Kurkuma x 2

Ajatukset ovat yhtenä myttynä, yritän suoristaa niitä, silitellä ja venytellä, mutta mytty on ja pysyy. Vatsatauti, lanko Costa Ricasta, läppärin vaihto; kaikki samaan aikaan ja maailma tuntuu täysin uudelta ja tuntemattomalta. En saa yhteyttä sähköpostiin, Suunto ei päivity, valokuvat eivät suostu siirtymään läppärille, kahvi ei maistu, ruoka taas maistuu, mutta oudolta, eikä sitä mahdu vatsaan kuin lusikallinen. Kaikki rytmit on sekaisin ja lankokin elää öisin, hoitaa juoksevia asioita toisella aikavyöhykkeellä.

Jos terveysuutisia on uskominen, tähänkin tilanteeseen löytyy apu kurkumasta. Kurkuma vie flunssan, tainnuttaa kaiken mitä tainnuttaa voi ja mitä luultavimmin pelastaa myös maailman. Ja sen lisäksi jauhe värjää ruuan kauniisti oranssin ja keltaisen vivahteiseksi. Yleensä vannoisin kahvin kaikkivoipaiseen kykyyn hoitaa ongelmat, mutta rääkätylle vatsalaukulle on löydettävä vaihtoehto, kun teekään ei enää maistu.

17-02-08-11-39-29-947_deco

Latte-alkuiset tai -loppuiset juomat eivät ole olleet maitoisuutensa vuoksi makuuni. Jos juon kahvia, sen on maistuttava vahvasti kahville, vaikka siinä olisi reilustikin maitoa. Ja matchalatte nyt vain oli karmeaa kaikenkaikkiaan. Kurkumalattea silti ajattelin kokeilla, mutta mantelimaidolla, sillä siitä puuttuu se ratkaiseva lehmäinen sivumaku. Lämpimän maidon joukkoon teelusikallinen valmista sekoitusta Kurkuma-Latte Vanillea luontaistuotekaupan paketista ja valmista tuli. Aurinkoinen, lämmin virkiste.

Luomujuoman maku on lempeä ja makeahko. Kurkuman lisäksi siihen on jauhettu Ceylonin kanelia, kaakaota, inkivääriä, vaniljaa, mustapippuria ja lakritsia. Verrattuna itse kasattuun juomaan, johon ripottelin purkista kurkumaa, vähän kanelia, inkivääriä ja hunajaa, valmis sekoite on hienojakoisempaa ja paremmin sekoittuvaa.

17-02-08-11-43-33-037_deco

Vaihtoehdoksi niihin hetkiin, jolloin nesteytyksen lisäksi tarvitaan energiaa, on ennen joulua Kotiliedestä löytynyt vilujuoma. Omenamehupohjaisesta kuumasta juomasta tuli meillä niin suuri hitti, että se syrjäytti glögin ja kausi jatkuu vielä nyt helmikuussakin. Sveitsissä jostain syystä omenamehuissa on usein hiilihappoa, mutta ei hätää, se ei aiheuta minkäänlaista ongelmaa, ei lätsähtänyttä makua, eikä kuplaisaa kuumaa.

Omenamehun joukkoon laitetaan reilusti inkivääriä, appelsiinin kuori ja mehu, ruokosokeria, kanelitanko, neilikoita ja tietysti kurkumaa. Sitä oli vain 1/4 teelusikallinen mehulitrassa, joten triplasin annoksen varmuuden vuoksi. Kokeilin myös ilman sokeria; hyvin toimii. Ja yllättäin juoma maistui  myös inkiväärin vihaajalle. Nyt se kuulemma maistuu jo lääkkeeltä, sillä vilujuomasta tuli salainen aseeni virusten torjuntaan ja tarjonta on saattanut olla viime aikoina hiukkasen ylenpalttista.

17-02-08-13-39-19-863_deco

Vilujuoman jälkeen tuntuu siltä, kuin mytty päässä olisi hiukkasen lientynyt. Teknisiä ongelmia kurkuma ei kuitenkaan ratkaissut. Sen sijaan heräsi kofeiinin tarve ja kaadoin oranssi-keltaiseen kuppiin kahvia ja nyt tunnen taas olevani vähän enemmän raiteilla. Ja ehkä hiljalleen oma itseni.

En resúmen: Cúrcuma parece ser la llave a todo tipo de problemas. En mi caso, las dos bebidas con cúrcuma (cúrcuma latte y jugo de manzana caliente con especias, incluyendo, por su puesto, cúrcuma) no me ayudaron con los problemas técnicos de mi nueva compu, pero al menos sabe rico. Y tal vez trae un poco de salud a la familia, después de una fila eterna de viruses, que hemos tenido en los últimos meses.

Kurzgesagt: Man sagt Kurkuma sei der Schlüssel zu fast allen Problemen. Kurkuma latte und heisser Apfelsaft mit Kurkuma und andere Gewürze funktionierten nicht. Ich habe immer noch technische Probleme mit dem neuen Laptop. Aber die schmecken fein und vielleicht bringen sie ein bisschen Gesundheit. Das könnte nicht schaden, nach vielen Monaten mit zu vielen Viren in der Familie.

 

Jalassa sveitsiläiset lenkkarit

Ihan kuin kuorikot jalassa. Tai ihan kuin kuorikat. Kummastakaan en tiedä mitä ne on, mutta silti, jotain hyvin keveän aamutossun ja crocsin väliltä. Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun otin askeleen Zürichistä kotoisin olevilla “maailman keveimmillä juoksukengillä”.

 

17-01-30-16-54-30-797_deco

Sillä aikaa, kun oikeaa kokoa etsittiin, selvitin, että kuorikko on “lääketieteen termi ja eräs anatominen rakenne” ja kuorikka ei liene suomenkielen sana lainkaan. Tosin on olemassa kaksi järveä, nimeltään Iso-Kuorikka ja Pieni-Kuorikka, jossain Länsi-Suomessa.

Joka tapauksessa, olin siis etsimässä uusia lenkkareita vanhojen Adidas Fluxien tilalle, joista isovarvas oli kurkistellut jo jonkin aikaa. Adidaksista oli tullut parhaat arkihiihtimet nilkan nivelsiteiden rusahtamisen jälkeen, mutta ne eivät näyttäneet kestävän mäkistä maastoa, varsinkaan alamäkeä.

Olin nähnyt näitä sveitsiläiskenkiä salilla aina vain enemmän ja niitä näyttivät pitävän niin urheilu- ja fysioterapeutit työkenkänä kuin tavalliset kuntourheilijatkin. Ja keveyttä ylistettiin. Etsin tossuja netistä nimellä QC, enkä ole ilmeisesti ainoa, sillä ne ilmestyivät heti ruudulle, vaikka urheilukenkä- ja vaatemerkki on On ja kengät taas Cloud. Tässä voisi olla logon suunnittelijalla vähän miettimistä. Asiaa sen paremmin tutkimatta, menin kauppaan ja otin käsiini mustat peruskengät.

17-01-30-16-54-58-117_deco

Väri valintarkiteerinä taitaa olla juoksukenkien maailmassa huono, mutta koska en ole aikeissa juosta näillä askeltakaan ja tarvitsen yleispätevät, kaikkeen sopivat tossut, eivät muut vaihtoehdot tulleet kysymykseen. Entisten sveitsiläisten huippu-urheilijoiden kehittämiä  kenkiä on joka lähtöön, matkan pituudesta riippuen ja myös käyttötarkoituksesta, yhdet on surkeaan säähän, toiset kilpailuun, kolmannet maratonille ja neljännet peruspuurtamiseen. Minulle luvataan, että Cloud-kengät toimivat kuin pienet jumppapallot, jotka reagoivat jokaiseen jalan liikkeeseen. Niiden pitäisi tukea jalkaa vain silloin, kun se sitä tarvitsee.

17-01-30-16-52-06-967_deco

Kannattaako sitten laittaa melkein parisataa frangia arkikenkiin? Kannattaa. Varsinkin kärsinyt nilkkani on hyvin tyytyväinen kevyisiin askeltimiin. Talvisessa säässä tähän malliin puhaltaa kylmä, mutta jalka lämpiää nopeasti vauhdin lisääntyessä. Outoa on se, että jalalla on reilusti vapautta ja tietynasteinen huteruus tuntui aluksi kummalliselta. Näitä ei sidota nauhoilla tiukaksi jalkaterää tukevaksi paketiksi, vaan ilmaa jää joka puolelle. Silti jalka ei seilaa sisällä, enkä ole saanut vielä nyrjäytettyä nilkkaa uudelleen. Kengässä on löysä kuminauha, johon ei tarvitse koskea lainkaan. Siis todelliset tohvelit. Mukaan saa kyllä oikeat nauhat, jos niitä kaipaa.

17-01-30-16-52-31-810_deco

Ulkonäöllisesti kengät ovat vanhojen, samankokoisten, Adidasten vieressä pienet. Ne tuskin ovat leveäjalkaisen kengät. Aluksi kiristin kumppareita, mutta sitten aloin luottaa siihen, että kenkiä ei tarvitse laahata perässä, eivätkä ne silti putoa jalasta. Ensimmäisellä käyttökerralla oli talvinen keli ja tuntui siltä, kuin olisin lähtenyt kesäkengissä liikenteeseen. Epäilin pääsenkö liukasta mäkeä ylös, mutta tamppaantuneessa lumessa ne vetivät mainiosti ylöspäin. Märkä tosin tulee suoraan verkkomaisesta kärjestä sisään, niin lumi kuin sadekin.

En resúmen: Estos son los zapatos de correr más livianos del mundo, dicen. Y primeros tennis suizos, que he tenido. El pie tiene mucha libertad y se supone que el zapato On Cloud apoya sólo cuando haga falta. Bueno, vamos a ver. Ahora en el invierno me parece, como si estuviera caminando con unos zapatillos de playa. Pero livianos si son. Tan comodas, como unas pantuflas viejas.

Kurzgesagt: Die Schuhe On Cloud sind die leichteste Laufschuhe der Welt, sagen sie. Gut möglich. Und für mich die erste Schweizer Laufschuhe. Der Fuss hat viel Freiheit und On Cloud sollte nur dämpfen, wenn man es braucht. Na ja, mal schauen. Jetzt, im Winter, es hat ein Gefühl als ob man mit Strandschuhen unterwegs wäre. Aber leicht sind sie tatsächlich. So gemütlich, wie alte Pantoffeln.

 

Siperian hönkäys

Tai niin ainakin sanotaan. Että kylmyys, joka Sveitsiä hyytää, tulisi Siperiasta. Vähän on asennoitumisongelmia, sillä mittari näyttää -3,1. Naapureilla pakkasta on aina pari astetta enemmän. Kuten myös sääkartoilla. Mutta alle kymmenestä asteesta on joka tapauksessa kyse.

17-01-23-16-32-23-345_deco

”Scheiss Kälte!” puhistaan kaupungilla. Ei tunnu loppuvan koskaan, onhan sitä jatkunut jo muutaman viikon. Karvahatut ja pipot ovat syvällä päässä. Lunta on kaupunkiseudulla vähän. Harmaita teitä viiruttavat suolaraidat.

17-01-23-16-32-58-005_deco

17-01-23-16-47-30-162_deco

Siellä missä vesi virtaa vapaana, on kylmän yön jälkeen aina uusi talvinen taideteos. Pitsiä, röpelöä, puikkoja, jäätunneleita.

17-01-23-16-38-21-012_deco

17-01-23-16-37-51-412_deco

Metsässä sataa jäähileitä. Pakkanen sumulla huurtaa kaiken, lehdet, hämähäkkien seitit, neulaset, kulmakarvat. Jos on aivan hiljaa, kuuluu helinää. Hileet kilahtelevat toisiinsa.

17-01-23-16-35-37-421_deco

17-01-23-16-36-07-259_deco

En resúmen: Dicen que es el frío de Siberia, que nos sopla en el centro de Europa. Yo me imagino  algo, como -45 en ese caso. Donde nosótros el termómetro es terco y sólo enseña un par de grados bajo cero. Pero sea de donde sea el frío, nos hace  obras de arte en la naturaleza.

Kurzgesagt: Man sagt es sei Sibirische Kälte, was in Mitteleuropa hersscht. Ich würde mir in diesem Fall -45 vorstellen. Unser Thermometer ist stur, es zeigt nie mehr als -3. Aber es ist gleich, woher die Kälte kommt. Es macht Kunst in der Natur.

Kakkuöverit

Sain palautetta, että nämä pienet kulttuurimurut voisivat päättyä mieluusti hervottomaan kakkujen mässäilyyn. Listaisin heti mahdollisia kahviloita, suunnittelisin leivosmaistajaisia ja mikä mekko tulisi laittaa päälle, jottei herkuista pullottava kupu olisi niin ilmeinen. Näin siis tavallisesti. Tammikuussa on kaikki toisin.

17-01-16-18-01-37-228_deco

Jo varhain joulun alla eli syyskuussa, kun Lebkuchenit ja muut joulun ajan leivonnaiset ja suklaat ilmestyvät kauppoihin, muistutan itseäni siitä, ettei kaikkia lajeja hankita kaappiin. Yksi pieni pussillinen sveitsiläisiä joulupipareita on ihan ok, koska sen lisäksi haluan ehdottomasti germaanisen alueen sydämen mallisia, suklaakuorrutteisia Lebkucheneita aprikoosisydämellä. Ostin pienen pussillisen reissulta Saksasta, halvempia ja mehevämpiä; niissä oli enemmän hilloa. Joulukuussa tajusin, että niitä tarvitaan lisää. Sveitsissä pussit ovat isompia ja nyt niitä on jäljellä vielä tammikuussa.

Joulukakkusuunnitelmaa määritti tykkäämiset: yksi halusi costaricalaiseen tyyliin queque borrachon, rommilla tai vastaavalla kostutetun “humaltuneen kakun”. Joten tein ainoan, jonka tästä kategoriasta hallitsen, suomalaisella reseptilla kakun, johon imeytetään pari desiä kahvia ja pari ruokalusikallista konjakkia. Toisen mielestä joulua ei tule ilman ranskalaistyyppistä todella suklaista jouluhalkoa, johon tulee myös pari purkkia Nutellaa.Edellinen syöjä ei taas halua mitään missä on suklaata. Seurava taas ei kestä taateleita. Joten kolmas joka rakastaa ihan tavallista ja perinteistä taatelikakkua, sai jakaa sen ensimmäisen kakunsyöjän kanssa.

17-01-16-18-02-07-803_deco

Kolmen suklaan juustokakku – yllättävän kevyttä, jonka vuoksi sitä tulee helposti lusikoitua useampi runsaahko viipale

Kolme henkeä ja kolme kakkua ei riittänyt, päälle siihen tuli ystäville tehdyt uudenvuoden sekä syntympäiväkakut, joista jäi meille kotiinkin aina aimo lohkareet. Ach, ja tietysti vielä muut herkut, joulusuklaat, joulutortut ja suomalaiset joulupiparit.

Herkkubilanssi näyttää siten tältä: osa joulutortuista meni kompostiin, koska ne muutamat pakastimesta otetut kuivettuivat syömättöminä. Kahvikakku päätyi osittain samaan paikkaan.Vielä tänään pakastimesta löytyy pala jouluhalkoa, kahvikakkua ja taatelikakkua sekä yllättäin pieni pussillinen korvapuusteja; kai nekin tuli tehtyä adventin hurmassa.

17-01-03-20-26-19-434_deco

Tyttären taiteilema supersuklaakakku (resepti: Kinuskikissa), koristeet improvisoitu (Maltese-palloja). Kuva otettu dokumenttimielessä, joten valokuvauksellisten kriteerien sijaan kehotan keskittymään kakun suklaisuuteen.

Herkut eivät vain enää vedä samaan tahtiin keittiöön, kuin joulua odotellessa. Makuhermot huutavat jotain hyvää, mutta ehdottomasti sokeritonta ja mieluusti kasvispitoista. Siihen hätään löytyi onneksi Buddha bowl, jonka satay-sauce oli niin hyvää, että olisin voinut maistella sitä lusikalla ihan pelkästään.

17-01-16-18-03-34-786_deco

Paahdettuja kikherneitä (muutama räjähti jauhoksi; uusi uuni on ehkä turhan tehokas) ja bataattia, kvinoaa, babypinaattia ja avocadoa satay-kastikkeella – tässä tie kohti helmikuuta.

(Kahvin seuraksi silti ehkä pienenpieni pala taatelikakkua.)

En resúmen: En la navidad eramos 3 personas con tres queques, uno para cada uno según los gustos. Además un par de pedazos grandes de queques que quedaron de los que hicimos para amigos, galletas suizas, galletas finlandeses, chocolates y otros pasteles navideños. Y resulta, que en enero todavía queda mucho. Pero ya la capacidad de disfrutar está menor. Hace falta algo rico para el paladar, pero preferiblemente sin chocolate y con vegetales. Como un “Buddha bowl” (la foto arriba): aguacate, quinoa, sweet potato, garbanzos y espinaca de ensalada – con satay sauce, algo maravilloso!

Kurzgesagt: 3 Personen und 3 Kuchen für Weihnachten war ziemlich viel. Dazu Schweizer Guezli, Finnische Pfefferkuchen, Stücke von den Kuchen die wir für Freunden gemacht haben und ein Stück übrig blieb, Schoggi und verschiedene sorten von Weihnachtsgebäck. Einfach zu viel. Und es gibt immer noch. Aber keine lust für Süsses- oder um ehrlich zu sein, nur ein wenig lust. Aber die Gaumen brauchen etwas leckeres, lieber mit Gemüse. Zum Glück gibt es “Buddha Bowl”: Qvinoa, Kichererbsen, Avocado, Sweet Potato, Baby Spinat – und Satay-Sauce, die ich ganz ohne nichts geniessen könnte, einfach ein Fest im Mund.

Alkupaloiksi valokuvia, pääruuaksi meksikolaista

Ensi vuonna sen muistan. Jos haluaa käydä läpi 3200 neliömetrin näyttelytilan verran valokuvia matalilla styroksipöydillä, en käy sitä ennen uimassa. Tuloksena on nimittäin niskakramppi.

photo17-ylakuva

Satojen valokuvien imurointi silmillä käy työstä, mutta addiktoi. Siellä täällä on juomista ja suuressa Photo17 näyttelyn hallissa lettumaakari paistaa suolaista ja makeaa pakettiautossa. Jouluherkkujen jälkeen mielikuva Nutellalla täytetystä letusta herättää ainoastaan kylmyyttä, vaikka mahassa murisee ja jalkoja heikottaa. Lataan patterit espressolla ja maistan tyttären letusta kulman.

photo17-peilikuva

Jään tuijottelemaan katon rajassa aaltolevan peilin näkökulmaa. Niska taipuu toiseen suuntaan ja venytän sitä salaa. En saa näyttelytöistä tätä kautta selvää, mutta nappaan itse kuvan. Kännykällä. Hetken mietin pitäisikö sitä hävetä, kunnes näen sarjan kuvia, jotka on otettu i-phonella. Amatöörien kuvat, pitkän linjan ammattilaisten kuvat, palkittujen kuvat, kaikki vieri vieressä.

photo17-ahdist-laatikko

Mustista laatikoista löytyi ahdistusta. Oli hyvä, että niissä oli kansi.

photo17-pisamat

Muistan ottaneeni Costa Ricassa keittiönpöytäni ääressä, tropiikin valossa, kuvan kortista, argentiinalaisesta novelistista, Julio Cortázarista tupakka suussa. Yritin tehdä symbolikuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut, vain intohimo mustavalkoisiin potretteihin.

photo17-installaatio

Tabletin Alppien mies tuskin oli näyttelykuva. Tai ehkä jonkun kuvaajan portfolio. Käänsin selkäni ja vilkaisin takaisin – kuohuviinilasit olivat kadonneet.

pistetalot

Näyttelyssä meni pidempään kuin ikinä olisin kuvitellut ja nyt oltiin jo katastrofaalisen nälän paikkeilla. Hardbrückellä pakkasviima oli jäädyttää ravintoa kaipaavan ihmisen. Hupun alta huomasin, että Zürichin rumimmat pistetalot näyttivät auringonlaskun aikaan lähes kauniilta.

taqueria-ulko

Bussikyyti Alstetteniin, Zürichin 9. kaupunginosaan oli matka uusille maille tietymättömille. Tuntemattomia katuja, kerrostaloja, kauppa- ja liikuntakeskuksia ja sekalaista porukkaa. Virkeää, urbaania ja vähemmän sliipattua, kuin Zürichin kultarannikolla. Muutaman sadan metrin päässä asemalta, kaupunkiasutuksen keskeltä löytyi La Taquería. Meksikolaisen Davidin mukaan täältä saisi kaupungin parhaat tacot. Sisällä tuli selväksi, että Zürichissä oltiin yhä: ei yhtään pöytää vapaana koko iltana.

taqueria-sisa

Meille luvattiin nurkkapöytä puoleksitoista tunniksi. Kyllä siinä ajassa vetäisee burriton ja lisukkeet, jos palvelu pelaa. Ja pelasihan se, annoksia ei tarvinnut odottaa muutamaa minuuttia kauemmin. Kriittinen asiakaskunta katsoi tyrmistyneenä sormusrasian kokoista guacamole-annosta yhdellä tortillan suikaleella. Makukaan ei vakuuttanut; kotona tehdään parempaa.

Burrito de carne asada oli hervoton ja lihaa kuulemma ylenpalttisesti, siihen olisi kaivattu erilaisia kasvislisukkeita. Taquitos de carne -annos näytti rehevältä ja oli muuten ok, paitsi että lihaa ei ollut maustettu juuri lainkaan. Tyytyväisin oli plato de pollo asada -annoksen tilaaja, vaikka lisukkeena tulleet tortillat olivat rakenteeltaan kummallisia, kumisen ja tahnaisen välimaastosta. Vähän naureskeltiin riisin määrälle, sitä oli ruokalusikallinen, ja itsetehdyt papusörsselit maistuvat nekin paremmalta. Mutta kaikenkaikkiaan annos oli runsas ja salaattien osuus suuri. Tulisimme tänne ehkä uudelleen kesällä ja pihalle, hyvässä seurassa ja niitä kehuttuja tacoja maistamaan.

taqueria-safka

En resúmen: Cómo es un buen viernes? De entrada 3500 metros cuadrados de fotos en la exposicion Photo17 y de plato principal comida mexicana. No eramos tan críticones, ya que La Taquería queda en Suiza, pero la porción de guacamole era super chiquitillo y tampoco muy sabroso. El plato de pollo asado en vez nos gustó. (Aunque al tico le dió risa la cantidad de arróz…) En total: en casa se come casi lo mismo, pero más rico.

Kurzgesagt: Wie ist ein guter Freitag? Zur Vorspeise 3500 quadratmeter Photos in Photo17 und zum Hauptgericht mexikanisches Essen. Wir waren nicht so kritisch mit dem Essen, weil  La Taquería  in der Schweiz liegt, aber eine Portion Guacamole war superklein und um ehrlich zu sein, nicht sehr lecker. Aber “plato de pollo asado” hat geschmeckt und es gab genug Salaten. (Und obwohl der Tico lachte, als er einen Suppenlöffel Reis sah.) Na ja, zum Abwächslung und in Wahnsinnshunger toll, aber bei uns zu Hause kann man fast das gleiche Essen – und es schmeckt besser.

Joka vanhoja muistelee…

…sitä tikulla silmään. En aio tehdä mitään viime vuoden katsausta tai muistella herkistyneenä menneitä, sillä onhan tässä aivan uusi ja puhtoisen tuore vuosi käsillä. (Ja viime vuoden kuvat söi virus).

lumi-jalanjaljet

Hypistelin joulukuusen hopeista tähtinauhaa miettien, että joko olisi aika palauttaa koristeet kellariin. Ulkona paistoi aurinko, ruusussa oli pari kukkaa ja voikukan siemenet vaikuttivat lentokuntoisilta, vaikka jokea peitti jääriite. Illalla pimeni, alkoi sataa lunta. Ensilumi. Sen verran on aikaa edellisestä, että piti mennä kokeilemaan miltä tuntuu narskutella kengillä valkoisessa. Ja tytär pohti terminologista dilemmaa: miksi suomeksi tarvitaan kaksi sanaa ja toinen niistä sisältää sateen, kun asian voisi ilmaista yhdellä, kuten saksaksi, “schneien”. Paremmaksi todettiin “lumettaa” ja “lumioi”.

lumi-joki

lumi-pampulat-puussa

lumi-oksat-ja-puu

Koska joulutunnelma tuli vasta nyt, aloitettiin koko juttu alusta. Iltakävely lumisateessa, kynttilöihin tulta, joulutortut pakastimesta, brie-hapankorput ja glögi tarjoiluun. Myöhemmin muistelemme ihanaa valkoista joulua.

Mutta koska kuitenkin on jo 2017, avaan uuden ja vielä jähmeän pöytäkalenterini. Olen niitä, jotka kulkevat kirjakaupassa eksyneen oloisina, luuhavat kaikissa nurkissa etsimässä sitä yhtä pientä riviä paperisia kalentereita. On totta, etten saa merkinnöistäni aina selvää, mutta tietokonevirus vei perusluottamuksen tekniikkaan. Se mitä on paperilla ei katoa. Ellei kaada kahvikupillista päälle. Tai hävitä kalenteria.

glogi

Siirsin menot, muistettavat ja tärkeät päivämäärät, mietin mitä kaikkea kokisinkaan tänä vuonna. Mitä haluaisin, miten tehdä vuodesta omani näköinen. Hausfraun olen heittänyt romukoppaan. Siis identiteetin. Ei se ikinä ole ollut täysin minua, mutta nyt se ei vastaa oloani ollenkaan. Jähmeys ja säntillinen jääköön, eläköön pura vida -filosofia. Pura vidalle on monta käännöstä, tilanteesta riippuen, vaikkapa “puhdas elämä” tai “täyttä elämää”. Rentous, coolius ja hyvä asenne, siinä pura vidan sisältöä.

Jos joskus sattuisitte poikkeamaan Costa Ricaan, “Pura vida!” on sopiva vastaus melkein kaikkeen. “Miten menee?” “Pura vida!” “Onko kaikki ok?” “Pura vida!” “Miten homma sujuu?” “Pura vida!” “Minkälainen tyyppi se on?” “Ihan pura vida!”

Ehkä juuri se, että ulkona vain kylmenee ja lumettaa, välillä myös lumioi, alkaa tropiikki hälyttää. Että eikö olisi jo aika päästää irti tästä ja käydä istumassa mangopuun alla, sukuloimassa ja kavereilla, tervehtimässä rannalla iguanoja ja rapuja.

Sitä odotellessa täytyy vain lisätä pura vidaa arkielämään. Aamiaisella vuoden ensimmäinen gallo pinto, papuja ja riisiä tabascolla terävöitettynä, proteiinia ja hiilihydraatteja kuulemma sopivassa suhteessa munakokkelin kera, sai jo aistimuistot heräämään. On helpompi olla pura vida, kun täydellinen kolmiyhtys, kahvi, appelsiinimehu ja gallo pinto antavat voimaa päivälle.

vuoden-eka-pinto

Riisi aamupalalla vaatii pura vida -asenteen omaksumista. Tummat jutut sen seassa eivät ole toukkia, vaan villiriisiä. Gallo pinton kaveriksi tarvitaan kahvia ja appelsiinimehua.

En resúmen: He decidido dejar la identidad tiesa y bastante aburrida de Hausfrau y dedicarme a ser una mujer pura vida. Relajada, cool y actitud correcta, suena perfecto para el año nuevo. El objetivo es  poder hacer mi 2017 ver así cómo soy. (Y por su puesto, gallo pinto en el desayuno, ayuda con el puravidaismo.)

Kurzgesagt:Mit meinem Buch Hausfrau – zu Hause in der Schweiz, bin ich mich mit der Hausfrau identifiziert worden. Aber das ist jetzt Vergangenheit, lang lebe die neue Pura vida Frau! Relaxed, cool und die richtige Einstellung – die sind die Zutaten für 2017, für so ein Jahr, das ich mir wünsche. (Pura vida kommt aus Costa Rica und bezeichnet das coole und entspannte Lebensstil. Und es funktioniert auch als Antwort für fast alles.)

 

Pohjoismaisuutta pikku-putiikeista

Ennen vanhaan Sveitsin pohjoismaalaiset suuntasivat koti-ikävän tullen Ikeaan hengittämään skandinaavisuutta, syömään lihapullia ja hakemaan jouluksi hyasintteja (jotka ovat täkäläisittäin kevätkukkia  ja ilmestyvät kukkakauppoihin uudenvuoden paikkeilla, pihoille huhti-toukokuussa). Nyt putiikkeja on siellä täällä ja Zürichin ympäristöstä löytyy niin salmiakkeja, Marimekkoa kuin harmaasuolattua kinkkua.

On pakko myöntää, että ehdin jo suhteellisen kypsään ikään yrittämättä koskaan kinkun paistoa. Sveitsin jouluina on turvauduttu pienenpieneen supermarketin kypsennettyyn rullakinkkuun, joista osa on ollut vaatimattomia ja loput erittäin huonoja. Jos perhe ei protestoisi, olisin varmaan jossain vaiheessa päätynyt myös seitan-kinkkuun tai jonkinlaiseen tofusörsseliin.

Tänä jouluna otettiin kaikkein suurin riski ikinä ja ruvettiin ihka oikean kinkun paistoon. Jos kasviskinkku epäonnistuisi, se tuskin olisi tragedia, vaan pikemminkin oletettavaa. Mutta lihan tyriminen olisi tunnelmalle takaisku.

Kinkku oli tarkoitus mennä tilaamaan Herrlibergistä, mutta aamu käynnistyi hitaasti, suhrasimme kaikenlaisiin hommiin liikaa aikaa ja lopulta ajoimme suljetun lihakaupan ohi Zürichinjärven sivua – kohti Stäfaa. Olin saanut vinkin ruotsalaisesta pikkukaupasta, Anna-Lottas Affär, jonka kautta voi myös tilata jouluksi kinkun ja myös lohta.

ruotsikauppa-ulko

Palanen Ruotsia Stäfassa

Anna-Lotta Dahlberg kertoi, että Stäfan lihakauppias maustaa lihan pohjoismaiseen makuun ja kinkkuja noudetaan Bernistä asti. Epäilyksiä herätti maininta suolauksen yhteydessä käytettävästä sokerista. Otettiin kuitenkin riski, kerrankos sitä syödään sveitsiläistä kinkkua ruotsalaisittain.

Hyllyillä oli tutun näköisiä mausteita, niitä suomalaiskaupoista löytyviä merkkejä, sillejä, mätitahnaa, lohta, näkkileipää, karkkeja ja sisustustavaraa. Puoliso tajusi, että mustikkakeittovaje on päässyt suureksi. Omaan ostoskoriini latasin matjes-silliä, joko lasimestarin silliin tai muuten vain leivän päälle. Silliä saa ostettua Zürichistäkin, mutta ruotsalaisten makumaailma vastaa paremmin sitä, mitä makunystyräni odottavat.

ruotsikauppa-hyllyt

ruotsikauppa-liinat

ruotsikauppa-tuotteet

Parikymmentä kilometriä luoteeseen, Badenissa, pohjoismaalaisten putiikkien tiheys on silmiinpistävää. Tai no, niitä on kaksi. Mutta vanhakaupunki on pieni ja paikat lähekkäin. Suomalainen finnis.ch on enemmän designiin keskittyvä ja Scandinavian Deli puolestaan herkuttelupaikka.

skand-deli

Badenin Adventszauberissa (kts. täältä) jäimme rannalle ruikuttamaan; ulkona kylmästä väristen ja nälissämme katselimme Delin tupaan ja muistelimme aiemmin syömiämme herkullisia piirakka-annoksia kaipauksella. Kolmesti, ehkä neljästi käytiin ovella toteamassa, ettei tilaa kertakaikkiaan ole, eikä ole myöskään syntymässä. Sisällä oli liian mukava istuskella kanelipullien tuoksussa, viinilasin ja ruuan äärellä.

skand-deli-sisa

Scandinavian Deli houkutteli sisään, mutta tuolit loppuivat kesken.

skand-deli-ikkuna

baden-tulppaanitalo

Niinpä me nälkäiset tallustelimme ees taas vanhoja rakennuksia katsellen, saimme yhtäältä kuppikakun, toisaalta lämmintä juotavaa. Nuotiopaikat olivat kutsuvia, mutta murisevan mahan kera ei pystynyt jäämään tuijottelemaan tuleen, vällyistä huolimatta.

baden-nuotsanurkkaus

Tältä pihalta löytyi grillinuotsa, muttei mitään syötävää. Lifecouch esitteli palvelujaan Glühweinin kera ja toisella suunnalla oli katseltavaksi öljyvärimaalauksia. Ei auttanut nälkään.

Muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevan  finnis.ch:in ovi ei ehtinyt välillä sulkeutua, väkeä lappasi sisään jonossa, olihan vastaanottajana itse joulupukki. Päivi Tissarilla oli takahuoneessa glögi lämpimänä ja pipareita laatikoittain. Istahdimme hetkeksi katselemaan paksun seinän pienestä ikkunasta näkyvää virtaavaa vettä, Limmatia. Jälkeenpäin tuntui kuin olisimme käyneet lyhyellä jokiristeilyllä.

finnisch-kyltti

Tuttuja virtasi sisään, vaihdoimme kuulumisia, joululahjoja ja kortteja. Yritin muistaa mitä varten olimme varta vasten tulleet, siis tunnelman lisäksi. Ostoslistalla oli pari purkkia hernekeittoa. Ohitin kauniit esineet ja tekstiilit konmari-konmari-konmari –mantraa tiukasti mutisten. Ehkä pudotan lähitulevaisuudessa pari vanhaa kahvimukia klinkkerilattialle ja voin palata hakemaan riisiposliiniset kupposet, ajattelin toiveikkaasti.

baden-anu-finnisch

Anu Kälin Kelho finnis.chissä

baden-anun-tyot

Anun keramiikkaa

finnis.chin edessä leimusi Anu Kälin Kelhon ulkotuli hänen omasta pajastaan ja sisällä  ikkunaa koristivat kupit, kynttilänjalat ja saippualautaset. Tungoksessa ei saatu keramiikkataiteilijaa kuvaan omien tuotteidensa kera, mutta kyllä Suomi-nainen istuu putiikin muunkin designin joukkoon. Finnis.chin Päiviä taas oli mahdotonta pysähdyttää, hihasta vetäjiä riitti. Luvatut hernekeitot ehtivät onneksi vaihtaa omistajaa.

wienachtsmart10

-Ai miten sen kinkun sitten kävi? No hyvin. Mehukasta ja joulun makuista.

En resumen: Nosótros, los nordicos en Suiza, ibamos antes a Ikea para conseguir ingredientes para la navidad. Ahora ya cerca de Zurich hay varias tiendillas finlandesas (finnis.ch) o suecas (Scandinavian Deli, Anna-Lottas Affär) y en esas se encuentra además del diseño o delicatessen, amígos y atmósfera nordica.

Kurzgesagt: Wir Nordländer sind früher nach Ikea gefahren, um die Zutaten für Weihnachten abzuholen. Jetzt gibts schon mehrere kleine Läden in der näche Zürichs, die entweder Finnisch (finnis.ch) , oder Schwedisch (Scandinavian Deli, Anna-Lottas Affär) sind und in diesem findet man natürlich design und köstlichkeiten, aber dazu auch Freunde und eine nördliche Atmosphäre. 

Jouluisilla turuilla ja toreilla, kaikesta huolimatta

Istun sormet näppiksellä ja mietin. Mietin Berliiniä ja lähes samanaikaista Zürichin ampumatapausta. Jouluviikon ilon ja lämmön, odotuksen ja hyvän ilmapiiri sai myöskin osuman. Kaupungilla on vaisua, mutta liikkeellä ollaan. Angela Merkelin sanoin: “Emme suostu siihen, että pahan pelko lamauttaa elämämme.”

Nämä kuvat ovat aiemmilta päiviltä.

z-niederdorf

Zürich muuttuu joulun alla mausteilta ja viiniltä tuoksuvaksi keskustan peittäväksi ulkobaariksi. Joku marisi lehdessä, että eikö näitä mökkijuomaloita ole jo tarpeeksi, miksi avata vielä uusia. Mutta jokaisessa on oma tunnelmansa. Niederdorfissa (yläkuva) on rauhallista, boheemimpaa ja vähemmän porukkaa. Bahnhofstrassen ympäristössä pysähdytään hetkeksi ostosten välillä ja oopperan eteen tullaan kavereiden kera tai viettämään aikaa koko perheen kanssa, luistelemaan, syömään ja ehkä pienille jouluostoksille.

laulava-kuusi

Omalla joululistallani melkein ykkössijalla on Bahnhofstrassen sivukadulta löytyvä laulava joulukuusi. Nämä lukiolaiset ovat Wetzikonista ja esittivät sikermän englanninkielisiä joululauluja.

z-joulutori-yleis

Kauneimmat kulissit tarjoaa oopperatalon edessä Sechseläutenplatzin joulutori. Tungos vain on sitä luokkaa, että paikoittain on mentävä sinne, minne virta vie.

Kuppikakkuständin jouluisen kaakaon piti olla amerikkalaistyyliin ylitsepursuava ja herkullinen, päällä kermavaahtoa ja donitsi ja koristeita, mutta toteutus oli aika vaatimaton. Varjossakin oli reikä.

z-joulutori-juoma

Zürichin Hauptbahnhofilla kristallein koristeltu kuusi on varmaan yksi kaupungin kuvatuimpia. Katon alla ollaan säältä suojassa.

hb-tunnelma

Lähes jo perinteeksi on tullut myös läheisen pikkukaupungin Badenin Adventszauber. Vanhakaupunki on pieni, mutta tunnelmallinen. Pohjoismaalaisia, varsinkin suomalaisia, on joka kulmassa. Me tuppaamme kerääntymään yhteen etsimään joulua. Aineita siihen tarjoavat suomalainen Finnis.ch ja ruotsalainen Skandinavian Deli.

baden-joulukatu-natti

baden-katu-glogi

Zürichiläiset ovat ihmeissään, kun badenilaiset tarjoavat hyvää hyvyyttään glögiä, kuppikakkuja, piirakoita, keittoa ja pipareita. Ja vielä nuotiopaikan peittoineen!

baden-tuoli-nuotio

baden-enkeli

En resúmen: Los acontecimientos en Berlin y en Zürich ponen a pensar. El átmosfera de felicidad y esperanza también fue atacado. Pero como dice Angela Merkel, no vamos a dejar que el miedo de lo malo nos paralize la vida. (Las fotos son de diferentes ferias de navidad en Zürich y Baden, de la semana pasada)

Kurzgesagt: Die Ereignisse in Berlin und Zürich haben auch die Stimmung von Freude und Hoffnung attackiert. Aber wie Angela Merkel sagt, wir wollen nicht damit leben, dass uns die Angs vor dem Bösen lehmt. (Die Fotos sind aus Zürich und Baden, von letzter Woche)

 

 

Konvehteja mahan täydeltä

Pala suklaata palaa juurilleen: suklaaseen. Suuri suklaavertailu natsaa hyvin joulun kanssa, ajattelin. Ja pääsen suklaaostoksille! Heti ensimmäisen session jälkeen tajusin tehtävän mahdottomuuden: usean konvehdin nauttiminen suhteellisen nopeassa tahdissa aiheuttaa ällötyksen. Siksi alkuperäinen idea kolmen eri suklaavalmistajan herkkujen vertailusta typistyi yhteen.

konvehdit-keskimmaisiin-zoomattu-hyva

Marssin suoraapäätä täysin subjektiivisesti valittuun, omaan lempisuklaaliikkeeseeni, Läderachiin Zürichin Bellevuella. Hintataso on korkeampi kuin supermarketissa, mutta piirun verran matalampi kuin toisella puolen aukiota Sprünglillä. Konvehdin hinnaksi tuli jotakuinkin 1,30 Sveitsin frangia (n. 1,2 e).

Heti kun kotona availin pussukkaa, tuli selväksi, että suklaavertailun amatööri oli liikkeellä. Valitsin konvehdit tiskistä, enkä pistänyt muistiin, mitä kussakin on sisällä.

 

konvehti-puolikas-lahi

Liikkeen myyjä vakuutti, ettei konvehdien ulkonäkö kärsi matkalla pussissa. Pinnat kolhiutuivat kuitenkin jonkin verran ja kookossuklaasta varisi koristeita. Mitään traagista ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka jossain vaiheessa taisin nojata bussiissa kassiini kyynärpäällä. Konvehdit olisi yhä voinut laittaa kahvipöydän koristeeksi.

Toinen amatöörin virhe oli kirjoittaa arviot lippusille, joita tässä otsa rypyssä ja eri kulmista papereita käännellen yritän tulkita.

konvehdit-muistiinpanot

Kahden hengen vertailuryhmä (nimettäköön heidät Jäsen A:ksi ja Jäsen B:ksi) toteaa suklaista ensivaikutelman perusteella seuraavaa: alkoholittomat joulusuklaat ovat pääasiassa tähtiä, mikä on tylsää. Pussukkaan löytää tiensä yksi poikkeus: kuusella koristeltu soikio. Jäsen A:sta suklaat näyttävät hieman mielikuvituksettomilta, mutta kookoskoristeinen kutsuu maistamaan ja printtikuvioiset juhlistavat asetelmaa, samoin kultahippuset maitosuklaisen päällä. Jäsen B:stä viimeksi mainittu näyttää standardisuklaalta, eikä hän myöskään vakuutu printtikoristeiden teollisesta ilmeestä.

Pisteitä annetaan 1-10:n ja aloitamme silmään pistävimmästä tummasta printtikoristeisesta, jota Jäsen B epäilee mauttomimmaksi. Yllättäin se osoittautuu niin hyväksi, että saattaa voittaa koko kisan. Sisällä on jotain rapisevaa, maku hyvin pähkinäinen (13 pistettä).

Kahdeksasta neljä on täysin mielenkiinnottomia. Valkosuklainen printtisuklaa  vaatimaton (9p). Ruskea printti myös, maitosuklaa ja paahdetun karamellin maku eivät jostain syystä toimi (8p). Valkosuklaisessa raidoitetussa on sisällä marsipaania, joten odotimme sen pääsevän myös voittajakategoriaan, mutta yllättäin valkosuklaa ei sovi yhtään marsipaanin vahvaan makuun. Erittäin makea (9 p.). Kultahipuilla koristeltu suklaa jää jumbosijalle, todellinen pettymys, maistuu kummalliselle, liikaa joulua, ehkä anista ja inkivääriä (9 p.).

konvehdit-siististi-kaikki-kuvassa

 

Tässä vaiheessa olo on jo sitä luokkaa, että mieleen tulee kannullinen vettä tai vaihtoehtoisesti kahvia. Mietimme, pitäisikö pitää tauko ja syödä pari suolakurkkua, huuhdella suu ja jatkaa kisaa. Olisi ehkä pitänyt noudattaa viininmaistelun kaavaa, pureskella konvehti, makustella – ja sylkäistä pois. Mutta kuka hullu niin tekee?

Vertailuväsymys poistuu, kun maistamme raidoitettua maitosuklaista tähteä. Se saa Jäsen A:n haltioitumaan; sisällä on löysää karamellia. Yhdistelmä on hyvä, ylempi kerros konvehtia tasapainottaa alla olevaa makeaa karamellikerrosta (17 p). Myös standardisuklaaksi jo alussa luokiteltu kuusikoristeinen tumma konvehti yllättää, se on yksi parhaista. Jäsen A nauttisi tällaisen mielellään espresson kera. Ja Jäsen B rakastaa nugaata, joten edes koristeena oleva valkosuklaa ei tuhonnut makuelämystä (16 p.).

Ja voittajakonvehti on – rummutusta ja jännitystä – : tumma kookossuklaa. Jäsen A:n mielestä se on aivan eri sarjaa kuin muut, todella hyvää ja Jäsen B:n mukaan kevyempi, tasapainoinen, rauhoittava ja levollinen maultaan. Pisteitä kertyi lähes täydet: 19.

konvehdit-lahis-kookos-keskella

Voittaja keskellä: tumma kookoskonvehti

En resúmen: Hicimos una comparación de los chocolates de navidad de Läderach. Queríamos comparar de diferentes productores, pero resulta, que después de una sesión decidimos, que ya basta. No se puede o al menos en el medio hay que comer papitas o pepinos agrios o lavar los dientes para poder con tanto dulce. En general se ven deliciosas, pero un poco sin imaginación. Lo que está decorada con oro es una decepción: sabe demasiado a algo navideño, que no podemos identificar – tal vez anís o gengibre. Nuestro favorito es el chocolate oscuro con coco: es más liviano del sabor, fresquito y balanceada.

Kurzgesagt: Wir wollten Pralinen von verschieden Herstellern degustieren, aber anscheinend zu viel Süsses ist nur zu viel. Deswegen hatten wir nur Weihnachtsschokoladen von Läderach, mein Favorit in Zürich. Die meisten weihnächtliche Pralinen ohne Alkohol waren Sternen, das uns ein bisschen langweilig scheint. Von Geschmack her auch. Die Praline mit Gold war eine Enttäuschung – zu viel Weihnachtsgeschmack, vielleicht Anis oder Ingwer, aber sowieso komisch. Aber die mit dunkle Schokolade und Kokosnussraspel war wunderbar, eine perfekte Kombination, leicht und gleichzeitig cremig. So eine würde ich gerne mit einen Espresso geniessen.

Arkitiistai Sveitsissä

Heti aluksi on myönnettävä, että tämä tiistai ei nyt sitten kuitenkaan ole ihan keskivertotiistai. Kun Suomessa 6.12 heräillään itsenäisyyspäivään, minä haen kaapista jemmaamiani suklaita, tähtipiparin, mandariineja ja pähkinöitä, osan laitan pöydälle, osan tavan mukaisesti oven eteen laitettuihin saappaisiin. Pyhän Nikolauksen päivänä Samichlaus tuo lapsille joko risuja tai herkkuja, riippuen siitä miten vuosi on kulunut.

1-itsen-a

Aamu kajastaa.

7.30 Kaadan kahvin kuppiin ja istahdan aamupalalle. Yksin, sillä toinen nukkuu vielä ja kolmas on matkalla. Totean, että jugurttiannokseni leseillä ja pellavansiemenrouheella näyttää kuvassa karmealta ja yritän somistaa pintaa ananaksella ja siemenillä.

1-b-aamupala

8.00 Hiukset on vielä märät, kasvot meikkaamatta, mutta uskon ehtiväni pyöräyttää pullataikinan. Tytär pyysi itsenäisyyspäiväksi jotain suomalaista, “karjalanpiirakoita tai korvapuusteja.” Mietin, kuinka saan taikinaisilla käsillä otettua kuvan. Ja sen jälkeen, kuinka puhdistan pullataikinan kännykästäni.

9.00 Juoksen mäkeä ja portaita alas asemalle. Neljä minuuttia myöhemmin istun junassa, jossa on täyttä ja hiljaista. Kaksi naista lapsineen istuu toisessa päässä vaunua ja he juttelevat keskenään. Suomeksi. Kaikki muut keskittyvät kännyköihinsä tai tuijottavat seiniä vaivaantuneina, sillä ovien edessä keski-ikäinen pariskunta, näyttäisi olevan menossa vuoristoon asuista ja rinkoista päätelleen, suutelee aivan omassa maailmassaan.

3-asemalle

Portaat alas asemalle, mieluiten kompuroimatta

5-hb

Zürich, Hauptbahhof

6-hb-kulma

Zürichiläinen ratikka poseeraa aseman varjossa. Kulissit tarjoaa Landesmuseum.

7-hb-pyorat

Aseman pyöräparkki

9.30 Olen valmiina aloittamaan suomen keskustelutunnin. Aloitamme tietenkin Suomen 99. itsenäisyyspäivästä, mutta teema vaihtuu myöhemmin Costa Ricaan, joka juhlii parhaillaan 68-vuotista taivaltaan ilman armeijaa. Ihmetellään sitä, että ylipäätään on maa, joka pärjää ilman sotilaallisia voimia ja vielä Keski-Amerikassa.

8-tunti

Ope valmiina. Vain oppilaat puuttuu.

11.10 Käyn aseman lähellä Coopissa ja haen parmesania sekä paprikan. Kauppa on uusi ja henkilökuntaa yksi. Itsepalvelukassoja on rivillinen, skannaan tavarat, maksan kortilla ja kävelen meksikolaiseen kauppaan. El Maís on pienentynyt viime käynniltä. Mutta hyllyillä on yhä pulloittain chilikastikkeita, papuja, kuivattuja chilejä ja costaricalaista maustekastiketta. Tarvitsen maissijauhoja empanadoihin ja maksan kilosta yli 8 frangia.

9-el-mais-ulko

Täältä noudetaan latinalaisamerikkalaiseen sapuskaan tarvittavia aineksia.

11-el-mais-sisa-2

10-el-mais-sisa

12.00 Teen sveitsiläisestä lehdestä löytämäni ohjeen mukaan punajuurikeiton. Se näyttää tomaattikeitolta. Kun keitto kylmenee, siitä tulee jälleen punajuuren väristä. Keittoprosessin lomassa leivon pullat ja tuuppaan uuniin. Syömme poikkeuksellisesti tyttären kanssa yhdessä. Coopista ostin myös sesonkituotteen Grittibänzin, pullapojan. Se ei ole yhtä makeaa kuin suomalainen pulla.

13-lounas

Pullapojalla oli vino hymy. Se oli tyttären mielestä ikuistettava wannabe-tomaattikeiton kera.

14-valmiit-pullat

Kämpässä leijuu pullan tuoksu.

14.00 Kahden korvapuustin vahvistamana lähden salille. Otan kuvan männyistä, jotka näyttävät suomalaiselta metsältä. Mäessä ja auringossa tulee niin hiki, että riisun takin. Jokivarsi taas on kanjonissa ja polulla vähän jäätä. Nilkalle on myönnetty lupa 3 x 5 minuutin juoksun, mutta taukoja tulee monta, koska kaikki pienetkin putoukset ovat niin kauniita ja niitä on ihmeteltävä hetki.

15-suomimetsa

18-joki-ylhaalta

Lenkkipolku kipusi joen vierestä vähän korkeammalle.

17-joki-lahis

Vesi on niin kirkasta, että tulee jano.

15.10 Kevyenpuoleisen viikon jälkeen painot ovat todella painavia. Teen puolet ajasta tasapainotreeniä nilkalle. Alan pysyä Funambolo-putkella, mutta takaperin kävellessä nojaudun seinään.19-sali-prassi

21-funambolo-b

Tämä vehje on Funambolo.

16.30 Kävelen kotiin, aurinko laskee. On kaunis valaistus.

24-kotiin

18.00 Kynttilät on sytytetty aiemmin, Suomen ajassa. Viritämme kahden hengen itsenäisyyspäiväkatsomon. Päätämme, että lohipasta on hyväksyttävä illallinen, onhan siinä suomalainen vivahde, kun kerran käytämme kylmäsavulohta. Bongaan linnan vieraista tuttuja ja julkkiksia. Meillä jatkot on keittiössä, kaakaota ja pullaa. Työmatkalainen liittyy seuraamme.

itsenais-lappari

22.40 Luen vielä hetken Maarit Tyrkön kirjaa Tyttö ja nauhuri, sitten simahdan.

En resúmen: Este es el recorrido de mi día en fotos. Suponia ser un cualquier día entre semana, pero resulta que había hasta dos fiestas, en Suiza el día de St. Nicholaus ( por eso chocolate, nueces, galletas y mandarinas) y en Finlandia el 99. día de la indepedencia (por eso la bandera de Finlandia). Fui a dar una clase de conversación de Finlandés en la mañana, conseguí masa para empanadas, hice sopa para el almuerzo, cociné rollos de canela finlandeses para celebración, fui corriendo por el bosque al gimnasio y en la noche vimos la recepción del presidente de Finlandia en directo en la tele. Y comí antes de ir adormir el 4. rollo de canela.

Kurzgesagt: Ich wollte einen normalen Tag mit Fotos dokumentieren, aber so war es nicht ganz. In der Schweiz war es Samichlaustag (deswegen Schoggi, Mandarine und Nüsse auf dem Tisch) und in Finnland 99.Unabhängigkeitstag (deswegen die Flagge). Am morgen, nach dem Zmorge habe ich den Teig für die Finnischen Zimmtrollen gemacht. Dann bin ich in die Stadt gefahren, für die Finnischstunde. (Und habe meine Stifte vergessen; was für eine Lehrerin…) Auf dem Weg besuchte ich den Mexikanischen Laden um Maismehl für Empanadas zu kaufen. Zu Hause gab es für Zmittag Randensuppe, die wie Tomatensuppe aussieht. Zum Dessert die Zimtschnecken, so das ich Energie durch den Wald zu joggen hatte. Im Fitness habe ich auch den verletzten Sprunggelänk trainiert. Und am Abend ich, wie die meisten Finnen, schauten direkt, den Empfang im Präsidentenpalast. (Und habe noch einen, den 4., Zimmtrolle gegessen.)