Appenzell on se paikka, missä naiset saivat äänestää vasta parikymmentä vuotta sitten eli alue on vanhoillista ja jäykkää. Samaa sorttia on myös luonto, pontevaa ja jäyhää, jyrkkiä rinteitä ja teräviä kulmia.
“Täällä tuntuu oikealta,” totesi tytär, kun astelimme polkua ylös. Sveitsistä on kuulemma vaikea löytää metsää, jossa fiilis olisi täysin metsämäinen, kuten Suomessa. Ehkä kaikki on niin pientä ja siivottua. Korkeammalla kasvusto muistuttaa pohjoista.
Lähtöpiste. Kaunista jo nyt. / Starting point. Beautiful already.Ihmisiä? Ei haittaa, tässä me vain lojumme. / Humans? Who cares, we are too relaxed to pay attention.
Wasserauenista lähtee järvelle metsätie, suhteellisen jyrkässä kulmassa. Siitä olen jo aiemmin kertonutkin täällä. Vaihteluksi kivuttiin pienempää polkua ja matkaa kertyi puolisen tuntia enemmän. Lähdimme tänne kuumuutta pakoon ja vaikka reitti oli hikinen, talsimme ainakin varjossa.
“Sydän hakkaa ihan hulluna!” vaikeroi nuori mies meidän edellä. Porukkaa oli yllättävän paljon. Koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt täällä näin paljon ulkomaisia turisteja.
Vastaan ylämäestä juoksi sauvojen kera ainakin kahdeksankymppinen mies, taatusti paikallisia, kunnosta ja tyylistä päätellen. Musta pipo päässä, sen taitteessa yksi keltainen kukka, toinen kai korvan takana. Vaari oli varmaan pinkonut puolijuoksua ylöskin päin.
Alppitila josta ostimme juustoa. /Alpinefarm where we got some cheese.Puoli kiloa Mutschli-juustoa./Our half kilo Mutschli-cheese
Pienellä ylängöllä matkalle osui nuoren pariskunnan alppitila. Tytär himoitsi kyltissä mainostettua “kylmää kaakaota” aamulla lypsetystä maidosta. Lopulta ostettiin vain puolikova Mutschli-juusto. Puolikas kimpale käärittiin sanomalehteen ja ojennettiin ovesta.
“Sowieso“, “joka tapauksessa“, oli alppitilallisen jokaisen lauseen lopussa. Ehkä se on paikallinen tapa ilmaista asioita. “Juu, meillä on tuorejuustoa, mausteineen öljyssä tai kimpale puolikovaa, sowieso.” “Voin leikata puolikkaan tai neljänneksen, sowieso.” “Kiitos ja mukavaa päivää, sowieso.”
Alppikukat ovat aloittamassa kukoistustaan./ Flower season is beginning in the mountains.Yhä ylös yrittää. / And up we climb. Well, in the picture some other people.Tuolla se häämöttää: Seealpsee. Matkalla vuohia./ There it is: Seealpsee. Some goats on the way.
Kukkulan toisella puolen kuului lehmänkellon kilkatusta ja kovaa kuminaa. Kaksi kellokaulaista taisteli täydellä meiningillä. Patikoitsijat seisoivat kamerat päällä sivussa, muut lehmät koikkelehtivat kauemmas. Vuohia meninki ei häirinnyt, ne pysyttelivät omalla kantillaan ruohoa rauhassa rouskutellen.
Pikkuisen vielä lunta. / Some snow still here.Ihan märkää puuta./ Totally wet burning material.
Alppijärvellä oli lämmin, mutta ei kuitenkaan niin kuuma, etteikö nuotion olisi voinut sytyttää. Tai yrittää sytyttää. Rankkasateiden jälkeen lähimaastossa ei ollut mitään kuivaa. Pienet oksat paloivat savuten ja ympärille laitoimme ohuita kirveellä pilkottuja suikaleita kuivamaan.
Ehkä rumin nuotio ikinä, mutta lopulta liekit leimusivat ja aiheutti vieressä nuotiokateutta. Englantia puhuva mies oli päättänyt saada omansa syttymään ja puursi sen kanssa toista tuntia onnistumatta. Perhe vaikutti hommaan täysin kyllästyneeltä. Lähtiessä lahjoitetettiin sanomalehden jämät ja lämmin nuotiopaikka, jotka mies sitten jakoi toisen seurueen kanssa.
Todella päättäväistä tulen sytytystä. Ei onnistunut./ This guy was determined to make his small fire to work. It didn´t.Jälkkäri./ A cookie for dessert.Mutschli.Kuksassa kermakahvia./ A Finnish kuksa with coffee.Pipari ei riittänyt. / The cookie wasn´t enough.
Olin salaa ajatellut, että järvellä pidetyn lounaspaussin jälkeen kiipeäisimme vielä illaksi seuraavalle etapille vähän ylemmäs. Mutta siellä näytti olevan edessä lumikentän ylitys. Jäätelö ja soutelu järvellä oli sittenkin houkuttelevampi vaihtoehto.
Erilaisia vihreitä joka puolella./ Different greens everywhere.Airot toimii ihan yhtälailla täällä kuin Suomessa./Oars seem to work on an Alplake as good as in Finland.
Sen verran noviiseja oltiin jälleen näin talven jälkeen, että osa tarpeistosta jäi kotiin. Mutta seuraavalle kerralle otetaan mukaan yksi ylimääräinen huivi (päähän tai vaikkapa sidetarpeeksi), hyönteisten pistoihin voidetta, uikkarit ja joku yleisliina (pöytäliinaksi tai pyyhkeeksi) ja viimeisenä tärkein: vaahtokarkkeja!
Illan tullen. / It´s getting late.
En resumen: Qué se hace, cuando en la ciudad hace demasiado calor? Se va a un lago alpino. Seealpsee es uno de los favoritos nuetros.
Kurzgesagt: Was macht man, wenn es zu heiss in der Stadt ist? Man steigt zu einem Alpsee. Seealpsee ist unserer Lieblingssee.
Olisi tietysti pitänyt varautua tähän etukäteen. Tietää, että mitätehdääntänään-lähdetäänköjonnekin-minne-ihanminnevaan -yhdistelmä tulee toistamaan itseään moneen kertaan, kun on sukua käymässä Costa Ricasta. Mutta niin vain istun jälleen rauhassa aamukahvilla, tukka hapsottaen, lehteä lueskellen. Aurinko paistaa täysillä, mies ja lanko rupattelevat niitä näitä, tytär toipuu yhä flunssasta. -Täytyyhän tällaisena päivänä jonnekin mennä, kai nyt joku reitti löytyy, totesi Aldo yhtäkkiä.
Reittivastaavana haen läppärin ja alan selata. Katson kelloa, selaan lisää. Kovin pitkälle ei tänään enää ehdi. Ympärilenkki napanuoralla, siihen pystymme. Itä-Sveitsissä, Graubündenissä. – Puoli tuntia ja lähtö, kuulutan. Kahmin keittiöstä eväät samalla mallilla kuin aiemmin, tässä ei ruveta hienostelemaan tai tuottamaan ruokaa. Pähkinät eksymisevääksi ja ulos.
Kelkkatie jatku kylän päätien jälkeen tästä. /To the valley! On your marks……kohti laaksoa…./ set……fiuuu…./ go!
Luvassa on tuntematonta maastoa, alueella, jossa kielikin on toinen, retoromaani. Vaikuttaa lupaavalta. Nousua olisi puolisen kilometriä ja uskon, että joukkueen entinen toipilas olisi jo nykyinen ainoastaan lievästi heikko. Kysyn langolta, että käykö kolmen tunnin taivallus. Hän nyökkää.
Tie vie mutkitellen ylös Mathonin kylään. Tänne pääsee postibussilla tai omalla autolla. Parkkipaikalla on tilaa ehkä 20:lle, sen mitä lumelta näkee. Mahdumme hyvin. Sillä aikaa kun Aldo ja veljensä yrittävät päättää kuinka monta vaatekerrosta tänään tarvitaan, kävelen vaellusreitin lähtöpisteeseen. Ylhäältä reippailee vanhempi herrasmies kelkkaa kantaen. Lumi on sulanut polun alusta. Hän tervehtii, ylittää tien, istahtaa kelkalle ja katoaa rinteeseen, kohti laaksoa.
En vielä sitä tiedä, mutta tämä näyttää olevan aikuisten kelkkailupaikka. Vastaan tulee vain kaksi lasta isovanhempiensa seurassa. Mietin, koska olisin Suomessa nähnyt eläkeiän reilusti ylittäneiden tai ylipäätään aikuisten lähtevän itsekseen pulkkamäkeen.
Valkoinen on saanut kiiltävän kuoren. / The snow is more and more meringue-like.
Piz Beverinin (2998) helmuksilla vallitsee rauha. Näemme koko matkalla kourallisen kelkkaa perässään vetäviä vastaantulijoita. Täällä ei ole hissejä. Se joka haluaa laskea alas, saa ensin nousta jalan ylös. Kaartelevat jäljet huipulta alas todistavat liikenteestä, jota ei kuitenkaan nyt ole. Näen yhden pisteen liikkuvan. Se lienee laskettelija.
Nousemme Mathonin 1549 metristä Libi-järvelle, 2004 metrin korkeudelle. Valkoinen kimmeltää. Muttner Horn, Piz Curvér, Piz la Tschera ja Surettahorn seisovat muhkeina paikoillaan. Ehkä se on hapen vähyys, mutta näin kaunista paikkaa en muista nähneeni aikoihin. Näitä seutuja on tutkittava kesemmällä enemmänkin. Ennustan, että palaan pian.
Askeleeni on kevyt. Langon sen sijaan raskas. En huomaa sitä. Ehkä aavistan jotain flunssan jälkeisestä raskaudesta, yskän jämistä. Veljekset riisuvat vaatetta, ollaan taas teepaitakeleissä.
Ohitamme mökin lipulla. /A little hut on the way.Jaksaa, jaksaa….ainakin lounaaseen. / It might be time to think about some snack.
Libi talvipatikkareitti numero 370 on lavea ja hyvin merkitty. Ei tarvitse stressata eksymmekö, olemmeko reitillä, mihin pitäisi kääntyä ja jos käännymme, tulemmeko sinne minne haluamme. Libi-järveä sen sijaan emme talvelta näe, mutta aavistamme sen sijainnin. Kuvittelen, että kenties näillä main, reitin korkeimmassa pisteessä olisi joku penkki tai muu kohta johon istahtaa.
Mies ja eväät. Maisemalla. / A man and a snack. With a view.
Aldo sen löytää. Paljakan. Ja istahtaa siihen. Tuuli puhaltaa märkään selkään ja päätän pysyä jaloillani. Lanko toteaa vain, että jos hän istuu, tuloksena saattaa olla infarkti. Siihenkään en kiinnitä huomiota. Jaan vain eväät. Ne alkavat toistaa itseään ja vaikuttavat pieniltäkin. Mutta syömme nälkäisinä.
Lounaspaikan näkymät ovat sitä luokkaa, ettei paremmat voisi olla. Rivistö valkohuippuja, kimmeltävää rinnettä. Aivan hiljaista. Paitsi jauhava ääni leivästä hampaiden välissä. Ja nielaisu.
Et jos mie pönöttäisin täs, ni ottaisitko kuvan?/ If I´d stand here posing, would you take a picture?
Jatkamme nopeasti eteenpäin, sillä auringon terävästä otteesta huolimatta tuuli alkaa viilentää oloa. Huipun toisella puolen kuorin jälleen vaatteita. Costaricalaiset alkavat olla yhtä päivettyneitä kuin muutaman päivän jälkeen Tyynenmeren rannalla. En muista annoinko ohjeita aurinkorasvasta. Taisin ainakin jättää pullon pöydälle vinkinomaisesti.
Auringon ja talven muovaamia rinteitä. / Slopes sculptured by winter and sun.Evidenssiä kävijöistä. /Someone was here!
Myöhemmin huomaan, etten ole ottanut juuri yhtään vaakakuvaa vuoristosta. (Videon voit käydä katsomassa Instagramista, sillä WordPressin uusi editor-ohjelma aiheuttaa vähän päänvaivaa, enkä saa filmipätkää tarpeeksi pieneksi.)
Retken ainut vesihana. / The only tap on the way.Hana jääveistoksella. /Tap with ice-sculpture.
Aurinko on vielä ylhäällä, kun palaamme Mathonin kylään. Täällä on ehkä parikymmentä taloa ja ainakin kolme navettaa. Kuristamme rinteen reunassa olevaan kirkkoon. Talot ovat vuosisatoja vanhoja. Mies nyrhii ajopelillään tien viisisenttistä jääkerrosta pienemmäksi. Lettipäinen selvästikin vanha nainen, mutta ei mikään mummeli, vaan rivakka-askeleinen nainen, pyyhkäisee liukasta tietä ylös. Me löydämme karja-aitauksen läheltä pari jääkaappia ja laatikoston. Tilan kauppa. Tästä saa angus-lihaa, juustoa, makkaroita, hilloa ja käsitöitä. Avaan kaapin ja otan palan juustoa, reilu 300 g, 8 frangia. Avaan kassan ja laitan kolikot. Sieltä olisi voinut ottaa vaihtorahaa. Ihanan luottavaista täällä korkealla, ajattelen. Ja costaricalaiset toteavat, että heilläpäin tästä lähtisi noin minuutissa rahat, tuotteet ja kaapisto.
Tämä on Mathon. /This is Mathon.Paikallistuotteiden itsepalvelumyymälä./ Local products in selfserviceshop.Ostan juuston näillä kolikoilla./ I´ll buy a piece of cheese with these coins.
Nuori tilallinen, se sama mies joka ajoi tiekonetta, palaa kotiinsa, jonka tuvan lasiovi aukeaa vieressämme. Vaimon kanssa he laittavat pöytään lettipullan, voita, maitoa ja juustoa. Välipalan aika.
Aamun äkkilähtö ei antanut aikaa termarikahvin keittoon, joten poikkeamme kylän toisella reunalla sen ainoassa kuppilassa, ravintola Muntsulejssa. Aurinko lämmittää vielä hetken terassia ja syömme omenakakkua, päärynäpiirakkaa ja nesteytämme itsemme. Lanko kieltäytyy oluesta, minkä myös pitäisi kilkattaa sisäisiä kellojamme. Se ettei hän halua kakkua, on ymmärrettävää. Perheessä ollaan suolaisen kannattajia.
Taputtelen itseäni olkapäälle uuden upean lempipaikan löytämisestä ja täydellisestä retkipäivästä. Lanko on takapenkillä aika hiljainen, vetää Buff-liinan silmien suojaksi ja kuorsaa välittömästi. Välillä huomaan hänen ottavan kuvia, mutta kun yritän puhekontaktia, en saa vastausta.
Löysimme takaisin sivilisaation pariin. / Back in civilization.
Seuraavana päivänä langolla on 39 kuumetta ja yöllä ei kuulemma mikään peitto lämmittänyt kylmän väristyksiltä. Muutama päivä myöhemmin tilanne on lähes sama ja hän päättää lähteä kotiin sairastamaan. Kehotamme ensin ystävällisesti jäämään meidän sohvalle. Sitten kauhukuvilla uhkaillen, tiedättehän, sydänlihastulehdus, keuhkokuume jne. Koska niillä ei ole vaikutusta, toteamme vain hänen olevan täysin hullu; eihän siinä ole järjen häivää, matkustaa nyt kuumeessa toiselle puolen maapalloa.
Lanko ottaa kuitenkin seuraavana päivänä reppunsa ja lähtee. Nyt kyselemme päivittäin kuinka on olon laita. Kaksi viikkoa on kulunut, eikä ruoka maistu vieläkään. Kokemuksesta opetan itselleni, ettei huomiokykyni ole ihan tarkimmillaan reissuissa. Siispä käytäntöä on muutettava. Äkkilähtöön on mahdutettava osallistujien terveydentilan kartoitus ja yritettävä nähdä asiain todellinen laita. Paistoi kuinka kirkkaasti tahansa.
En resumen: Un nuevo lugar favorito en las montañas suizas. Hicimos una vuelta del pueblo Mathon al lago Libi en un sol increible. Poca gente, tranquilidad y vista buenísimo. A Graubünden volvemos seguramente otra vez. Pero para las visitas exigimos un certificado de salud antes de subir.
Kurzgesagt: Graubünden ist für mich ziemlich neu, aber jetzt schon eine von den schönsten Orten. Der Weg vom Mathon nach Libisee war wunderschön, keine Skilifte, wenig Leute, einfach frische Luft, Sonne und Ruhe. Wir werden hierher zurückkehren!
Pala Suklaata 