Olen vouhkannut Teehüslistä Zürchin kotivuorella Uetlibergillä useasti, sillä se on ehdottomasti yksi mukavimmista taukopaikoista kaupungin lähistöllä. Ja järkyttyneenä luin lehdestä, että sen toiminta loppuu. Miten voi olla! Miten niin pistetään kiinni 80 vuoden jälkeen?!
Helteellä ilman on sameaa, mutta ei niin paksua, etteivätkö Zürichinjärven taustalla häämöttävät Alpit näkyisi.
Noustiin sitten päivänä eräänä jälleen seinämää ylös ja syötiin kielekkeellä loputkin eväät. Katseltiin vastakkaiselle niemimäiselle harjanteelle ja ihmeteltiin sitä, että teemökki oli rakennettu juuri sortumakohtaan. Lippu liehui tangossa ja terassilla näkyi liikettä. Häh? Ehkä se oli nyt yksityiskäytössä. Ehkä joku oli pistänyt omat eväät terassin pöydälle. Ehkä se olikin auki!
Teehüsli on vasemmalla hiekkaisen läikän yläpuolella. Koti taas vastarannalla.
Tallaamme risteymäkohtaan, josta polku lähtee alaspäin, muuttuu portaiksi, harjanne kapenee reilun metrin levyiseksi, ohitamme lähteen, jossa sanko kerää vettä ja tulemme ruokalistan luo. Kyllä, teehüsli on erittäin auki.
Ruokalista.
Ihan kuin mökillä. Tulet on uunissa ja ulkona kesä. Pönitsässä ikkunalaudalla kuivamakkaroita.
Mökin piipusta tulee savua ja sisällä hääräilee kaksi miestä, terassilla juoksentelee jomman kumman pieni poika. Suomessa poika olisi varmaankin kiinnitetty valjailla kaiteeseen, ollaanhan rotkon reunalla. Parista pöydästä kuuluu vaimeaa puheensorinaa, muuten on hiljaista. Aldo oli haaveillut koko matkan porkkanakakusta ja tyrmään toiveet; Teehüslissä ei koskaan ollut porkkanakakkua. Ja täällä on turha kysellä jätskiä, kahvia tai limskoja. Sen sijaan puualustalla kuivasalamia, juustoa ja leipää. Tai biberlejä, marsipaanilla täytettyjä lebkuchen -tyyppisiä äkkimakeuksia yksittäispakattuina. Juomaksi hellalla höyrävästä kattilasta seljankukkateetä tai lihalientä.
Tältä suunnalta ei pääse kovin kauas ottamaan mökistä kuvaa. Yksikin askel ja ollaan rotkossa.
Terassiltakin on kivat näkymät.
Mutta niin se vain on, pöydällä on juuri aloitettu porkkanakakku. Valikoimaa on siis laajennettu. Kovin suuria muutoksia ruokalistaan tuskin tehdään, sillä tarjottavat tuodaan repussa alhaalta laaksosta. Teemökki toimii vapaaehtoisvoimin ja sitä pyörittää Alpenklub zur Steilen Wand. Joka sunnuntai ja muina pyhäpäivinä pari vuorossa olevaa pakkaa repun ja lähtee nousemaan jyrkännettä ylös. Vaikka ollaan vain pari kilometriä kaupungista, seinämällä on Alppien jyrkkyyttä.
Lämpöä on ulkona yli 30 astetta, tulet on silti sytytetty uuniin. Vesi haetaan puuämpärillä lähteestä ja mökin vieressä on puunhakkuupaikka. Pöytien pikkumaljakoihin on kerätty metsäkukkia.
Tämä kuva demonstroi katoamista. Kaiteen toisella puolen oli aiemmin vasemmalle avautuva terassi. Nykyisin jyrkänteessä kasvavia kuusia.
Terassi on pienentynyt roimasti alkuajoista. Mökkiä ei olekaan tehty sortuman ylle, vaan sortuma on syntynyt mökin siinä jo ollessa – ja vienyt ison osan terassia. Kosteina vuosina vuoren rinteeseen tulee uusia raapaisulta näyttäviä viiruja. Metsä on romahtanut juurineen alemmas laaksoon. Alppikerholaiset tekevät viikoittain (!) mittauksia, joilla tarkistetaan maaperän vakaus. Luotamme alppikerholaisten tarkkaan silmään ja istahdamme terassille siemailemaan lähteessä viilennettyä omenamehua.
Kotona kaivoin esille lehtijuttuja ja kyllä, Teehüsliä oltiin sulkemassa pari vuotta sitten. Se vain oli se toinen, kioski nimeltä Teehüsli, toisella puolen vuorta. Ja sekin on avattu uudelleen.
Teehüsliltä jatkettiin tallaamista kohti Uetlibergin turistirysää, Utokulmia.
En resumen: En la montaña de Zürich hay una cabañita un poco escondida. Yo ya creí que lo habían cerrado, pero en total – y por dicha- no. El Club de Alpinismo lo mantiene abierto y todos los domingos llenan la mochila con comida, suben al monte, parten leña, encienden el fuego en la cocina para calentar el té y traen agua de la fuente. Y revisan, que el terreno está estable, ya que una parte de la terraza ya se derrumbó al valle.
Kurzgesagt: Ich dachte, dass Teehüsli war am Ende. Aber anscheinend war es nicht dieses Teehüsli und das andere ist auch schon wieder geöffnet. Teehüsli Fallätsche ist wirklich eine Perle und speziell für eine Finnin die Mökki-Stimmung einfach wunderschön. Das Wasser wird vom Brunnen getragen, die Bouillon auf dem Holzofen aufgewärmt und Käse, Biberli und Trockenwürste vom Tal im Rücksack hingebracht. Da braucht man schon ein bisschen Engagement. Zum Glück gibt es Alpenklub zur Steilen Wand.
Zürichissä varaus on avainsana. Ihan kaikessa. Leffaliput, pöydät ravintoloihin, kinkku jouluksi ja ystäväni Pian mukaan myös ruokakaupasta ruodot ja päät kalakeittoon – tai jäät ilman. Miyukoon on turha yrittää ilman pöytävarausta, varsinkaan viikonloppuna. Torstaina niitä oli lauantaille jäljellä “muutama”. Varauksen voi tehdä netin kautta, kunhan ensin hyväksyy tiukat säännöt myöhästymisestä ja valitsee valmiiksi menú-vaihtoehdon. Jo edellisellä kerralla kaikesta ulkoisesta herttaisuudesta huolimatta kahvilassa leijui jonkinlainen ankaruus. Seurani mielestä tarjoilijat olivat pelottavia.
Pala Suklaata 