Oli vähän sekava olo. Salille ei pääse, korona sulki sunnuntait. Vuorille ei ehdi ja muutenkin pitäisi pysyä kotona, sillä sairaaloissa ei ole tilaa rinteissä nyrjähtäneille. Puutarhan syystyöt on vaiheessa, vaikka periaatteessa on jo talvi. Ei vain oikein huvita.
Joten metsään. Vapaavalintaisille poluille.
Haistelin harmaata ja siristelin silmiä taivasta kohti, yritin nähdä jossain vilahduksen taivasta tai edes jälkiä auringonsäteestä. Tammen oksissa roikkui vielä ruskeita lehtiä, niitä ei ollut mikään varistellut. Ollaan niin lähellä joulua, että näin oksissa lehden muotoisia piparkakkuja. Huomasin heti piristyksen energioissani. Kärsin luultavasti akuutista vajeesta, johon auttaa vain yksi: pipari.
Eiväkö lehdet näytäkin pipareilta?/Don´t the leaves look like cookies?Epäsosiaalinen kissa. /Antisocial cat.
Kaarsin kohti jokiuomaa, joka on syvähkössä kanjonissa. Rinteen reunassa kannolla istui kissa, Gato Gia eli Opaskissa. Tavallisesti se juoksee jo kaukaa tervehtien kiehnäämään jalkoihin, vaatien rapsutusta ja paijailua, kulkee polulla edessä näyttäen tietä tai perässä varmistaen, että mennään minne piti. Tänään se istui pyöreän kissamaisena ja katsoi minua: “Tänne ei ole tulemista.” Kohta oli selvästi valittu yksityisyyttä vaalimaan. Ehkä sillä oli huono päivä.
Omat energiani sen sijaan parantuivat askel askeleelta. Tympeähkö lähtötilanne oli mennyttä. Pistelin menemään kunnon vauhdilla ja kohti mäkeä, sillä mitä suorempi nousu, sitä vähemmän väkeä. Siinä suhteessa olin samoilla linjoilla kissan kanssa. Ei tässä ketään tarvitse kohtailla. Mitä vähemmän käytettyä ilmaa, sitä parempi.
Sienten valloittama kanto. /Perfect place to grow for mushrooms.Aivan selvästi ovi jonnekin. /This must be a door to somewhere.
Pöpelikössä pölähti ja tömähti. Olin saanut vauhdikkaalla menollani lihaisan ja kimmoisan sepelkyyhkyn sydäninfarktin partaalle ja se yritti lentää jonnekin pois, mutta törmäsi tömähtäen oksaan ja räpisteli sitten vähemmän tyylikkäästi kuusikon turviin.
Saavuin välietapin paikkeille syvään hengittäen, siihen missä tulee pätkä tasaista ennen seuraavaa nousua, ja vedin keuhkot täyteen kannabiksella maustettua happea. Polulla ei näkynyt ketään. Pössyttelijä oli joko piilossa tai liukkaasti liikkunut toiseen suuntaan.
Siellä se menee, hevonen ihmisineen, molemmat iloisina./There it goes, the horse with someone, both happy.
Lumesta oli enää rippeet, sammalet raikkaan vihreitä. Sienet nauttivat kosteudesta, vaikka kylmä oli puraissut. Löysin myös punaisia omenoita, ne eivät kuitenkaan näyttäneet syötäviltä. Mustikan varpujen alla taas näyttää asuvan joku. Ehkä se on ovi hiirelään. Aukealla, lumikentän poikki, astelee ratsu hyväntuulisesti ihmisineen. Miten niin tiedän niiden mielentilasta? Ihan vain aavistan, olemuksesta ja liikkeestä.
Ihan näyttävät leikkiomenoilta./Are these even real?
Zollikon syntyi aikanaan metsäkorporaatiosta, joka on yhä voimissaan. Muistan, että joskus metsästä on saanut hakea itse kuusen. Ne on tältä vuodelta loppuunmyyty. Meidän kuusiasia on vielä pohtimatta, hoitamatta. Ehkä vuokraamme ruukkukuusen, ehkä ostamme sen rassukan, vinon ja toispuolisen, jota kukaan muu ei halua. Ehkä joulu on ohi, ennenkuin toimimme ja kuusen virkaa toimittaa oksa.
Järven yläpuolella joudun ihmisten keskelle, enkä pääse pakenemaan edes pikkupolkua kohtaamatta laumoittain vastaantulijoita. Me kaikki astelemme varovasti, sillä polut ovat yhtä mutavelliä ja liukkaampaa kuin lumi. Kotona huomaan olevani kurassa polvitaipeeseen asti.
Harmaa sää on lempeä ja leppeä. Vaihdan jalkaan villasukat ja keitän kupin teetä.
Oikeastaan harmaa päivä on enimmäkseen sävyiltään sininen. /Actually a grey day is mostly blue.
En resumen: Un día gris no invita mucho a nada. Pero en el paseíto me topé con muchos otros, que se habían también salido en la busqueda de aire fresco: el gato sentadito, una paloma gorda, que se asustó y chocó con una rama, un fumador de cannabis, un jinete con su caballo y docenas de gente como yo.
Kurzgesagt: Ein grauer Tag ist eigentlich nicht etwas, dass man begeistert bewundert und in die Natur einladen würde. Aber im Wald gab es doch viele begegnungen: mit einer sitzenden Katze, mit einer dicken Ringeltaube, die erschrocken gegen einen Ast flug, mit der Wolke, die ein Kiffer gelassen hatte, mit einem Reiter oder Reiterin und mit dutzenden von Leute wie ich.
Teen suvereenin loikan Sveitsi-aiheista ja patikoinnista Costa Ricaan ja ruokaan. Seilaaminen Euroopan ja Väli-Amerikan välillä, jos ei muuten niin ajatuksissa, johtuu parista seikasta: perheessä on sekä sikäläisiä, että täkäläisiä. Korona ei päästä sukuloimaan. Sää Sveitsissä vuorilla surkea. Ja ruuanhimo, se istuu minussa kuin tatti.
Eli tiivistettynä: jos en ole patikoimassa, alan kokkailla haikailemiani asioita. Yhteen päivään sain mahdutettua normisapuskojen lisäksi kastanjapyre-suklaakakun sveitsiläisittäin ja sen lisäksi toiselle kahville costaricalaiset maissiletut eli chorreadas.
Tästä lähdetään. /Yes, this is the starting point. Ei toimi. /Not working. Ei mitään outoja minimunia, vaan maissia. Tämän enempää ei herunut nestettä. /These are not some weird, tiny eggs, but corn and all the liquid I could squeese out.
Joskus kauan sitten menneisyydessä kuljin San Jose – Tyynivaltameri -väliä suht usein ja siinä matkalla tuli pysähdyttyä Maissin Juhlaan, La Fiesta del Maís -nimiseen kuppilaan. Itse paikka ei ollut ihmeellinen; moottoritien vieressä, avoin tila, kivipöydät (ainakin muistikuvissani) ja costaricalaiseen tyyliin aika kalsa ja tuulinen paikka. Mutta pöytään tuotiin lautasen kokoinen paksuhko, höyryävä lätty, jossa näkyi maissikohoumia. Päälle lusikoitiin paksua kermaviiliä, natillaa. Nälkäisenä se osui johonkin makuhermoon ja olin taivaassa.
Chorreada ei silti ole makujen ilotulitusta, täysin sen vastakohta, vaatimaton, mutta rehellinen. Se on osa costaricalaista maalaiskulttuuria, paikallisista aineksista, helppo, halpa ja täyttävä. Maissin vivahteet olivat uusia nuorelle minälle, vaikka osani olin jo oppinut vuosikymmen aiemmin Hondurasissa. Taco-kuppilat ja muut texmex-jutut olivat vierasta hapatusta, chorreadassa taas costaricalaisuuden siemen parhaimmillaan.
Chorreadaan käytetään tuoretta maissia, mikä talvisessa Sveitsissä on haastava hankkia ts. mahdotonta. Enää ei voi edes lenkillä ohimennen nyysiä maissipellon sivusta. Joten kätevänä perheenemäntänä avaan lasipurkin, josta kaadan pari kupillista maissia taikinakulhoon. Aito campesina jauhaa jyvät käsin, joten minä myös. Koska olen suomalainen, ainut hommaan sopiva väline on perunasurvin. Puukauha on myös pyöreydeltään hyvä, mutta epäilen murskaavani maissin lisäksi välineen, sillä se on hentoa tekoa.
Toinen työkalu – näyttää lupaavammalta. /Another tool – looks promising. Loput aineet sekaan. /The rest of the ingredients to the bowl.
Käsin siksi, että maissista pitäisi saada irti neste ja kaataa se kuppiin, jotta taikinan kosteutta pystytään lisäämään vähitellen, jos se ylipäätään on tarpeen. Ei irtoa neste. Sen sijaan nahka ruttaantuu käsissä ja muuttuu punaiseksi.
Otan järeämmät aseet käyttöön ja unohdan yritykseni identifioitua satavuotisessa, sinivalkoisessa adobe-tiilitalossa asuvan costaricalaisen keittiömeininkiin. Tosiasiat esiin: olen Sveitsissä, maissi väärää ja nälkä kurniva.
Sauvasekoitin surrauttaa maissit muruksi, eikä nestettä ole juuri lainkaan. Olen tyytyväinen tulokseen.
Heitän sekaan jauhoja, munia, voita (margariinia) ja ripauksen suolaa. Väittävät, että sokeri kuuluisi mukaan, mutta koska maissit on purkista, minulle riittää niiden makeus. Chorreadasta on myös imeliä versioita, itse en niistä välitä.
Taikina tirisee pannulla. En muista edes sen ulkonäköä, rakenteesta kaipaisin jotenkin tanakkuutta. Muistan väärin, mitä varmimmin. Paistamiseen suttaantuu aikaa, vaihdan jalkaa ja odottelen. Ei ole hätäisen hommaa, sillä liian aikainen kääntäminen kostautuu. Homma leviää pannulle.
Chorreadan kanssa costaricalainen valuttaa kahvin perinteiseen tyyliin. Kaivan kaapista demolaitteen ja tajuan, että se on kestävän kehityksen trendin tuleva hittituote. Kun me muualta tulevat olemme hihitelleet costaricalaiselle sukkametodille kahviasioissa, se on todellisuudessa luontoa säästävä ja hipstereillekin kelpaava filtterisysteemi. Suodatin on kankainen, metallirenkaaseen kiinnitetty ja se laitetaan jaloillaan seisovaan telineeseen, pannu alle. Omani on turistilelu, mutta välittää idean.
Jos maailma olisi raiteillaan, seisoisin pannun ja hellan ääressä ehkä Playa Grandella Guanacastessa, terassilla, kuuntelisin meren kuohuja, tönisin iguania pois mangojen luota ja suojelisin ruokaa töyhtöpäisiltä huraca-linnuilta, harakan sukulaisilta. Nyt istun ruokapöydän ääreen täällä keskellä Eurooppaa, mutta tuoksu on aito. Lastaan haarukkaan lettua, päälle reilusti natillaa. Hörppään kahvia päälle. Olen Costa Ricassa.
Seuraava minulle. /A second one for me.
En resumen: No he comido chorreads desde hace tanto tiempo, que casi no me acuerdo como son. Y ya que el mundo está como está, no puedo ir al Fiesta del Maís, aunque quiera, sino que tuve que hacer mis propias chorreadas. Y con el sabor llegue allá donde quería: a Costa Rica.
Kurzgesagt: Chorreadas sind eine Art costarricanische Mais Crêpe, würde ich sagen. Und weil es mit dem Reisen so ist wie es ist, musste ich einen Versuch zu Hause machen. – Und der Geschmack hat es geschafft: ich war da, am Pazifik, in Mittelamerika.
Fondue on täydellistä lohturuokaa koronasyksyyn, jossa nökötetään yksin tuvassa ja pelätään maailman puolesta. Lämpö, rasvaisuus, viinin ja juustojen sulautuminen yhteen levittää lähikortteliin sveitsiläisen alppimajan atmosfäärin (ja pysyy kotona taatusti muutaman päivän ajan railakkaasta tuuletuksesta huolimatta), viestin siitä, että täällä ollaan mekin. Samassa jamassa.
Entä mikä on fonduen, foccaccian ja Flammkuchenin rakkauslapsi? No tietenkin fondue-foccaccia. Näin väitettiin kaupan ruokaohjevihkosessa ja siinä olin, heti ihan pakkomielteessä. Tätä on saatava ja heti. Pimeässä, sateisessa ja kylmässä syksyssä on helppo himoita näitä kaikkia. Fonduetä juuston takia. Foccacciaa suolaisen snäkin tarpeeseen. Flammkuchenia, rapeaa ja ranskankermaista.
Resepti vaikutti tarpeeksi helpolta toteuttaa töiden lomassa illan tullen. Vehnätaikina – ei ongelmaa, sipulit pilkottuna pannulle – järjestyy, päälle fondue-sekoitus kaupasta valmiina ja rosmariinia pihan puskasta – huiskis vaan.
Taikinaa kokoon. /Then some dough.Tätä pitäisi laskostaa tai taitella jotenkin./How am I supposed to fold this?
Siinä vaiheessa, kun nälkä alkoi kolkutella, hapuilin taikinakulhoa ja etsiskelin hiivaa. Silmäilin reseptiä puolihuolimattomasti ja – apua! Valmistukseen tarvittaisiin yli kolme tuntia.
Aiemmat foccaccia-ohjeet olivat olleet simppeleitä ja nopeita. Tässä sekoitetaan ensin taikinan aineet ja annetaan levähtää puoli tuntia. Sitten nostellaan kulmista (mistä kulmista??) ja taitellaan – taas lepäämään puoleksi tunniksi ja sama toistetaan kolmesti. Tässä vaiheessa olin hermoraunio ja päätin käyttää oikopolkua onneen.
Menossa uuniin. /Ready for oven.
Annoin taikinan kohota aikansa ja leipaisin sen piirakaksi, sipulit olivat pehmeitä, päälle fonduejuustot ja mausteet, ja uuniin.
Erittäin tyytyväinen tässä vaiheessa./Very happy with the result, so far.
Tuoksu oli mahtava ja leipuri tyytyväinen. Veitsi kädessä iskin kiinni. Lätty oli mahdoton saada kahtia. Olin jo ottaa sakset käyttöön, mutta sahalaitainen Fiskarsiin leipäveitsi näytti tehonsa ja sain sen lopulta kappaleiksi.
Perhe jauhoi leuat väsyneiksi sen verran kuin pystyi. Resepti ei siis ole hätähousuille. Sitä, toimisiko se paremmin pitemmällä nostatusajalla ja taikinan taittelulla, en tiedä. Enkä koskaan tule tietämään. Ei minun hermoilla. Resepti päätyi kierrätyspaperien joukkoon.
Tämä vaatii erittäin päteviä hampaita. /This needs some very strong teeth.
En resumen: Hice una fondue-foccaccia, que suena una combinación extra perfecta: lo salado y pasta suave de foccaccia con todo el queso de fondue. El resultado era algo inmasticable. Y el problema era muy probablemente el cocinero. Advertencia a los que tratan cocinar lo mismo: no tomen el camino corto preparando la pasta.
Kurzgesagt: Fondue-foccaccia klingt perfekt für mich; viel Käse und Zwiebeln in der Form von einer Foccaccia. Resultat war aber sehr steif, unmöglich zu kauen. Das Problem war anscheinend die Köchin. Für die jenige die das Gleiche kochen möchten: nicht die Abkürzung nehmen bei dem Teig machen.
Kierrän kastanjoita joka syksy kuin kissaa kuumaa puuroa. Tekisi mieli, mutta…Nyt niitä oli kotona lautasella hyvähkö annos. Itse kerättyjä Motto di Dongion retkeltä, jos muistatte. Föhn-myrskyä uhmaten ja kirkolta kirkolle kävellen.
Innoissani kerroin tästä tuttavalle, joka jarrutteli. “Oliko ne maassa? Säilytitkö pitkään?” Oli ja en. “Saattavat olla täynnä matoja.” Ääh. Tuskin sentään, sillä tuulihan oli juuri pudottanut kastanjapallerot, siinä ei ollut madolla aikaa edes iskeä leukaperiään pähkinää muistuttavaan siemeneen (sillä siemenhän se on, eikö?), kun nappasin sen jo käteeni ja sujautin laatikkoon. Ja jos mato olisi ollut sisällä jo puussa, sille en voisi mitään.
Lempivärini: kastanja / My favorite color: chestnut.Kirkkonen kastanjoiden keskellä. / A small church surrounded by chestnut trees.Itse kerättyjä ja nyt illallista. /Picked by our own hands and now for supper.
Sain ohjeeksi upottaa kastanjat veteen. Syötävät vajoavat pohjalle, matoiset nousevat pinnalle. Omistani jouduin poistamaan kymmenisen, osan jo ulkomuodon perusteella.
Loput laitoin uunivuokaan sen jälkeen, kun olin vetänyt kuoriin ristiviillot. Täytyy sanoa, että se olisi kyllä ryhmätyötä. Ottaa ranteelle ja vaikka mille. Myös veitsen on oltava terävä – ja sormia varottava.
Uunista alkoi tulla parinkymmenen minuutin jälkeen aito tuoksu. 200 astetta ei mustaa kuoria samaan tapaan kuin hiilloksella paahtaminen, mutta yhtäkaikki, olin tyytyväinen tulokseen. Elämäni ekat paahdetut kastanjat. Luulisin. Ainakin itse kerätyt.
Kuoriessa huomasi, ettei ole ihan priimalaatua. Mutta maku, juuri sellainen kuin piti, lämmin makea, pähkinäisen rasvainen.
Lämmin kastanja. /Warm chestnut. Nämä jäivät jäljelle. /This is all that what was left.
Söimme kastanjoita alkupaloiksi ja kurpitsarisottoa pääruuaksi. Peukaloita aterioinnin ajaan lepuutettuani kävin jälleen kuorintaurakkaan, sillä osa kastanjoista jäi syömättä. Minä en tietenkään viskaa metsän hedelmiä kompostiin. Jotain niistä on synnyttävä.
Pari päivää pohdin murun kohtaloa. En saanut kastanjoita kuorista kokonaisina niiden viilennyttyä.
Heitin kattilaan pari perunaa, purjoa, bataatin ja kastanjat. Vihanneslientä päälle, pippuria mukaan. Surautin keitoksi. Väri oli kuin kastanjapyreen, jos tiedätte, sellainen värjäämättöntä villaa muistuttava. Ei kovin kutsuva, sanoisin.
Päälle lehtipersiljaa silppuna, ehkä kevät- tai ruohosipulia, niitä ei meillä siihen hätään ollut. Maku? Mieto, purjoinen, samettisella rakenteella. Kastanjan tuomalla kermaisuudella.
Kastanjametsälle kiitos antimista. Niitä piikkejä voisi kyllä vähän miettiä. Kannan yhä yhtä niistä mukanani.
Yksi päätyi pöydälle syyskoristeeksi./One got to be part of the desk decoration.
En resumen: En nuestro viaje a Motto di Dongio recogimos castañas y los tosté en el horno para nuestra cena otoñal. Los que quedaron usé después para una crema de papa, puerro y camote. Fino y suave. Quedó algo? Solo una espina de castaña en mi dedo.
Kurzgesagt: In Motto di Dongio haben wir Marroni gefunden und ich habe sie geröstet – für unser herbstliches Abendessen. Die reste von Marroni sind zur eine Suppe verwandelt. Übrig ist nur ein Marroni Dorn in meinem Finger geblieben.
Viimeisiä vaelluspäiviä viedään. Syksy alkaa pikkuhiljaa rajoittaa, plus tämä tautinen tilanne. Jos Alppien eteläpuolen patikka Rasasta Roncoon (sopra Ascona, ei Porto) oli kauden päätösreissu, niin tätä voin talven lyhyinä päivinä makustella.
Kuivaa kastanjametsää, lehtisiä polkuja ja piikkisiä pömpelöitä talloen siksakattiin ylös taitekohtaan, jossa pysähdyttiin hetkeksi vetämään henkeä, mutta myös katselemaan Lago Maggiorelle ja pitkälle Italiaan. Aldo mietti, että tältä tuntui varmaan Vasco Núñez de Balboasta, konkistadorista, joka kipusi Panaman kannaksen yli ja näki yllättäin uuden meren, Tyynenmeren. Oltiin ehkä jo aika poikki ja vähällä hapella. Silti, on myönnettävä, että ilmassa oli suuren saavutuksen tuntua.
Rasan kylä, lähtöpiste. / Starting point, Rasa-village.Söpö, tämä patikkapolun alku. /Very cute, indeed.Rasa jää taakse, tallataan ylöspäin. /Leaving Rasa, going up, up, up.Polulla on syksyväritys. /The path has falldecoration.Suurin osa matkasta ylös tätä: jyrkkää kastanjametsää. /Most of the way up was steep chestnut forest trails.Edessä ruska, takana lumihuiput / In front fallcolors, further away, the snowpeaks.
Pientä jyrkkää kannasta myöten kiivettiin vielä ylemmäs, Pizzo Leoneen, missä tuuli pyyhki ja yllättäin oli todella kylmä. Ei ollut hanskoja tai pipoa – Ticinossahan on palmuja, hyvä ihme. Eipä tullut mieleen, että oltiin niillä korkeuksilla, missä on talvella lunta. Viereisellä vuorella jo nyt. Siinä oli kai kylmä kohta, huippua kiersi synkeän musta pilvi.
Pizzo Leonella näkymät yhteen suuntaan. /Pizzo Leone offers incredible views to all directions.Toinen suunta…/Another direction...Lumihuippujen suunta (pilvien paikkeilla)./Towards the snowpeaks (further by the clouds)Puumerkit kirjaan, perillä Pizzo Leonen huipulla. /Had to register, that we got up here.Taivaalla on huttua, mutta eiks ole hienoa?/Some haze, but isn´t this beautiful?Tuuli tuivertaa kylmästi ja aurinko pistää siristämään. / Really cold wind and too bright.
Tajunnan räjäyttäviin kokemuksiin lisäisin sen, etten ole koskaan nähnyt ruskaa, palmuja ja lunta yhdellä kertaa. Pizzo Leonella porukat pyöri kuin väkkärät, joka suuntaan oli erilaiset näkymät.
Jotain retken vaativuudesta kertoo se, että kuvia on lopulta aika vähän, siis verrattuna maisemien maalauksellisuuteen. Urheilukello hyytyi kylmässä, samoin vara-akku, joten detaljeja ei ole, mutta sanoisin, että pulssi tikitti aika tavalla, hiki lensi ja kintut oli lopussa melko valmiit vaaka-asentoon. Noin kilometri ylöspäin ja lähes puolitoista alas. Pituus, 14 km, ei kerro matkasta, mitään, sen sijaan aika, 5,5 h ehkä vähän enemmän.
Tällä puolella vuorta polku on helppokulkuinen. /To the other side the path is easy to walk.Pizzo Leone jää taakse. Ei näytä kummoiselta, mutta kipuaminen toieslta puolen oli hikinen homma. /Leaving the peak of Pizzo Leone. Doesn´t look impressive on this side, but coming from the other, was a sweaty job.Mielettömät värit!/The colors were incredible.Omenatauko. / Applebrake.Sama järvi Maggiore, mutta sinisen sävy vaihtuu suunnasta ja valosta riippuen./Same lake Maggiore, but different blue to this direction because of the light..
Joka tapauksessa yksi patikoiden helmistä, vaikka oltiin suht lähellä sivilisaatiota. Olen erakko tässä mielessä, pidän erämaasta. Silti oltiin sitä mieltä, että matkalla oli viehättäviä paikkoja ja useampikin kivistä ladottu talonen, johon voisimme vetäytyä kesäpäiviksi tai vaikka ikuisiksi ajoiksi. Kaukana teistä ja hulinoista, kastanjapuiden keskellä. Vuoren sylissä.
Grotto da Peo oli kiva yllätys. /Grotto da Peo was nice surprise. Alhaalla trooppiset Brissago-saaret. /A view to the tropical Brissago islands.Täällä kirjoittaisin muistelmani. /This is where I´d write my memoirs. Olemme laskeutuneet kastanjametsästä palmurajalle. /We´ve walked down through the chestnut forest to the palmline.Melkein perillä. Ronco sopra Ascona./Getting there. Ronco sopra Ascona.Juuri ennen iltahämärää. /Just before dusk.
En resumen: Para arriba ziczagueando por los bosques secos de castañas, para abajo por potreros, trillos, pequeños pueblitos ticineses. Una de las mejores caminatas del año: Rasa-Ronco sopra Ascona. Sudando, con frio, emoción, un poco miedito, colores de otoño, montañas con nieve, palmeras. Perfecto.
Kurzgesagt: Zickzack hinauf, durch die Kastanien Wälder, bis Pizzo Leone, herunter durch die Weiden, auf den Bergwanderwegen, durch kleine Dörfer: Rasa-Ronco sopra Ascona. Schwitzend, frierend, mit Begeisterung, ein bisschen Furcht, Herbstfarben, Schneeberge, Palmen. Alles.
Zürich nyt ei ole varsinainen metropoli, ainakaan maailman mittakaavassa, pikemminkin pikkukaupunki. Mutta silti kaupunki. Ja maaseutu on jossain tuolla ulkopuolella, Sveitsissä myös vuoristossa.
Urbaanin kaupunkilaisen iloksi on Zürichiin ilmestynyt useampi automaatti, josta saa juustoa, voita, makkaroita, hilloa tai sipsejä – suoraan Alpeilta.
Ratikkaa odotellessa voi mukaan napata iltapalafonduen./While waiting the tram you can get your fondue for dinner. Korttimaksu toimii./Payment with card works.
Tein juttua Maataloustuottajien lehteen ja juttelin idean lanseeranneen emännän, Margrit Abderhaldenin kanssa. Luomu- ja pientuottajan on tehtävä leivän eteen valtavasti töitä, eikä uusien modernien ideoiden edessä ole varaa epäröidä. Margrit on myös tehnyt Alppien keittokirjan ja ollut mukana tekemässä kokkausohjelmia televisiossa.
Nappaan myös mukaan fonduesekoituksen ja voita. Juusto päätyy caqueloniin heti samana iltana ja maistuu valtavan hyvältä leivän kanssa ilta-auringossa pihalla. Tuntuu merkittävältä, että tiedän missä juuston tuottaneet lehmät juuri nyt laiduntavat ja kuka on hämmentänyt massan juustoksi. Eikä hinnasta mene mitään marketille tai tukulle.
Auringossa pehmenevät ostokset: fondue, voi ja vadelmapiiras. /Melting in the sun: fondue, butter and for dessert a raspberrypie.
Alppituotteissa on tiettyä vuoristoromantiikkaa ja luomutrendi vetää. Halusin tietty itsekin kokeilla miltä maistuu Margritin vadelmapiiras, jonka marjat ovat hänen pihansa puskista. Mukana projektissa on muutama tuottaja, kaikki pieniä luomutiloja.
Koronan aikaan automaatilla on käynyt kuhina. Tämä on keskellä kaupunkia, Zürichin pääaseman vieressä ratikkapysäkillä ulkoilmassa. Ei tarvitse mennä kauppaan ja ostosajankohdankin voi päättää itse. Snäkkiä voi hakea vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu.
En ehkä lähtisi varta vasten Alpomaatille ostoksille, mutta jos sattuisin olemaan näillä main, voisin hyvinkin napata mukaan jotain herkkua matkalle mutusteltavaksi tai ihan vain peruselintarvikkeita. Alppitilalliselle se tietää paksumpaa lompakkoa ja me saamme mehuja, pikkelsejä ja kuivalihaa, joiden tuotanto- sekä jakeluketju on mahdollisimman lyhyt. Abderhaldenin juustotkin tehdään perhepiirissä, niistä vastaa Margritin mies, Ueli.
Kesäfondue, mikä ettei./Summerfondue is also allowed.
En resumen: Para conseguir próductos órganicos y directo del productor, no tenés que ir muy lejos. En Zurich hay un Alpomat, donde se encuentra jaleas, embutidos, snacks y queso directo de los Alpes, de las fincas pequeñas. Una idea, que le trae más plata al productor y el campo más cerca al ciudadano urbano.
Kurzgesagt: In Zurich muss man nicht weit Alpkäse, Trockenfleisch, Confiture, Alpbutter oder Snacks zu suchen. Alles bio und direkt von Kleinproduzenten, ohne Zwischenhändler. Sogar die Himbeeren in Linzertörtli sind von dem Garten von Margrit Abderhalden, die Mutter von Alpomaten.
Asuin teininä perheeni kanssa Hondurasissa, koulu oli amerikkalainen ja kaverit saksalaisia. Toisella tytöistä oli mukana aina Edelweiss, kuivattuna lompakossa. Se toi kuulemma onnea.
Olin ällistynyt, että jollain voi ylipäätään olla alppitähti ja se jäi kumottelemaan mieleen pitkäksi aikaa. Siitä lähtien, kun olin seurannut Aku Ankkaa keikkumassa köysissä Matterhornilla, kalliolipan alla (paikkaa tuskin on kartalla), olin ihaillut Akun sinnikkyyttä ja rämäpäistä rohkeutta lähteä vaatimattoman kukaan perään.
Missä se Matterhorn on? Ai kato! /So where is it? Oh, there! Patikan alussa. /Starting the hike.Alppien mehikasvi./Alpine succulent.
Tietenkin kun Aku sai vietyä kätensä lipan yläpuolelle ja oli tarttumaisillaan siellä kasvavaan Edelweissiin, tuli Hannu Hanhi yläkautta ja nappasi sen Akun nokan edestä.
Stellisee, MatterhornIhmisiä on vaikea erottaa kivistä. /Stones and people look the same.
Parikymmentä vuotta olen tallannut Sveitsin Alppien rinteitä, enkä vielä ollut löytänyt Edelweissia, ainoastaan ruukkukasveina. Matterhorn oli toisilla reissuilla kumottanut muiden vuorten keskellä, joten tavallaan olin sen jo nähnyt. Mutta jostain syystä Zermattin kylä, jonne kuuluisan vuoren perään lähdetään, oli pysynyt kohteena, jonne ei vain ollut tullut mentyä.
Mutta nyt. Täällä oltiin. Ensi väläys jykevänä seisovan hammasvuoren vieressä oli pökerryttävä. Siinä se on. Mahtavana ja saavuttamattomana.
Minun porukka polulla./My group on the path.Joku tunki minun Matterhorn-hetkeen./Somebody got into my Matterhorn-moment.Minä ja tytär./Me and daughter.
Järvikierroksella päätämme poiketa päätieltä pienelle rinnepolulle. On kuivaa ja kuumaa, niin pölyistä ja kivistä. Katson jalkojani, joku harmaan valkoinen heilahtaa. Se ei ole hiiri, vaan Edelweiss. Kiljahdan ja riemuitsen. Minä löysin.
Edelweiss. Minä löysin./Edelweiss. I found.Toinen järvi, Grindjisee./Second lake, Grindjisee.Ihmeellistä ympäristöä. /Very odd formations.
Jätän kukan siihen missä se on. Näemme vielä muutaman lähitienoolla. Alppitähdet ovat rauhoitettuja ja kukkivat korkeimissa jyrkimmissä rinteissä, rauhallisissa paikoisssa. Karvainen ja lopulta aika vaatimaton kukka onkin sisukkuuden symboli.
Kolmas järvi, Grünsee./Third lake, Grünsee. Kaveri vieressäni. /A friendbeside me.Jalat ovat aivan hilloontuneet kuumuudesta ja kävelystä. Mutta tietenkin omena on valittu mätsäämään varpaankynsiin./Tired feet are happy in cold water. Of course the snack is colorcoordinated with my toenails.
Edelweissia on käytetty aikanaan kansanparannuksessa vatsavaivoihin, sydänongelmiin ja tulehduksiin. Tunnen oloni huomattavasti piristyneeksi tänä helteisenä päivänä heti nähtyäni kukan. Sielua lämmittää, lapsuuden toive on täyttynyt. Selvästikin toimiva, tuo Alppien kukka.
Hyvin vanha mänty./Very old pine.Hyvin vanhoja taloja Zermattissa. /Very old houses in Zermatt.
En resumen: Vi Matterhorn de cerca! Encontré una Edelweiss!Por fin!! (Solamente necesitaba 20 años. Ya entiendo porque la flor es un simbolo de fuerza y coraje.)
Kurzgesagt: Endlich sah ich Matterhorn ganz in der Nähe! Und fand ein Edelweiss!! (Brauchte nur 20 Jahren. Jetzt verstehe ich, warum ist es ein Symbol der Tapferkeit.)
Katselen tässä pihalla, siis kotona, Zürichinjärveä. Oikealla kirkkaan sinisenä, vasemmalla turkoosivivahteisena. Ennen ukkosta sen väri vaalenee, opaalin väikkyväksi, väriksi, johon haluaisin upota.
Sisäinen harakka haluaisi omistaa tuon sävyn, tallentaa johonkin, pitää omana. Tyydyn katselemaan sitä, ahmimaan silmilläni ja toivon sen jäävän mieleeni, siis ikuisiksi ajoiksi.
Huomenna ihastelen jo uutta turkoosinvihreää, vai liekö silti sama? Ei tarttunut edellispäivän sävy sittenkään mieleen.
Syksyn tietää siitä, kun järvi muuttuu metallisen siniseksi, siihen syntyy tummia, mutta kirkkaita sävyjä.
Ja pilvisinä päivinä järvi on kuin kaikki muukin: harmahtava.
Penkki jota ei käytetty. /A bench we didn´t use.Wangersee 2205 mPolku kohti edessä näkyviä kukkuloita. /A road towards the hills.Ylös siksakkia jonossa./ Zigzag-path up, in a row.Herkkä alppikukka. /A very fragile alpine flower.Kivistä ympäristöä, mutta hyvin jalka nousee. /Rocky ground, but getting up.
Zürichistä itään mennessä, heti tunnelin jälkeen, avautuu tajunnan räjäyttävä vihreänturkoosi. Walensee on yksi upeimmista Sveitsin järvistä – kunnes törmäät niihin muihin.
Alpeilla pieninä opaalihelminä kimmeltävät järvet saavat värinsä mineraaleista, bakteereista, levistä, hiekasta ja mudasta. Arkista, mutta huumaavaa.
Lumoutunut järvestä sekä sen ympäristöstä./Fascinated of the lake and it´s surroundings.Wildsee 2493Kuka löytää parhaan taukopaikan? /So, who finds the best place for where to rest?Kuksasta voimaa seuraavan nousuun./ Kuksa is actually from Lapland, but seems to work also in higher altitudes. Valko-puna-valkoinen merkki johdattaa eteenpäin. /The white-red-white -mark shows, where the path goes.
Kiveä vasten värit korostuvat tai ehkä hapenpuutteen vuoksi korkealla vain vaikutun kaikesta enemmän. Mutta värit ovat kirkkaammat ylhäällä. Viiden järven vaelluksella Pizolissa haluaisin jäädä toiselle järvelle, Wildseelle 2495 metrin korkeuteen hengailemaan. Seinämät vain ovat jyrkät, taukopaikat kivikkoa ja väkeä niin, etten tiedä onko kiviä vai ihmisiä enemmän.
Päätän, että tämä järvi on ykkönen. Sveitsin upein. Etäinen ja ylpeä, sillä sen jyrkät seinämät eivät päästä ihmistä lähelle. Rannoista ei ole puhettakaan.
Seuraava järvi! /There´s the next lake!
Schottenseellä pyörrän sanani. Istun rannalla ja mupellan Quiche Lorrainea, kinkkupiirakkaa, ryyppään kahvia kuksasta. Haluaisin viipyillä. Vesi kutsuisi, mutta niin tekee myös polku. Reittiä riittää, on jatkettava matkaa, että ehdimme viimeiseen hissiin kohti laaksoa.
Schottensee on lähestyttävämpi alppijärvi. Se ei ole niin jyrkkä ja ankara, vaan leppeä olemukseltaan ja kutsuu oleskeluun. Monet ottavat litteän kiven käteen ja yrittävät heittää leipiä. Seitsemän on paras tulos.
On hieman jarruteltavaa, ennenkuin ollaan järven rannassa./Need to do some braking, before getting down to the lake. Schottensee 2335 mLähempänä väri vaihtelee, valosta riippuen. /Nearer the color changes, also depending of the light.Vielä naurattaa./Still laughing. Taiteilijalle oiva paikka, hyvin maalauksellinen. /This is a place for an artist. Very picturesque.
Schwarzee on nimensä mukaisesti musta tai ainakin tumma. Tässä ei kukaan enää hihku innosta, mutta kamerat räpsyvät, sillä ympärillä on louhikkoista maastoa, lunta ja järven virta ylitettäväksi. Täälläkin juomme kahvit, sillä edessä on taas mäki. Laaksossa on jotain rauhoittavaa, samoin järvessä, tyyneyttä, jota Wildseellä ei ollut. Ihmekös tuo, sillä johan nimikin sanoo, että se on villi paikka.
Ja yhtäkkiä olemme pilven ympäröimiä. /And suddenly we are in a cloud.Onneksi pilvet päättävät leijua muualle. /Luckily the cloads decide to float some where else.Neljännellä järvellä on vielä lunta. /4. lake has still some snow around. Schwarzsee 2368 mJärvimaisemien kauneudesta jähmettyneitä vaeltajia, otaksuisin. /These stoneguys are probably the hikers, who got astonished of the view.
Viimeisen järven ohitan suvereenilla otteella: onhan näitä jo nähty. Vilkaisen selkäni taa, ehkä tämä kulma on parempi. Juuri kukaan ei pysähdy täällä. Järvi-parka jää huomiotta, sillä jalat ovat väsyneet, hissille vielä matkaa. On se kaunis, ei sillä. Mutta ei pyörryttävän upea.
Täältä näkee Bodenjärvenkin. Minä vain kenkäni. Polku muuttui kapeaksi ja oli kallellaan kohti ikuisuutta. /From here you can see even the Lake Constance. I only saw my shoes. The path got narrow and tilted to the infinity.Kukaan ei jaksanut kiinnostua tästä järvestä. Se oli vihertävä ja kaunis, ihan hyvä järvi. Mutta ikävästi se viimeinen. /Nobody was very interested in this one. It was a totally fine and nice lake, though. Just unfortunately the last one. Baschalvasee 2174 m
En resumen: Los lagos en los Alpes tienen unos colores impresionantes. En la vuelta de cinco lagos en Pizol mi favorito era el segundo, Wildsee en 2495 metros. Bordes y picos filudos, imposible de acercar, pero vea el color! Pero en el próximo, en el lago de Schotten, me sentía mejor. El lago invita a quedarse un rato, a contemplar en lo verde. Y descansar un rato las piernas cansadas.
Kurzgesagt: Alpseen haben farben, die ich nirgendwo anders gesehen habe. Grün, blau, türkis; jeder See mit eigener Mischung von der Farbpalette. 5-Seen-Wanderung in Pizol gibt fünf Beispiele von Opalfarbe bis dunkel blau. Und alle Farbtöne sind lebendig, sie verändern sich mit der Bewegung der Wolken und Sonne.
Olen myöhäisherännäinen, mitä tulee James Bondiin. Opiskeluissa läiskäistiin eteen nippu kopioita Umberto Econ semioottisesta tutkielmasta Ian Flemingin kirjoittamista kirjoista, joissa seikkaili salainen agentti 007. Tajusin, että tätä edes hiukkasen ymmärtääkseni, on varmaan luettava edes yksi näistä. Sillä teksti, teoreettisuuden lisäksi, oli teemasta jota en tuntenut ja ruotsiksi, jossa olin hutera.
Sen jälkeen olen kiristänyt tahtia, varmaan luin useammankin Flemingin kirjoista, mutta myös nähnyt leffat. Ovathan ne klassikkoja. Uudetkin, jos mahdollista.
Lauterbrunnenin Staubbachfall. / Staubbach-waterfall in Lauternbrunnen.Jos polulta on hyvät maisemat, niin tuolta ylhäältä ehkä vielä paremmat. / On the path the view is marvelous, up there, if possible, even better.Niin rauhallista; tästä ei juuri idylli idyllimmäksi muutu. / This calmness…how idyllic can it be?
Sveitsi näkyy leffoissa siellä, missä keikutaan korkealla padolla tai vuoristossa. Schilthornilla Piz Glorian pyöreä ravintola näyttelee osaa vuoden -69 Bondissa, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ja huipulta suihkataan alaspäin, kohti Birgiä.
Patikkareissuilla olen enemmän sitä luontonörtti-sarjaa, joten en ihan heti lähtisi vuorelle Bondin houkuttelemana. Edellisellä reissulla Lauterbrunnen laaksoon, josta nousimme Schilthornille, vannoin, että näille rinteille tullaan uudestaan tarpomaan. Täällä ollaan.
Kahvipaikka, Spielbodenalp. Täällä voisi yöpyäkin. / Coffee place, Spielbodenalp. I suppose you could also spend a night here.
Mielessä kuumottelivat kuvat Mürrenin kylästä, joka on Schilthornille noustaessa ensimmäinen välietappi. Törkeän kaunista, mutta samalla mietin olisiko paikka yhtä Bond-maata.
Eiger, Mönch ja Jungfrau yhdellä puolen, Bernin ja Juran Alpit, jopa Mont Blancin pitäisi näkyä täältä.
Kahden hissin jälkeen jäämme pois, vedämme maskit päältä ja puhdasta ilmaa keuhkoihin. Northface-polku, täältä tullaan. Heti ensimmäisten metrien jälkeen Suunto haluaa viedä meidät sinisillä kylteillä merkityltä tieltä toiselle reitille. Luotan siihen, että ollaan niin turistien tavallisesti kansoittamalla alueella, että kyltit ohittavat kellon osoittaman gpx-reitin. Erhe korjautuu myöhemmin ja olemme taas polulla.
Costaricalainen poika on jokiekspertti. /The costarrican boy is expert in rivers.Alppien Anemone Pulsatilla kukinnan jälkeen. / Alpin Anemone Pulsatilla after blooming.Roikkuvia pilviä, ei haittaa, hiki on joka tapauksessa. /Some hanging clouds. We don´t mind, going up you get warm enough.Mystinen kasvi kukkineen; en löydä nimeä. / A strange flower.
Kuplahississä ja matkan varrella on lähes vain sveitsiläisiä, suurimmalla osalla noustessa maskit kasvojen suojana. On hyvä hetki tutustua paikkohin, joita normaaliaikoina kansoittavat bussilastilliset ulkomaisia turisteja. On rauhallista.
1638 metristä lähtevä reitti alkaa reippaasti kohoten, hiekkatienä ja lopulta pienenä polkuna. 2,3 h retkeä voi pidentää jatkamalla melkein mihin suuntaan tahansa, eikä kannata uskoa kehotusta tulla ratasjunalla Allmendhubelista takaisin Mürreniin. Jalat kyllä kantaa.
Eväshetki. Porkkanat eivät näytä kestäneen matkantekoa. / A snack. The carrots have suffered on the way.Yksi parhaista lounasmaisemista ikinä. /One of the best lunchviews ever.
Spielbodenalpin kohdalla kurvataan pihamaalle kahville ja mansikkapirtelölle. Rouva tarjoilee rakennuksen ikkunasta. Vähän pitemmällä meille määkivät vuohet.
Hinnat ovat Zürichin tasoa, mutta haluamme tukea alppiyrittäjää, joka taatusti tuskailee väkivähyydessä. Lounasta on repussa; nousemme vielä hetken vuorta ylös. Ajattelemme Hiljan kanssa ylittää joen yli hypäten. Peruutamme, kun etäisyys näyttääkin pitkältä syvyyteen verrattuna. Sillalta katsomme kuinka costaricalaissa joissa lapsuuden leikkinyt Aldo loikkaa suvereenisti toiselle puolen, eikä edes kännykkä putoa kädestä.
Pilvet roikkuvat alhaalla, on vehreää ja kasvusto runsasta. Tämä voisi olla Costa Ricasta, Väli-Amerikan Sveitsistä, kuten tavataan sanoa.
Ohitamme toisen tilan, jonka pihalla on itsepalvelukahvila. Pöydällä nököttää kahvikone, vieressä jääkaappi ja kolikkolaatikko. Hurmaannun näkymästä Eigerille, otan kuvan ja askeleen. Tunnen vajoavani pehmeään ja periksi antavaan. Ääniefektit ovat kuvaavat. Poluilla ja niityillä on runsaasti lehmiä.
Näetkö talojen välissä puurivin? Oikealla puolella kahvipaikka jossa kävimme. /Can you see the treeline between the houses? On the right side is our coffeeplace. Täs myö vaan istutaan. /Just sittin´.Melkein takaisin Mürrenissä./Almost back in Mürren-village.Ei ihan vielä perillä, aina löytyy uusi näkökulma josta ihastella maisemia./Ok, not yet there, still some awsome views to admire.
Haluaisin jatkaa Mürrenistä vielä eteenpäin, mutta kello tikittää ja ideana oli käydä vielä Schilthornin huipulla. Kun kerran on tänne asti päästy. Schilthornilla olisi Mürrenissä Via Ferrata huimapäille, Birgissä lasilattiaisia reittejä jännitystä kaipaaville. Tänään pilvet ovat tiellä ja päädymme vain pistäytymään Piz Glorian näköalaterassilla.
Yritetään päästä Bond-fiilikseen, mutta vuoret ovat ujolla päällä. /Trying to feel the Bondness, but the mountains are shy up here.Odotan pilviverhon avautumista./Waiting the white curtain to open.Sekunnin väläys toiseen suuntaan. /Peak, I see the peak!!
Hissistä näemme ehkä murmelin, muutaman vuorikauriin. Kerrankin mukana on kiikarit, mutta ennenkuin ne on saatu ulos repusta, ei otuksia enää näy.
Ollaan 2970 metrissä. Vuoret vilahtavat hetkittäin, näemme muurahaisina nousevia urheita kipuamassa kenties laaksosta, ehkä edelliseltä asemalta Birgistä, ehkä Mürrenistä. Joku partainen sporttiselta vaikuttava ikääntynyt mies hengittää niin kuuluvasti viimeisessä nousussa, että dokumentoin sen vahingossa videoon. Hän jää istumaan kivelle ennen portaita. Epäilen astmaa ja jään katsomaan selviääkö hän ylös. Vielä tasanteella hengitys kuulostaa niin pahalta, että tarkkailen kuukahtaako mies. Ilme on kyllä virkeä.
Sieltä niitä urheita kapuajia tulee. / There come the real climbers.Laakson näkeminen yhtäkkiä pyörryttää lievästi, silti samaan aikaan mietin, että josko pystyisin kiipeämään viimeisen pätkän omin jaloin. /Seeing the valley makes me a bit dizzy and at the same time I get an urge to try to climb up here by my own feet. Pikkuhiljaa ymmärrän korkeutta paremmin. /Getting a better idea how high we are.
Aurinkolavereilla ei ole ketään; eipä ole aurinkoakaan. Eiger, Mönch ja Jungfrau kurkistavat ujosti ja menevät jälleen piiloon. Laakso vilahtaa. Pilvet kulkevat vauhdilla eri suuntiin. Ja siinä se on, aurinkoinen heti.
Katson jälleen kelloa ja siirrymme takaisin hissille, on aika laskeutua laaksoon. Haluan nähdä ne putoukset, sillä kuka tietää, ehkä kohta taas olemme korona saartamia.
Tarve ei ole aivan oikeutettu, sillä tähän mennessä olemme retkellä nähneet jo taatusti parikymmentä putousta. Lauterbrunnenin laaksoa ei turhaan sanota vesiputousten laaksoksi, niitä on 72.
Me, maskilliset./We, the ones with the masks.Yhtäkkiä Piz Gloria onkin aurinossa./Then suddenly Piz Gloria is sunbathing.Valokuvausessioita joka puolella. /Fotosessions everywhere.
Neljännessä ja viimeisessä hississä Mürrenistä Stechelbergiin ensimmäisten joukossa sisään siirtyy katolinen pappi pitkässä mustassa kaavussaan. Lähes kaikilla muilla on kasvosuojat, papilla ei. Tytär murisee; eikö hengenmiehen pitäisi antaa esimerkkiä laumalleen. Ehkä hän luottaa suojelukseen. Seuraavasta päivästä alkaen se ei enää riitä. Maski on pakollinen kaikille. Niille, joilta se sattumoisin unohtuu, Schilthornbahn antaa ilmaisen kasvosuojan.
En resumen:Schilthorn es uno de los picos, donde se puede subir desde el valle de las cataratas, Lauterbrunnen. Y sí, es el donde filmaron la pélicula de James Bond, En el servicio secreto de su majestad. Caminámos también la ruta del norte un poco más abajo, empezando del pueblo de Mürren. Paisaje: increible. Multitud: nonexistente. Felicidad: 100 %.
Kurzgesagt:Die üppige Natur auf dem Schilthorn war eine Überraschung. Es hätte auch ein Berg in Tropen, in Costa Rica, die Schweiz Mittelamerikas gewesen sein können. Wenigstens auf dem Northface Trail, wo die Wolken unten hingen und Pflanzen die Feuchtigkeit genossen. Viel Ruhe, Schneebergen, Alpenblumen. Oben in Piz Gloria waren die Bergen plötzlich Schüchtern, aber ab und zu konnten wir vom ganz oben bis Tal sehen. Zurück zu Hause gibt es nur eines zu tun: nochmals James Bond 007 – Im Geheimdienst Ihrer Majestät zu schauen.
Matkustamisen kanssa on vielä vähän niin ja näin, mutta – suunnitella ja haaveillahan aina voi ja siinä apuun rientää matkamedia Tripsteri.
Uusin kohde Tripsterissä on Zürich ja oppaan tein siis minä. Voit käydä tutustumassa Zürichin tarjontaan siis netissä ja etsiä vinkkejä matkalle. Täältä löydät hotellit, kiertoajelut ja -kävelyt, nähtävyydet, ruuat ja päiväretket Alpeille.
Ja jos taas jo asut näillä hoodeilla, otan mieluusti vastaan palautetta!
Vuonna 2017 perustettu matkamedia Tripsteri on keskittynyt vastuulliseen matkailuun, B2B-tilaustöihin ja laadukkaisiin, monimediaisiin sisältöihin. Tripsteri tuottaa tekstiä, kuvaa, audioita, kirjoja, podcastejä ja virtuaalimateriaalia (360 ja AR/VR). Verkostoon kuuluu yli 30 matkatoimittajaa ympäri maailman.
Mukavaa haavematkailuja ja kenties näemme Zürichissä kaupungilla!
Pala Suklaata 