Advertisements

Santiagon tiellä Sveitsissä, 2. etappi Märstetten-Tobel

Jakobsweg, Märstetten-Tobel,  n.12 km, nousua 147 m, laskua 56 m

Niin se vain kävi, että Jakobin retkikunta muotoutui uudelleen. Nelli, joka on siis koira, canis, ei tykännyt edellisen pätkän kuumasta asvaltista ja jäi kotiin lepuuttamaan käpäliään. Koiran hihnasta kiinni pitänyt Riikka viis veisasi lämpötilasta ja Sari, joka täytti kolmannen osapuolen paikan homo sapiensin edustajana, vetäisi tyynesti vain lenkkarit jalkaansa ja täytti repun eväsleivillä.

Reitin alku oli haasteellinen, sillä lähtöasemalla Märstettenissä oli kyllä pyöräliike, kebabkioski, kiinni oleva Gasthaus sekä punaverhoinen bordelli, mutta ei vessaa. Koukkasimme suoraan metsään tieosuuden sijaan ja sen jälkeen navigaattorin avustamana varsinaiselle Santiagon reitille.

16-10-02-21-22-30-710_deco

Metsäpolkua reunustivat ruohikon seassa kasvavat valtavat lilat krookukset. Eikä ole edes kevät. Uudet vaelluskengät, joilla olin vain juoksennellut talon portaita vintille ja takaisin, saivat oranssin sahramipeitteen. Kukkakaste kengille tuntui pätevältä ja oikealta. Luonnossa ne eivät näyttäneet edes niin valtavilta.

16-10-02-21-18-12-502_deco

16-10-02-21-15-54-245_deco

Miten niin isot?!

En ole koskaan mieltänyt 176 cm:n varttani isoksi, vasta Sveitsissä. Keski-Amerikassa tietenkin olin päätä pitempi kuin muut, mutta se kuului asiaan, olinhan gringo. Sveitsissä sitä ihmetellään. Pyöräkaupassa kauhisteltiin, että miten hirveän pitkä rouva onkaan (=iso rouva, iso pyörä). Ja nyt on sitten jalassa upouudet Lowat, miesten malli, kun jalkateränikin on niin valtaisa, tavallisesti siis kokoa 39-40. Vaelluskenkien koot ovat pieniä ja alamäkiin on varattava reilusti tilaa varpaille, eikä naisten vaelluskenkiä valmisteta kuin 42:n asti. Joten jonka räpylä kaipaa kokoa 42,5, kääntyköön miesten malliston puoleen.

16-10-02-21-17-12-483_deco

Alkupätkältä löytyi myös tulevan matkan suuntaviivat. Tästä riittäisi vielä tallattavaa, sillä Santiago de Compostelaan on vielä matkaa reilusti yli 2000 kilometriä. Ei sillä, että sinne asti oltaisiin menossa, tällä erää suunnitelma kattaa vain Sveitsin osuuden. Ja tällä vauhdilla, kaksi etappia kesässä, näemme Santiagon myöhäisessä eläkeiässä.

Toinen osuus kulki pitkin pohjoista vai olisiko koillista maaseutua, ei juuri ketään missään, varsinkaan muita Jakobswegiä kulkevia. Silti löysimme liikenneruuhkan, kun lastenvaunuja lykkäävä nainen saatteli lehmät laitumelle ja jonossa oli muutaman auton lisäksi pari-kolme traktoria ja me.

Vaikka asvalttia oli jälleen enemmän kuin kaipasimme, kulki askel kevyesti. Jos nousua oli, se tuli jutellessa ohitettua huomiotta. Kylttien simpukat johdattivat eteenpäin kohti aavoja peltomaisememia, omenapuita ja maissipeltoja.

16-10-02-21-19-37-269_deco

16-10-02-21-20-43-371_deco

16-10-02-21-20-14-427_deco

Aurinko porotti ja odotin kohdalle osuvaa jokea, mutta kävelimme vain yhden yli, eikä toista, edes puroa, tullut kohdalle. Repussa oli uutuuttaan hehkuva ultrakevyt pyyhe, jonka otin mukaan ihan vain siksi, että matkalla on mukava uittaa koivet viilentävässä vedessä. Nyt söin vain eväät metsän siimeksessä pyyhkeen päällä istuen.

Vaellusreiteiltä saa lähes aina jossain vaiheessa ruokaa ja vettä, mutta Jakobswegin toinenkin etappi (ensimmäisestä osuudesta täällä) menee dietin puolelle, ellei mukana ole evästä. Eihän tämä ole mikään 60 kilometrin taivallus pilkkopimeässä, kuten Matin matka Kouvolasta Kotkaan (kts. juttu löytyy täältä) eli hengissä selviää pelkällä vedelläkin. Silti repullinen leipiä, hedelmiä ja herkkuja lisää retken mukavuutta.

Viimeisillä kilometreillä tien varrelta löytyi kyltti kuppilaan, Gasthaus zum Bienen. Suunta oli vastakkainen, joten jatkoimme matkaa pysähtymättä, Tobel-Affeltrangenin asemalle asti ja sen läheisen kuppilan pihalle jäätelölle. Koska pyrkimyksenä ei ole vain selviytyä, vaan kaikinpuolinen nautinto.16-10-02-21-23-12-284_deco

 

 

En resúmen: En la segunda etapa en el Camino de Santiago por Suiza, de Märstetten hasta Tobel, nos dimos cuenta, que este tal vez sea un proyecto eterno. Hemos avanzado como 30 km en todo el verano. Y si quisieramos seguir después hasta Santiago de Compostela, nos faltarían todavía 2325 km. Pero este caso, como en muchas veces, lo más importante es el camino, no el destino.

Kurzgesagt: Jakobsweg, der zweite Teil, Märstetten-Tobel. Es sieht aus, unsere Wanderung bis Ewigkeit dauert. Erst etwa 30 Km sind vorbei, und das seit Mai. Wenn wir nach der Schweiz bis Santiago de Compostela laufen möchten, fählt es, laut einem Schild, noch 2325 Km. Aber in diesem Fall, wie sehr oft, der Weg ist wichtiger als der Ziel.

 

Advertisements

Kun kengästä putoaa pohja Alpilla

Vaellus: Ebenalp (1644 m)-Füessler-Altenalp (? m)-Mesmer (1613 m)-Seealpsee (1141 m)-Wasserauen (876m). Opasvihkosen mukaan 5h, 11,7 km ja vaativa. Nousua 397 m ja laskua 1083 m.

Luin laiskasti lehteä loppukesän aamuna pihalla, välillä jäin tuijottamaan venettä järvellä ja hörppäsin jo kylmennyttä kahvia. Tuntui vähän siltä, että haluaisin tänään kiivetä vuorelle. Vilkaisin kelloa ja näytti aika myöhältä. Yritin kipristellä muistiani, josko sieltä tulisi mieleen joku paikka, jonne aina on tehnyt mieli. Tarve kiivetä jonnekin tuli vain vähän myöhään, jos sattuu istumaan vielä yhdeksältä aamiaisella yöppärissä, eikä edes kohdetta ole päätetty. Moni paikka on turhan kaukana tai vaellukset liian pitkiä.

ebenalp-lehmipoika

Kuvasta tuli vähän turhan, sanottaisiinko taiteellinen, mutta laitettava silti. Tilanne on niin Appenzelliä. Yhtäkkiä eteen tuli lauma lehmiä, joita johdattavat kukkakranssein koristetut nuorukaiset. Ehkä jo paluuliikennettä vuorilta laaksoon.

ebenallp9-polku

Vuoristossa vaellusreitit tunnistaa punavalkoisista merkeistä

Tuntia myöhemmin oli ikkunaluukut suljettu, reppu pakattu ja auto käännetty kohti Appenzellin Alppeja. Kuplahissillä vaikutti siltä, että samaan ideaan oli päätynyt koko lähialueen väestö. Olin halunnut pitkään näyttää Ebenalpin seudun puolisolle. Puolilta päivin oltiin lopulta ylhäällä ja täydessä paisteessa tallaamassa kohti ensimmäistä määränpäätä, Altenalpia.

ebenalp-13-maatila

Altenalp. Tässä puhallutti sen verran, että kamerakin on vinossa.

ebenalp11-maitotonkat

Maitotonkat järjestyksessä ulkoseinällä.Ylhäällä yöpymätilat.

Viitta näytti heti alkupätkän jälkeen osoittavan pienelle, alaspäin siksakkaavalle kiviselle polulle. Pari porukkaa kävi kurkkaamassa, pyörittivät päätä ja jatkovat leveämpää tietä. Osuus on lyhyt, eikä niin paha miltä vaikuttaa. Silti, näillä seuduilla olen ensimmäisen kerran nähnyt kylttejä, joissa lapset kehotetaan sitomaan turvaköyteen kiinni. Polut ovat kapeita ja reunat jyrkkiä. Vuoristolaispuolisosta täällä oli syytäkin olla hiukan hermona, oli kuulemma sen verran kivistä ja koordinatiivisesti hankalaa reittiä. Minä, saarelainen ja Kronbergillä, kolmisen sataa metriä alempana korkean hyydyttämä, en nähnyt näissä poluissa mitään ongelmaa. Kuulin sveitsiläisen pariskunnan kyselevän paikallisilta, jyrkkeneekö reitti vielä tästä, oli jonkinlaista korkeanpaikan kammoa. ”Jos kerran olette tänne asti päässeet, niin ei se enää pahemmaksi muutu,” kannusti Alpenalpin pikkuruisen maatalon emäntä. Sattuvasti uutisissa mainitaan juuri näihin aikoihin, että ihan tavallisia patikkaretkeläisiäkin putoa, kompastuu, lierähtää ja lipsahtaa poluilta vuosittain  useita ja huonoin seurauksin. Eniten onnettomuuksia vuorilla sattuu yli viisikymppisille miehille, jotka ovat yksin liikenteessä.

ebenalp-12-altenalp-menu-kukat

ebenalp10-sapuska

Vaaleaa vuohenjuustoa ja kellertävää alppijuustoa.

Altenalpissa on pakko pysähtyä, ihan vain siksi, että saman katon alla on itse tupa, possuja ja navetta. Ja pihalla vielä parit kanat. Ruokalistalta löytyy maitoa suoraan lehmästä, lämpimänä tai kylmänä, Heusuppe, heinäkeittoa, jonka liemi tehdään kuivista alppiheinistä, possun filettä pihan sikalasta, piimää, omia juustoja ja jugurttia. Tämän lähempää lähiruoka tuskin voisi tulla.  Meille tuli pöytään alppi- ja vuohenjuustoa ja pussillinen leipää. Kahvi tarjoiltiin laakeasta kupista. Meidän lepuuttaessa vaelluskenkien suojaamia kaupunkilaiskoipiamme, isäntä työnsi paljasjaloin edelweiss-paidassa kottikärryt alamäkeä lähteen luo ja haki siellä kylmenneen maitotonkan ja puski lastin kaulasuonet pinkeinä torpan edustalle.

Appenzellin vuoret ovat rajusti kohoavia, särmäreunaisia. Kivimursketta on valunut alas laaksoon; isoja möhköjä on siellä täällä. Ja niiden vieressä Seealpsee, kirkkaan vihertävä alppijärvi.

ebenalp-14-huiputebenalp-15-maisema

ebenalp-kartta

Mesmerin kohdalla on nousut ja kapeimmat polut selätetty, siitä eteenpäin on alamäkeä ja välillä tasaistakin. Meillä oli kahvin tarve, kova paiste oli muutenkin saanut mehut irti molemmista. Tunsin valtavan kiven kengänpohjassa, enkä tajunnut missä se oikein oli.  Pohja oli irronnut jalkaterän kohdalta kokonaan ja kivi siellä välissä. Tilattiin kahvit ja mantelisarvet sekä rulla teippiä. En kuulemma ole ensimmäinen, joka on kaivannut ensiapua vaelluskengilleen. Teippasin varmuudeksi molemmat, mutta mutta puolivälissä kohti järveä tunsin käveleväni varvastossuissa. Nyt lonksutti oikean kengän pohja kantapäästä asti ja vasenkin oli irtoamassa.

ebenalp-18-mesmer-keskella

Jos oikein siristää silmiä, näkyy kuvan keskellä laaksossa talo. Siellä juotiin kahvit ja teipattiin kengät.

Myönnetään, että kengät ovat edelliseltä vuosituhannelta, mutta muuta vikaa ei tähän mennessä ollut ilmaantunut. Järven luona mies pulahti uimaan ja minä etsin lisää teippiä. Ei löytynyt. Lonksuttelin viimeisen tunnin autolle ja kotona oli pakko luovuttaa kengät roskapussille. Tärkeiden vaellustarvikkeiden listalle pääsee siis teippirulla. Sen lisäksi seuraavalla kerralla olisi muistettava hengittää suu kiinni maastosta riippumatta, sillä onnistuin polttamaan aurinkosuojalla voitelemani huulet suun sisäpuolelta.

ebenalp5-paluu-jarvi

Vingertävää polkua alas kohti järveä

ebenalp2-kynsivuori-jarvi

Seealpsee

En resúmen: La ruta en Appenzell es maravillosa, pero parece que demasiado para mis botas. En la mitad del camino se me cayó la suela de frente, pero por dicha en el lugar de pausa tenían teip. No se me ocurrió, que también hubiera tenido que amarrar la parte del talón, así que la última hora cuesta abajo mi bota pareció un flipflop.

Kurzgesagt: Die Umgebung von Ebenalp ist eine von meinen Favoriten. Aber anscheinend zu viel für meine Wanderschuhen. In Mesmer im Berggasthaus hatten sie Klebeband zur ersten Hilfe, aber ich hätte auch daran denken sollen, dass die Sohle auch bei der Ferse ausfallen wird. Die letzte Stunde bergab hatte ich dann anstatt einen Wanderschuh einen Flipflop.

ebenalp3-niemi

Seealpseen niemi

%d bloggers like this: