Järvellä vuoren sisällä

st leonard vene1

Mikä tama on? No luola. Vasemmalla risteilyalus Titanic, kertoi opas.

Toisena reissuaamuna Wallisin vuoristossa verhojen takaa löytyi paksu sumu ja sade. Parvekkeen ovesta leijui osa sumua sisälle asti. Tai sadepilveä, mistä niistä ottaa selvää; molemmat ovat yhtä kosteutta. Kuplahissi kulki vierestä; sen ääni kuului aavemaisena surinana, mutta näkyvissä oli vain hetkisen aikaa kaapelit ja kabiini, sitten se katosi valkoiseen höttöön.

 

st leonard luola3

Luolan perällä kumottaa ranta

Sadetutka näytti päivälle harmaata jatkumoa seuraavaan aamuun asti. Vaihtoehtoina oli siirtyä ravintolasta kahvilaan ja kahvilasta seuraavaan ravintolaan, metsälenkki maisemitta tai pulahdus pienen pienen uimalan täpötäyteen altaaseen.

 

Lähiseudun vuorilla tilanne oli sama, joten unohdettiin reippailu ja pyyhkäistiin kuplalla alas ja autolla tunnin matkan päähän, länttä kohti, St. Leonardiin. Reitti oli tuttua, sillä täällä Sionin lähellä ajeltiin kesän alussa pyörillä. Varrelle osui kutsuvan näköinen pizzeria ja ajateltiin täyttää vatsat varmuuden vuoksi, sillä määränpään tarjonnasta ei ollut takeita. Muuten hyvä, mutta pizzaa sieltä ei saanut.

 

st leonard luola5

Päivänvaloa! Selvä pakoreitti, jos olisi tarvetta.

Vaellus vaihtui soutuun vuoren sisällä, tosin airoja sai käyttää vain opas. Euroopan suurimman maanalaisen luonnonjärven vesi on kristallinkirkasta ja tuntui kädessä raikkaalta. Luolassa on vilakan kosteaa, viitisentoista astetta. Järvi ei ole mikään varsinainen Saimaa, mutta 300 m pitkä ja parikymmentä metriä leveimmillään. Luolaston keskellä on mahtava akustiikka, niin hyvä, että kohdassa pidetään konserttejakin.

 

Puolen tunnin risteily vaati ensin reilun vartin piletin jonotuksen. Alkuinnostus oli hyytyä siinä vaiheessa, kun tajuttiin, että lippu ei ollutkaan välitön avain vuoren sisään, vaan vielä piti odottaa tunti oman ryhmän vuoroa. Ei ihme, että terassilla istui täysi lasti lakonisen oloista porukkaa jätskiä nuoleskellen, kahvikuppeja siirrellen ja joku porukka viinipullon kera.

visp5

Vispissä katulamput ovat vähän vinossa. Tai sitten talot.

Takaisinpäin ajellessa pysähdyttiin vielä Vispissä, jonka vanhankaupunki on niin pieni, että sen saattaa ohittaa vahingossa. Mutta kaunis, kehuttiin jossain. Joten sinne sitten, sillä kaupungissa ei satanut. Vuorilla roikkui yhä synkkiä pilviä.

 

visp6

Hoikka koti.

visp2

Katulampuista tulee mieleen Charles Dickens, vaikka ollaankin Sveitsissä.

Tarkoitus oli mennä Vispissä myös jo päivällä luvatuille pizzoille, mutta koska kujat oli kierretty vartissa jo pariinkin kertaan, eivätkä kuppilat olleet vieläkään auki, jatkettiin matkaa. Pahimpaan nälkään ostettiin kaksi kiloa Wallisin isoja ja meheviä aprikooseja, joita oli myynnissä vähän väliä tien varrella.

 

 

visp4

Tästä taas jostain syystä prinsessa Ruusunen.

visp3

Ja tästä nälkä. Viikunat ovat jossain lehtien alla piilossa.

Majapaikassa Bettmeralpissa ei ensimmäisen pizzerian kohdalta löytynyt enää mitään ravintolaan viittaavaakaan. Kylän toisessa ääripäässä sijaitsevassa taas oli kaikki pöydät varattu. Ehdotin todella pikaista kiriä kohti kauppaa, kun eräs yksinäinen syöjä pyysi tarjoilijalta lupaa syödä baaritiskillä. Siihen mekin lopulta istahdettiin; odottelemaan puu-uunista ilmestyviä kuumia pizzoja, henkilökunnan sanattomasta vastahakoisuudesta huolimatta.

 

 

En resumen: En el segundo día en Wallis nos despertamos adentro de una nube de lluvia. O en la neblina, dificil de decir. Ya que no era un día de subir a las montañas, decidimos de ir adentro de una. Y hacer un remito, en el lago más grande subterráneo de Europa en St. Leonard. En el camino de regreso, pasamos por Visp y su casco viejo chiquitillo, pero encantador. 

Kurzgesagt: Wir sind im Wallis im Nebel aufgewacht. Oder in einer Wolke, schwierig zu sagen, feucht war es sowieso. Weil es kein Tag für wandern auf den Bergen war, haben wir entschieden den in einem Berg zu verbringen. Es gab eine kurze Kreuzfahrt auf dem grössten unterirdischen See (ok – da gibts sicher einen oder mehreren Grammatik Fehler. Bitte selber korrigieren.) in einem Ruderboot. Auf dem Weg zurück nach Bettmeralp sind wir durch Visp gefahren und haben auch die kleine aber herzige Altstadt besucht.

Riippusillalla jäätikön päässä

belalp4

Wallis: Belap-riippusilta-Riederfurka-Riederalp-Bettmeralp

Siitä lähtien, kun kuulin, että Euroopan suurimman jäätikön toisessa ääripäässä Wallisissa keikkuu 124 m pitkä riippusilta, 80 m korkeudessa, olen halunnut ylittää sen. Lähellä on oltu, useastikin, ja mietitty, että tänään, huomenna, ehkä sittenkin seuraavalla kerralla. Sade, sumu, liukkaus tai liian hapoilla olevat kintut, ehkä porukan sisältä tulevat soraäänet ovat aina siirtäneet reissua jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Torstaina kaikki natsasi: oli aurinkoa, kuiva polku ja innokkaat koivet.

Belalp2

Tästä se lähtee, Belalpin kirkon vierestä

belalp7

Polku viettää alas kivisenä.

Patikkapolun lähtöpisteeseen Belalpiin oli majapaikasta tunnin matka. Kuplahissillä alas, junalla laakson pohjaa lähimpään kaupunkiin, sieltä postibussilla puoleen väliin vuorta. Bussissa joku tarttui olkapäähäni ja huikkasi: ”Ei tänne mahdu enempää zollikonilaisia!” Tuttava kotikylältä oli matkalla ylös, mountain bike bussin kyydissä. Tyyppi jatkoi omille teilleen, me nousimme vielä viimeisen pätkän kuplahissillä ylös.

 

 

belalp9

Ylhäällä olevalta kirkolta on tultu jo aikamoinen taival.

belalp8

Laaksossa oleva silta ei silti vielä edes näy tänne

Kuvittelin, että joka suuntaan korkealla heilahteleva ja notkuva silta aiheuttaisi ainakin hetkittäistä sydämentykytystä ja kenties hyytelöittäisi muuten vakaat ja eteenpäin pyrkivät reidet, mutta yllättäin haastavin osuus olikin heti alussa, lakeutumisen ensimmäinen osuus. Belalpin kirkolta lähti pieni polku, joka muuttui melkein heti kiviseksi siksak-portaikoksi. Se oli jyrkkä ja reunoilla tarrattavaksi lähinnä nokkosia. Lähtöpaikan ja sillan korkeuseroa oli puolisen kilometria ja saman verran nousua sillan toiselta puolen. Kilometrejä kertyi väliltä Belalp-silta-Riederalp-Bettmeralp noin 16.

Lähdin liikenteeseen reikäisillä, henkitoreisilla lenkkareilla, mutta en uhkarohkeaa uhmapäisyyttäni, vaan – tulkoon tämä selväksi – fysioterapeutin suosituksesta. Vaelluskenkä on vielä syksyllä nyrjähtäneelle nilkalle liian jäykkä. Trail running –kenkä ei silti tarraa yhtä hyvin jyrkän polun hiekkaisiiin pätkiin ja olisin varmaankin päätynyt alas laakson lumipallon lailla, elleivät urheat vaelluskumppanit olisi tarjonneet vakaata käsivarttaan. Nyt selvisin parilla pyllähdyksellä.

 

 

belalp19

Tämän puunrungon yli hilpaisin niin nopeasti kuin mahdollista. Kuvassa kylläkin kummipoika, jota ei yhtään huimannut.

Toinen paikka, joka vaati ennen askellusta pientä keskittymistä, oli kallion vieressä, rotkon yli viritetty puunrunko. Kuva ei tee asialle oikeutusta, mutta pudotusta on reilusti, eikä runko ole kiinni viereisessä kallioseinämässä. Siihen pultatusta ketjusta voi hakea ylittäessä turvaa.

 

belalp14

Keskellä ei roiku naru, vaan silta.

Maasto on koordinatiivisesti suhteellisen vaativaa, on kivirappusia, hiekkapolkua, sileää kalliota, viipaleiksi hajonnutta kalliota, korkeita askelia vaativia suuria kiviä. Alkumatka tallattiin auringossa ja vaikka oltiin parintuhannen metrin korkeudessa ja menossa alaspäin, oli vesipullossa tilanne huono jo riippusillalle tullessa.

 

belalp16

Tossua toisen eteen ja kännykkää ei sitten pudoteta, vaikka kuinka heiluttaisi.

belalp17

Sameaa jokea. Sulanutta vettä jäätiköltä.

belalp18

Voiton puolella.

Eväsvoileivät ja aprikoosit syötiin sillan toisella puolen, varjossa, pienen alppijärven sivustalla. Reittivaihtoehtoja ylöpäin oli kaksi ja toinen niistä vähän jyrkempi. Valittiin olevinaan helpompi, mutta heti alussa selvisi, miksi paikkaa kutsutaan ”syväksi metsäksi”. Vesipullon sisältö veteli viimeisiään ja elimistö oli yhtä kuivilla kuin joka askeleella kumeasti tömähtävä polku, eikä missään ollut ainuttakaan raikasta vuoristopuroa. Yritin kuvitella vesimelonin raikkautta ja sitä tunnetta, kun vesi valuu kurkusta alas ja jano sen kuin yltyi. Positiivisesti ajattelin, että viimeinen tunti oli jo melkein selvitetty. Kellosta kävi ilmi, että oltiin kivuttu vain kymmenen minuttia.

 

 

 

belalp20

ehreä keidas ennen jyrkkää nousua.

Meidät ohitti käsittämättömän tasaisella, jäntevällä ja rivakalla menolla harmaahapsinen vaari. Eikä mies ollut ainut saman sarjan kulkija. Ehkä vuoristossa asuvilla on erilainen geeniperimä tai enemmän vettä mukana. Mutta perille päästiin mekin, vaikkakin nestehukasta rusinoituneina.

 

En resúmen: Como nos costó, pero por fin llegamos a Wallis, a cruzar el puente colgante entre Belalp y Riederfurka. 500 m diferencia de altura, en total caminando 16 km. Lo más dificil no era caminar en el puente, como yo me imaginé, sino que el problema, que –por chapas- llevamos demasiado poca agua. El resultado? LLegamos a Riederfurka, pero en el estado pasa.

Kurzgesagt: Endlich waren wir da, auf der Hängebrücke im Wallis. 500 M Höhenunterschied, 16 Km, viel Schwitzen, viel Konzentration, viel Durst. Aber wunderbare Aussicht und genug Nervenkitzel.

 

Kesä varjossa

20160716_125738

Alkaa pikkuhiljaa olla pelottavaa avata radio tai tarkistaa uutisia netistä. Ihmiset ovat varpaillaan Sveitsissäkin, jo pieni pamaus kaupungilla saa aikaan pelokkaita katseita, vauhtia askeliin. Kukaan ei enää luule asuvansa lintukodossa.

Silti, elämme kesää.

20160716_125314

Tuolla perällä on hyvää sapuskaa. Uskokoon ken haluaa.

Zürichin Street Food Festivaaleilla istuskellaan rauhassa, maistellaan uusia makuja aina syyskuulle asti, tutustutaan vieraaseen, annetaan tuntemattomalle, kenties herkulle mahdollisuus. Güter Garten, joutomaata rakennustyömaiden ja ratapihan vierustalla on karu paikka. Silti täydellinen festivaalille, urbaania estetiikkaa, ja täysi vastakohta pikkusievälle vanhallekaupungille.

 

20160721_191224

20160716_133345

20160716_140949

Ensimmäisenä iltana syötiin superfoodiksi väitetyistä acaimarjoista jäädykettä, tanskalainen hodari (makkarassa kuulemma 90% lihaa) ja humusta. Toisella kertaa pitäydyttiin latinalaisamerikkalaisessa särpimessä ja vain silmäiltiin heinäsirkkaburgereita, vegaanisia lettukääröjä, afrikkalaisia lihavartaita, vaaleanpunaisia, mustia ja tiibetiläisiä burgereita. Perulainen ceviche, sitruunamarinoitu kala, toimi alkupaloina, jotta jaksoimme lähteä metsästämään argentiinalaisia empanadoja, jotka lopulta osoittautuivat pettymykseksi, hiukkasen raa´oiksi, pieniksi ja kalliiksi. (Ja varsinkin verrattuna Helsingin Forumin uuden Cabana de empanadas herkullisiin piiraisiin.) Täyteen vatsaan ahdoin vielä salvadorilaisen pupusan, maissijauhosta tehdyn paistoksen, juuston kera, joka sekin oli pieni ja kaalisalaatti sen sivussa vieläkin pienempi. Puoliso taas jaksoi latinalaisamerikkalaisiksi burgeriksi mainostetusta Arepasta vain puolet.

20160721_185300

20160721_182306

20160721_182337

Cevicheä Zürichissä – eka kerran.

Kesän päiväohjelmaan kuuluu pulahdus vihreään järveen, kuumimpaan aikaan vasta iltasella, silloin kun nousu ylämäkeä kotiin ei tunnu enää Himalajan rinteeltä. Vähintään kahdesti, aamuin ja illoin, on tehtävä etanakeruu; niitä on viikon verran saatu toistakymmentä per päivä. Otukset ovat pistelleet poskeen aimo haukkauksen pihan kasvustosta. Välillä on kiskottu rikkaruohoja ja väsytty jo vartin päästä, laahauduttu varjoon. Iltaisin olemme kuin pulut orrella, koko talon väki parvekkeilla katsomassa auringonlaskuja.

 

20160718_163453

Vihreä Zürichsee kutsuu uippasemaan.

20160718_213155

 

Road trip per kesä, alkaa myös olla traditio. Münchenin tragedian jälkeisenä aamuna istuimme autossa matkalla Karlsruheen (D). Jotenkin meidät ylipuhuttiin matkaan. Pienen kaupungin kaduilla vallitsi kuitenkin nimensä mukaisesti rauha; illan ja yön tapahtumista muistutti jossain vaiheessa päivää linnan tornin lipun lasku puolimastoon.

20160723_141820

Kaupungin isä, Karl Wilhelm, tuumi aikanaan, oliko hän jotenkin vähemmän kuningas, koska häneltä puuttui linna. Joten Karl päätti rakentaa tornin, josta näkee kauas, sen ympärille linnan, jonka pihasta lähtee 9 tietä eri suuntiin ja lopulta linnan ympärille kaupungin.

20160723_115736

Linnan ei ole näiden kännyköiden kohde, vaan Pokemonit.

20160723_151306

Oikealla Karl Wilhelm profiilikuvassa.

Linnan valtavassa puistossa elettiin tänään ihan muuta kuin nykypäivää, nimittäin keskiaikaa. Festivaali avattiin kaikesta huolimatta, lähietäisyydellä partioi muutama poliisi. Alueelle virtasi porukkaa keskiaikaisiin viittoihin ja kaapuihin pukeutunutta porukkaa, sujahti portista sisään ja ajassa taakse. Eskapismia parhaimmillaan.

 

 

20160723_152810.jpg

Tuolla alhaalla vallitsee keskiaika: villisikaa, miekkataisteluja ja musisointia.

 En resúmen: Hoy en día vivimos en la sombra de la violencia. Apesar de eso o justo por eso, seguimos con lo de verano. Comidas y sabores nuevos en el festival de Street food, un nadadito en el lago, un poco trabajo de jardín, atardeceres con los vecinos, cada quien en su balcón. En algúna manera llegamos también a hacer un road trip a Karlsruhe, (D) justo en el día después de la tragedia de Munich. Pero como el nombre de la ciudad indica, todo estaba tranquilo.

 

Kurzgesagt: Wir leben heutzutage leider im Schatten der Gewalt. Trotzdem machen weiter mit dem Sommer. Oder vielleicht sogar auch deswegen. Ein bisschen Street Food, ein Sprung ins See, einige schwitzige Minuten Gartenarbeit, um die Schnecken zu pflücken und Sonnenuntergänge auf der Terasse. Einen Tag nach dem Tragödie in München sind wir zu einem road trip nach Karlsruhe überredet worden. Aber so wie der Name hinweisst, es war ganz ruhig.

Kesämosaiikki

kotka katariina2

Kävin hengittämässä suolaista ja leväistä kotkalaista meri-ilmaa, varastoon niille päiville, jolloin olen toisaalla.

kotka luontopolku5

kotka luontopolku2.jpg

Kalliolla on hyvä kasvaa.

Imuroin silmilläni jäkäläisiä kallioita, mäntyjen vihreää, aavaa maisemaa.Ja haistelin muurahaiselta ja auringolta tuoksuvaa kangasmetsää.

Puolikas posso, sokerin rapina ja omenahillon kuumuus maistuu yhä kielellä – tasapainoksi tietysti lihis. Keräiltiin kotkalaisia juttuja kuin marjoja koppaan: Sapokan kukkaloisto, tuurimoottorit rannassa, kamelit purukasojen edustalla.

 

kotka possot

Vasemmalla kuuluisa Kotkan posso ja oikealla lähes syöty lihis.

kotka kamelit

Siellä missä on Kairo, on myös kameleita.

kotka sapokka2

Sapokan vesipuisto, sateellakin kaunis.

Merimatkoille osui tarkoituksella Varissaari ja vahingossa Varissaari Rock. Marko Ritolan avauksen jälkeen lavalle noussut Stella´s Sunday istui kesäiltapäivään; pehmeän keinuvaa latinalaisvaikutteista musiikkia, “Parasta mitä Kotkalla on tarjota!” hehkutti Hitto yhtyeen Tieahon Matti. Hitto jäi kuulematta; valtava läjä juuri paistettuja muikkuja houkutteli meidät pois saaresta. Sitä oliko kiipeäminen Aconcagualle tuonut Matin huuliharppusoundeihin Andien vivahteita, jäi siis kuulematta.

vaakku rock satama

Tuuri lipuu Varissaaren satamaan.

vaakku stella sunday

Stella ja pojat lavalla.

Toisella merimatkalla livuttiin purjeveneellä pääkaupungin edustalla laivoja väistellen.

 

 

 

 

 

hesa apua toinen laiva

Välitön u-käännös, tuosta myö ei yhtä aikaa mahuta.

hesa merimaisema birgitta

 

hesa profiili

Kalliojumppaa, mansikkakakkua, saunomista mökillä, soutelua saarten välissä ja lumpeiden keskellä laguunissakin. Vähän kesäflunssaa ja kaatosadetta, raavittuja hyttysensyömiä. Näistä rakentuu kesämuistojen mosaiikki, joka lämmittää talven kylminä päivinä.

kotka saaari juhannussumu

kotka saari 12 mokki ikkuna

 

En resúmen: Fui recogiendo experiencias kotkeñas y de Helsinki,  en mi canasta de memorias, como si fueran berries. Las guardo y disfruto después, en los días oscuros y fríos de invierno.

Kurzgesagt: Ich habe Erlebnisse in Finnland gesammelt, als ob die Beeren wären. Die werde ich bis Winter bewahren und dann, wenn es kalt und dunkel ist, geniessen.

kotka saari15 lumpeita

Pikapikaa tropiikkiin

sl sion4

Linna siellä, linna täällä, joka puolella linnoja. Tämä on Sion.

Muutama hius leijailee tuulessa, ne, jotka eivät suostuneet poninhäntään ja tulevat kypärän alta silmien eteen. Ilma tuntuu kostean lämpimältä, aamupäivän pilvistä huolimatta ja tuoksuu tropiikilta, kasvusto on vehreää ja runsasta. Ohitamme pienen järven tai suuren lammen, joka näyttää olevan liikkuvaa tummanvihreää täynnä; sammakoiden kurnutus on infernaalinen. Näen puista roikkuvia liaaneja, jotka ehkä sittenkin ovat murattia tai oksia, en vauhdilta osaa sanoa. Hetken luulemme olevamme kolmannessa kotimaassamme, Costa Ricassa.

 

sl sion2

Pari tulivuorta ja kahviviljelyksiä? Ei, vaan viiniviljelyksiä ja linnan raunio per kukkula.

Tie kulkee kanjonissa, vuorten välissä. Rinteet ovat ylhäältä päin vihreitä, alhaalta katsottuna taas tuhansista litteistä kivistä kasattuja terassiseinämiä. Viiniviljelyksiä on joka suuntaan. Ylimpänä lumisia huippuja.

 

sl sion 10

Atención!” huudahtaa joku, mutta se ei olekaan espanjaa, vaan ranskaa, äännetään nasaalisti ja kirjoitetaankin varmaan toisella tapaa. Pyöräilijä väistää. Sierre-Sion välillä, Wallisin ranskankielisellä alueella on niin ulkomaatunnelma kuin Sveitsin rajojen sisäpuolella mahdollista. Kieli on toinen, tienviitatkin toisenlaisia, samoin arkkitehtuuri – ja luonto. Ei niin piirulleen viimeisteltyä ja viritettyä kuin pohjoisessa. Ja etelän tunnelma; vain papukaijat puuttuivat.

sl sion5

Sierre

Pyöräreitti kulkee Rhonen vartta Sioniin pain, Sierreen palataan hedelmäpuiden ja viiniviljelysten ja muutaman kylänkin poikki. Zürichissä kirsikat ovat vasta pieniä vihreitä alkuja, täällä mustanpunaisia isoja kirsikoita poimitaan monessa pihassa jo syötäväksi.

Eurooppa on jättimäisen sadevyöhykkeen alla, silti koko matka on yhtä maisemaspektaakkelia. Ajoimme autolla Sionin suuntaan läntistä reittiä Montreuxin kautta ja takaisinpäin idempää eli Lötschbergin läpi autojunalla, Interlakenin puolelta kohti Zürichiä. Sääkartassa oli yksi puolipilvinen sadepisaraton kohta ja me olimme siellä.

 

sl sion7

Sateenkaaren yksi pää….

 

 

sl sion6

Sateenkaaren tonen pää. Jossain välillä Sierre-Interlaken.

sl sion9Yöpymispaikka valittiin parinkymmenen kilometrin päästä pyöräreitiltä. Crans Montana –nimestä olisi voinut päätellä, että se saattaa olla rinteellä. 1500 metriin nousu pimeässä yhden auton levyisellä tiellä oli kuin venäläistä rulettia. Jos joku olisi tullut vastaan, jommankumman olisi pitänyt pakittaa levennykselle asti. Silti haluaisin näille seuduille uudelleen, patikoimaan, tutkimaan paikkoja. Ehkä olisi luettava karttaa ja katsottava myös mitä löytyy vuoren toiselta puolen.

 

38 km, Slow up Sion-Sierre, Wallis

sl sion8

Kotiin ajellessä piti pitää vielä snäkkipaussi Brienzerseellä.

En resúmen: La vegetación, el aire humedo, ranas, calor – pura Costa Rica! Pero no. Estuvimos en Wallis, entre las montañas de vides y más arriba se veía nieve. En el valle, a la par del río, era fresquito andar en bici. Pasámos por los campos de arboles de diferentes frutas. Las cerezas estaban ya rojas oscuras y las estaban recogiendo para comer. En el norte son apenas unas perlitas verdes. Y tampoco se van a poner rojas, ya que parece que estámos en la lluvia eterna. Pero por un día, en un punto en Suiza, era verano.

 

Kurzgesagt: Es war wie in der Tropen, warm, schwül, grosse Bäume und grossblättrige Pflanzen. Aber nein, das war in Wallis, der einzige Ort in der Schweiz, wo es an dem Tag nicht regnete. Zwischen Sion und Sierre, den Rebbergen und Obsbäumen, am Fluss, war es wunderschön Velo zu fahren. Die Kirsche waren enorm gross und dunkelrot, nicht wie im Norden, wo kleine grüne Perlen traurig aussehen. Nass vom Regen, der anscheinend für immer bei uns geblieben ist. Aber für einen Tag war es Sommer, in einem Punkt in der Schweiz.

 

 

Huiskis Davosiin, huiskis takaisin

20160528_175151

Jos olisin tiennyt illallisen hoituvan kehnolaatuisilla huoltamovoileivillä ja raejuustolla, siis silloin kun kävelin painostavassa helteessä kaupungilla ensin luoteeseen, sitten lounaaseen, lopulta koilliseen, olisin ehkä ostanut matkalta jotain pientä. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun tein mielestäni fiksusti, yritin pienenpieneen mangakahvilaan, kuin koristeelliseen nukketaloon, koska muiden piti olla nauttimassa auringosta tai kaupungilla, olihan lauantai-iltapäivä. Paikka on kadulla, jonne ei eksy kuin vartavasten, kyllä sinne mahtuu, ajattelin. Avasin oven, lämpötila sisällä oli vieläkin korkeampi kuin ulkona, eikä yhtään tuolia ollut vapaana. Siinä vaiheessa jo hiukan hiekotti, jano oli kauhea ja vesipullokin kotona.

20160528_185022

20160528_180731_HDR

Aloin pohtia mennäkö illemmalla elokuviin katsomaan Almódovarin Julietan, teatterissa olisi tilaa tällaisella säällä ja ehkä sitä ennen voisin syödä jotain, kupillisen hedelmiä kadun varrelta, Utoquailta, ne näyttävät aina niin herkullisilta. En silti pysähtynyt värikkään myyntipöydän edessä ja kävelin Niederdorfin sandwich-paikankin ohi. Ja nyt jano oli niin kauhea, ettei nälkä saanut enää ääntään kuuluville ja olin sittenkin kallistumassa elokuvan sijaan junaretkeen Badeniin, bluesfestivalille, missä Ina Forsman olisi keikalla; tekisin ehkä nopean munakkaan kotona ja sitten lähtisin.

20160528_193400

20160528_182640

Silloin kilahti tekstari Davosista, ajoin äkkiä bussilla kotiin, vaihdoin vieläkin viileämmän paidan, nappasin pari banaania ja niin olimme menossa autolla kohti Davosia. Edellinen kerta oli ensimmäisenä Sveitsin jouluna, niin kauan sitten, etten enää edes muistanut miten kaunista matkalla on. Silloin miehen työprojekti kesti aattoiltaan ja minä lojuin pienenpienessä yksiössä syömässä konvehteja ja välissä maistelin lahjakorista löytynyttä punaviiniä ja katselin Pingua televisiosta. Seitsemältä illalla ajoimme Davosiin jouluillalliselle puolitoista vuotta myöhemmin syntyvän tyttäremme tulevan kummisedän äidin luo.

20160528_200547_HDR

Tänään Davos näytti isommalta kuin muistikuvissani, kaupungilta. Kaduilla haahuili hiihtäjien sijaan festivaaliväkeä, cosplay-tyyppejä manga- ja animeasuissaan. Kaappasimme huonovointisen ja kuumeisen jälkikasvun kyytiin, käänsimme auton ympäri ja ajelimme takaisin. Viiden maissa starttasimme, kymmeneltä olimme kotona Zürichin kupeessa. – Jospa olisin tiennyt mitä ilta tuo tullessaan, niin…

20160528_204930

En resúmen: Si hubiera sabido, que la cena iba ser sandwiches secos de una bomba, tal vez hubiera comido alguito, cuando caminaba en Zürich en la tarde. O al menos en ese momento, cuando entré en una cafeteria de mangas (a la dueña le gustan las caricaturas japonesas), que es cómo una casita de muñecas y me dí cuenta que en total, apesar del lugar remoto, también esa estaba llena. Seguí caminando, pensando si ir a ver al película nueva de Almodovar, Julieta, y tal vez comer algo chiquitillo antes de eso, pero tampoco paré donde venden fruta deliciosa o en el lugar de sandwiches jugosos. La sed ya no dejaba campo al hambre. En vez empezé a estar a favor del plan de ir a Baden, a un festival de blues, donde una finlandesa iba cantar hoy. Y tal vez comer un snack en casa antes de salir. Pero en ese momento me vino un mensaje de Davos. Y media hora después estuvimos en el carro manejando para allá. En las calles del centro de esquí reconocí pikachus y totoros, jovenes vestidos como en las mangas y animes. Dos horas ida, una parada corta en Davos para recoger la hija con fiebre, en el camino una parada en la bomba y dos horas vuelta a casa.- Si hubiera sabido, como iba ser la noche…

Kurzgesagt: Der Nachmittag in Zürich war schwül und ich optimistisch. Sicher niemand in Manga-Café, weil das nicht ganz im Zentrum liegt und weil es so warm war, alle sind sicher entweder beim Einkaufen oder im Badi., dachte ich. Drin war es noch wärmer als draussen, aber das Café, der wie ein Puppenhaus ist, keinen Platz für mich hatte. Also weiterlaufen, mit durst und immer weniger hunger, aber auch immer weniger Energie. Wenn ich nur gewüsst hätte, dass das Abendessen nur ein Sandwich von einer Tankstelle wäre. Vielleicht doch etwas kleines auf dem Weg, dachte ich dann, eine Fruchtbecher davon, wo die so köstlich sind. Aber bin weitergelaufen. Sollte ich ins Kino gehen? Oder nach Baden zum Bluesfestival, wo die Finnin heute singt? Auf der Strasse konnte ich nur Leute mit Wasserflaschen sehen oder sitzend beim Apero; ich hätte dringend was zum trinken. gebraucht. Mein Natel macht ein “klingnkling”, ein SMS aus Davos. Eine halbe Stunde später waren wir im Auto. In zwei Stunden in Davos, wo Pikachus und Totoros die Strassen füllten. Die Autotür auf, unsere erkrankter Manga und Anime Fan hinein und die Tür zu. Noch zwei Stunden und wir waren schon wieder zu Hause. – Wenn ich gewusst hätte, wie die Nacht sein wird….

Pyörillä väärään suuntaan

 

solothurn2

Pyörä autoon, auto Solothurniin ja jalat polkimille! Tulihan se sieltä, se täydellinen sunnuntaikeli.

Sunnuntain pyöräilytapahtumassa, lieneekö säästä johtunut, tunnelma oli rennon euforinen, ilmassa raikasivat trooppiset rytmit ja kaikki tuntuivat olevan mitä parhaimmalla päällä. Porukkaa oli sopivasti, ketään ei nyppinyt mikään ja kaahaajat olivat muualla. Suurin osa oli liikkeellä polkupyörillä, erikoispyörillä ja pienimmät potkupyörillä. Rullaluistelijoillekin reitti sopi, jyrkemmät osuudet voi skipata shuttle-bussilla tai vaihtoehtoisesti roikkua pyörän tarakassa kiinni, ettei vauhti joko ylämäessä hyytyisi tai alastulo päätyisi pöpelikköön.

s up kartta

Slow upit ovat ilmaisia tapahtumia, joita järjestetään sunnuntaisin kesän ajan eri puolilla Sveitsiä. Matkalle osuvat autotiet suljetaan moottoriajoneuvoilta ja päivän ajan noin 40 kilometrin reitti on vain pyörillä, jalan tai rullaluistimilla liikkuville. Tämän sunnuntain lähtöpaikka oli Solothurnin vanhakaupunki ja kaupunkiosuuden jälkeen reitti olikin sitten yhtä maalaisidylliä.

solothurn1

Ken tästä käy, löytää itsensä Solothurnin vanhastakaupungista

 

solothurn4

Vanhakaupunki joen toisella puolen

solothurn3

Muurin sisäpuolella

 

Reitti on Slow upien parhaimmistoa; ilmassa leijui rypsin tai olisiko rapsin hunajainen tuoksu, pellot hehkuivat keltaisina, lehmänkellot kilkattivat, muu siellä, mää täällä, lampaita, maalaistaloja ja maalaiskyliä. Vuoden ensimmäiseksi pidemmäksi pyörälenkiksi ja huteralle nilkalle maasto oli armollinen, aavaa ja tasaista pellonviertä oli matkalla riittävästi, eikä nousua lopulta ollut kuin 275 m.

Meille kertyi kilometrejä noin 54 km, sillä suhtauduimme sekä karttaan että kyltteihin välinpitämättömästi ja siitä seurasi tuplakierros. Kahdeksikon risteyksessä ei kyltti osunut silmiin ja seurasimme vain edellä ajavaa porukkaa. Joka olikin menossa Solothurniin eli meidän lähtöpisteeseen. Kun olimme jo melkein kahdeksikon pikkusilmukan toisessa päässä Biberistissä maatilan luona, selvisi, että suunta on väärä. Pikkusilmukan poikki menevä viiru näyttää oikotien, mistä palasimme takaisin reitille, osuudelle, joka oli jo siis kertaallen ajettu. Kaikkineen suhrattiin aikaa nelisen tuntia, mutta se pitää sisällään monet kuvaus- ja muut tauot.

solothurn 23

 

solothurn 17

solothurn 22

Olin uuden kännykän kera tälläkin kertaa liikkeellä ja säädöt oli alkumatkasta vielä vähän poskellaan. Ruutu oli mustana, enkä nähnyt juuri mitään, varsinkaan niin paljon, että olisin saanut säädettyä kirkkautta ja voinut aavistaa kuvauskohteen, jonka vuoksi alkureitin otoksissa lehmät ja pyöräilijät ovat puolikkaita ja maalaistaloista on ikuistettu savupiiput.

Puutuneita kannikoita voi elvytellä taukopaikoilla, missä oli kilpailuja, pelejä, pomppulinna, pyöräseikkailurata ja aurinkotuoleja rentoiluun. Järjestäjät pitivät myös huolta verensokerista, reitillä oli tarjolla vähän väliä myslipötköjä, juomia ja muropaketteja. Jotkut pysähtyivät omille eväille niityille, omenapuiden varjoon, mutta muidenkaan ei tarvinnut kärvistellä nälässä. Matkan varrelle oli ripoteltuna sponsoreiden ruokapaikkoja, jotka tarjosivat bratwurstia (päivän gourmet-osuus: Hornussen Bratwurst, jossa oli appelsiininkuorta), pihvejä, salaatteja, hodareita, pastaa ja toisaalla kyläravintoloiden terasseilla tai improvisoidulla yhdistysten ja porukoiden järkkäämillä terasseilla samoin ruokaa grillistä, lettuja ja uppopaistettuja paneroituja ahvenfileitä. Lounaalle olivat pysähtyneet myös Sveitsin armeijan miehet; pyörät oli parkkeerattu erittäin suoraan riviin ja jokaisessa roikkui samassa asennossa lehmänkarvainen laatikkoreppu.

solothurn 19solothurn 21

solothurn 15

solothurn 11

Kun tulimme reittisählingin vuoksi Sennin maatilalle toistamiseen, tuntui siltä, että nyt on taas paussin paikka. Kilometrejä oli takana 47. Kävimme tarkastamassa lehmät, tiput, kanit ja muut sekä kuunneltiin ihan omalla nuotilla räppäävää kukkoa. Pienet pyöräilijät syöttivät lehmiä perunoilla ja porkkanoilla. Pimp my milk –pisteessä sai lypsää lehmää, tosin muovista. Ja siellä missä on sveitsiläinen tapahtuma, on lehmien lisäksi alppitorvia. Olkihattuiset herrat puhalsivat ilmoille käheitä säveliä. Me söimme maatilan maidosta tehtyä jätskiä, vaniljaa ja karamellia. Ja jatkoimme sitten, taas kerran, kohti Solothurnia.

solothurn9solothurn 10

En resúmen: Anduvimos en bici 54 km saliendo de Solothurn, en un evento, donde cierran las calles de los carros por un día. En realidad la ruta era un poco más corto, pero no nos interesaba mucho estudiar el mapa y los rotulos los ignoramos. Y después de más o menos 15 kilómetros llegamos casi de vuelta al punto de salida. Por dicha, nos mandaron a la dirección correcta para poder completar toda la vuelta. Por culpa de los kilómetros extras, tuve que comer más postre de lo que había calculado. El helado estaba hecho de la leche de las vacas de la finca donde paramos. Mientras comiamos, escuchabamos dos señores tocando la trompa de los alpes. Una tarde supersuizo.

Kurzgesagt: Der erste Slow up dieses Jahr! Gemütliches Velofahren war es schon, Idealwetter und alles, aber die Landkarte oder wenigstens die Schilder könnte man das nächste Mal lesen. Nach kurzem waren wir plötslich da, wo wir fast angefangen hatten, auf dem Weg richtung Solothurn. Zum Glück hat jemand uns eine Abkürzung gezeigt, so das wir bald schon wieder auf dem richtigen Weg waren. Sonst ein Supertag: Kühe, Sonne, Landschaft, fröhliche Leute, Glace; einfach herrlich!

Juusto vatsassa, pyörä kellarissa

juustomark4

Hyvä Luontoäiti,

ehkä haluaisit, että puhuttelisin sinua saksaksi, koska olemme Sveitsin saksankielisellä alueella, mutta ”Liebi Mueter Natuur” ei tunnu oikein luontevalta näin suomeksi kirjoittaessa. Siksi vältän myös teitittelyä, joka olisi alueelle ominaista. Pahoitteluni heti aluksi.

Mutta asiaan. Olisiko mitenkään mahdollista, että pistäisit ne vesihanat pienemmälle sunnutaiden kohdalla? Edes hiukkasen. En puhu mistään totaalisulusta, vaan astetta mukavammasta kelistä, jolloin ei tarvittaisi kaulaliinoja ja villatakkeja, vaan ehkä jopa hiukkasen aurinkorasvaa. Sillä pikkuhiljaa alkaa riepoa kaikki peruutetut menot ja tekemiset, jotka kevääseen kuuluvat. Piha on rempallaan, ei olla kuopsutettu maata, eikä istutettu kukkia, sillä lähetät hallan aina paikalle, kun alan hapuilla taimia. Kirsikankukatkin ovat olleet lumivaipan alla.

 

juustomark7

Entäs sitten viiniviljelykset?! Onko tullut yhtään katumus mieleen, kun olet katsonut sieltä jostain maajussien miettivän keinoja joilla lämmittää juuri puhjenneita köynnösten lehtiä? Juu, olihan se hienon näköistä, kuin liekkimeri, kun köynnösten väliin kiikutettiin hallakynttilöitä kylmäksi yöksi, mutta ei viljelijää juurikaan esteettisyys lämmittänyt, kuten ei viinin lehtiäkään, sillä suurin osa sadoista menetettiin.

juustomark8

Ja jos nyt ei puhuta viime viikkojen nollasta kahteenkymmeneen ja taas takaisin nollaan sahaavan lämpötilan taloudellisista vahingoista, vaan ihan pelkästään meidän ihmispolojen kehoa ja mieltä ärsyttävästä hermojen kiristyksestä, niin kyllä sitäkin on riittänyt. Naulakossa on kaikki palttoot, mitä taloudesta löytyy, sen alla rivissä talvisaappaat ja varvastossut vierekkäin. Aamulla et tiedä pistääkö sortsit vai toppatakki. Kesä, kevät, syksy ja talvi, kaikki yhtä sekasotkua.

juustomark2

Sinihomeraclettea kynttilämetodilla

Keskittyisin vielä siihen sunnuntain problematiikkaan eli kylmään ja märkään. Jo kolme Slow upia on mennyt ihan emmentaaliksi. Ai et tiedä mikä se semmoinen on? Lähes joka viikonloppu jossain päin Sveitsiä suljetaan n.40 km autotietä, että päästään pyöräilemään kiva lenkki. Onko päästy? Ei tietenkään. Tai olisi, mutta Teikäläinen on vetänyt paikalle jo kolmesti rankkasadepilvet ja lämpötilat lähelle nollaa. On totta, että vettä on tullut näinä sunnuntaipäivinä lähes koko maassa, mutta erityisesti pyöräilypaikoissa. Olisiko mahdollista, että suhtaudut pyöräilyyn nihkeästi? Senhän pitäisi olla sinulle mieluista, ekologista ja kaikki.

juustomark5

 

Väliin on jo jäänyt kaksi kiinnostavaa reittiä, yksi Tessiinissä Alppien eteläpuolella ja nyt sunnuntaina Sveitsi-Lichtenstein –osuus. Joten koska pyöräily vaikutti +4 asteessa ja sateessa epämiellyttävältä, mentiin Zürichin ylängön (Zürioberland) juustomarkkinoille. Kyllä, lähdettiin kalorien hankintaan. Syötiin sinihomeraclettea leivän päällä, vuohenjuustoraclettea perunoiden kera, monia muuta lähialueen juustoja murusina, palloina ja paloina. Ja tuotiin kotiinkin kassillinen. Niin että mitäs siihen sanot, Luontoäiti? Kannatettiin paikallisia tuottajia, luonnonmukaisuutta ja kerättiin erittäin pienessä ajassa kalorit poltettavaksi koko kesän pyöräilytapahtumiin. Pallo on Sinulla. Nyt vain niitä pyöräilykelejä kehiin.

Danke Vielmals ja luontoa kunnioittaen,

Liisa

juustomark10

En resúmen:

Querida Madre Naturaleza:

qué tal si sólo en un domingo, cerrarías el tubo un poquito? No estoy hablando de un clima perfecta con sol y bikini, sino que de un día con sólo poca lluvia y tal vez un rayito de sol? No hemos logrado ir a ningún Slow up o sea, el evento donde cierran calles para poder andar tranquilos en bicicleta, ni una vez, ya que cada vez bajas la temperatura hacia cero y ponés la cantidad de lluvia a full power. Este domingo hubiera sido Suiza-Lichtenstein en bici, pero en vez fuimos a comer queso a la feria de queso de la región de Zürich. Así que ya ganamos las calorias para todas las proximas vueltas de bici. Sólo falta el buen clima. Eso te toca a vos, Madre Naturaleza.

Muchas gracias y con mucho respecto,

Liisa

juustomark heukäse

Kurzgesagt:

Liebi Mueter Natuur,

wie wäre es, wenn Du nur einmal am Sonntag den Wasserhahn nicht ganz offen lassen würdest? Ich rede nicht über ein Wahnsinnswetter mit Sonne und Sonnencreme, sondern nur über einen Tag mit wenig Regen und vielleicht – aber nur vielleicht – ein bisschen Sonne. Die Slow ups mussten wir in den kühlen und nassen Wetter mit Überschwemmungsgewahr und so weiter vergessen, also, kein Velofahren wie wir uns vorgestellt hatten, nicht in Tessin, nicht in Murten und jetzt am Sonntag auch nicht in Lichtenstein. Also, was macht man dann? Geht Käse essen. In Zürcher Oberländer Käsemarkt frassen wir alle Kalorien für die zukünftigen Velotouren: Blauschimmelraclette, Geissraclette, Frischgeisskäse, Bergkäse, Waldpilzkäse etc. (den restlichen Namen habe ich vergessen, weil ich so viel Fett im Bauch hatte). Jetzt musst Du dann etwas machen. Zum Beispiel die Regenwolke nach Deutschland Schicken. Oder nach Italien, die haben so wie so zu viel Sonne.

Merci Vielmal und mit allem Respekt,

Liisa

 

Sarjakuvitettu Luzern

fumetto ulko

Istuin Zürichin Hauptbahnohfin laituri 8:lta lähtevässä junassa ja ärisin hetken. Hyvin hiljaa kylläkin, sillä en halunnut säikyttää lähellä olevia turisteja. Viereisellä raiteella oli nimittäin juna Milano Centraleen. Sillä sekunnilla, kun huomasin kyltin vaunun kyljessä, tajusin että Milano olisikin se paras matkakohde. Aurinkoa, pastaa ja gelatoa! Ja minulla oli kädessäni lippu sateiseen Luzerniin.

fumetto yl kuva1

fumetto kornchuttelle

Pureskelin pähkinöitä ja katselin junan ikkunasta niittyjä, pitkäkarvaisia lehmiä, kyliä, tunneleiden mustaa, Suojelusenkelin (Schutzengel) ja Punaisen ristin (Rotkreutz) asemia. Perillä kymmenet bussilliset aasialaisturisteja todistivat päätökseni oikeaksi. Tämä oli sittenkin se paikka, mihin tulla. Vaikka vuorista näkyi vain haamuja ja järvi näytti viluiselta.

fumetto hylly1

Max (Es)

Itse luzernilaiset olivat varmaan paenneet sinne aurinkoiseen Milanoon, sillä turistien lisäksi kaduilla harhaili vain puoliboheemeja vaihtoehtoharrastajia, luonnosvihkot kainaloissaan, ranteissa Fumetto-rannekkeet ja katseet hiukan harhailevina. Aamusta iltaan sarjakuvaa, viivoja, linjoja, ruutuja ja kuplia. Askeleita läpi kaupungin, näyttelystä sarjakuvafestivaalin satelliittiin ja sieltä seuraavaan. Kuvat vilisivät silmissä sarjana; jossain vaiheessa luovutin ja katsoin enää kokonaisuuksia, värejä, tyyliä ja kerronnan etenemistä.

 

fumetto selkäreppu2

fumetto selkäreppu

Condadin Wahl (CH)

Kornschütten festivaalikeskuksessa Kutikuti-sarjakuvayhdistyksen pöydällä kävi kuhina; siellä missä on sarjakuvia, on myös suomalaisia, eikä nyt puhuta Muumeista. Hipelöin kaikkea ja yritin pitää mielessä etten tavitse mitään, eikä seinille mahdu yhtäkään piirrosta. Samalla halusin kannattaa kaikkia eri puolilta Eurooppaa matkustaneita sarjakuvataiteilijoita ja viedä kotiin kassilliseen katseltavaa.

 

fumetto kornschutte2fumetto suomal

Koska maha murisi, päätinkin antaa tukeni tapahtumalle syömällä. Jonotin Food Pointilla vihreää kasviscurryannosta ja napsin siinä samalla kuvia sarjakuvaväestä. Mies edessäni totesi englanniksi, ranskan aksentilla, että onpa kiva nähdä jonkun käyttävän vanhoja kännyköitä. Ylistin luuriani vuolaasti, sen voi heittää liukuportaista alas ja vielä toimii, kamera on mahtava ja muutenkin näpsäkkä vehje. Otin ruoka-annokseni, kävelin pöytään, maistoin currya, näin kuvallisen tilanteen, nappasin kännyni, osoitin sillä kohdetta, katsoin ruutuun – ja järkytyin. Nokia N79 oli lopussa. Näyttö oli jakautunut kulmasta kulmaan kahtia ja yläosa siitä oli kuin musteen tahraama.

fumetto sarjis

Caroline Sury (Fr)

Räpsin silti kuvia, sokkona. Paluujunassa tajusin, että olin ilman tekemistä. Ei kännykkää, ei puheluita, ei tekstareita, ei kuvia. Eikä edes mitään paperista luettavaa tai syötävää. Mutta vihko oli ja kynä, jolla piirrellä. Kunnioituksesta näkemiäni loistokkaita sarjakuvia kohtaan pysyttelin tikku-ukkeleissa. Kännykän kamerakin alkoi huolestuttavasti takkuilla, mutta suostui lopulta ottamaan tuotoksestani kuvan, viimeistä kertaa.

 

oma fumettosarjis2

En resumen: En Fumetto, el festival de caricaturas en Lucerna, a mi celular de casi antiguedades, le apareció una mancha negra. Y solamente unos minutos después, de que un señor había hecho un comentario admirando el teléfono, tan viejo, pero funcionando, como si nada.(Los acontecimientos se puede ver en mi caricatura encima de este párrafo).

Kurzgesagt: Fumetto, internationals Comix-Festival, füllt den Kopf mit Bilder, Farben und Zeichnungen, aber trotzdem möchte man Fotos nehmen. Und genau dann ist es passiert, mein Handy, das quasi antik ist, hatte plötzlich eine diagonale schwarze Flecke. Im Zug nach Hause hatte ich also kein Spielzeug, konnte keine SMS schreiben oder die Fotos schauen. Aber Papier und einen Stift zum zeichnen schon. Das resultat ist oberhalb zu sehen.

Yverdon-les-Bains

260320162671

Pitkäperjantaina kelasin paikkoja tutkanomaisesti, minne mennä, mennäkö jonnekin, vuorille ja lumeen? Muualle? Mihin? Pääsiäisenä olisi vain yksi kaunis päivä ja se olisi huomenna. Carpe diem leijui ilmassa kovaäänisenä ja vaativana ja jopa television metorologi ihan selvästi painosti liikkeelle, kun kerran nyt voisi ja seuraavasta poutapäivästä ei taaskaan olisi takuuta. Pitkän surffailun jälkeen totesin lopulta voipuneena, ettei tässä synny mitään päätöstä ja menin nukkumaan.

Lauantai-aamu valkeni harmaana ja märkänä. Istuttiin rauhassa ja juotiin kahvia luovutusmentaliteetilla. Ylipitkistä unista unista johtuvan pysähtyneisyyden syrjäytti kuitenkin äkillinen ja voimakas retkitarve ja tuntia myöhemmin istuttiin autossa, hiukset suittuina ja muutenkin suhteellisen ojennuksessa.

Vielä lähtömainingeissa, keskellä kaupunkia, kaksikaistaisella tiellä viereen ilmestyi auto, josta tapitti ihmisten lisäksi vuohi. Pidimme merkkiä hyvänä, sillä pääsiäisretki, joka alkaa kohtaamisella vuohen kanssa ei voi olla huono. Ja siis Zürichissä, Sveitsin wanna-be-metropolissa.

260320162695

Heti sen jälkeen mietittiin, onko tässä sittenkään mitään järkeä ja päädyttiin toteamaan, että ei. Kaunista päivää olisi pitänyt kunnioittaa reippailulla jollain rinteellä ja me istuimme autossa. Mutta muistimme joka kerta ihailla vuoria, kun valkoisia, auringossa uhmakkaana kohoavia, lähes liian täydellisiä tapettimaisia kuvia ilmestyi eteemme.

Päämäärä, Yverdon-les-Bains, nimi jota en yritä lausua, koska tiedän saavani jälkipolvelta huomautuksen todella suomalaisesta lausumisesta, löytyi 2,5 h ajomatkan jälkeen, Neuchatelinjärven eteläkärjestä. Lähellä, järven länsipuolella, on pari tuttua kylää, Bonvillar ja Champagne. Viinintuottaja-alueella taisteltiin aikanaan EU:ta vastaan, sillä Ranska piti kiinni yksinoikeudestaan sampanjaan, vaikka sveitsiläisen Champagnen tuottamaa champange oli valkoviiniä.

260320162694

Yverdon-les-Bainsin keskusta-aukio on lupaava. Reunassa kohoaa hiekkalinnan mallinen linna (neliö, joka kulmassa torni) ja toisella laidalla pari muuta sävähdyttävää historiallista rakennusta. Arkkitehtuurissa ja värityksessä on ranskalaista vivahdetta ja ravintoloiden ja kahvilan edustalla puheensorinaa, aurinkoa, syöminkejä. Tilaan lounaaksi pesuvadillisen salaattia ja aamun määrittämää teemaa seuraten vuohenjuuston kera. Kuulemma paikallista tuotantoa.

Keskusaukiolta lähtee säteiden lailla muutama kutsuvan näköinen katu, mutta niiden ulkopuolella on rönttöistä, aseman ympärillä epämääräistä ja epämääräisiä tyyppejä ja hankala pääsy kovasti odotettuun rantaan. Zürichiläiset rakastavat rantaviivaa, sitä on niukasti, se on kallista ja kansoitettua, mutta myös huolella hoidettua. Yverdonissa taas ei. Ehkä yverdonilaiset ovat suurpiirteisemipä. Tai rannalla ei viihdytä, koska iltapäivän aurinko on selän takana. Tai kenties sen vuoksi, että kaislaista rantaviivaa ja ulappaa riittää kilometritolkulla?

260320162690

Mutta kaupungista viis, matkan tarkoitus on täyttynyt, kun pääsen kauhomaan ilmassa leijuvia, kimmeltäviä pisteitä, tähtiä ja kirjaimia Euroopan ainoassa Science Fiction museossa. Maison d´ailleur:n Jules Verne –salissa mennään ajassa taaksepäin, siellä tuoksuu vanhoille nahkakantisille kirjoille, aikamatkoille ja historialle. Toisenlaiselle reissulle virtuaalitodellisuuteen pääsee ”oculus rift”-lasien kanssa. Näen selkeän yhteneväisyyden myös itseni ja avaruusolion välillä, kun heijastuin seinälle notkeana luikerona.

260320162688

En resumen: Yverdon-les-Bains en el lago de Neuchatel tiene un castillo, una plaza bonita y el único museo de ciencia ficción de Europa. Ahora tengo una mejor imagen de mi misma como un extraterrestre.

Kurzgesagt: Yverdon-les Bains hat meine Augen geöffnet. In Maison d´ailleur habe ich verstanden, das ich auch eine Ausserirdische bin.