikolla kiinni. Fälenseen Gasthausilla oli remppaporukka hommissa ja näytti, ettei paikka ole kyllä vielä pitkään aikaan valmis vastaanottamaan ketään. Järvikin oli jäässä. Vain toisessa päässä oli reunoilta hiukan sulaa ja lohjennut jäälautta. Vieressä uiskenteli pari sorsaa. Ehkä ne pesivät jossain täällä lähellä.
Krookuksia kuin valkoisia helmiä nurmella. Crocus, like white pearls on the grass.Fälenseellä ei vielä laineet loisku. In Fälensee there are no waves yet. Toivo silti jäiden lähdöstä. Still some hope, that the ice might melt someday.Patikkaretkue. Hikingpals.Huippu huipun takana. A peak behind the peak.Twinpeak?!
Takaisin ensimmäisellä järvellä oli jo sellainen olo, että uitettiin jalat jäisessä järvessä. Matalikko oli yhtä sammakonkutua ja joku kututyyppi kuin metri mustaa helminauhaa. Eteenpäin ei tarvinnut kiivetä kallion vuoristopolkua, vaan rantakivikko toimi reittinä, se missä tavallisesti on vettä metrin verran.
Uusia sammakkosukupolvia tulossa. New generation of frogs coming up.Sammakkoasioita miettimässä. Thinking of frogstuff. Picture:Maarit Piippo
Oli merkillisen rauhallista, vain linnut raakkuivat ja naksuttelivat järvellä. Puuttuivat retkiporukat, lehmät, vuohet. Paluureitillä olimme lähes yksin.
Kahdeksantoista kilometriä vuorilla nousuineen ja laskuineen on sen verran, että etsiydyttiin perillä Brülisaun ainoaan aukiolevaan majataloon, Rössliin, syömään. Oltiin selvästikin ainoita kylän ulkopuolisia, rekkareiden perusteella ainoita toisesta kantonista ja peräti toisista maista.
Odotukset maalaiskuppilasta eivät olleet mitkään kovin suuret, mutta nuorehkolla isännällä on selvästi korkeat laatukriteerit, ruoka oli kaunista ja maukasta. Appenzeller Chäsmagronen, juustokermamakaronigratiini oli saanut uutta pontta rosmariinista ja vihreä salaatti ei ollutkaan salaatinlehtiä tomaattisuikaleella, vaan mukana oli vaikka mitä, sipulinituja myöten.
Gasthausin isäntä oli tarjoilun lomassa vetänyt ylleen palomiehen vermeet. Perjantai-illan menojen kulminaatio oli selvästi alkamassa; palokunta veti harjoituksia kylän päätiellä.
En resumen: April es un poco temprano para paseitos en los Alpes, pero en Appenzell pudimos subir a dos lagos, a Sämtisersee y Fälensee, que estába todavia cubierto por hielo. Una tranquilidad increible, ya que la epoca del verano todavía no ha empezado. Nos topámos sólo un par de otros grupos en el camino y vacas ni cabras todavía no han llegado. Y un montón de crócus alpinos salvajes.
Kurzgesagt: April ist ein bisschen früh für Wanderungen in den Bergen, aber genau deswegen ist es super ruhig. In Appenzell gab es noch keine Kühe oder Geise, nur einige Wanderer und wir. Und wahnsinnig viele wilde Krokus!
Iltasumu laskeutuu Appenzelliin. The eveninghaze surrounding Appenzell.
Pala Suklaata 