Jalat lumessa, kasvot auringossa

26. February 2020 By suklaasyomari in Liikunta, luonto, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi Tags: Melchsee-Frutt, patikointi, Sveitsi, Sveitsin Alpit, talvipatikointi, vaellus, vaelluspolut 1 Comment

Talvi ilman lunta ei tietenkään käy päinsä. Siis minun talveni. Ellei olla tropiikissa. Pakattiin reput ja kohti valkoista tai ainakin sitä, missä pitäisi olla talvinen Alppi.

Leudot päivät ja alavalla maalla kukoistava kevät kertoi siitä, että pitää nousta korkealle, eikä sielläkään välttämättä ole toivotut olosuhteet. Otin mukaan liukuesteet, varmuuden vuoksi, sillä mikään ei ole niin epämukavaa, kuin vuorilla liukastelu.

Kuplahissin aseman tuntumilla oli rauhallista ja lumetonta. Ehkä korona oli verottanut kävijöitä tai sitten se epäilys lumikerroksen paksuudesta.

Melchsee Frutt ei ole kesällä lempimpaikkani, sen kaavoituksessa on jotain mätää. Pieneen paikkaan on tuotu sivilisaatio epäesteettisesti, eikä sitä pääse kunnolla pakoon patikkapoluillakaan. Mutta talvella tilanne on toinen, lumi pehmittää näkymää.

Zürichistä tänne ajaa reilussa tunnissa, julkisilla kestää tuplasti. Läheisyys ja kaikenpuolinen mukavuus on plussaa. Helppo paikka tulla nopeasti piipahtamaan auringossa ja talvessa. Talvipatikkareitti on päiväretkelle lyhyehkö, mutta sopii nautiskelijoille, heikkokuntoisille ja lapsiperheille. Pulkka- ja kelkkaväkeä olikin liikkeellä aikalailla. Matkaa kertyi vajaa kymmenen kilometriä, nousua 245 m ja laskua 175 m.

Melchsee on myös pilkkijöiden lempipaikka.

Auringon sokaisemana yritin tähdätä kuvia erilaisista kokoonpanoista. Kaikista tuli enimmäkseen huonoja tai katastrofaalisia.

Murtsikkaladuilla oli ilmeisen hiki, sillä tyyppi toisena oikealta on ilman paitaa. Ei, en ottanut varta vasten kuvaa, vaan hän liukui asetelmaani.

Ruokapaikka näkyvissä. Hiki oli myös kävellessä. Riisuin paitasilleen ja muistin sivellä aurinkorasvaa, sillä edellisenä vuonna poltin kalmankalpeat talvikämmeneni.

Ruokaa. Terassilla oli myös yllättäin reilusti tilaa. Tätä on odoteltu, istahtamista talviseen alppiaurinkoon sapuskan ääreen. Nautinnon makua.

Gerstensuppe eli ohrakeitto on perinteinen ruoka, jossa yleensä on vihannesten lisäksi myös kuivalihaa. Selvästi kasvissyöntitrendi painaa, sillä tänä vuonna olen nähnyt monessa paikassa vegiversioita, joihin saa halutessaan lisukkeeksi esim. nakkeja. Niin myös täällä. Keitto on paksua ja maukasta, ehdottomasti hyvää talviruokaa.

Ja taas eteenpäin. Paikoin pilkotti ruoho ja tällä puolella kukkulat olivat jäisen kimaltavia. Luminen tie oli kuitenkin kovaa käveltäväksi.

Muhjua tuli vastaan vasta järven sivulla. Täällä on puhaltanut myös tuuli, sillä reuna oli kuin marenkikuorrutetta.

Varjo alkoi tavoittaa seutua. Aurinko laski nopeasti vuoren taa ja muurahaismainen ihmisvirta lähti kohti hissejä. Pilkkijätkin lopettelivat päivän sessiotaan, selvästi vastahakoisesti. Pari tyyppiä istui eräänlaisessa snowmobiilissa, jonka jälkimmäisessä vaunussa oli teline ongille. Vain kaksi oli raaskinut jättää jään, loput vielä vetkuttelivat varjossa.

Hissiaseman vierestä ostin vielä mukaan kimpaleen Alppijuustoa illan juhliin viemisiksi. Suoraan isännältä ja ainakin taatusti lähituotantoa, maito kenties lehmistä, joita tapasimme kesän patikkareissulla.

En resumen: La primera vuelta en la nieve en este invierno! Un día perfecto en Melchsee-Frutt: sol, nieve, jaspia y lo mejor, poca gente.

Kurzgesagt: Der erste Winterspaziergang auf Schnee, wenn in Zürich schon die Frühling herrscht. Ein super Tag in Melchsee-Frutt: Sonne, Schnee, Essen und das beste: wenig Leute.

Ympäri Zürichinvuoren

19. February 2020 By suklaasyomari in kaupunki, luonto, patikointi, Retkeily Tags: Patikointi kaupungissa, Zürichin metsät Leave a comment

Kyllä, vuori se Zürichbergkin on. 679 m merenpinnan yläpuolella, vaikka vain pari sataa metriä kaupungin keskustaa korkeammalla, Zürichin Haupbahnhofilta parinkymmenen ratikkaminuutin päässä.

Halusin kävellä eläintarhasta metsän läpi ja mielestäni kohoavaa reittiä Ziegelhüttelle. Olin kirjoittanut puhelimeen ohjeet “Zoon edestä eteenpäin, neljäs oikealle, toka vasemmalle, tulee Hubenstrasselle, suoraan kunnes oikealle kohti Hütteä.” Karttaa ei ollut, Suunto, joka johdattaa kotiin, jos sattuisin eksymään, jäi kotiin. Joten näillä mentiin.

Eläintarhan edessä oli ruuhkaa, väsyneen näköistä lapsilaumaa valui kohti autoja, raitiovaunupysäkkiä. Ennen metsänreunaa edessä polulla puuhasteli haikara. Nokassa oli pikemminkin keppi kuin oksa. Pesä tekeillä.

Ziegelhütte lienee täältä käsin etsitty kohde, sillä kylttejä oli epävarmuuspisteissä. Metsätie vietti yllättäin roimasti alaspäin ja vei askeleita kepeästi kohti tuntematonta. Ikinä en ole näillä main käynyt.

Puolipilvinen päästi säteitä metsään, loi varjoja. Tummanvihreä oli kaunista ja jopa kaarnan väri mehevää. Ehkä monet myrskyiset ja sateiset päivät ovat muuttaneet perspektiiviä tai putsanneet paikkoja.

*Lähde menneisyydestä./Fountain from the past.*

*Retken kohde löytyi, vaikkakin kiinni./The destination found, just closed.*

*Rakeisesta kuvasta huolimatta sammakon koivet näkyvissä. / The picture is low quality, but the legs of the frog can still be seen.*

Toisella puolen kukkulaa, sivilisaation ja metsän rajalla, nuotiopaikalla kerrottiin, että tässä kohtaa 1700-luvulla ranskalaiset ja itävaltalaiset lahtasivat toisiaan. Täältä oli hyvät näkymät väijyä vihollista. Nyt tänään näkymä yli teollisen Zürichin, saksankielisen television kattoterassia myöten, varmaan Saksaan asti. Nuotion ja pöytien vieressä oli 1800-luvulla muurattu virtaava lähde. Kaunis, kivikoristeinen.

Tie vietti yhä alaspäin ja Ziegelhüttelle, maalaisravintolalle niittyjen keskellä, metsän vieressä. Ja joka oli kiinni. Tyhjät terassipöydät kertoivat suljetuista alkuviikon päivistä.

*Sivilisaatiota metsän reunassa. / Civilization in the border of the forest.*

*Toisel puolel vuorta./On the other side of the mountain.*

Siitä viis, jatkoimme matkaa, minä ja lanko Costa Ricasta. Kiersimme pyöreää vuorta ympäri, metsän reunan ja rakennetun välissä. Yllätimme harmaahaikaran sammakko suussa ja yritin kuvata sitä pienieleisesti. Liian kaukaa. Kuvista tuli ylizoomattuja.

Ohitimme yliopiston alueen, joka oli selvästikin maatalouteen liittyvä. Karsinassa valtava sika, laitumella tuplakokoisia lampaita ja yksi ehkä laama, ellei sekin vain jättikokoinen alpakka.

*Lähteiden veistokset ovat harvoin näin tyylikkäitä. / Stylish decoration of the fountain.*

*Polun päässä täytyy olla jotain nähtävää./In the end there must be something worth while to see.*

Päätimme jättää kaupunkimaiseksi muuttuvan ympäristön ja nousimme jälleen metsään, monenmonta porrasta ja polkua yhä ylemmäs. Palkkiona avautuva näkymä ei ehkä pittoreskeimpaan Zürichiin, vaan pikemminkin sille teollisemmalle puolelle, järvettömälle ja kerrostalojen suuntaan. Olen suhteellisen kyllästynyt aina samoihin kuviin kaupungista, joten tämä oli piristävää ja avaavaa. Tämäkin on tätä kaupunkia, paikkaa, jossa ihmiset asuvat, viihtyvät, elelevät.

Päädyimme Flunterniin, lähes ympyränmuotoisen lenkin jälkeen. Raitiovaunu kuljetti alas, kohti keskustaa ja järveä.

*Häämöttääkö tuolla kaukana naapurimaa? / Is it the neighbourcountry there far away?*

*Takaisin Zürichin keskustassa. /Back in Zurich center.*

En resumen: Una ruta alrededor de la montaña de Zurich nos enseñó como un mes de invierno puede ser: también primaveral. Una garza real européa estaba comiendo una rana, la cigüeña recogiendo no ramas, sino que algo más bien como palitos, para su nido y nosótros caminando en un sendero en tenis en vez de botas.

Kurzgesagt: Rund um Zürichberg zu laufen ist wirklich keine Wanderung, aber doch ein schöner Spaziergang mit einem neuen Blick auf die andere Seite. Zieglerhütte war zu, was bedeutete ohne Kaffee weiterlaufen. Frühling war klar dabei: ein Graureiher hatte einen Frosch für Zvieri gefunden und der Storch holte eher Stöcke als Äste für die Befestigung des Nästes.

Myrsky ja minä

12. February 2020 By suklaasyomari in elämä, luonto, Sveitsi Tags: myrsky Leave a comment

Viranomaiset kehottivat pysymään sisätiloissa myrskyn ajan. -Ajattelin, että no joo, katsotaan. Sitten juttelin suomalaisen eläkkeellä olevan sairaanhoitajan kanssa. Hänen viestinsä värikkäine esimerkkeineen oli, että vain hullu lähtee raivoisalla kelillä ulos. -Ajattelin, että no okei.

Koska edellisessä myrskyssä oli viereisen parkkipaikan penkki, väliaikaiset liikennemerkit ja metalliputket rakennustyömaalta lentäneet nurin tai uusiin paikkoihin, oli odotettavaa, että raskaitakin esineitä olisi liikkeellä. Joten tein kuten käskettiin. Jätin metsälenkit ja muut retket väliin. Murisin, koska talvipatikoista ei tule hittojakaan; aurinko paistaa silloin kun on kiireitä, muulloin on myrsky, yllättäinen kevät tai muu luonnonmullistus.

Mitä siis tein kun myrskysi?

Leivoin costaricalaisen kakun, sisälle keitin ananashilloa, päälle sikäläiseen tapaan italialaisen marengin
Juhlin kaksia synttäreitä
Söin sitä kakkua
Keitin kidney-papuja gallo pintoon, papu-riisi -aamiaiseen, joka myös kuuluu osana syntymäpäivien pyhiin sakramentteihin, näin sanovat syntymäpäiväsankarit
Juoksin katsomaan ikkunasta huimia tyrskeitä Zürichinjärvellä
Huusin “Ai kauhee!” ja luulin talon lähtevän lentoon
Kauhistelin tuulen järvestä ilmaan puhaltamaa pisaraseinämää, joka näytti ylöttyvän kymmenien metrien korkeuteen.
Söin lisää kakkua, ekstramarengilla ja jäätelöllä.
Tein ranskalaista linssiperunamuussigratiinia, joka oli niin hyvää, että sen on pakko olla syntiä, sanoi tytär.
Todistin järvipelastajien operaatiota, jossa he kuljettivat polkuvenettä ehkä sinne mistä se oli irtautunut
Yritin kuvata sateenkaarta milloin mistäkin ilmansuunnasta, mutta äkkipikainen tuuli vaihtoi suuntaa nopeammin kuin painoin laukaisinta ja tuloksena oli todella tylsiä ja harmaita kuvia, joissa ei ollut sateenkaarta eikä myrskyäkään
Söin suklaita, koska kakku alkoi loppua
Tein soijabolognesea spagetin kaveriksi
Suljin ovia, jotka eivät kestäneet tuulessa kiinni ja pelkäsin, että ikkunat tulevat sisään
Ihmettelin ja ihastelin järven pinnalta nousevaa vesipyörrettä, jossa oli sateenkaari, enkä saanut siitäkään kuvaa
Selasin kansanäänestys- ja muita äänestyspapereita ja sain vietyä kuoren postilaatikkoon sen sijaan että se olisi päätynyt tuulipostina esim. Itävaltaan
Tutkin kummallista koodia astianpesukoneessa ja totesin, että nyt on aikaa vaikka tiskata käsin, minkä olisin tietenkin ulkoistanut Aldolle, ellei koodiprobleema olisi tullut ratkaistuksi
Tarkkailin jännittyneenä lähipuita ja niiden kallistumisen astetta
Aloin olla aika valmis poistumaan ovesta, myrskyä tai ei

Myrskyn jälkeinen lähitienoon bilanssi:

Miinusta: puolet pensasaidasta nurin, piharoskapömpelin kansi hornankuusessa, grillin kansi auki, puutarhapöytä nurin ja hajalla.

Plussaa: ikkunasta näkyvän hasselpähkinän urvut ovat samoin hornankuusessa. Eivät enää herätä allergisia reaktioita pelkällä olemassaolollaan.

Tänään heräsin hiljaisuuteen. Se tuntui uudelta ja lupaavalta.

En resumen: Tormenta después de tormenta ha sacudido los arboles, causado casi tornados en el lago. Hemos visto arcoirises en cada dirección, recibido lluvia, granizo, copos de nieve, visto arboles caídos, objetos volados. Resultado: una tapa de un recipiente del jardín volado donde el vecino, una mesa del jardín despedazado, una cerca viva parcialmente caída. Positivo: el viento se los llevó también los amentos llenos de polen.

Kurzgesagt: Jetzt reicht es schon mit dem Sturm und verrückte Temperatur Schwangkungen. Ich verlange Ruhe, Sonne, Kälte und Schnee. Danke.

Hedelmiä ja currya

5. February 2020 By suklaasyomari in elämä, kulttuuri, Ruoka, Sveitsi Tags: Riz Casimir, Zürichiläisiä ruokia Leave a comment

Parin päivän aikana sää on vaihtunut ikuissyksystä kevääseen ja siitä talveen ja taas siihen syksyyn niin nopealla tahdilla, ettei ihminen tahdo kestää perässä. Sillä aikaa, kun lämpötilat ovat sahanneet ylös ja alas ja myrskyt roipottaneet paikkoja valtavalla voimalla, olen istuskellut keittiössä tutkimassa keittokirjoja.

Torquaissa, Britannian rannikolla, maistoin yhdistelmää, jossa yhdistyivät suolainen, makea ja polttava. Olin lapsi ja maku, curry-kana, jossa makean osassa oli banaani, oli jotain täysin makumaailmani räjäyttävää.

Sama ruoka tuli mieleeni, kun sain eteeni lautasen Riz Casimiria Sveitsissä. Annos oli sen verran vaatimaton, etten muista edes missä sen söin, ainoastaan yhteyden muistoon. Jotain lämmintä jäi mieleen läpättelemään ja suhtaudun zürichiläiseen kummalliseen ruokalajiin lämmöllä.

Ja kyllä, Riz Casimir on kehitelty aivan kotikulmillani, -50-luvulla, luultavasti sodanjälkeisen sukupolven kaukokaipuuseen. Se kuului jossain vaiheessa kaikkien ravintoloiden perusruokalistaan, nyt Riz Casimiria saa kuulemma etsiä.

*Ainekset kasassa. / The ingredients ready for Casimir.*

Resepti löytyi omasta kaapista zürichiläisen kasvisravintola Hiltlin keittokirjasta, nimellä “Casimir” Alkuperäisessä versiossa proteiinilähteenä on vasikanleikettä tai sikaa, minä valitsin ehdotetuista quornista, seitanista tai tofusta sen ensimmäisen. Kaupan paketissa palaset olivat vähän isoja, joten pilkoin ne mieleni mukaisiksi. Maku jäi lopulta vaatimattomaksi, quornimaiseksi, joten jos tätä ikinä enää teen, laittaisin mausteita paistamisen yhteydessä. Kenties currya ja ehkä sitä chiliäkin, vaikkei se perusreseptiin kuulu.

Ei tämä muutenkaan mennyt keittokirjan mukaan. Ongelmat alkoivat kaupassa: ananakset olivat vihreitä, aivan täysin raakoja, persikoita ei tietenkään ole tähän aikaan vuodesta ja litsit nyt eivät vain kuulu meidän pienen kaupan valikoimaan. Joten tein, kuten monissa ravintoloissa, joissa Riz Casimiria tarjoillaan, otin ananakset ja persikat tölkeistä. Litsit päätin unohtaa.

Pilkoin sipulin ja quornin, paiston ne ja heitin hedelmät sekaan. Mausteiksi currya, kurkumaa, korianteria, kookosjauhetta, valkopippuria. Vaikutti hyvältä. Loraus viiniä ja annoin annoksen porista.

*Nooh, en nyt ehkä menisi vieraille tarjoamaan…/ Wouldn´t probably offer for quests…*

Omassa versiossani käytin soijakermaa. Se ei toiminut toivotun lailla, vaan meni hapahkossa seoksessa, ruokosokerista huolimatta, kokkareiseksi. Ei hyvä. Epäesteettistä, vaikkei vaikuttanut makuun. Soijakermalla on välillä tätä ominaisuutta ja yleensä ahkera sekoittelu auttaa – ei tällä kertaa.

Kansallisruuaksikin mainittu Riz Casimir tarjoillaan Zürichissä usein myös paistetun banaanin kera, joskus myös päällä kermatötterö. Todelliset överit konservatiivisessa kaupungissa. Keittokirjan ohjeessa skipattiin kaikki nämä jälkiruokaan vivahtavat aineet ja jopa se riisi. Omalle lautaselleni keitin lisäksi basmatia tasoittamaan hedelmäisyyttä. Pistelin menemään, mutta makumuiston kaipaus jäi vielä vaivaamaan.

En resumen: Con tantas tormentas tenía tiempo de estudiar los libros de cocina en casa y encontré un comida exótica, pero originalmente de Zurich. Riz Casimir lleva piña, melocotones y a veces hasta banano. Suena muy dulce – y también es. Mi intento era con quorn y vegetariano, pero la crema de soya no sirve con fruta y vino blanco. La apariencia: horrorosa. Sabor: comible.

Kurzgesagt: Wenn das Wetter Sturm nach Sturm bringt, ist es besser zu Hause zu bleiben. Es gab Zeit Kochbücher zu studieren und ich habe etwas Zürcherisches gemacht, nämlich Riz Casimir. Obwohl es eine vegetarische version war und eher wie nur Casimir, ein Rezept vom Hiltl. Resultat: süss, aber hat geschmeckt. Und ich weiss warum Hiltl Soya Rahm nicht empfohlen hat: es funktioniert nicht.

Astman kanssa liikkeellä

29. January 2020 By suklaasyomari in elämä, Elämänlaatu, Liikunta, luonto, terveys, Urheilu 3 Comments

“Tämä käyrä tässä, ei, missä se nyt on, hetkinen. Aa, tuossa. – Siis, katsokaahan, tämä on se testi, jota te ette läpäissyt.” Keuhkosairauksien erikoislääkäri katsoa tapitti minua odottaen jonkinlaista vastausta. Aivan, tässä ei ole mitään uutta, ajattelin, mutta sanoin vain “Okei”.

Astmaoireita on ollut pitkään, tullut ja mennyt, mutta viime vuonna en päässyt niistä eroon. Tästä lääkärikäynnistä ei ollut sen enempää hyötyä kuin että kaikki testit on nyt tehty ja astma todettu. Lääkäri oli kaikessa kokeneisuudessaan vähäsanainen ja hiljaisesti ylimielinen tai kenties vain kyllästynyt ja kävi siksi säästömoodilla, eikä viitsinyt valaista tilannetta sen enempää. “Siis tämä on astma?” kysyin. “Kyllä.” Keskustelu oli kuin Kaurismäen leffasta. Lääkettä samaan tapaan kuin tähän mennessä ja kun ei ole oireita, ei tarvitse ottaa. Puoli tuntia ennen urheilua yksi lisäannos. Kiitos ja näkemiin.

*Schübelweiher. Pahin sää keuhkoille.* /*Schübelweiher. Horror weather for the lungs.*

Vuosikymmen sitten tai varmaan siitä on jo enemmänkin aikaa, juoksin tasaisella järven reunaa. Oli reilut +30, upea ilma – ja sakea ilma. Vedin keuhkot täyteen, eikä se tuntunut riittävän. Kaupungin yllä oli varmaankin saasteet tapissa, kuten usein tällaisina päivinä, mutta silloin en sitä rekisteröinyt. Silmissä alkoi pimetä ja näin tähtiä. Jossain vaiheessa oli pakko pysähtyä järven ja jalkakäytävän välissä olevalle muurille. Maailma palasi näkökenttään ja jatkoin matkaa. Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta, kun sain astmaoireita, sitä ymmärtämättä.

*Tältä näyttää, kun henki ei kulje ja ripset on jäässä. /So this is how I look when breathing is kind of difficult and the eyelashes frozen.*

Sen jälkeen sain yleislääkäriltä puhallustestin jälkeen lääkkeet, siltä joka vaikeni aina pitkäksi aikaa, katosi jonnekin mietintöjen maailmaan ja jolta varovaisesti kyselin, että onko tämä nyt tässä. Hän ei uskonut astmaan, koska keuhkokapasiteettini ylitti kaikki odotukset, mutta koska oireet muutoin täsmäsivät, sain paketin mukaani.

Olen juossut, käynyt salilla, pilateksessa, pyöräillyt, patikoinut vuorilla ja hyvin on pyyhkinyt. Paitsi nyt. Keväästä lähtien juoksu on ollut pysähdyksiä ja hengenvetoja täynnä, pyöräily samoin ja pilateksessakin keuhkot ovat toisinaan aivan liian puristuksissa, että voisin unohtaa astman. Olen tehnyt hengitysharjoituksia, juonut kurkuma-inkiväärishotteja ja yrittänyt hämätä oireita ajattelemalla muuta. Silti mäkeä kävellessä jouduin pysähtymään ja vetämään henkeä.

Tämänhetkinen sää ei tunnu auttavan, sillä vaikka kostean väitetään olevan hyvä astmaiselle, on kylmä kostea minulle epämiellyttävä. Zürichiä peitti hyytävä sumu usean päivän ajan ja se tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin. Lähdimme silti lenkille ja kiedoin kaulan ympärille paksuimman löytämäni huivin. Tiesin hikoilevani kuin porsas, mutta väliäkö tuolla, kunhan saisin hengitettävän ilman siedettävämmäksi. Liikkeellä näin kuvajaiseni heijastuvan naapurikylän lihakaupan ikkunaan ja kyllä, pankkirosvolta näytin. Nenän yli vedetty huivi kuitenkin toimi, pystyin juoksemaan paremmin kuin aiemmin.

Hengityspausseilla kuvailin luontoa, ihmettelin lintuja ja kauniita jäämuodostelmia. Rupattelin Aldon kanssa ja vältin ärsyyntymistä; lihakset halusivat juosta, vaikka keuhkoputket pistivät vastaan. Kotona luin liikunnasta ja astmasta, saamatta kovinkaan paljon hyödyllisiä vinkkejä. Lähes kaikissa lähteissä urheilun todetaan hyväksi, vaikkakin lenkkeily saattaa pahentaa oireita. Suomalaisissa teksteissä myös toistuu riskiurheilun kohdalla “Alpeilla vaeltaminen”. Sveitsiläinen lääkäri taas kehotti menemään vuorille, mieluiten kahdeksi viikoksi vuodessa.

Nostin nyt lääkityksen ohjeiden mukaisesti samaan kuin kesän ja pölytyskauden pahimpina päivinä ja taas kulkee happi.

Huomaan, ettei liikunta ole ainut joka on tökkinyt. Ajatuskin alkaa kulkea.

*Nokikana melkein jäätyneellä järvellä./Eurasian coot on a semi frozen lake.*

En resumen: Asma me trata de frenar, sin poder. Los vueltas siguen.

Kurzgesagt: Asthma versucht mich zu bremsen, ohne Erfolg. Die Bewegung macht weiter.

Tammikuun ulkolounas

22. January 2020 By suklaasyomari in Elämänlaatu, luonto, Retkeily, Ruoka Tags: nuotiotulilla, patikointi, Sveitsi, Zürich Leave a comment

Tämä on se päivä, kun herään lähestyvään tietoisuuteen Trumpista. Hän ja minä olemme muutaman päivän ajan saman maan rajojen sisällä. Gretakin on läsnä. Ilmasto yrittää suorituspaineissaan käyttäytyä normaalisti ja pistää mittarit miinuksen puolelle. Ja koska on talven kylmin aamupäivä, tietenkin päätän, että tänään on myös se päivä, jolloin luonnollisesti haluan lounasta ulkona.

Jätämme, tytär ja minä, työmaat levälleen, pesemme kädet, kaivamme paksuja vaatteita, lämmintä ja pulleaa kaapista, vintiltä, missä ne lienevätkään.

Värit ovat herkän hennot / Subtle colours.

Pudistelen repusta hämähäkit ja haluaisin tietenkin vuorille, olisihan siellä tarjolla aurinkoa ja lunta, mutta kotosalla taas kaikenlaista jarruttavaa, kuten velvollisuuksia ja supistelevia keuhkoputkia.

Keitämme kananmunat, kaivamme kaapeista sen mitä löytyy. Aika hyvin kertyy aineksia, kyllä tällä pääsee lähimmälle aurinkoiselle nuotiopaikalle. Sillä nyt ei tallata kuin lähimaastoon, vuori sekin, mutta kotikylällä, pellon ja metsän reunassa.

Heitämme kaupan kautta ja ärrymme siitä, ettei intolerantille ole laktoositonta makkaraa, siis edes kasvissellaista. Emme nälissämme ja ulkoilmainnostuksessamme keksi muutakaan mukaan otettavaa, joten reppuun menee yksi tavallinen bratwurst ja yksi kasviscervelat, perusmakkaran kopio ja tarvittavia entsyymejä laktoosin pilkkomiseen.

*Kävisikö savustettu lounas? / What about smoked lunch?*

*Kauhee duuni, tarvii vaahtokarkkei. /So much work – need a marshmallow. And a cou*ple more.

*Onnellisuus vaatii vain ruokaa./Food brings happiness.*

Puolivälissä alkaa olo ja mieli lämmetä. Värit ovat kauniit, maasto sokerikuorrutettua. Ohitamme kävelyllä olevan naisen ainakin neljästi, kun jäämme ottamaan kuvia ja taas lähdemme matkaan. Pitäähän tikasta yrittää ottaa kuva. Ei onnistu, koska lintu on jatkuvassa liikkeessä energiantarpeessaan.

Nuotiopaikalla tarkastamme saaliin: mukaan saatiin haalittua vain kosteita tai märkiä oksia. Sytyshomma ei sekään luonnistu. Aurinko lämmittää, silti kylmä hohkaa. Kun kaikki materiaalit on käytetty, olemme valmiita palaamaan kotiin ja alapihalle, ehkä sinne jo paistaisi aurinko. Takka, olemme tulossa, virittäydy valmiiksi!

Uhkaavat taikasanat toimivat ja tuli päättää sittenkin pysytellä hengissä. Minä juoksentelen kuin ahkera koira lähimaastossa ja haalin lisää kosteahkoa tai puolikuivaa poltettavaa. Nälissämme ja uskomatta nuotion pitkäikäisyyteen iskemme heti kiinni jälkiruokaan. Paahdettuja vaahtokarkkeja, niitä on saatava.

Tahmea ja makea piristää. Levittelen eväitä pöydälle, jolle pöytäliina ei olisi tehnyt pahaa. Bambuliinat, joihin olin käärinyt kananmunat ja tomaatit eivät ole kovinkaan esteettisiä.

*Ruokaa ja heti!/Some food and now, please!*

*Tarkkailja*./*Somebody´s whatching you.*

*Järjestystä metsään!*/*Order in the woods!*

Kaksi varista aloittaa lähestymisvalmistelut sillä hetkellä kun rapistelen leipäpussia. Murut ja perunankuoret käyvät kaupaksi. Heistä tulee uskollisia ystäviä aina metsän reunaan asti, jonne ne seuraavat meitä.

Nuotiomateriaalia on kotimatkalla tarjolla läjäpäin. Kukapa olisi arvannut, että tällä tiellä on jopa pinottuja puita, risukasojen lisäksi.

Kasvot auringosta ja viileästä hohkaten saavumme kotikortteliin. Kuin pitemmältäkin retkeltä. Aidan välistä pilkistää ruusunmarja ja kaunis ruusu. Sekin on tullut lämmittelemään aurinkoon.

En resumen: Qué se hace en el día más frío del año? Se sube al monte cercano, hace fogata y almuerza afuera en el sol. Por su puesto.

Kurzgesagt: Was macht man am kältesten Tag des Winters? Läuft hinauf auf dem Hügeli, macht feuer und hat Mittagsessen draussen in der Sonne. Natürlich.

Kuin karkkikaupassa

15. January 2020 By suklaasyomari in Elämänlaatu, kaupunki, Ruoka, Sveitsi Tags: Chez Mamie, kierrätys, Zürich, zero waste 2 Comments

Kävelen Zürichin keskusaseman vieressä kokoaan uudestaan rakennetulla kadulla kassi kilisten. Sen sijaan, että olisin viemässä tyhjentyneitä hillo- ja muita purkkeja kierrätykseen, olen menossa niiden kanssa ostoksille. Vain etikalta löyhkäävät purkit hylkään.

C h e z M a m i e ja sen vieressä oleva käytetyn elektroniikan liike näyttävät eleganteilta putiikeilta hädin tuskin valmiissa rakennuksissa, mutta edustavat uutta suuntausta. Kaupunkiin on tullut pikkuhiljaa lisää zero waste -ajattelua tukevia kauppoja, joiden soisi menestyvän.

*Chez Mamie houkuttelee* / *Chez Mamie is tempting.*

Foifi on oman reittini sivussa, mutta tykkään käydä siellä, jo pelkästään ilmapiirin vuoksi. Chez Mamiella on kaksi liikettä Zürichissä ja ympäri Sveitsiä sisarusputiikkeja. Foifi ja Chez Mamie ovat hyvin samantyyppisiä, ideana se, että kaikki mitä vain suinkin voi, myydään ilman pakkauksia tai purkeissa, joita voi käyttää uudelleen. Chez Mamiessa vallitsee myös luomu ja luontoystävälliset tuotteet.

Yhdellä kertaa en ehkä ihan pysty edes rekisteröimään, mitä kaikkea täältä saisi. Olemme jo siirtyneet takaisin palasaippuaan, tytär käyttää hammastahnaa pienestä metallirasiasta, kun taas vanhemmat jatkavat perinteistä linjaansa vanhan tutun tahnan parissa. Siitä luopuminen tuntuu liian suurelta riskiltä; hammaslääkärikäynnistä Sveitsissä saa maksaa maltaita. Tytärtä kiinnostavat myös sampoot. Täyttökerralla hinta on ensimmäistä edullisempi.

*Tuotteita hiusten hoitoon*./*Hair products.*

*Saisiko olla sveitsiläistä yrttiteetä?/Some Swiss herbal tea?*

*….Entä costaricalaista sokeria? Eikö? Entä suomalaista xylitolia?/…Or Costarrican suger? No? Then Finnish xylitol?*

Hyllyissä on ekologisia pesuaineita, herkkuja, kuten vegaanisia pipareita, suklaanibsejä, kuivahedelmiä, tiskiharjoja, vessapaperia, montaa sorttia teetä, pastaa, papuja, sokeria ja vihanneksiakin, myös niitä vinoja ja vänkkyröitä. Tiskillä lukee, että myös täyskermaa ja tofua löytyy.

Systeemi toimii niin, että voit tuoda oman pussisi tai purnukkasi, punnita ne kaupassa ja ladata täyteen tavaraa. Tai vaihtoehtoisesti lunastaa käyttöösi Chez Mamien purkin, pullon tai kangaspussin. Ne voi tuoda takaisin tai jättää omaan käyttöön.

*Xylitolia mukaan. /Finnish xylitol it is.*

*Voit pistää jyväsi näihin kivoihin pusseihin tai tuoda omasi./You can put your grains in these cute bags or bring your own.*

Yritän vertailla hintoja tavalliseen supermarkettiin, mutten oikein muista kilohintoja. Sen sijaan huomaamme, että luomuoliiviöljy on täällä samaa luokkaa kuin lähikaupassa.

Tämän sorttisissa putiikeissa on jotain vanhan ajan charmia, herttaista kotoisuutta, joka vetoaa. Vähän kuin leikittäisi kauppaa. Viimeistään herkut houkuttelevat täyttämään purkin; olo on kuin karkkikaupassa. Kaikkea tekisi mieli – mitään en tarvitse, mutta olisi kiva ostaa jotain. Mukaan lähtee kuivattuja karpaloita ja suomalaista xylitolisokeria, joka on costaricalaisen ruokosokerin vieressä. Meidän perhe on siis hyvin edustettuna.

*Hyllyissä myös erilaisia öljyjä ja palasampoota.*/*You get here also different kinds of oils and shampoobars.*

*Houkutusten osasto: pipareita, suklaata…*/*Very tempting area: the sweets. Coockies, chocolates…*

Vihannekset saavat luvalla olla eri kokoisia ja muotoisia. Annetaan kaikille mahdollisuus! (Löydätkö sydämen muotoisen perunan?) The vegetables may also be of different sizes and forms. Let them live! (Do you find the heart shaped potato?)

En olisi valmis maksamaan paljaammasta tuotteesta kovinkaan paljon enemmän, edes tukeakseni erittäin hyvää suuntausta, sillä hinnat ovat Sveitsissä jo valmiiksi tarpeeksi suolaisia. Siksi haluan vielä tarkistaa hinnat.

Putiikki on kätevästi aseman vieressä ja koska näihin kortteleihin on muutenkin asiaa, tulen käymään täällä varmasti melko säännöllisesti. Viikko-ostosten tekeminen jakautuu jo alunperinkin useaan kauppaan, koska yksi myy yhtä sorttia, toinen toista ja tähän sarjaan haluan liittää Chez Mamien. Se vaatii aikamoista pläänäystä ja saattaa johtaa siihen, että aina unohtuu jotain.

Lähikauppaketjun liikkeet Genevessä ovat kokeilemassa muistaakseni kuivapapujen ja riisin myyntiä ilman pakkausta – toivoakseni kokeilu laajenee käsittämään muita tuotteita ja tulee myös pian Zürichiin ja meidän kylälle.

*Tässä osa purkeista, laatikoista ja pusseista, joissa voit viedä kotiin tuotteita./Part of the cute bags, boxes and jars to take to take the products home.*

*Jokaiselle jotakin: täyskermasta tofuun. /There´s something for everybody: from milk to tofu.*

En resumen: En Zürich hay unas tiendas, donde se puede comprar productos sin empaque: ecológico y además divertido. De Chez Mamie en un estante encontramos también nuestra familia: azúcar de caña de Costa Rica, se había colocado muy bonito a la par del azúcar de abedul de Finlandia.

Kurzgesagt: In Zürich gibt es einige Läden, wo man die Produkte ohne Verpackung kaufen kann: ökologisch und es macht spass. Wir haben in Chez Mamie auf einem Regal auch unsere Familie gefunden: Rohzucker aus Costa Rica hatte sich so schön neben dem Birkenzucker, Xylit, aus Finnland, plaziert.

Kohtaamisia

8. January 2020 By suklaasyomari in elämä, Elämänlaatu, Sveitsi, taide Tags: kohtaamiset, Museum Rietberg, Rieterpark, ystävät, Zürich 4 Comments

Kävin läpi viime vuoden kuvia ja tajusin, että olen ronkeli. Zürichistä otan kuvia vain erittäin ihanteellisissa olosuhteissa, silloin kun taivas on kirkas, kukat tai vaihtoehtoisesti talvi parhaimmillaan. Koska talvea ei ole aikoihin näkynyt, ainakaan valkoisessa asussaan, on kesän jälkeen otoksia todella vähän. Harmaa taivas ja harmaa kaupunki korostavat toinen toisensa ankeutta, joki virtaa tummana ja sormia palelee.

Olin sopinut treffit keskusasemalle ja jäin yhtä asemaa ennen pois junasta, vain katsoakseni, onko kaupungissa sävyjä. Saattoihan olla, etten enää nähnyt kaupungin kauneutta muulloin kuin ideaalisäällä. Mutta onhan se niin, että aurinko luo tietyn mielentilan ja esittelee parhaat puolet näkymästä. Hämäryydessä ja harmaudessa on kuitenkin omat puolensa ja Zürich lopulta viehättävä kaikissa valoissa.

Esteettinen näkökulma kaupunkiin iski päälle varmaankin siksi, että olin tapaamassa kaverin opiskeluajoilta. Kävimme aikanaan kirjallisuustieteen luennoilla, yritimme ymmärtää estetiikkaa taidenäyttelyissä. Käytimme teoksia tulkitessamme termejä kuten “ottaa vaari”, joka esiintyi usein estetiikan teorioita selvittävässä kirjassa ja kuulosti muinaismuistolta tai pikemminkin vitsiltä.

Kaipauksessa on muutoksen siemen. — *Zürich*, *Limmat-river*, *Lindenhof*

Zürichissä olimme jo käyneet Zürichin taidemuseon kokoelmat läpi, Monet´n hempeät ja valtavat teokset, Rembrandtit ja Mirót. Tänään vuorossa oli Rieterpark ja Rietbergin museo, taidetta ja muotoilua Euroopan ulkopuolelta.

Iltapäivän viimeisillä tunneilla museo oli hiljainen, vain kahvilassa oli tungosta. Museo on puistossa, joka kesällä on vehreä kukkula Zürichinjärven oikealla puolen. Yhdessä neljästä villasta asui aikanaan myös Richard Wagner. Upea paikka miettiä sinfonioita, mutta säveltäjä joutui lopulta pakenemaan kaupungista; syynä suhde ystävänsä vaimoon.

*Muotoilua ammoisilta ajoilta*. /*Some ancient sculptures*

*Rietbergin kokoelmia* / *From the collection of Musem Rietberg*

Näyttelyssä on niin runsaasti katsottavaa, ettemme ehdi keskittyä kaikkeen. Itse villakin on kaunis; puiset kaiteet ovat sileät ja lattiat narisevat. Vaihdamme kuulumisia viimeisiltä vuosikymmeniltä, mikä on mahdoton tehtävä. Mietin uudenvuoden vieraitamme Costa Ricasta, hekin entisiä koulukavereita, mutta siis miehen. Toisen heistä Aldo oli nähnyt viimeksi 42 vuotta sitten. Ajatus huimaa päätä.

*Ylväät maisemat Zürichinjärven toiselle puolen.* / *Majestetic view to the other side of Zürichlake*

Auringonlasku luo Rietparkin ylle vaaleanpunaisen valon. Hiekkateiden lamput syttyvät ja kävelemme mäkeä alas kohti järveä. Iltavalossa keskusta näyttää kutsuvalta. Käymme vielä istumassa hetken toisella puolen järveä, Zürichin oopperan takana kasvisravintola Tibbitsin bistron puolella.

Kävelen kotiin leppeässä illassa ja tajuan kuinka kovasti pidän näistä hetkistä, museokäynneistä ja kahvitteluista ystävien kanssa. Ikävöin niitä jo silloin, kun yliopistoelämä päättyi. Päätän ryhdistäytyä ja palata taiteen pariin useammin. Ei silti, ettenkö olisi käynyt näyttelyissä. Ne ovat ne ihmiset, ne tietyt ihmiset. Ne joiden kanssa vietimme kiireetöntä aikaa. Heitä kai kaipaan.

*Tiefenbrunnenin myllyn alueella on nykyisin kulttuuria, ruokaa, liikuntapaikka ja liikkeitä, mutta jauhetaan vieläkin välillä jyviäkin.* / *Tiefenbrunnen was a mill, but today there´s culture, food, gym and shops. And every once in a while they still grind some grains.*

En resumen: Encuentro con una amiga del pasado. Somos ahora otros, aunque todavía los mismos. Un resumen de las vidas de las últimas decadas era demasiado exigente de hacer. Entonces, vamos a ver arte, como en aquel entonces, cuando eramos estudiantes de literatura y interpretámos obras por las teorías de estética. Y de pronto es como antes.

Kurzgesagt: Treffen mit einer Freundin aus Vergangenheit. Wir sind jetzt andere, obwohl die gleiche. Es war zu schwierig die vergangene Jahrzehnte zusammenzuziehen, also, gingen wir ins Museum, wie damals, als wir Literaturstudenten waren und Kunst durch Ästhetik interpretierten. Und plötzlich war es wie früher.

Katsaus menneille poluille

1. January 2020 By suklaasyomari in Allgemein, Liikunta, luonto, matkailu, Matkat, patikointi, Retkeily, Sveitsi Leave a comment

Kelailin vuoden -19 kuvia ja siitähän kasaantui varsinainen retkien potpuri. Pinoon jäi vielä monen monta reittisuunnitelmaa, joita haluan toteuttaa ensi kesänä. Mikäli säät suo ja lumet kestävät rinteillä, eivätkä valu reittien yli laaksoon, haluan myös kävellä talvipoluilla.

Helmikuussa miehen veli tuli käymään Costa Ricasta ja sitkeästi halusi joka paikkaan. Vasta myöhemmin ilmeni, että viimeisellä reitillä, jossa hän epäili saavansa sydänkohtauksen, hän oli vaiennut kuumeisesta olostaan. Silti käytiin Libiseellä, Toggenburgissa ja alempana Zürichissä Kemptenin liepeillä. Ja vielä jossain muualla, mutta en löydä siitä todisteita.

Jossain välissä, lieneekö ollut maaliskuun paikkeilla, käytiin myös Liechtensteinin Malbunissa, sillä se oli ainut paikka lähistöllä, missä sää oli siedettävä. Föhn tai joka tapauksessa tiukka tuuli puhalsi vastaan, kunnes ymmärsimme, että suunta oli väärä. Tietenkin olisi pitänyt lähteä myötätuuleen.

Alkukesän kelit eivät olleet kovin otollisia, sillä odotukset oli kovat. Aurinkoa ja lämpöä, niitä kaivattiin talven jälkeen. Mutta taivaalta tuli vain vettä. Kerran pyörrettiin pihalta takaisin, kun sää vaihtui hetkessä lupaavasta kaatosateeseen. Jäätin pihalle nakertelemaan eväitä ja poltettiin takassa puita.

Kesäkuussa päästiin kuitenkin jo piirun verran korkeammalle Seealpseelle ja Klöntalerseelle. Jälkimmäisellä keikalla oli jo hervottoman lämmin, mutta onneksi matkaa reunusti järvi. Alkukesästä kertoivat polun päältä löytyneet lumi- ja maavyöryt.

Kleine Scheidegg valloitettiin Aldon toisen veljen kera, joka ei kyllä ollut varautunut minkäänlaiseen liikunnalliseen aktiviteettiin, mutta hänkin urheasti kesti sen, mitä eteen laitettiin. Ja oli tyytyväinen maisemiin. Niin kuin mekin. Alppikukat kukkivat upeina joka puolella. Vain se Edelweiss on vieläkin löytämättä.

Suomen reissun jälkeen meihin oli jämähtänyt mustikkakuume ja niitä jahdattiin sekä Flumserbergillä että matkalla Glarusin Leglerhüttelle. Jälkimmäisen maisemiin haluamme vielä palata, vaikka seudulla on suljettuja reittejä kivivyöryjen takia. Mieluusti myös viettäisin yön majassa ja jatkaisin matkaa seuraavana päivänä. Melchseelle pakenimme kuumuutta, mutta korkeus ei aivan riittänyt. Jyrkkyyttä valitulla polulla sen sijaan oli ihan tarpeeksi.

Viamala otti saarelaisen hermoille, liian jyrkkää ja kapeaa polkua ja lipsahdusmahdollisuuksia. Viamalan kuiluja voi mennä katsomaan kyllä ihan ilman taiteiluja poluillakin, autolla tai julkisilla. Hieno paikka ja taatusti jäi mieleen. Kuvat olivat aika vaatimattomia, sillä jouduin keskittymään askellukseen. Polulla on mielenkiintoinen puusilta, joka muodostuu todellisuudessa rapuista. Ei heilu, eikä kiiku, jos joku sitä miettii.

Sveitsin viimeiset aurinkoiset päivät, siis niin lämpimät, että aamupalan voi nauttia ulkona, vietimme Tessiinissä palmujen katveessa. Käveltiin myös lähikukkuloilla, mutta varsinainen patikka tehtiin Verzasca-laaksossa.

Viimeisenä viikonloppuna, ennenkuin monet hissit jäivät syyspaussille, matkasimme vielä Brienzerseelle. Hulppea nousu ja vähän nysä patikkareissu, mutta maisemia ei voi kuin ylistää. Tänne olisi kiva tulla silloin, kun murmelit eivät ole vielä vetäytyneet talvilepoon.

Syksyllä tallailtiin vain lähiseutuja ja katseltiin auringonlaskuja kotipihalta. Nyt pitäisi kai miettiä talvipatikkareittejä. Liikkeelle lähdetään heti sen jälkeen, kun on saatu tarpeeksi sisällä nysväämisestä ja syöty riittävästi vararavintoa.

En resumen: Los caminitos del 2019 (vea las fotos).

Kurzgesagt: Die Wege vom 2019 (die Fotos schauen).

Neljäs on jo avattu

25. December 2019 By suklaasyomari in joulu, juhlat 1 Comment

Blogi on joulutauolla. Palaan, kunhan saan aikaan kunnioittavan loven jouluherkkutarjottimelle, olen vetänyt lonkkaa kyllästymiseen asti ja polttanut kynttilöitä riittävästi. Toivottavasti tekin.

En resumen: Blog está en una pausa de navidad. Regreso, cuando haya comido suficientemente delicias de navidad, haya estado hechada en el sofá tanto que ya no puedo y cuando ya no me dan ganas de estár viendo el arbol de navidad.

Kurzgesagt: Blog macht eine Weihnachtspause. Ich werde zurückkehren, wenn ich genug Weihnachtsdelikatessen gegessen habe, keine lust mehr auf dem Sofa zu liegen habe und nicht mehr den Weihnachtsbaum starren möchte.

	Löytyykö joulu torei… on Talvikautta odotellessa
	Talvikautta odotelle… on Rapukävelyä harjanteella
	suklaasyomari on Syksyä Alpeilla
	Jael on Syksyä Alpeilla
	suklaasyomari on Lahjatatti ja mustikoita

Pala Suklaata

Liisa Helve-Sibaja